Sodan moraalista ja henkisestä taustasta

Joitakin vuosia sitten Suomen maavoimissa laadittiin Sotilaan taskukirja, noin 10 sivuinen paperi ”sodan etiikasta” ja henkisestä kestävyydestä.  Siitä tuli  RUK:n oppimateriaali ja se on käytössä kansainvälisissä joukoissa. Jokainen joukkueenjohtajatasoinen upseeri koulutetaan käymään paperissa olevat asiat läpi porukkansa kanssa.

Taustalla oli parinkymmenen sotilaspapin keskustelu. He edustivat keskenään erilaisia perinteitä ja myös kiistaan joutuneita katsomuksia, mutta yhteystyö oli tämän asian osalta saumatonta. Kun ihminen joutuu todelliseen tilanteeseen, olennainen paljastuu. Se ei ole kysymys naispappeudesta tai seksuaalimoraalista.

Haaste oli, että pitää laatia teksti noin 300 000 ihmiselle tavan hitsarista korkeasti oppineeseen. Teksti jaettaisiin jokaiselle suomalaiselle sotilaalle, mikäli sota syttyisi.

Tekstissä käsitellään lyhyin sanakääntein sodan oikeutusta puolustussotana suuremman pahemman välttämiseksi. Sanoin kenraali Hulkolle esitellessäni asian, että myös oikeutetun sodan teoria, jonka historia periytyy Augustinuksen muotoiluihin,  on puutteellinen nykyoloissa, mutta siinä on vähän siitä kysymys, että kun sotilas vaatii ohjuksia ja droneja niin kyllä hänelle vaan rynnäkkökivääri annetaan.

Tämän jälkeen käsitellään sodan oikeussääntöjä ja yksittäisen taistelijan sääntöjä, jotka perustuvat kansainväliseen oikeuteen. Vihollista tulee kohdella ihmisenä, tarpeetonta väkivaltaa tulee välttää, siviilikohteita ei saa ottaa kohteiksi jne.

Sitten tullaan tunteisiin ja siihen, miten ne kuuluvat myös sotilaalle.  Yksi niiden ulottuvuus on se, että niiden tullessa ohitetuiksi tullaan usein sotarikollisiksi. Mikäli sotilas ei kykene säilyttämään edes jonkinlaista herkkyystasoa, hän raaistuu ja toimii silmittömästi.  Ja oikeus toteutuu ennemmin tai myöhemmin.

Lopuksi on neuvoja siitä, miten hajoavaa kaveria pitäisi hoitaa taaksepäin ja mistä saa apua.

Tällainen teksti on niin ja näin. Se on siis tarkoitettu ihmiselle, joka sekaannuksen keskellä tulee valmiustilan kohotettua juuri ennen puolustustilalakiin siirtymistä perustamiskeskukseen ja saa sotilasvälineistön, johon siis kuuluu minimissään kokardi, ase ja tämä vihko. Tähdätään siihen, että 15 minuutissa koko joukko on omaksunut nämä asiat.

Viesti on parhaimmillaan: porukkamme kiinnittää huomiota näihin asioihin ja arvostaa niitä. Et kuulu rikollisjoukkoon tai gangsteriporukkaan.

Ukrainan sodassa olevista venäläisistä sotilaista on hämmentäviä kuvauksia.  Nälän ja valvomisen jälkeen vangiksi jouduttuaan he eivät kaikki edes tiedä olevansa sodassa. Sen lisäksi, että joukon johtaminen ei ole toiminut, myös taistelumoraali on ollut hukassa. Nämä sotilaat tuntuvat olevan monin tavoin syrjäytyneitä ja eksyksissä.

Ukrainan puolella puolestaan puolustautumisen oikeutus ja yhteistunto on ollut erittäin tärkeää. En tiedä, kuinka syvällisestä asiasta on  kyse ja kuinka pitkälle se riittää.  Henkinen huolto ja moraalinen syvyys ovat taistelevien joukkojen kannalta olennaisia, pelkkä kansallismieli ja väärän kohteeksi joutumisen yhteinen kokemus ei riitä. Edes puolustautuminen ei onnistu torilla tavataan -periaattein vaan täytyy olla voimakkaampia eettisiä periaatteita.

Nämä asiat ovat myös kansainvälisen tulevaisuuden kysymyksiä.

Ukrainan kriisin kysymys hahmottuu myös kysymyksenä siitä, mikä on Venäjän kohtalo. Kun luottamus ja arvostus on mennyt, miten Putinin hallinto voi toimia kovinkaan pitkään. Saa vaikutelman, että jos se vaihtuu, ainakaan ammattitaidottomampaa vaihtoehtoa ei voi löytää. Ja mikä pahempaa, miten Venäjä voi toimia tämän jälkeen osana kansainvälistä yhteisöä?.

Ukrainan lisäksi Putin on tehnyt rikoksen Venäjän tuleville sukupolville, jotka ehkä joutuvat hylkiön asemaan.