Katkelmia uutissivulta:
”Lapset pakotettiin sisäoppilaitoksiin
Kanadan alkuperäisasukkaiden oli luovutettava lapsensa kristillisiin sisäoppilaitoksiin. Maan totuus- ja sovintokomission raporttien mukaan arviolta 150 000 lasta pakotettiin näihin kouluihin vv. 1880 – 1996, joissa heidän oli luovuttava omasta kulttuuristaan ja pakolla omaksuttava kristinusko ja joissa monet myös joutuivat väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi sukupolvi toisensa jälkeen.
Neljätuhatta lasta katosi
Tiedossa on, että sisäoppilaitoksiin lähetetyistä alkuperäiskansojen lapsista reilut neljätuhatta katosi läheisiltään tietymättömiin.
– Jätämme Herran huomaan kaikkien niiden lasten sielut, jotka ovat kuolleet Kanadan sisäoppilaitoksissa ja rukoilemme Kanadan surun murtamien alkuperäiskansojen perheiden ja yhteisöjen puolesta, sanoi paavi.
Albertan alkuperäiskansojen suurpäälliköllä Arthur Noskeylla on kuitenkin The Starin mukaan tiukkaa sanottavaa paaville.
– Älä astu jalallasikaan Kanadan maaperälle. Anteeksipyynnöllä ei ole mitään merkitystä.”
Että semmoista kristillisyyttä. Olikos tuo nyt sitä sisälähetystyötä? Syvä halveksuntani.
Anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen eivät todellakaan ole merkityksettömiä asioita yleensäkään ihmisten välisissä suhteissa.
Anteeksiantaminen kyllä mainitaan ja sen merkitys on suuri. Vaikuttaa vaikka mihin.
Anteeksipyytäminen on käsitteenä vajonnut ”sorry about it”-asteelle. Siksi Raamattu puhuu parannuksenteosta.
Kristitty-sana on myös vajonnut hävettävälle asteelle.
Mika: ”Anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen eivät todellakaan ole merkityksettömiä asioita yleensäkään ihmisten välisissä suhteissa.”
Joo, niinpä. On se teillä uskovaisilla helppoa. Ensin rötöstellään ja sikaillaan Telluksella mielin määrin oikein urakalla ja sitten pyydetään anteeksi niitä sikailuja, kunnes taas sikaillaan ja rötöstellään ja pyydetään anteeksi. Sen jälkeen on taas kaikki hyvin, kukaan ei joudu lailliseen vastuuseen teoistaan, Jeesus kyllä armahtaa ja taivaallinen auvo odottaa kuoleman oven takana.
Mitäpä noista sikailuista ja rötöksistä kärsimään joutuneista tarvitsisi välittää, kunhan vain oma taivaspaikka on varma.
Mitä merkitystä sillä on sikailun uhreille ja omaisille jos joku paavi Vatikaanista pyytää anteeksi. Eivät ne sadat haudatut lapset enää henkiin herää eivätkä tuhannet kadonneet kotiin palaa. Yhtä tyhjän kanssa ovat tekopyhät anteeksipyynnöt. Paras vain paavinkin olisi pysyä omassa pyhässä ylhäisyydessään ja pitää turpansa kiinni.
Niinpä, kun lukee Room.2, niin eipä meistä ole kellään varaa kirvestä heilutella, jokainen tuomio osuu lopulta omaan nilkkaan, olipa Kristitty tai ei.
Ulkoinen ja tekopyhä kristillisyys on pahennus, siinä, missä jumalaton menokin maailmassa. Ei ole ketään Vanhurskasta maailmassa, vaan kaikki ovat vailla Jumalan Kirkkautta.
Ismo: ”eipä meistä ole kellään varaa kirvestä heilutella”
Ei tässä kukaan kirvestä heiluttelemaan ala. Mielipiteensä jokainen voi toki vapaassa maassa julkituoda – niin, ja syvän halveksuntansa.
Suurella pyhyydellä voidaan yrittää peittää suurinta pahuutta. Yleensä se tulee kuitenkin lopulta ilmi, niin kuin nytkin. Hävettää ihan sikana, että lapsia on pakolla pyritty käännyttämään.
Ei tuota kauheutta osaa oikein edes uskoa todeksi.
Pekka: ” että lapsia on pakolla pyritty käännyttämään.”
