Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan 1. 3. 2017. Tämä asettaa myös luterilaisen kirkon uuteen tilanteeseen. Odotin piispoilta tulevaisuuteen katsovaa kannanottoa ajankohtaisessa kysymyksessä. Sitä ei tullut. Piispat tyytyivät toteamaan nykytilanteen.
Siksi tarkastelen tasa-arvoista avioliittolakia luterilaisen tunnustuksen valossa, ja kerron, mitä he myös olisivat voineet sanoa.
”Me tunnustamme, että kaikilla ihmisillä on vapaa ratkaisuvalta, johon kuuluun järjellinen arvostelukyky, …Se on voimassa tämän elämän toimissa, niin hyvissä kuin pahoissakin…” Hyvä on esimerkiksi …”halu ottaa vaimo”… Augsburgin Tunnustus § 18.
Meillä on siis luterilaisina kristittyinä oikeus ja velvollisuus miettiä, mikä kulloinkin on parasta ja eettisintä toimintaa. Mikä toteuttaa parhaiten lähimmäisenrakkautta ja oikeudenmukaisuutta?
Uusissa olosuhteissa tarvitaan paitsi yksityistä harkintaa myös uusia lakeja. Tasa-arvoinen avioliittolaki on tällainen uusi laki, joka nykykäsityksen mukaan toteuttaa parhaiten rakkautta ja oikeudenmukaisuutta.
Luterilainen tunnustus siis määrittelee avioliiton maalliseksi asiaksi, jossa kristitty on vapaa järkensä ja omantuntonsa varassa etsimään parhaita tapoja toimia.
Martti Lutherin mukaan yhteiskunta määrittelee avioliiton ehdot: ”Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat, minuille ne eivät kuulu.” Kirkon rooli on pyynöstä siunata tai vihkiä, ihmisiä palvellakseen.
Lutherin ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta olisi siis yksinkertaisinta hyväksyä yhteiskunnan uusi määritelmä avioliitosta. Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi alkaa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja heti, kun laki muuttuu. Luterilainen unnustus ei sitä estä, vaan jopa kehottaa siihen.
Samaan tulokseen johtaa LUTHERilainen lähimmäisenrakkauden ja Kultaisen säännön etiikka: ”Tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän, jos olisit hänen asemassaan.”
Olen vannonut sekä papin että tuomarin valan. Näitä valoja rikkomatta en voi asetttaa aviopareja eriarvoiseen asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella.
Siksi siunaan 1.3. 2017 lähtien kaikki siviiliavioliiton solmineet parit luterilaista avioliiton siunauskaavaa noudattaen. Jos seuraan sydämeni ääntä, myös vihin samaa sukupuolta olevia pareja. Se olisi oikein.
– Pekka Elonheimo –
pappi ja 2-kertainen teologian maisteri
Tuolla ylempänä on kommenttini Antti Leinosen väitteisiin, jotka eivät pidä lainkaan yhtä Lutherin opetusten kanssa.
Kirkkopostillan saarna Kolminaisuuden päivänä puhuu selvästi uudestisyntymisestä kasteessa.
>>Syntein anteeksi antamisesta onkin kirjoitetut: “Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut.” Synnin päästö on ja ei ole pätevä; nimittäin henki tekee eläväksi.>>> Leinonen
Paavali ei sano missään, että ”Henki tekee eläväksi”.
Minusta tuollainen väite on harhaanjohtamista.
Paavalihan tarkoittaa, etä LAKI kuolettaa, mutta HENKI tekee eläväksi.
Se ei millään tavalla tarkoita sitä, että tässä puhutaan kaikesta Jumalan sanasta.
Sen vuoksi voidaan esim. Laestadiuksen mukaan luottaa siihen, että ”suruttoman papin” julistama absoluutio on pätevä.
Kuka taas on suruton. VL-näkökulmasta kaikki muut lestadiolaiset ja kirkon herätyskrisityt ovat suruttomia – mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan
.
Kuinka voivat nämä sanat pitää paikkansa? Nehän kuulostavat siltä kuin olisimme jo pelastetut? Emmekö vielä ole maailmassa, keskellä kurjuutta? Minä vastaan: Näin on sanottu sen vuoksi, että jumalallisen armon voima ja uskon luonne ilmaistaisiin harhailevia tekopyhiä vastaan, jotka teoillansa pyrkivät tavoittamaan ja saavuttamaan autuutta, ikään kuin se vielä olisi heistä kaukana. Ei niin; Kristus on pelastanut meidät kerta kaikkiaan, jopa kahdella tavalla: ensiksikin hän on tehnyt kaiken sen mikä meidän pelastumiseksemme oli tarpeen: hän on nimenomaan niin voittanut ja hävittänyt synnin, kuoleman ja helvetin, ettei kenellekään jäänyt siinä asiassa mitään tehtävää, ja toiseksi: tämän kaiken hän on meille antanut kasteessa. Jokaisella, joka uskoo Kristuksen kaiken tämän tehneen, myöskin samassa silmänräpäyksessä on kaikki: menneet ovat menojaan kaikki hänen syntinsä, ja saman tien myös kuolema ja helvetti, eikä hän pelastukseksensa tarvitse mitään muuta kuin tämän uskon.
