Minkä puolesta äänestämme?
Tai mitä vastaan?
Kreikassa, sen demokratiassa
sai äänestää jonkun karkotettavaksi.
Puolue nimittää itseään
Perus-Suomalaiseksi
ja maakunta, sekin itseään
Varsinaiseksi Suomeksi.
Entä sitten toiset?
No, ne ei ole, eikä kuulu.
Ne on ne, ei ne ole he.
Ei niille ole paikkaa.
Me oltiin täällä ensin!
Ajettiin pois lappalaiset!
Kaikki kuuluu nyt meille!
Se on ideolgia ja arvot, meidän!
Vaikka isoisä Amerikkaan
ja isä Ruotsiin, mutta
menkööt vaan – se on eri asia.
Nyt kuuluu kaikki meille!
Perustamme on tämä ja
tällä me voitamme.
Omistusoikeus on pyhä!
Päälle Laulkamme Suvivirren
p.o. Laulamme
Sellaistakin sanaa käytetään kuin kantasuomalaiset. Supisuomalaisiakin on, supikoira on kuitenkin haitallinen vieraslaji.
MARTTI, eikö ole jännittävä asia, että yhdellä sanalla tai käsitteellä – joka voi olla ihan myönteinenkin – kuinka sillä voi samalla potkaista monia muita. On ollut kielellisiä ja ehkä muitakin perusteita kutsua Aura-joen seutuvia ”varsinaiseksi” Suomeksi, mutta entä sitten kaikki muut? George Orwell kehitti kielen vääristämisen huippuunsa, mutta sen taitajia on muitakin ja eivätkö mainostoimistot tee työkseen tätä, etsivät sanoille ja ajatuksille sivumerkityksiä.
Kannattaa pohtia, mitä ovat meidän ”kristilliset arvomme”? Niitä puolustetaan monta kertaa tavoilla, jotka mielestäni ovat mahdollisimman kaukana UT:n ja evankeliumien sisällöstä.
En tiedä, kuka keksi ”perussuomalaiset”. Nyt he ovat ”pelastamassa” Suomea. Sen lie mainostoimisto keksinyt, mutta onhan siinä jotakin samaa, kuin Veikko Vennamon SMP:n sanankäytössä. Korottamalla itseään he alentavat muut. Vastakkainasettelu ”me” ja ”ne”. Kristillisen etiikan vastaisesti he ”pelastavat” ja ”pyhittävät” itsensä. ”Pidetään vain meistä itsestämme huolta. Me ensin, ei muilla ole väliä.”
Muistaakseni Matti Kuusi kirjoitti joskus arkeologien, kielitieteilijöiden ja perinnöllisyystutkijoiden kokouksesta, jonka loppupäätelmä kansamme esihistoriasta oli, että Suomen alueella on aina asunut monenlaista väkeä. Se siitä ’puhtaasta’ perussuomalaisuudesta sitten!
Perussuomalaiset päätti tai ainakin sitä ehdotti SMP:n raunioille perustetun uuden puolueen nimeksi Raimo Vistbacka vuonna 1995. SMP oli konkurssissa. Timo Soini, Raimo Vistbacka, Urpo Leppänen ja Kaj J. Bärlund kokoontuivat saunomaan Saarijärvelle ja päättivät perustaa uuden puolueen. Termiä ”perussuomalaiset” oli tosin jo Timo Soini käyttänyt 1991 vaalikampanjassaan.
KARI-MATTI, Veikko Vennamo ja Timo Soini, molemmilla on selkeä kytkentä uskon asioihin ja sanasto hakee voimaansa Raamatun tutuista sanoista. Sitä en tiedä tai tunne, voiko ketjuun liittää vielä Jussi Halla-ahon, kirkkoslaavin tutkijan?
Omasta mielestäni olen varma siitä, että Laura Huhtasaaren uskontokytkös on falski, jollakin tavalla epärehellinen. Omin korvin kuulin, miten hän joku vuosi sitten Mikaelin kirkossa sanoi, että ennen muuta on pidettävä huolta omista eli suomalaisista ”kuten Sanassakin sanotaan”. Semmoistahan ei Sanassa sanota. Ei tietenkään suomalaisista, mutta ei myöskään ”omista” tai ”meistä”. Kuten Bonhoeffer aikanaan kirjoitti, kirkko (kristityt) ei ole olemassa itseään varten, vaan muita varten. Raamatun suhtautuminen pakolaisia kohtaan on ehdottoman myönteinen, auttavainen, Perussuomalaisten ei.
