Kaikki lienemme samaa mieltä siitä, että elämä on lahja. Vai voiko joku väittää tietoisesti hankkineensa 37-asteisen suojan yhdeksän kuukauden ajaksi ja harkitusti parkaisseensa, kun kylmä maailma tuli vastaan?
Elämä asettui meihin siinä vaiheessa, kun elävät munasolu ja siittiösolu käynnistivät sen prosessin, jonka lopputuloksina me täällä kävelemme. Ja tuossa pisteen kokoisessa ”idussa” oli valtavasti tietoa tulevasta, kuten nykytutkimus meille on paljastanut. Raamattu ilmaisee tiedettä popularisoiden: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.”(Ps139:16)
Vaikka Raamattu käyttää ilmaisua kirja, voitaisiin DNA:ta kyllä kutsua jopa kirjastoksi. Sen verran paljon informaatiota tuo nukleiinihappo sisältää.
Sinulle elämän lahjoittivat vanhempasi – tai oikeastaan he välittivät sen sinulle. Olihan elämä tullut myös heille lahjana. Mutta kuka välitti lahjan sille ihan ensimmäiselle elossa olijalle?
On luonnontieteellinen fakta, että elävää syntyy vain ja ainoastaan elävästä. Vai oletko kuullut muuta edes väitettävän – siis empiiristen tutkimusten tuloksena? Toki on olemassa erilaisia hypoteeseja siitä, miten kuollut materia on muuttunut eläväksi. Eräs suomalainen tieteen kansantajuistamista sisältävä lehti esitteli tässä taannoin kolme teoriamallia. Niiden mukaan elämä on saanut alkunsa 1) meren kuumissa olosuhteissa, 2) meren kylmissä olosuhteissa tai sitten 3) se on tullut ulkoavaruudesta jonkun mukana maapallolle. Viimeksi mainittu teoria on siitä kätevä, että se siirtää ongelman jonnekin, mistä emme ilmeisesti koskaan sitä voisi löytää.
Myös Raamattu siirtää elämän synnyn maapallon ulkopuolelle, mutta se kertoo aiheesta paljon ja perusteellisesti. Iso Kirja on hurjan yksinkertainen: ”Sinun luonasi on elämän lähde”(Ps36:9) Koska kaikki havaintoaineisto osoittaa, että elämää on täytynyt olla aina olemassa, vain ikuisesti elossa ollut Raamatun Jumala on oikea vastaus kysymykseen ”mistä elämä on tullut?”. Voit itse vertailla elämän spontaanien syntyteorioiden laatua googlaamalla sanan abiogeneesi. Tai abiogenesis, jolloin asia esitellään lontooksi.
Mainittakoon, että en halua vähätellä niitä tieteen parissa ahertavia, jotka uhraavat elämäänsä sen alkuperän selvittämiseen. Onhan heidän etsintätyönsä sitä paitsi huomattavasti mukavampaakin kuin niillä kollegoilla, jotka uskoivat kärpästen elämän alkaneen pilaantuneessa lihassa.
Mutta miksi meidän ihmisten on sitten niin vaikea hyväksyä sitä, että elämä on lahja joltakin meitä korkeammalta? Tieteessä ei luonnollisestikaan voi vastata, että ”Raamattu tarjoaa selkeän ratkaisun, lukekaa sieltä”. Mutta miksi elämä ei olisi voinut olla aina olemassa? Kuten myös energia ja/tai aine.
Olisiko syynä se, että usko Luojaan elämän antajana tuo mukaan ajatuksen kiitollisuuden osoittamisesta? Alkumerelle ei tarvitse olla minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa.
Me voimme nauttia elämästä, olipa se sitten mistä lähteestä tahansa meille ammennettu. Ja Raamattu kertoo myös sen faktan, että ”synnin palkka on kuolema”. Kaikille – täysin riippumatta siitä, uskooko elämän tulleen itsestään tai Luojalta.(Ro6:23)
Tuon Roomalaiskirjeen jakeen loppuosa herättää sitten lupauksen pidemmästä vaihtoehdosta: ”mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Jumalan Poika ilmaisi saman asian seuraavasti: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”(Joh17:3)
Uskotko sinä elämän tulleen spontaanisti maapallolle? Miksi?