Ote Martti Lutherin selityksestä Paavalin kirjeeseen Tiitukselle (Tiit. 3:5, vuoden 1938 käännöksen mukaan!). Kirkkopostilla 1, s. 477─478, vuoden 1941 painos, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.
.
..
Voitto Kotiaho :”Toisaalta en voi itse kuitenkaan uskoa mihinkään sellaiseenkaan että kastamattomat vauvat joutuisivat jotenkin “automaattisesti” kadotukseen.”
Sama täällä ja sen vuoksi myöskään usko, että ”Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” kuten Augsburgin tunnustus uskoo.
Kukaan ei voi omia ”Taivaan Valtakunnan avaimia” itselleen eikä liikkeelleen. On sääli ihmisiä, jotka sidotaan ihmisköysin liikkeen säännöillä. Miten lauman johtajat vastaavat Jumalan edessä laumastaan? Kun joku sieltä lähtee pois, hän on todella yksinäinen ja hyljätty. Seurakunnassa uskonystävinä olemme hänelle perhe. On ihana lukea hänelle Raamatusta Jeesuksen sanat: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.” (Joh.14:6).
Kun kirkko on valtionkirkko, mutta valtio ei ole kirkon alainen, ihmettelen, miten valtiollista lakia vastaan on mahdollista asettua kirkollisin perusteluin, jos valtiollinen päätös koskee kirkollista toimitusta. Onko luterilainen kirkko autonominen suhteessa valtioon?
Mitä tarkoitat käsittewllä valtiollinen laki? Se on minulle ainakin täysin Outo.
Valtiollinen päätös nimen omaan ei koske kirkollista toimitusta ja lainsäätäjä on asian lakia säätäessään selvästi ilmaissut.
Suomen valtiossa voimassaolevia lakeja.
Meillä on valtionkirkko, muttei kirkkovaltiota.
Ei ole olemassa käsitettä valtiollinen laki.
Päivi,
lisätietoa valtionkirkko-asiasta löytyy täältä http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/85BBFB4816F713BEC2256FEA003A7232
Juhani, totesin jo mitä tarkoitan sanonalla valtiollinen laki: Suomen valtiossa nykyään voimassaolevia lakeja. On tarpeetonta jauhaa käsitteestä, jos ymmärtää jo edellä selvennetyn asian. Vai etkö ymmärrä käsitteen selventämisen jälkeen?
Olen lakimies ja ymmärrän kyllä jotain. Yritin sanoa että kaikki keskustelu on vaikeaa jos joku keksii omia termejä. Pelkkä laki on sanana hyvä. Jos tarkoitetaan koko voimassaokevaa kirjoitettua lainsäädäntöä, voidaan puhua säädöksistä.
Tuula, yksinkertaistan monimutkaista kuviointia kärjistämällä sitä sanansutkauksen avulla. Ei tässä sen kummempia protokollia tavallaan vaadita. Tavallisten ihmisten käytännön järki vain tapaa ymmärtää asioita yksinkertaisesti sana mukaan.
Onko todella niin että ajattelet luterilaisen kirkon olevan sillä tavoin valtion kirkko että sen on nyt ja tulevaisuudessa aina sopeuduttava ja otettava omaan käytäntöönsä kaikki valtiossa säädettävät lait riippumatta siitä ovatko me mahdollisesti ristiriidassa kirkon uskoon tunnustuksen kanssa.
Päivi Huuhtanen-Somero: ”Tuula, yksinkertaistan monimutkaista kuviointia kärjistämällä sitä sanansutkauksen avulla.”
Kiitos sanansutkauksesta. Tässä ”sanansutkaus” linkittämästäni protokollasta:
”Suomessa ei ole valtiokirkkojärjestelmää, mutta kirkkoa voidaan kutsua kansankirkoksi. Kirkko ja valtio tekevät yhteistyötä monin tavoin.
Suomen perustuslain mukaan kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Kirkkolain sisällöstä päättää kirkolliskokous, joka on kirkon ylin päättävä elin. Kirkolla on itsenäinen julkisoikeudellinen asema.”