Sitä pakkokäännytystä ja omasta kulttuurista vieroittamista vielä paljon halveksittavampaa ja törkeämpää on noiden lasten kaltoinkohtelu, pahoinpitely, seksuaalinen hyväksikäyttö ja nimetön hautaaminen, ilmoittamatta omaisille mitään. Ei edes yli 4000 lapsen katoamista jäljettömiin.
Odotan, että samalla innokkuudella ja voimalla blogisti tuomitsee myös nykypäivän pedofilian, insestin, lapsipornon, abortit jne. Nämä eivät kaikki suinkaan liity mitenkään kristittyihin ja kirkkoon.
Tätä valikoivaa pahuuden tuomitsemista kannattaa tarkastella tarkemmin. Tästähän on meillä esimerkkejä maailmanhistoriassa mihin se johtaa. Ja taas ollaan menossa siihen suuntaan. Kun ei pystytä myöntämään kaikkien ihmisten pohjatonta pahuutta, niin tähän se johtaa. Nostetaan tikun nokkaan joku ihmisjoukko, joka on muka kaiken pahuuden ruumiillistuma.
Tämä uutinen Kanadasta on surullinen ja kauhistuttava!
Silti eiköhän jokaisen tule aloittaa parannuksen tarve itsestään. Kehotan blogistia kääntämään katseen kristittyjen ja kristinuskon haukkumisen sijasta itseensä ja miettimään motiivejaan tähänkin blogiin. Olemme nimittäin saaneet kyllin hyvin uutisia tästä asiasta julkisista tiedotusvälineistä.
Katsos Sistonen, eihän se mikään ihme ole jos juopot juo, se on ihme kun raittiit ryyppäävät.
Sistonen: ”Odotan, että samalla innokkuudella ja voimalla blogisti tuomitsee myös nykypäivän pedofilian, insestin, lapsipornon, abortit jne.”
Kiitos odotuksesta, se palkitaan.
Toki ilmaisen syvän halveksuntani myös rouva Sistosen mainitsemia sikailuja kohtaan lukuunottamatta aborttia, joka on jokaisen naisen oma asia. Oma keho, sen hallinnasta, koskkemattomuudesta ja käyttämisestä päättäminen on jokaisen ihmisen yksityisyyden piiriin kuuluva asia, joka ei muille kuulu pätkän vertaa. Noista em. sikailuista, kuten myös Kanadan tapahtumista ja paavin ”partiopoikien” harjoittamasta pedofiliasta tekee mielestäni erityisen raskauttavaa, koska se on itseään kristittyjä arvoja noudattavien tekopyhien ihmisten toimintaa.
Varauksetonta halveksuntaani en voi esittää myöskään rouva Sistosen mainitsemaa jne:tä kohtaan, koska en tiedä mitä se sisältää.
Kuten Seppo osuvasti ilmaisi: ei ole ihme, jos juoppo juo (vastuuntunnoton rikollinen sikailee), mutta se on ihme jos raitis ryyppää (kristittynä itseään pitävä uskovainen sikailee).
Turhaan toistatte tuota typerää juoppo-juttua. Ette ymmärrä ihmisen pahuutta. Oikeudenmukaisuus tapahtuu onneksi kerran viimeisellä tuomiolla kun Jumala tuomitsee oikeudenmukaisesti kaikki ihmiset myös kristityt.
Eihän mikään maallinen tuomioistuin kaikkia vääryyksiä tuomitse saatikka että tekisi sen edes oikeudenmukaisesti, vaikka aiemmin täällä poliisia mainostitte. Naiivia uskoa ihmisen hyvyyteen ja oikeudenmukaisuuteen. Olisipa todellinen helvetti, jos vääryys ikuisesti jäisi tuomitsematta.
Sinä et Sistone its e ymmärrä mihin tuon juopot juo jutun kärki osoittaa. Rautalankaa, juju on siinä, että mitä lisäarvoa kristinusko muka on tuonut yhteiskuntaan jos/kun uskovat selittävät pahuutensa vedoten pakanoiden ja ei uskovien pahuuteen..
Jos Jumala tuomitsee ihmisen, kuka tuomitsee Jumalan? Hänellä kun on harteillaan maailmankaikkeuden isoin syntikasa ja esimerkiksi massamurhia vaikka muille jakaa.
Jumala on ylivoimaisesti syntisin toimija koko olevaisuuden historiassa. Siis ainakin jos uskomme Raamatun kertomuksia hänestä.
