Suomi 100- vuotta juhlavuoden kunniaksi haluan kertoa vielä isän puolelta pienen palan maamme historiaa.
Edellisessä blogissani ” Veli veljeä vastaan” kerroin äitini vanhempien kotikartanon miehityksestä ns. veljessodan aikana.
Nyt lainaan tähän mummini Sisko Vilkaman , isän äidin, kirjeestä otteen , jossa hän kertoo minkälaista oli toimia lottana
kansalaissodan aikana. Sisko- mummini toimi lottana Tampereen ja Viipurin rintamilla.
” Suomen miesten rientäessä rintamalle, olimme me kiirehtineet mukaan. He saivat käteensä kiväärin- me kauhan!
Meitä tuli idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä; tuli vankkoja talon tyttäriä ja kaupunkien konttorineitejä, tuli ” siivettäriä” ja maistereita, viisaita lääkärinalkuja ja uutteria opettajattaria. Mutta kun me kerran olimme aisoihin astuneet, oli asiaan kuulumatonta kysyä, kuka kukin oli. Silloin ei kysytty, kuinka pitkiä kurssikirjoja olimme lukeneet ja päähämme päntänneet, vaan nyt oli kysymys siitä, miten onnistui keittomme ja puuromme, kuinka osasimme neulaa käyttää, kuinka kykenimme tekemään työtä ja valvomaan öitä, silloin kun päivä ei riittänyt. Me käytimme kauhaa ja neulaa ja saippuaa, me punnitsimme ruoka-annoksia ja täytimme termospulloja, me lauloimme ja nauroimme kevätaamuina istuessamme kuormillamme ja me itkimme kun komppaniamme pojat palasivat vainajina taisteluista…”