Heikki. Mitä tulee Laura Huhtasaareen olen pitkälti samaa mieltä. Muistaakseni Huhtasaari on seitsemännen päivän adventisti enkä osaa adventisteista sanoa mitään.
Jussi puolestaan tuntee Raamatun paremmin kuin useimmat evl kirkon papit, vaikka onkin agnostikko.
Pakolaiskysymys on vaikea. Suomi on – edelleen – yksi maailman parhaimmista maista, mitä tulee elintasoon ja turvaverkkoon, halukkaita tulijoita riittää. On velvollisuus auttaa. Toisaalta olemmeko valmiit ”Ruotsin tielle”? En ainakaan minä halua päivittäisiä pommi-iskuja. En toisaalta halua tänne myöskään uutta alaluokkaa, joka likaisine wolt-kasseineen polkee säässä kuin säässä lähes ilmaiseksi etnistä ruokaa paremmistolle. En halua tänne työnjakoa, joka palkkahierarkian alemmasta päästä on lähes puhtaasti etninen. Siivoojista pääkaupunkiseudulle ylivoimaisesti suurin osa ei ole ns. kantasuomalaisia. Kokoomukselle tämä ja muu halpatyö sopii hyvin. Ihme kyllä se ei näytä haittaavaan myöskään vasemmistoa.
Varsinais-Suomi kuului muinoin mahdollisesti samaan valtakuntaan läntisen Viron kanssa. Satakunta taas kuului Ruotsin kanssa yhteen. Rajana oli Kihdin selkä. Ajatus on kiinnostava ja sopii hyvin kalevalaiseen Kalevalan ja Pohjolan kuvioon. Häme ja Savo eivät tähän malliin kuulu, mitä lie maajusseja omissa metsissään.
MARTTI, syntymäpitäjäni Kalannin naapurissa on Laitila ja siellä paljon hauskoja, osin Kalevalaan viittaavia kylien ja muita nimiä. Eikö vanha teoria ole se, että Kalevalan syntysijat olisivat Varsinais-Suomessa, mutta että runoperintö siirtyi sitten koko ajan itään päin, ja Lönnrot keräsi sen Karjalasta, osaksi Itä-Karjalasta?
Mikael Agricola puhuu Uuden testamenttinsa johdannossa luotolaisista Kalannissa, eli epäilemättä alue on historiasta rikasta, varhaisen kristinuskon aluetta Suomessa.
Kalevalan juuria löytynee Suomenlahden etelärannoiltakin. Onhan siellä Väinäjokikin.
Suomessa on edelleen vapaus äänestää kristillisiä tai isänmaallisia puolueita, vaikka se näkyy monia haittaavankin. Lisäksi jopa kirkolliselta taholta esitetään tietämätöntä, mitä ”kristilliset arvot” muka tarkoittaa. Uskomatonta, kun nykyään asiantuntijat ei enää mukamas tiedä, mikä on mitäkin, tämä näkyy myös muissa arvokysymyksissä. Siksikin on hyvä, että konservatiivisia kristillis-isänmaallisia puolueita on. Kuitenkin oltava tarkkana, sillä moni voi kannattaa eutanasiaa ja muita luonnonjärjestyksen vastaisia asioita.
Suomi on demokratia, ja meillä on oikeus äänestää konservatiivisia ja kristillisiä puolueita; siitä pidettäköön kiinni vastaisuudessakin.
Mutta kun luen Jeesuksen Vuorisaarnaa, Jesajaa tai Amosta, eivät ne kovin konservatiivisilta tunnu, sen sijaan kyllä hyvin radikaaleilta. Ja jos meikäläistä yhteiskuntaa ajattelen, viittaavat paremminkin vasemmalle.
”On oltava tarkkana, sillä moni voi kannattaa eutanasiaa ja muita luonnonjärjestyksen vastaisia asioita.” Luonnonjärjestys – miten sen kukin mieltää – on kuitenkin eri asia kuin kristilliset arvot. Jälkimmäisiä voisi pohtia vaikka Paavalin luettelon pohjalta: ”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.”
Porvarillis-konservatiiviset poliittiset liikkeet korostavat omistusoikeutta. Silloin kun meillä oli vielä vasemmistolainen kristillinen puolure Suomessa, sata vuotta sitten, se ei puhunut omistusoikeuden pyhyydestä. Päinvastoin, sen tunnuksena oli Raamatun sana: ”Maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.”