”Jos Jumala tuomitsee ihmisen, kuka tuomitsee Jumalan? Hänellä kun on harteillaan maailmankaikkeuden isoin syntikasa ja esimerkiksi massamurhia vaikka muille jakaa.”
Juuri näin. Tappoi mm. satojatuhansia vastasyntyneitä lapsia vedenpaisumuksessa.
Sistonen: ”Oikeudenmukaisuus tapahtuu onneksi kerran viimeisellä tuomiolla kun Jumala tuomitsee oikeudenmukaisesti kaikki ihmiset myös kristityt.”
Perin kummallista. Minun on aina annettu ymmärtää, että se Jumala armahtaa ihan jokaikisen telluksentallaajan puhtoiseksi pulmuseksi, ja antaa kaikentasoiset rötökset anteeksi, ilman minkään sorttista langettavaa tuomioita, kunhan vain pyytää rötöksiään anteeksi ja uskoo Jeesukseen, tai ainakin teeskentelee uskovansa, ellei uskomaan kykene.
Helppoa kuin heinänteko, eikä maallisesta vastuunkannosta tarvitse huolehtia pätkän vertaa, olipa sitten kuinka paha psykopaatti-pedofiili, murhamies(-nainen) tai pankkirosvo tahansa.
Sistonen: ”vaikka aiemmin täällä poliisia mainostitte”
En ole mainostanut vielä täällä, enkä missään muuallakaan poliisia, joten nyt lienee viimein korkea aika: POLIISI ON POP.
Sistonen: ”Olisipa todellinen helvetti, jos vääryys ikuisesti jäisi tuomitsematta.”
Niinpä siinä vain tahtoo usein käydä, että rikoksen uhri, kärsinyt osapuoli jää nuolemaan näppejään ja ilman korvauksia, kun kuolo korjaa konnan ennen kuin maallien tuomiovalta ehtii hätiin mukaan ja lain koura saa niskasta kiinni.
Nyt sitten Kanadan tapauksessakin paavi pyytelee tekopyhästi anteeksi ikään kuin kaikki olisi sillä selvää. Entäs jos kärsinyt osapuoli ei anteeksi anna. Mitenkäs suu sitten pannaan?
Nyt sitten kaiken rikollisen toiminnan paljastuttua tarjotaan rahallisia korvauksia kadonneiden lasten omaisille. En usko, että sillä herätetään noita lapsia enää henkiin.
Täältä lisää valaistusta asiaan. Helsingin Sanomien erikoisartikkeli aiheesta:
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008102892.html
Kaikkihan nyt varmaan tajuaa, että Kanadan tapahtumat 1960 luvulla ovat rikoksia lapsia ja ihmiskuntaa vastaan. Katolisten pitäisi tuomita nämä tapahtumat, pyytää anteeksi ja hyvittää rahallisesti. Myös Kanadan valtio tulisi saattaa edesvastuuseen. Katolisessa kirkossa on liikaa näitä traagisia tapahtumia. Turha tosin leimata kaikkia katolisia.
Kimmon, Sepon ja Anteron intentio on tosin paljon syvemmällä, se on inho ja viha kristittyjä kohtaan. Jumalaa on helppo syyttää ja viedä häneltä maine, näin saadaan aikaiseksi kristinuskon häpäisy. Nämä ajatukset nousevat tietysti oman subjektiivisen kokemuksen myötä johon ei olla löydetty tyydyttävää harmoniaa. Näiltä herroilta voisi kysyä, näettekö ”metsää puilta” vai onko tarkoitus tappaa kristinuskon tuoma hyvä? Mielestäni tämä ajatusmalli ei johda muualle kuin tyhjyyteen.
Jumalaan uskovat kristityt ovat tehneet paljon hyvää, se että joku ajaa autolla sikamaisesti ei tee kaikista autoilijoista sikoja, eikä se ole Jumalan vika.
Paajanen: ”se on inho ja viha kristittyjä kohtaan. Jumalaa on helppo syyttää ja viedä häneltä maine, näin saadaan aikaiseksi kristinuskon häpäisy. . ”
Ei ole. Olisi parempi, ettet tekisi tai edes yrittäisi tehdä omista oletuksistasi ja harhaisista päätelmistäsi minun ajatuksiani. Mitä Jumalan syyttämiseen tulee, niin mielestäni on varsin vaikeaa syyttää jotain, jonka olemassaolokin on varsin kyseenalainen.
Paajanen: ”vai onko tarkoitus tappaa kristinuskon tuoma hyvä?”
