Itsestä tuntuu, niinkuin olisin ollut kauankin poissa. No, enhän ole, muutaman hassun kuukauden. En ole lukenut kotimaa24:ää, Kotimaata kyllä, vaikka sitäkin vähän hatarasti. Kotiin tulee monta lehteä, Kristiinan mielestä liian monta. Minusta esimerkiksi Suomen Kuvalehti, Parnasso ja Kanava ovat välttämättömiä. Ja sitten aika monta muuta. Välillä yritimme päivittäin lukea sekä Hesarin että Turkkarin, aamupäivä meni kahviin ja lehdenlukuun. Tuliko maailma sillä paremmaksi?
Nyt olen täällä taas. Syy on tämä: pitkä ja sitkas projektini ”Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista.” on valmis. Ja mitä valmis tarkoittaa? Että oikoluku on tehty ja kirja muutaman viikon päästä käsissäni – ja toistenkin käsissä. ”Kaikissa hyvin varustetuissa kirjakaupoissa”, kuten sanonta kuuluu.
Onnistuin saamaan kirjalleni hyvän kustantajan, mikä ei näinä aikoina ole ihan yksinkertaista. Luettelen joitakin nimiä kustantajan viime aikojen tuotannosta: Paavo Kettunen, Wilfrid Stinissen, Petri Järveläinen, John Vikström. Väyläkirjat-kirjailijoita, joiden joukkoon ilolla liityn. Kustantajan, Tuomo Korteniemen Väylä-kirjat ei ole ihan pieni kustantamo, sen ohjelman laajuus on itselleni ollut yllätys. Väylä-kirjoilla on kaksi painopistettä: Pohjois-Suomi ja kristinusko. Ensimmäinen papin paikkani oli Oulussa ja Aaro Korkeakiven Pohjoinen kustansi yhden romaanini.
Olo on kevyt ja vapautunut. Korona on kohta sairastettu ja toivon mukaan ohi.