Eikä vaan kuulosta vähän Amerikan intiaanien filosofialta? Maa on yksi ja me ollaan kaikki sen lapsia.
SAMUEL KETTUNEN,
ole ystävällinen ja kerro, mitkä nyt eduskuntavaaleihin osallistuvista puolueista ovat ”kristillisiä tai isänmaallisia” sinun mielestäsi. Listasi minua kovasti kiinnostaa.
Onko isänmaallisuus kristillinen arvo? Heprealaiskirjeessä korostetaan taivaallisen isänmaan odottamista: ”Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.”
”Koti – uskonto – isänmaa”.
Jos nyt muistan oikein, totesi piispa Kaarlo Kalliala, ettei Jeesuksella ollut näistä ainuttakaan.
Mikä mahtoi olla syy siihen, että Jumala johdatti israelilaset siihen isänmaahan Mooseksen johdolla, jonka Hän heille luvannutkin.
KOSTI, eikö isänmaa ole isien maa?
Heikki. Miksei myös ”isien maa.” Jumalan tekemä liitto Aabrahamin kanssa tuosta Kanaanin maasta toteutui sitten aikanaan. Luottaessaan liikaa olevansa valittu kansa ohi sanan tuli 2000 vuoden tauko ja nyt eletään tätä päivää. Jumalan tekemä liitto on edelleen voimassa. Kuinka se voisi ylipäätään raueta. En oikein ymmärrä kuinka isänmaallisuus olisi jotenkin kielteinen asia sinänsä. Ellei osaltaan vanhempamme / isovanhempamme olisi aikoinaan antanut oman verensä uhriksi isänmaamme voisi olla 10000 km itään. Siinä oli toki Jumalalla sormensa pelissä, ettei näin käynyt. Tämä voi tuntua fraasilta, mutta sitä se ei ole. Se tulee monessa kirjassa ilmi. Entä mitä Ukraina tekee. Puolustaa isänmaataan. Tässä rytäkässä Suomestakin on tullut kalvinistisen Usan etäpesäke ja mitä siitä sitten seuraa, sitä jäämme odottamaan. Aikoinaan Daavidkin toimitti väestönlaksun siitä, mihin hänen armeijansa voimat riittävät. Se mitä siitä seurasi siitä voimme lukea 1Aik21.
Abraham johdatettiin luvattuun maahan, vaikka ei ollut sieltä syntyisin. Mooses johdatti kansan maahan, josta aikoinaan oli tullut Egyptiin vain yksi perhe. – – – Juutalaisten rakkaus maataan kohtaan on kuitenkin jotain muuta kuin ’kristillinen arvo’. Kristityn sopii kaikin mokomin olla isänmaallinen, mutta kysyn, onko sillä mitään tekemistä hänen uskonsa kanssa.
Niin. Onko uskolla mitään ”tekemistä isänmaan kanssa”?
”Kiitos, Jumalamme, kun annoit kauniin maan, annoit jylhät metsät, loit vedet virtaamaan.
Kiitos sisukkaasta työstä isien, kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen.” Virsi 581: 1:nen säkeistö.
Voihan niinkin ajatella, että kristityllä liittyy ihan kaikki hänen uskoonsa. On kai kuitenkin pysyttävä valveilla sen varalta, että ihan kaikki voi kääntyä kristillistä uskoa vastaan, muodostua epäjumalaksi. Jos kiinnymme liiaksi Jumalan lahjoihin, saatamme unohtaa lahjojen antajan ja kuvitella itse ansainneemme sen hyvän, mitä meillä on.
Isänmaallisuus, patriotismi VOI olla ihan myönteinen arvo. Rauhantahtoinen isänmaallisuus, jossa arvostetaan ja kunnioitetaan myös toisia isänmaita. Semmoista on, Jumalan kiitos.
Suomen lähihistoria tuntee myös toisenlaista isänmaallisuutta, järjestäytyneessä muodossa m.m. AKS:n ja IKL:n isänmaallisuutta. Nationalismia, joka vääristyy Suur-Suomi-isänmaallisuudeksi ja hyökkää aseellisesti itään alistaakseen valtaansa serkkuja ja ei-sukulaisia. Tällaisia isänmaallisia sotia on käyty ja käydään, nytkin Euroopassa ja Lähi-Idässä.
Mielestäni rehellisyys ja kriittisyys on yksi kristillinen arvo, ei esimerkiksi valehtelu tai manipulointi.