Jotkut tutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että muinainen Tall el-Hammonin kaupunki olisi voinut olla Raamatussa kuvattu Sodoman kaupunki. Argeologit ovt kaivaneet Tall el-Hammonia 13 vuotta. Kaivauksissa on löytynyt todisteita, joiden mukaan tuhon syynä olisi meteori. Meteori on tutkijoiden mukaan jättänyt jälkiä, joista se on tunnistettavissa tuhon aiheuttajaksi. Tutkijoiden mukaan meteori on pudonnut lähelle Kuolluttamerta 3700 vuotta sitten, ja se saattaa selittää Raamatussa kuvatun Sodoman tuhon.
Tutkijat ovat löytäneet keramiikkasirun, jonka toinen puoli on sulanut lasiksi. Zirkonkiteet lasikuplassa ovat tutkijoiden mukaan voineet syntyä vain äärimmäisessä 4000 celsiusasteen kuumuudessa. Toisena todisteena tutkijoilla on n. 600gramman painoinen ”sula kivi”, johon on yhdistynyt kolme kivilajia. Tämäkin sisältää zirkonkiteitä, jotka tutkijoiden mukaan ovt todennäköiesti olleet 12000 celsiusasteen kuumuudessa muutaman sekunnin ajan. Kolmas tutkijoiden esittämä todistus liittyy alueeseen. Tuhoutunut alue on ollut alueen parasta maanviljelykselle, mutta tuhon jälkeen alue pysyi asumattomana 700 vuotta. Tutkijat ovat analysoineet maaperänäytteitä. Tulosten mukaan suola ja sulfiittipitoisuudet viittaavat siihen, että alueeseen rajoittuva Kuollutmeri olisi vyöryttänyt meteorin voimasta maahan suolakerroksen, joka tuhosi maan kasvualustana sadoiksi vuosiksi.
Artikkelissa todetaan, että ”Sodoma ja Gomorra tuhoutuivat Raamatun tekstin mukaan niiden asukkaiden paheellisuuden takia, jonka rangaistuksena Jumala ´antoi sataa taivaalta tulta ja tulikiveä´. Näin kuvataan 1. Mooseksen kirjassa, joka sisältyy myös juutalaiseen tooraan.”
(Tiedot pohjautuvat Tekniikan Maailman artikkeliin 7.12.2018)
—
Raamtussa kerrotaan Sodoman tapahtumista ja sen hävityksestä 1. Mooseksen kirjan luvuissa 18 ja 19 (18:16-33 ja 19:1-29).
Luther on käsitellyt Ensimmäisen Mooseksen kirjan selityksen 18-24 mukaan luennoissaan Sodomaa varsin laajasti. Otan tähän katkelman Lutherin opetuksesta, jonka mukaan Jumalan vihan valtavuus kauhistuttaa häntä, mutta hän katsoo kuitenkin tämän opetuksen olevan hyödyksi. Seuraavassa katkelma luvun 19 selityksen alusta:
”Tässä luvussa kuvataan niistä synneistä annettu rangaistus, jotka on mainittu edellisessä luvussa kun siellä sanotaan, että huuto Sodomasta oli tullut taivaisiin asti. Jatkaessani kuvausta tästä kauheasta tapahtumasta en kerro siitä meielläni niin kuin en vedenpaisumuksestakaan. Onhan hirvittävää kuulla Jumalan vihasta ja saada kokemusta siitä, kun se niin äärettömästi riehuu onnetonta ihmissukua vstaan. Sydeämeni aivan särkyy, kun luen tai kirjoitan näistä asioista. Vaikka itse olen pikavihainen, kauhistuttaa minua näin valtava onnettomuus niin suuresti, että käsitän, missä koettelemuskessa Aabraham oli, kun hän kaikinvoimin yritti välityksellään torjua tämän näin valtavan vihan katumattomia synnintekijöitä kohtaan.” (65)
”Antinomilaiset, nuo uudet profeetat, väittävät kiivaasti, että ihmisiä on kohdeltava lempeästi eikä uuvutettava heitä esittämällä näytteitä Jumalan vihasta. Paavali puhuu kuitenkin toisin 2. Timoteus-kirjeessään, kun hän sanoo, että ´Ramattu on hyödyllinen nuhteeksi ja ojennukseksi, että Jumalan ihminen olisi täydellinen ja kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut´(2. Tim. 3:16).