Ei ole. Ainoastaan ihmetellä Jumalaan uskovien kristittyjen, Jumalan nimissä tekemää pahaa, varsinkin kun se tuntuu olevan paavin partiopoikien keskuudessa varsin yleistä vähän siellä sun täällä ympäri maailmaa, kuten olemme vuosien varrella saaneet lukea.
Varsin väkevä ote ja kuvaus kristillisestä opetuksesta Kanadassa Helsingin sanomien artikkelissa:
”Ensimmäisiltä kouluvuosilta Allanin mieleen ovat jääneet lapset, jotka tulivat luokkaan pumpulit korvissa. Korvia ympäröi vihreä töhnä Allan kuvitteli sen olevan korvatulehduksia hoitavaa salvaa. Todellisuudessa luokkakavereiden tärykalvot vuosivat, sillä ne olivat puhjenneet, kun heitä oli lyöty korville.”
Semmoista kristillistä hyvää.
”Turha tosin leimata kaikkia katolisia.”
Kirkko, kuten RKK, on tämä maailma, vaikka se on kristillisyyden synonyymi. Ne, jotka eivät lapsia hyväksikäytä eivät ole pedofiileja, olivat he katolisia tai vaikka mitä.
Pedofilia on synnin hedelmä ja kasvaa ulkopuolella Kristuksen ruumiin, Seurakunnan. Ulkopuolella on kaikki väärä ja oikea, koska kumpikaan ei pelasta. Seurakunta on Armosta pelastettujen joukko, jo täällä ajassa.
Asiat asettuisivat oikeisiin lokeroihin, jos pedofilit tuomittaisiin vain maallisen lain mukaan, olivat he katolisia pappeja tai vapaa-ajattelijoita.
Kimmon, Sepon ja Anteron intentio on tosin paljon syvemmällä, se on inho ja viha kristittyjä kohtaan.
Täyttä fuulaa, minä en inhoa kristittyjä ihmisiä pätkääkään. Minulla on paljon krisitittyjä (syvästi uskoviakin) hyvinä ystävinäni.
Paajasen liioittelu perustunee ns. torjuntaan, kun hän ei kykene käsittelemään kristinuskon lähinnä dogman ristiriitoihin ja kristittyjen käytänteihin kohdistuvaa kritiikkiämme, hän ulkoistaa kritiikin ja muuttaa sen ad-hominemin kautta meidän henkilöistämme ja muka (inhon) tunteistamme johtuvaksi. Näin hänen ei tarvitse vaivata päätään itse kritiikillä ja sen perusteilla.
Paajanen: ” Näiltä herroilta voisi kysyä, näettekö ”metsää puilta” vai onko tarkoitus tappaa kristinuskon tuoma hyvä? Mielestäni tämä ajatusmalli ei johda muualle kuin tyhjyyteen.
Jumalaan uskovat kristityt ovat tehneet paljon hyvää, se että joku ajaa autolla sikamaisesti ei tee kaikista autoilijoista sikoja, eikä se ole Jumalan vika.”
Vastaan herra Paajasen esittämään kysymykseen emerituspiispa, Juha Pihkalan sanoin kirjassaan ”Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta”:
”Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa ja moraalia on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
Eipä tuota paljon paremmin voisi sanoa ja uskonnon näkökulmasta arvovaltaisemmalla suulla. ”Hyvällä ihmisyydellä” ja ”oikean” sorttisella moraalilla ei ole mitään tekemistä enempää uskovaisuuden kuin ateisminkaan kanssa, vaikka jotkut syvästi Raamatun oppeihin uskovat katsovat oikeudekseen toisin väittää.
Järkyttäviä tapahtumia ovat ja sanattomaksi vetää. Kaikenlaista silmitöntä pahaa tässä maailmassa tehdään edelleenkin. Kollektiivisen syyttelyn sijaan voisi miettiä, että mistä tuollaiset teot johtuvat. Miksi? Mitä ihmisten päässä oikein liikkuu kun he tekevät toisille ihmisille pahaa? Miten armoa ja hyvää tahtoa ja rakkautta korostava kristillisyys voi vinksahtaa ihan päinvastaiseksi?
Kari, allekirjoitan kommenttisi sellaisenaan. Olen samaa mieltä myös siinä, että kollektiivinen syyttely ei ole oikein, mutta ihmetyttää kuitenkin (kuten sinuakin) se miten armoa ja hyvää tahtoa ja rakkautta korostava kristillisyys voi vinksahtaa ihan päinvastaiseksi?
