Sinä olet hyvä mitta sille, että minä voin olla sinua parempi. Aina mä nyt sut päihitän! Mun isäni on vahvempi kuin sun isäsi. Mun äitini on kauniimpi kuin sun äitisi. Mun isälläpä onkin parempi palkka kuin sun isällä. Ja meidän auto on uudempi ja nopeampi kuin teidän…
Uho alkaa jo aivan pienestä pitäen. Vertailu. Brassailu. Kilpavarustelu. Voisiko tässä kansainvälistyvässä maailmassa lapsilla tulla kilpailua myös siitä, kenen Jumala on vahvin ja viisain? Voiko keskusteluun ottaa osaa myös se pikkukaveri, jonka kotona isä ja äiti ovat vakuuttaneet, että Jumala on kuollut? Kun isoina petytään liian heikkoon ja tyhmään Jumalaan, hänestä tahdotaan päästä eroon. Tai sitten kyllästytään hänen mäntteihin edustajiinsa, joiden puheet ärsyttävät niin, että ei sellaisten kanssa voi millään mahtua esim. samaan kirkkoon.
* * * * * * * *
Sen lisäksi, että meillä ihmisillä on halu kilpailla keskenämme, me osaamme olla myös sangen epäreiluja toisiamme kohtaan. Haluamme asiassa kuin asiassa vetää ns. kotiin päin. Vähän niin kuin tässä kertomuksessakin, johon tuskin voi soveltaa sanontaa Hädässä ystävä tunnetaan:
Rysähtipä kaksipaikkainen pienlentokone jonnekin Afrikan viidakkoon. Miehet selvisivät vähillä kolhuilla, mutta havaitsivat äkkiä kauhukseen, että leijona tarkkaili heitä lähietäisyydeltä. Toinen miehistä alkoi kylmän rauhallisesti sitoa lenkkikenkiä jalkaansa. Toinen mies oli paniikissa ja aivan varma, ettei pakoon kannattanut lähteä, sillä leijona saa heidät kuitenkin kiinni ja syö. ”Luuletko itseäsi niin nopeaksi, että pääset leijonaa juosten karkuun?” ”Ei minun tarvitsekaan olla leijonaa nopeampi. Riittää, että olen sinua nopeampi!”
* * * * * * * *
On kaksi kysymystä, joiden ratkaisun suhteen elämä ei ole tehnyt minua hullua hurskaammaksi:
1) Maailma on täynnä ihania ja kilttejä nuoria naisia, mutta mistä ne kaikki pahat akat tulevat?
Millä perusteella ns. uskovaiset voivat pitää itseään muita parempina ihmisinä? Eikö Paavalin neuvo kilpailla toistemme keskinäisessä kunnioituksessa enää olekaan voimassa? Jos se on minun tietämättäni onnistuttu kumoamaan, niin tahdon ainakin rahani takaisin…
Okei, Raamatun mukaan ihmiskunta on perisyntiin langetessaan omaksunut väärän identiteetin, Adamin identiteetin siis. Jeesus kertoo Nikodemukselle, että vapautuakseen tästä perisynnin kirouksesta tämän pitää syntyä uudesti. Miten? ihmettelee Nikodemus. Toisen kerran? Kyllä, vastaa Jeesus, ja tämä on myös toisenlainen syntymä, se tapahtuu Hengessä. Mutta ensin pitää vanhan ihmisen meissä , Adamin siis, kuolla. Sitä varten elämme. Se on elämän tarkoitus.
Got it?
Ja Jussi, vielä, jos ajattelet, ettet ymmärrä, ei syytä huoleen. Ei Nikodemuskaan aluksi ymmärtänyt. Tutki ahkerasti Raamattua.
@Peitsamo: jossas haluat olla uskonnollinen totuudentorvi, niin siitä vaan mun puolesta. Mutta älä koskaan aliarvioi muitten ihmisten ja vieruskavereitten ymmärrystä. Luulen, että tästä asiasta myös blogisti Kiuru kirjoitti yllä olevassa blogissaan.
Got it ?
Peace, not war ! Rockn roll.
Jussi, oikein ymmärsitt Ruttopuiston rovastin yskän kirjoittaessasi:
Pappina minua voitaneen pitää jonkinlaisena ammatti-kristittynä, mutta ei koko persoonani suinkaan tähän tyhjene, vaikka pappi olenkin 24/7. Pappi ja humoristi kuulostaa paremmalta, mutta ei sekään vielä ole kuin osa totuutta. Anteeksi kokonaisuutta.
Mahtaakohan ammatti-ateisteja olla olemassa? Väitän, että osa-aika-ateisteja on paljonkin. Kyllä kai virallinen vapaa-ajattelija muutakin tekee kuin koko ajan kristillisyyttä ja kristittyjä vainoaa? En tykkää minkäänlaisista leimoista. En ymmärrä jakoa esim. liberaaleihin ja vanhoillisiin. Joissakin asioissa olen edistyksellinen, joissakin en. Joissakin asioissa olen tosikko, useimmissa en…
Jussi, olen pahoillani. Tarkoitukseni ei ollut loukata! Vastasin kun kysyit. En halua että suutut.
Tämän keskusteluketjun luettuani toivon Kari Peitsamolle avointa ja oppimaan valmista otetta opintoihisi teologisessa tiedekunnassa. Hiukan nimittäin tulee nyt astian makua suuhun noita kommentteja lukiessa.
Tyhjät sanat kolisevat kivinä laaksoon. Kivi, jolla seison, joko se liikkuu?
Elias, kiitos. Kyllä tässä vielä on pitkä matka oikeaksi teologiksi. Mutta kiinnostava, toivoakseni!
Sitä se on, voin luvata.
Vastaan vain tekemiisi kysymyksiin tapani mukaan.
1) Koen olevani ihana ja kiltti vanha nainen omassa viitekehyksessäni. Päätin sen nuorena matkani varrella vanhuuteen. Ei se ole ollut helppoa. Kyyneleitä, sydänsuruja, huolia, kielen puraisua ennen sanoja. Monenlaista kilvoitusta. Mutta mitä pahat akat voittavat?
2) Kirkon penkkejä kuluttavat ystäväni eivät kilvoittele kanssani uskon paremmuudesta. No, mistä minä sen tiedän? En tiedäkään. Tiedän vain itsestäni. Ei pidä koskaan luulla eikä arvailla mitään. Pitää tietää. Arvostava ote kaikkia kohtaan on mottoni. Olen valmis pesemään toisten jalkoja.
Olen huomannut monen olevan hiljaa, kun sanon jotain. Monet ovat eri mieltä aina jostain, eikä ryhdy väitelemään mistä minun kanssani. En tiedä miksi, mutta minun vastaus on…
… kuitenkin kaksi sanaa: hierarkia(luonollinen taipumus) ja raha(himo) eli se lankeemus, josta puhutaan Raamatun alussa. Olemme ihmisiä, jotka hyötyvät toisista hyvällä tai pahalla. Koulukiusaaminen on selkein hierarkiallinen esimerkki. Jollakin on luontainen taipumus saada ihmiset ajattelemaan kiusaajan näkökulmasta ja samaistumaan häneen. Kukapa haluaa olla heikko ja mitätön, kun voi olla alfa-uroksen/naaran suosiossa. Se, joka puolustaa kiusattua, on ihminen, jota yhteiskunta eniten tarvitsee. Eipähän ole nyt muodissa olla vastaan ryhmäpainetta.