Tunnettua on myös ohje Jumalan sanan oikeasta jakamisesta. Ja 1.Korinttolaiskirjeessään hän viitattuaan moniin esimerkkeihin Jumalan vihasta sanoo selvästi, että ´tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niin kuin he himoitsevat´(1. Kor. 10:6). (65)
”Näytteitä Jumalan vihasta, jollainen on nyt edessämme, on käsiteltävä niin, että niistä on hyötyä meidän opetukseksemme ja kasvatukseksemme. Käskeehän Jumala Aabrahamia, joka on ollut paljon meitä pyhempi, kertomaan tästä lapsilleen. Saamme aina havaita, että ihmisiä on kahta lajia: toiset ovat ylpeitä ja häikäilemättömiä: he halveksivat Jumalan sanaa ja hurskaita keholtuksia olleen valtavan suruttomia. Jos näitä kohtelee lempeästi ja tarjoaa Jumalan laupeutta, teet heistä entistä pahempia. Tässä on meillä se hedelmä, jota antinomilaisten harha tuottaa. Kehotan teitä varomaan sellaisia. He eivät nimittäin tyydy siihe, että itse joutuvat kadotukseen, vaan tahtovat tempaista meidätkin mukanaan helvettiin ja kuormitta meidätkin synneillänsä, kun eivät tahdo niistä nuhdeltavan, aivan niinkuin sodomilaiset.” (65-66)
”Ei Jumala asettanut tähän maailmaan saarnavirkaa sitä varten, että siinä palvelevat olisivat vaiti, vaan siksi, että he syyttäisivät, lohduttaisivat ja kauhistaisivat ja tällä tavalla pelastaisivat ne, ketkä ikinä voisivat. Tämän tehtävän antinomilaiset täysin kumoavat, kun eivät tahdo ketään moitittavan ja käskevät meitä suostumaan noiden synteihin vastoin Paavalin lausetta, jossa ei tuomita ainoastaan niitä, jotka samaan suostuvat (Room. 2:1). Sellaisethan suostuvat, jotka eivät synneistä syytä, kuten jos minä en olisi tietääkseni kardinaalien, paavin ja piispojan synneistä, herjoista ja hirmuvallasta.” (66)
”Kuitenkin Herra sanoo profeetan suulla: ”Sinä pelastat sielusi, jos varoitat kansaasi sen synneistä” (Hes.3:19). Onhan kelvottomimpiakin ihmisiä säälistä siedettävä. Mutta milloin he tahtovat temmata meidät mukaansa kadotukseen, on säälimisen aika loppua, ei vanhempien arvovalta eikä rakkaus lapsiin saa olla meille niin suuren arvoinen, että tahtoisimme heidän kanssaan joutua kadotukseen. Silloin on unohdettava kaikki sääli ja noudatettava Lootin esikuvaa, joka hylkäsi vaimonsa, kun tämä vasttoin Jumalan käskyä katseli taakseen matkalla. Koska tällaiset ovat paatuneita eivätkä ota korviinsa mitään varoitusta, on heidät jätettävä.” (66)
”Niitä kohtaan sen sijaan, jotka eivät tuohon tapaan ole kovakorvaisia, vaan suostuvaisia, Jumala tahtoo sovellettavan armahtavaisuutta, niin kuin meitä opettaa vertaus kadoksiin joutuneesta lampaasta (Luuk. 15:4). Eiväthän olleet katumattomai Sodoman asukkaan, mutta heidän olisi pitänyt saada kokea Jumalan vasara, joka kalliotkin murskaa. Tällaisilta ei ole salattava Herran tuomiota, muussa tapauksessa me tahraamme itsemme heidän synteihinsä. kun suostumme olemaan samaa mieltä heidän kanssaan. Ovathan kaikki kristityt pantu maailmaan lähimmäistään palvelemaan, mutta ei vain toisen taulun osalta vaan vielä enemmän ensimmäisen osalta, jotta kaikki oppisivat pelkäämään Jumalaa ja luottamaan hänen laupeuteensa.” (66)
”Toinen osa, ne jotka entuudestaan ovat masentuineita ja arkoja, niin kuin Kristus heitä sanoo ”piskuiseksi laumaksi” ja käskee heitä olemaan pelkäämättä, on sekin heikko ja tekee monin tavoin syntiä (Luuk. 12:32). Mutta nämä eivät ole häikäilemättömiä eivätkä paatuneita, ja heitä kohtaan pitää sananpalvelijan olla ymmärtäväinen ja luotettava, sellainen joka oikein jakaa Jumalan sanaa eikä sekoita terveeseen oppiin mitään sille vierasta.; häin hän ei enää kauhista niitä, jotka Jumalan viha ja tuomio on pelottanut, vaan rohkaisee heitä. Tässä piilee suuri ja sananpalveluksessa aivan välttämätön viisaus, että saarnaaja osaa erottaa nämä kaksi lajia kuulijoita. Silloin kukin saa kuulla hänelle kuuluvan sanan:paatuneet pelottavat esimerkit Jumalan vihasta, arat taas ihania lohdutuksia. ´Kristus on näet pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle´(Luuk. 2:34). Masennettuja on siis rohkaistava, suruttomuudessaan ylpistyneitä sen sijaan painettava alas, niin kuin Neitsyt Maria kiitosvirressään opettaa. Tämä on oikea tapa erotella ihmisiä. Eihän niin voi olla, ettei arkoja olisi suruttomien seassa. Säätelyä tässä siis tarvitaan, jotta varsinkin paatuneet tajuaisivat, että kauheilla esimerkeillä tavoitellaan juuri heitä, mutta säikähtyneet osaisivat ottaa itselleen lohdutuken ja lupauksen sanat.” (67)