Wallentin ja Heinola, olen ymmärtänyt aivan hyvin mitä tarkoitatte juoppo -jutullanne. Olen kirjoittanut, että kaikki ihmiset joutuvat lopulta Jumalan tuomioistuimen eteen, myös nämä kyseiset ihmiset.
Ai rahako se taas ratkaisee? Materialisti tietysti ajattelee, että sillä saadaan hyvitys. Eihän mikään raha eikä anteeksipyyntö auta ja tee tehtyä tekemättömäksi. Eivätkä ne tuo rauhaa ja sovintoa ihmisten välille. Tarvitaan oikeaa sydämen katumusta ja rakkautta. Siksi Jeesus sovitti ihmiskunnan synnit, että meistä ei ollut
itseämme auttamaan. Tietysti anteeksipyytäminen on tärkeää ja anteeksiantaminen ihmisten välillä ja yhteisöissä. Siitähän se lähtee. Mutta todellinen parannus ja muutos tapahtuu kun uskotaan Jeesuksen sovitukseen.
Te ette tätä hyväksy kun ette usko persoonalliseen Jumalaan, joka itse on rakkaus. Mutta mikä on vaihtoehto? Silmä silmästä ja hammas hampaasta?
Vaarallisinta kirjoittelussanne on yleistys. Aivan sama kun väittäisin, että kaikki ateistit tai muun uskoiset kuin kristityt ovat niitä erikoispahiksia tässä maailmassa. Tämä on juuri sitä nietzscheläistä ajatusta, joka löysi kasvualustansa esim. Kolmannessa valtakunnassa ja on edelleen ajankohtainen ja näyttää tulevan vain yhä ajankohtaisemmaksi. Ja kummallisinta kyllä se on tunkeutunut kirkon teologiaan liberaaliteologian muodossa.
Lainaan katkelmia Timo Eskolan kirjasta ”Antikristuksen apostolit -Jumalan kuoleman teologia Nietzschestä Spongiin”:
’Ei tule koristella ja kaunistella kristinoppia: se on käynyt sotaa henkeen ja veriin tätä korkeampaa ihmistyyppiä vastaan, se on kironnut tämän tyypin kaikki perusvaistot, se on näistä vaistoista siivilöinyt esiin pahan olemuksen, pahan olennon: voimakkaan ihmisen tyypillisesti hyljättävänä ’hylkiönä’.” (F. Nietzsche, Antikristus,5).’
”Tämän vasta-Kristuksen sanoma on myös teologisessa mielessä antikristillistä. Siinä hylätään Kristuksen uhri ja siinä hylätään Uuden Testamentin julistus armosta. Synnin ja sovituksen sanoma on Nietzschen mielestä pelkkä väline ihmisten alistamiseksi. Yli-ihminen ei voi suostua sellaiseen.”
’Syy- ja rangaistuskäsite, koko ’siveellinen maailmanjärjestys’ on keksitty tiedettä vastaan,-estämään ihmisen vapautumisen papista…[…]…- Synti, toistan sen vielä kerran, tämä ihmisen itsesaastutusmuoto par excellence, on keksitty juuri siksi, että voitaisiin tehdä mahdottomaksi tiede, kulttuuri, jokainen korkeus ja ylhäisyys ihmisessä; pappi on päässyt hallitsemaan synnin keksimisen kautta.'(Antikristus,49).
”Tietyssä mielessä koko Nietzschen filosofia on kirjoitettu tuhoamaan kristinusko ja poistamaan se maan päältä. Kristinusko on kirous ja myrkky. Se on ihmisten saastuttaja ja ihmisen itsenäisyyden pilaaja. Nietzsche päättääkin ’Antikristuksensa’ synkkään vuodatukseen kristinuskoa vastaan.”
’Tämän iankaikkisen syytöksen kristinoppia vastaan tahdon kirjoittaa seinille, missä vain seiniä on, – minulla on kirjaimia, jotka tekevät sokeat näkeviksi…Minä kutsun kristinoppia ainoaksi suureksi kiroukseksi, ainoaksi suureksi sisäiseksi turmelukseksi, ainoaksi suureksi kostonvaistoksi, jolle yksikään keino ei ole kylliksi myrkyllinen, salainen, manalainen, pieni, – minä kutsun sitä ihmiskunnan ainoaksi kuolemattomaksi häpeäpilkuksi…’ (Antikristus,62).’
