Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan 1. 3. 2017. Tämä asettaa myös luterilaisen kirkon uuteen tilanteeseen. Odotin piispoilta tulevaisuuteen katsovaa kannanottoa ajankohtaisessa kysymyksessä. Sitä ei tullut. Piispat tyytyivät toteamaan nykytilanteen.
Siksi tarkastelen tasa-arvoista avioliittolakia luterilaisen tunnustuksen valossa, ja kerron, mitä he myös olisivat voineet sanoa.
”Me tunnustamme, että kaikilla ihmisillä on vapaa ratkaisuvalta, johon kuuluun järjellinen arvostelukyky, …Se on voimassa tämän elämän toimissa, niin hyvissä kuin pahoissakin…” Hyvä on esimerkiksi …”halu ottaa vaimo”… Augsburgin Tunnustus § 18.
Meillä on siis luterilaisina kristittyinä oikeus ja velvollisuus miettiä, mikä kulloinkin on parasta ja eettisintä toimintaa. Mikä toteuttaa parhaiten lähimmäisenrakkautta ja oikeudenmukaisuutta?
Uusissa olosuhteissa tarvitaan paitsi yksityistä harkintaa myös uusia lakeja. Tasa-arvoinen avioliittolaki on tällainen uusi laki, joka nykykäsityksen mukaan toteuttaa parhaiten rakkautta ja oikeudenmukaisuutta.
Luterilainen tunnustus siis määrittelee avioliiton maalliseksi asiaksi, jossa kristitty on vapaa järkensä ja omantuntonsa varassa etsimään parhaita tapoja toimia.
Martti Lutherin mukaan yhteiskunta määrittelee avioliiton ehdot: ”Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat, minuille ne eivät kuulu.” Kirkon rooli on pyynöstä siunata tai vihkiä, ihmisiä palvellakseen.
Lutherin ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta olisi siis yksinkertaisinta hyväksyä yhteiskunnan uusi määritelmä avioliitosta. Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi alkaa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja heti, kun laki muuttuu. Luterilainen unnustus ei sitä estä, vaan jopa kehottaa siihen.
Samaan tulokseen johtaa LUTHERilainen lähimmäisenrakkauden ja Kultaisen säännön etiikka: ”Tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan.”
Olen vannonut sekä papin että tuomarin valan. Näitä valoja rikkomatta en voi asetttaa aviopareja eriarvoiseen asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella.
Siksi siunaan 1.3. 2017 lähtien kaikki siviiliavioliiton solmineet parit luterilaista avioliiton siunauskaavaa noudattaen. Jos seuraan sydämeni ääntä, myös vihin samaa sukupuolta olevia pareja. Se olisi oikein.
– Pekka Elonheimo –
pappi ja 2-kertainen teologian maisteri
”Kirkon rooli on pyynöstä siunata tai vihkiä, ihmisiä palvellakseen.”
No ei todellakaan ole! Henkilö, joka kehuu vannoneensa pappisvalan, ratsastaa Lutherin nimellä ja samassa esittää yllä olevaa omana käsityksenään ei kyllä taida kovin paljoa ymmärtää kristillisyyden asiasta, mietin.
Kirkon tehtävä on saarnata parannusta ja syntien anteeksi antamista, kastaa ja opettaa kristittyjä pysymään sanassa. Kirkon tulee pysyä Kristuksen opissa ja olla mukautumatta tämän maailman menoon. Tätä kaikkea pyhä ja yhteinen kirkko tekeekin paruusiaan saakka, on sitten jokaisen katsottava itse seuraako Jeesusta vai maailman henkeä.
Päivi Huuhtanen-Somero: ”Kirkon uskontunnustus ei missään kirjaimellisessa muodossaan kiellä avioliittoon siunaamista homopareille”.
Yleensäkään kirkon uskontunnustukset eivät liity millään tavalla ihmissuhteisiin, vaan jumalasuhteeseen.
Sitten erikseen, kirkon opetus eli yksinkertaisimmillaan Katekismus ja sen lisäksi kirkkojärjestys eli toiminnan ja hallinnon ohjeistus tuntee vain sellaisen avioliitto-käsitteen, jossa aviopuolisot ovat eri sukupuolta. Näin ollen homopareista puhuttaessa kirkko ei liitä homopareja avioliitto-käsitteeseen.
Mitä tulee vielä erikseen kirkon avioliitto-opetuksen ja käytännön tasa-arvoisuuteen ja syrjimättömyyteen, on pakko jälleen toistaa tämä tosiasia: nykyisenkin avioliittolain myötä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on oikeus solmia avioliitto, mikäli he täyttävät avioliittolaissa säädetyt ikään ja muihin edellytyksiin liittyvät kriteerit.
Jouni Turtiainen, näinhän se on. En tiedä, miten lapsus tuli tekstiini. Pahoittelen.
Petri Hiltusen erinomainen puheenvuoro aiheesta http://www.hs.fi/m/mielipide/a1473473317526?jako=a275a5bb3ec561c1b7ef3e9b62f5edb0&ref=fb-share