Jos allekirjoitat Raamatun sanoman persoonallisesta Luojasta, miten se vaikuttaa elämääsi? Velvoittaako kiitollisuus Elämänantajaa kohtaan sinua jollakin tavoin?
Kiitos Rauli tuosta sähköluennosta.
Kaijalle jatkan vielä lyhyesti samasta aiheesta. Kaija, kun sanoit, että ajatukset ovat sähköä ja kemiaa, niin et vienyt ajatustasi loppuun. On totta, että ihmisen elimistö toimii paljolti sähköä ja kemiaa mitattavilla yksiköillä, mutta ajtukset ja ymmärrys ovat kokonaan toinen juttu, samoin kuin kieli. Ethän voi sanoa, että putki ja vesi ovat samaa?
Jos siis ajatukset ja ymmärrys kulkevat sähköä ja kemiaa hyväksi käyttäen, niin ei puhe ja ymmärrys kuitenkaan ole itse sähköä ja kemiaa. Yhtä hyvin voisit sanoa, että ”viesti” jonka puhut ystävällesi puhelimella, on puhelin ja mekaniikkaa.
Ymmärrys käyttää tätä meidän olemustamme, ikäänkuin alustana, missä toimia, mutta mistä me saamme ymmärryksen ja ajatukset? Me haistamme ja maistamme, mutta mistä ymmärrys tulee? Kaikelle olevaiselle täytyy olla jokin alku.
Jos viemme kaikki päätelmät loppuun asti, niin meille tulee eteen välttämättömyyden suomasta pakosta eteemme kysymys. Mikä on ihminen? Josta Raamattu käyttää ilmaisua: ”Jumalan kuva” Tai mikä on Luomakunta, jossa olemme? Mitä on tietoisuus?
Tietoisuuden olemusta on tutkittu paljon esim. ns. ”peilitestillä” ja siinä on todettu, että maailmassa on vain muutamia lajeja, jotka tiedostavat yksilönä itsensä. Ihminen kuuluu heihin vasta 18kk ikäisenä.
Mistä ajatukset ja ymmärrys lopulta tulevat? Me totesimme, että ne liikkuvat sähkössä ja kemiassa ja niitä voidaan mitata mittareilla, mutta mitä ne ovat ja mistä ne ovat peräisin? Missä on tapahtunut näkyvän todellisuuden ensimmäinen itsenäinen oivallus?
Sellaista ei voi olla, ilman ulkopuolista tekijää!
Vastaus kaiken alkuun löytyy blogin otsikosta: ”Sinun luonasi on elämän lähde”
Taitaa olla aika kiittää kaikkia keskustelijoita. Oletin heti alussa, oli siis minun hypoteesini, ettei elämän itsestään syntymieselle kovin paljon tidelehdistä palstatilaa ole herunut.
Eräs tieteelisenä kokeena klassikko, Millerin koe, jäi kovin vähälle huomiolle. Siis kouluopetuksessakin edelleen mainostettu toistettavissa oleva synteesi, jossa epäorgaanisista kemikaaleista saadaan aikaan aminohappoja.
Löysin erittäin mielenkiintoisen aminohappoihin liittyvän artikkelin osoitteesta
http://www.truthinscience.org.uk/tis2/index.php/component/content/article/51.html
Artikkelissa esitetään perusteellisempaa tietoa aminohapojen maailmasta elämän syntymisessä kuin mitä tämän palstan keskusteluissa voidaan käyttää. Löydät sieltä esimerkiksi selkeitä numerotietoja siitä, miten mahdotonta elämän on syntyä niillä mekanismeilla, joita hypoteeetinen abiogeneesis edellyttää.
Näyttää siltä, ettei kemian nobelistia tule niiden joukosta, jotka sinnikkäästi yrittävät todistella, että ”kyllä se elämä kuolleestakin voidaan polkaista”. Aika moni tutkija onkin valinnut hedelmällisemmän alustan tieteen tekemiselle alkemistien ja ikiliikkujankeksijöiden kohtaloa muistellessaan.