(Timo Eskola, Antikristuksen apostolit, Jumalan kuoleman teologia Nietzschestä Spongiin)
Sistonen: ”Ai rahako se taas ratkaisee? Materialisti tietysti ajattelee, että sillä saadaan hyvitys.”
Rouva Sistonen voisi lukea tarkemmin mitä olen kirjoittanut. Kirjoitin 11.07. klo 09:06 seuraavasti:
”Nyt sitten kaiken rikollisen toiminnan paljastuttua tarjotaan rahallisia korvauksia kadonneiden lasten omaisille. En usko, että sillä herätetään noita lapsia enää henkiin.”
En todellakaan ole sitä mieltä, että rahalla ratkaistaan po. lasten omaisten kärsimykset ja suru.
Sistonen: ”Tietysti anteeksipyytäminen on tärkeää ja anteeksiantaminen ihmisten välillä ja yhteisöissä. Siitähän se lähtee. Mutta todellinen parannus ja muutos tapahtuu kun uskotaan Jeesuksen sovitukseen.”
Mitä merkitystä on jollain paavin tekopyhillä anteeksipyynnöillä? Entä jos vääryyttä kokenut ei anna anteeksi? Mitenkäs sitten suu pannaan? Voiko anteekiannon pakottaa vääryyttä kärsineeltä? Yhtä tyhjän kanssa.
Ja sillähän siitä selvitään kun vain uskotaan Jeesukseen. Kyllä Jeesus armahtaa ja parantaa kaikkien kärsimykset. Kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta teoistaan maallisen tuomioistuimen edessä, kunhan vain uskoo tai edes esittää uskovansa Jeesukseen.
Sistonen: ”Vaarallisinta kirjoittelussanne on yleistys. Aivan sama kun väittäisin, että kaikki ateistit tai muun uskoiset kuin kristityt ovat niitä erikoispahiksia tässä maailmassa.”
Pyytäisin edelleen arvon rouva Sistosta lukemaan tarkemmin mitä olen kirjoittanut. En ole missään yhteydessä kirjoittanut, että kaikki uskovaiset ovat pahaa sakkia. Kirjoitin mm. viimeksi tänään klo 14:24 seuraavasti: Vastaan herra Paajasen esittämään kysymykseen emerituspiispa, Juha Pihkalan sanoin kirjassaan ”Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta”:
”Mahdollisuus oikeaan (ja väärään) käyttäytymiseen johtuu (kristillisen dogmatiikan mukaan) siitä, että ihminen on Jumalan kuva. Tämä uskonnollinen tulkinta voidaan kuitenkin kiistää ja silti pitää tiukasti kiinni siitä periaatteesta, että ihmisen on pyrittävä hyvään ja vältettävä pahaa. Maailmassa on näet paljon myös pelkästään inhimillisesti perusteltua eettistä pohdintaa ja moraalista käyttäytymistä. Se toisinaan painokkaastikin esitetty väite, että vain selvä tietoisuus vastuusta Jumalan tai jumaluuden edessä saisi ihmisen välttämään itsekkyyttä ja osoittamaan rakkautta, ei näytä pitävän paikkaansa. – – Siksi puhtaasti ja leimallisesti ”kristillistä” etiikkaa ja moraalia on tarpeetonta yrittää määritellä. Se käy ilmi jo siitäkin, että Uuden testamentin kirjeissä olevat eettiset ohjeet ja huoneentaulut ovat usein miltei sanasta sanaan sellaisia, joita myös sen ajan ei-kristilliset filosofit opettivat.”
Eipä tuota paljon paremmin voisi sanoa ja uskonnon näkökulmasta arvovaltaisemmalla suulla. ”Hyvällä ihmisyydellä” ja ”oikean” sorttisella moraalilla ei ole mitään tekemistä enempää uskovaisuuden kuin ateisminkaan kanssa, vaikka jotkut syvästi Raamatun oppeihin uskovat katsovat oikeudekseen toisin väittää.
Ellei rouva Sistonen ymmärrä, mitä tuolla tarkoitin voin selittää tarkoittaneeni juuri sitä, että ei riipu ihmisen uskosta tai uskottomuudesta onko hän moraaliltaan kelvollinen tähän yhteiskuntaan ja ”hyvän ihmisen” tunnusmerkit täyttävä. Pahoja ja hyviä on kaikensorttisissa yhteiskunnissa ja joka leirissä, mutta se, että heitä on niinkin runsaasti itseään kristillisinä pitävien ja jopa pappisväen keskuudessa vain panee tällaisen pikimustan pakanaparan suuren ihmetyksen valtaan. Eihän niin pitäisi olla. Kristittyjenhän – varsinkin pappien – pitäisi olla esikuvina koko maailman kansoille reiluna, kunnon sakkina.
