Joskus on sutkautettu sanonta: Sodassa ja rakkaudessa on kaikki luvallista! Nyt en ole ihan varma, oliko sanamuoto juuri tuo. Ei kai niitä oikeasti voi verrata. Rakkaudessa on partnerin mielellä valtava vaikutus, ehkä nykyisin niin suuri, ettei uskaltaisi aloittaakaan. Onneksi on asiat hoidettu vanhanliiton aikana, jolloin sanottiin: Vie sinä minä vikisen!
Olen sen verran vanha ukkeli, että muistan Vietnamin sodan, Kuuban kriisin ynnä muita juttuja. Kuvaitin, Irakin, Afganistanin, Tsetsenian, vuoristo Garabahin, Ossetian ja voi olla muitakin. Kaikilla näillä on yksi yhteinen nimittäjä: Hyökkääjä/miehittäjä on joutunut poistumaan ja aina on jättänyt myös kaaoksen jälkeensä.
Miksi näin? Hommat on tehty väärien tietojen perusteella, vakoilu tyrinyt. Ei otettu jenkkejä ja muita liittolaisia kukkapuskin vastaan Irakissa! Näyttää siltä, että ulkoapäin voidaan hallintoa joko vähätellä tai kehua, mutta totuus ei ole kummassakaan. Irakin sodassa minua alkoi hirvittää tilanne, kun 400 kilometriä pitkä kolonna suuntasi pohjoiseen. Vastaanottajilla oli ei kukkaset vaan kalasnikovit käsissään, mutta ilmeisesti sisu niiden käyttämiseen puuttui. Ei tullut raatteentietä siitä vaikka ainekset olivat tarjottimella.
Miksi sitten alivoima pärjää? Miksi Suomi pärjäsi talvisodassa? Jossain on ollut iskulause: Voitto tai kuolema! Siinä ovat hyökkäyksen kohteen vaihtoehdot. Maa, johon hyökätään taistelee olemassaolostaan ja se on paljon motivoivampi voima kuin korkeatkaan kunniamerkit, jotka saadaan pahanteosta naapurissa. Vaihtoehdot määräävät moraalin taistelussa. Hyökkääjän joukot eivät koskaan menetä niin omaatuntoaan, ettei tiedä olevansa huonolla asialla. Tämä tieto on ollut kaikkien käytettävissä, mutta sen myöntämiseen ei pokka riitä. Jos tuntisi ja tunnustaisi olevansa väärällä asialla, niin ainoa vaihtoehto olisi vetäytyä ja tarjota/pyytää rauhaa! Maailman humaanin kehityksen huippu on karannut käsistämme! Huippu, jonka piti poistaa sodat ja toisi takaisin käräjäkivet, jossa ympyrän muodossa voidaan asioita ratkoa.
Tervetuloa takaisin äitikirkkoon.
Takaisin on hyvä sana tässä yhteydessä. Kristuksen perustama kirkko on pysynyt apostoleiden opetuksessa. Sen teologia vakuuttaa.
”Sen teologia vakuuttaa..”
Teologia-sana on käännetty suomeksi:
oppi jumaluuksista, sisältäen kaiken Luojankin.
Muut, länsimaiset kielet määrittelevät merkityksen; oppi Jumalasta.
Raamattu opettaa Jumalasta ja Pyhä Henki opastaa kaikkeen Totuuteen. Pyhän Hengen opetus ja opetus ei ole eri kuin Raamttuun on kirjoitettu. Katolisen kirkon opetus on eri kuin Raamatun opetus.
Jumalan Sana vakuuttaa itse itseänsä, eli Sana Sanaa selittää.
Jos Raamatun opetus sellaisenaan kuin se on siellä kirjoitettu on se ainoa perustus, niin RKK’n katekismus poikkeaa siitä, ja on vain itseensä nähden ”vakuuttavaa teologiaa”.
Elinvoimaiset kansainväliset yhteydet ovat mittavimmillaan Roomalaiskatolisen kirkon suojissa.
Tämä Ulf Ekmanin siirtyminen uudempaan hengelliseen tilaan suo hänelle foorumin, minkä rinnalla Livets Ord’n koko kalpenee.
Samaan katoliseen kutsuun vastasi David duPlessis ja erosi AoG- helluntaiyhteydestä mutta edusti Vaticani II’ssa helluntalaisuutta? ”Hovin loisto” peittosi helluntaisaarnaajan statuksen, vaikka Mooses antoi toisenlaisen esimerkin. ”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet, sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.”
Tähän katolisuuden kutsuun on hurmaantuneet Fullerin teologisen seminaarin kaksi opettajaa, jotka ”edustavat” helluntalaisuutta. Toinen, amerikkalainen ”helluntalainen” hoitaa duPlessiksen osastoa ja edustaa helluntalisuutta KMN’ssa. Kuitenkaan kummallakaan ei ole minkäänlaista mandaattia minkään maan helluntaiherätykseltä.
Niin Mooses kuin Paavalikin antoivat esimerkin ”helluntalaisuudesta”, mihin Krituksen pilkka sisältyy. Kumpikin oli aikansa korkeimmin oppineita ja kumpikin hylkäsi sen mikä Ulf Ekmanin on hurmannut.
Jos moraalista lujuutta ja ”sakramentalimia” ollaan vailla, sitä todella löytyy esimerkiksi islamilaisuudesta, joka on muuten RKK’n opin mukaan ensimmäisten joukossa taivaaseen mennä, katolisten lisäksi.
Uskon, että Ekman näkee suuret mahdollisuudet edessään, sellaiset, mihin hän ei ylettänyt Livet Ordin puitteissa
Sallittaneen pientä analyysia. Tällaiseen siirtymään voi olla useampia syitä. Helposti käy niin, että samaistumme henkilöön ja siltä pohjalta mietimme siirtymän syytä. Minä ajattelen, että hänen tilansa kävi pieneksi omassa liikkeessään, perustelen sen kohta.
Joku ajattelee, että niin kirkas tähti halusi paikan kesktaivaalta. Se on mahdollista.
Seuraavaksi voidaan ajatella, että niissä kosketuksissa oma vakaumus on osoittautunut ohueksi ja näinollen vahvempi identiteetti on kutsunut puoleensa.
Nyt asiaan. Eräänä aamuna heräsin ja joku sanoi minun mieleeni yhden sanan: Juurikasvu! Hiuksiaan värjäävät tietävät, että hyvänkin värjäyksen jälkeen juuresta työntyy esille oma aito väri.
Seurakunta voidaan perustaa näennäisen yksimielisyyden varassa, jolloin kaikki tunnustavat samaa väriä ja kaikki näyttää hyvältä. Kun vähän kuluu aikaa, niin jokaisen oma tahto ja agenda alkaa tulla esille eikä alkunäky enää johdata yksimielisyydessä. Näin voi käydä, että hankkeen keskeinen piiri voi jäädä vähemmistöksi, kun suunta ei miellytä enemmistöä.
Perkele vei Jeesuksen vuoren harjalle ja näytti kaikki maailman (oikumene) valtakunnat ja sanoi hänelle ”Sinulle minä annan kaiken tämän …”.
Ehtona oli ”vain” kumartua ehdottajan eteen.
Tämän ehdotuksen perkele tekee ”ekmanneille”. Se sanoo, että saat koko maailman haltuusi.
Ekumenia ei ole uskovien yhtymistä vaan uskovien yhtymistä katolisen kirkon kanssa, palaamista ”äitikirkkoon”.
On tärkeää saada evankeliset hengelliset johtajat RKK’lle myönteiseksi ja se onkin ollut teema sitten Vatikaani II’n. Ensimmäinen aalto alkoi duPlessin nimittämisestä Herra Helluntaiksi ja tämän tittelin alla helluntalaistettiin katolinen karismaattisuus. Katolisten ryhmittymien tunnus on kielillä puhuminen, – mutta se on armolahja, jonka jokainen katoliseksi kastettu omaa, se vain täytyy aktivoida, mutta mielummin rukoilemalla Madonnaa. Käytännössä vain Madonnaa rukoillaan.
Uskon, että Ekmanille annetaan vapauksia olla rukoilematta Madonnaa ja muita pyhimyksiä. Hän ja hänen poikansa, esimerkiksi, ”valtuutetaan” puhumaan kuin helluntalainen. Näin koukku on nielty.
RKK’n pyrkimys ei ole käännyttää katolisiksi, vaan saada helluntalaiset heille myönteisiksi. Tämä sama on jo alkanut Suomessakin, kun Helluntaikirkon johtohahmo otti eläkepäiviensä tehtäväksi mentoroida Itävallan helluntalisia pastoreita RKK’lle myönteiseen ajatteluun.