Mitä herra Nietzschen ajatuksiin kristinuskosta tulee, lienee kuitenkin niin, että hänellä on ollut täysi oikeus mielipiteisiinsä, ovathan kristitytkin omaksuneet oman totuutensa ja maailmankuvansa ainoaksi oikeaksi vaikkei sille löydy minkään arvoisia tieteelliset kriteerit täyttäviä perusteita.
Jos arvon rouva Sistonen kuvittelee, että allekirjoitan herra Nietzschen ajatukset karvoineen päivineen, rouva Sistonen on väkevästi väärässä. On myös epäkohteliasta yrittää pistää päähäni ajatuksia ja mielipiteitä joita siellä ei ole, ja jotka eivät sinne kuulu, antamalla ymmärtää, että vihaan tai vastustan kristinuskoa. Niin ei ole. Olen itsekin kastettu, rippikoulun käynyt ja kirkossa vihitty, siis jonkin sortin kristitty ja rakas vaimoni on jopa ilmoittanut uskovansa kristinuskon Jumalaan, minä tosin en enää.
Silloin tällöin kuulee, että valtiotkin pyytävät anteeksi menneisyydessä tekemiinsä rikoksiin, vaikka ei tänään elävillä kyseisen valtion jäsenillä tai johtajilla ole mitään tekemistä noiden rikosten kanssa. Eipä tämän päivän paaviakaan voi rikoksista syyttää eikä hän voi tietenkään muuta tehdä kuin pyytää anteeksi edustamansa yhteisön puolesta. Tärkeintä näissä asioissa on, että tehdään tehtävissä olevat asiat tänään niin, etteivät vastaavat rikokset ikinä toistuisi. Joskus tehtyä kun ei tekemättömäksi enää saa.
Jaha, vuoden 1792.s jälkeen saa huomata vielä entisten uskomusten suuri voima jolloin kirjoittajat käyttivät sanaa minkä sisällön uskottiin kuten toivottiin saavan vastakaikua.
Näin kirjoitettiin hyvin sanan voimaan uskoen asiassa etteivät kirjoitukset unholaan olisi jääneet.
Kun sitten tullaan Nietzschen katsomisesta Freudiin voidaan lyhyesti kirjoittaa seuraavaa; Freudhan piti kirkon tarjoamaa opetuksen mallia huumeena.
Asiaa voi ymmärtää kun Hän opiskeluvuosinaan oli Tardieun oppilaana Pariisin ruumishuoneella. Siellä Hän kohtasi uskomattomia todistuksia Ihmisten pahuudesta pikkulapsiin asti. Nämä kokemukset Hän otti huomioon lähtiessään katsomaan intohimoja mitkä ajavat Ihmiset hirveisiin tekoihin.
Toki estynyttä sukupuoliasian pidättäytymistä Hän katsoi paljon asiakkaissaan, pitihän elantokin saada. Näin hysteriakin Hänen kirjoituksissaan nousee turhankin korkealle sijalle.
Näin 1800.taa luvun lopussa Hän julkaisi viettelyteoriansa mikä kuitenkaan Wienin analyytikkojen tapaamisessa ei saanut vastakaikua. Näin Freud lähes täysin suljettiin yhteisön ulkopuolelle.
Freud oli tutkielmassaan puuttunut lasten ja nuorten aikuisten kaltoinkohteluun ja hyväksikäyttöön. Tämä oli liikaa personoituneelle yhteisölle, ja yrittikö yksi noin vuonna 1936.s asiaan palata, mutta vasta 1970.tä luvulla asiaan alettiin hiljakselleen palata.
Hidasta on ollut, ja eikö tosiaan olisi niin ettei kirkko opettamisessa ja tiennäytössä olisi asiaa voinut ottaa esille aiemmin.
No, ei näytä ottavan nytkään.
Voiko sitten olla väärinmuistamisen mahdollisuutta kun Ihminen myöhemmällä iällä tulee asiantuntijan puheille Hänen nykyelämän vaikeuksista.
Kyllä voi, ja tähän valkuttaa voi epäammatillisesti synnytetty keskustelu. Näin hyvin pienillä asioilla voidaan päästä hyväksikäyttökokemuksiin.
Amerikoissa on ns.peruuttaneiden ryhmiä missä osallistujat ovat huomanneet etteivät vanhemmat huonoja olleetkaan.
Hyvänlainen ammattikokemus välttää muistojen synnyttämisen vääriin asioihin. Meillä Suomessa asia on huomatakseni asiallinen.
Kannattaa katsoa kirja Aivot, muisti, ja menneisyys, kun löytää. Se on useamman Ihmisen kirjoittama koonti muistista ja sen kepposista elämässämme.
Yliopistoa synnyttämässä en muista jos kirjan nimikään oli oikein.
Olisiko sitten aiempaa kirjallista kohtuuttomuuksista. Jotain muistan jo 1600.taa luvulta viittauksessa edellämainittuun. Lähde on hyvin hukassa enkä sitä innokkaasti halua etsiä.
Kirkkohan oli silloin hyvin voimissaan, löytyisikö siltä puolelta.
Kari: ”Tärkeintä näissä asioissa on, että tehdään tehtävissä olevat asiat tänään niin, etteivät vastaavat rikokset ikinä toistuisi. Joskus tehtyä kun ei tekemättömäksi enää saa.”
Juuri näin, olen samaa mieltä, vaan taitaapa jäädä hurskkaakksi haaveeksi. Ihminen kun on mikä on, vaikka se Jumala taisikin olla aikoinaan kovin tyytyväinen luomishommiensa lopputuloksiin.
Sitä vapaata tahtoa ei olisi koskaan pitänyt ihmiselle antaa. Olisihan Jumalan se pitänyt tietää, että sössivät ne elämänsä kuitenkin.
Niin, jostain syystä meille annettiin mahdollisuus valita sekä myös vastuu valinnoistamme, mikä on kyllä hieno asia. Emme ole Jumalan marionetteja emmekä myöskään Hänen vastustajansa sellaisia. Vapautemme ei ehkä kuitenkaan ole ihan täydellistä. Olemme kovin riippuvaisia monista asioista, jotka elämäämme tahtomattammekin ohjailevat. Sanotaan, että periaatteessa tasa-arvoisessa, vapaassa maassa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet vaikka mihin. Vaan eipä ole. Elämäämme ja valintojemme mahdollisuuksia rajoittavat monet asiat. Ehkä monet pahat teotkin ovat noista rajoituksista lähtöisin.
Tiedä sitten, millainen maailma olisi, jos meidän kaikkien olisi jollain tavalla pakko aina ja joka tilanteessa valita oikein…
Oman pyhyyden ihannointi ja siihen pyrkiminen on vaarallista. Sanoohan Raamattu : ”ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa.” Tämä kohta kun käsitetään, niin että ihminen voi vapautua omasta sisäisestä pahuudestaan. Ikään kuin paitaa vaihtamalla, niin ollaan jo hyvin vaarallisella tiellä. Silloin kaikki paha tulee ulkopuolelta ja omaa pahaa sydäntä ei osata varoa.
Pari päivää sitten tuli dokumentti lahkosta USA:ssa. Sen johtajaa ei kukaan saanut arvostella ja koko lahko oli innolla pyrkimässä toteuttamaan Jumalan tahtoa kaikessa. Sitten johtaja sai uuden tavan tutkia Raamattua. Hän otti kunkin jakeen ensimmäisen ja viimeisen sanan ja niistä muodosti käsityksensä. Jolloin Raamatulla saattoi perustella mitä tahansa. Hän alkoi opettaa aseellisesta taistelusta ja siitä että Jumalan seurakunta tulee puhdistaa. Aseita alettiin hankkia lisää. Yksi osa seurakunnasta on kunnossa. Toisen osan tehtävä on toimittaa puhdistus ja kolmas osa tuhotaan. Kukaan ei kuitenkaan voinut tietää mihin osaan itse kuului. Puhdistus toteutettiin tappamalla yksi perhe lahkosta. Ensin isä sitten äiti ja kaksi pientä lasta. Heidät haudattiin latoon ja lahko muutti toiseen osavaltioon. Muistaakseni Virginiaan. Sitten yksi lahkon jäsen meni poliisin puheille.
Se ettei meillä toimi vastaavia aseellisia lahkoja saattaa hyvinkin olla koulujemme uskonnonopetuksen vaikutusta. Näin ainakin arveli Yleisen teologian kurssin vetäjänä toiminut Outi Lehtipuu.