”Sen jälkeen onkin sitten Pyhän Hengen tehtävä sanan ja tunnustuksen avulla ohjailla sydämiä siten, että arat saavat itselleen lohdutuksen, paatuneet taas lain sana säikäyttää niin että joko kääntyvät tai joutuvat kadotukseen. Eihän kaikkia pidä erottelematta kirota. Vedenpaisumus ja Sodoman tuho ovat kuin salamaniskuja, omiaan säikäyttämään sydämiä. Kun näihin vihan näytteisiin tulee lisäksi lohdutus siitä, kuinka Nooa ja Loot pelastuivat, on tuloksena, että arkaluontoiset eivät menetä toivoaan.” (67)
”Tämä on se tarkoitusperä, joka saa minut luennoimaan tällaisista hirvittävistä kertomuksista, vaikka se onkin minusta vastenmielistä. Jumalan vihan valtavuus kauhistuttaa minua, mutta katson kuitenkin tämän opetuksen olevan hyödyksi, ei ainoastaan röyhkeiden pelottamiseen, vaan myös hurskaiden varjelemiseen jumalanpelossa, etteivät he jumalattomien tapaan tekisi syntiä ja joutuisi kadotukseen. Sitten näissä esimerkeissä esitetään viha myös sillä tavoin, että samalla käy ilmi Jumalan laupeus, kun hän sydämellisesti pelastaa ne, jotka uskovat.” (67)
Jesaja sanoo omasta kansastaan: ”Syntinsä he tuovat julki, niinkuin sodomalaiset, he eivät niitä salaa” (Jes3:9). Silloin, kun on vielä häveliäisyyttä, syntiä hävetään ja pelätään sen tulevan julki. Mutta kun synti on suureksi tullut, silloin siitä iloitaan kuten sodomalaiset eikä helvetin tuli ole silloin kaukana. Mutta laupias ja armahtavainen on Herra, joka pelastaa ne, jotka uskovat.
Jesaja siis puhui omasta kansastaan eikä sodomalaisista, joihin hän kansaansa vertaa.
Aivan, Jesaja puhui nimenomaan omasta kansastaan, jotka olivat kuin sodomalaiset, toivat syntinsä julki, eivätkä sitä salanneet, vaan iloitsivat siitä. Myös Salomo toteaa Jesajan tavoin (San2) niistä, jotka ”iloitsevat pahanteosta.” Jesajan sana pätee kaikkin kansoihin kaikkina aikoina, kun he tuovat syntinsä julki samalla tavalla kuin sodomalaiset iloiten siitä. Mutta Herra, joka on laupias pelastaa kaikki ne jotka uskovat.
Tämä laupias ja armahtavainen Herra poltti Sodoman ja Gomorran myös vastasyntyneitä, pikkulapsia ja sikiöitä helvetillisin tuskin elävältä.
Laupias on Herra ja armollinen, joka kärsivällisesti sieti sodomalaisten syntiä, josta he iloisivat siihen asti, kunnes valitushuuto heidän syntiensä tähden ulottui taivaaseen asti. Mutta kuten (Jer29:11) toteaa: ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset..” Sodomalaisten synti oli kasvanut kuitenkin siihen mittaan, sekä nuorilla ja vanhoilla, että Herran kärsivällisyys loppui. Heidän syntiään Herra ei tahtonut enää sietää. Vielä kuitenkin on armon aika. Tänään.
”Sodomalaisten synti oli kasvanut kuitenkin siihen mittaan, sekä nuorilla ja vanhoilla,”
Siis myös sikiöitten, vastasyntyneitten ja aivan pikkulasten? Että heidät piti polttaa tulikivellä ja tulella elävältä? Ajattele nyt vähän mitä puhut.
Aivan, tiedän mitä puhun.
Aikojen lopussa julistetaan vapauttava tuomio niille, jotka Herran Jeesuksen Kristuksen ”päälle turvaavat”.
Jumala on Sepolle hirmuinen despootti. Ihminen on sen sijaan pohjimmiltaan hyvä ja oikeudenmukainen?
”Jumala on Sepolle hirmuinen despootti. Ihminen on sen sijaan pohjimmiltaan hyvä ja oikeudenmukainen?”
Ottiko noin kipeetä että piti ruveta keksimään ja tarjoamaan valheellista mielikuvaa, jota ei kysymysmerkki puhtaaksi pese.
Antaisitte vaan nyt rehellisen vastauksen, että olivatko Sodoman sikiöt, vastasyntyneet ja muut pikkulapset tehneet niin hirvittäviä syntejä että heidät piti polttaa elävältä?
Miksi tivaat vastausta, kun itse voit sen lukea.
Eikö Jeesus kumonnut ajatuksen, että kaikki onnettomuudet olisivat rangaistuksia synneistä (Luuk. 13:1-5)?
Aivan, sanoohan Jeesus itse parantaessaan sokeana syntyneen miehen (Joh9), ettei ”tämä tehnyt syntiä, eikä hänen vanhempansa, että hän syntyi sokeana, vaan Jumalan tekojen piti tulla hänessä ilmi.” Olihan tämä merkki Jumalan suuresta armosta ihmisiä kohtaan. Tämä oli tunnetusti Jeesuksen vastaus opetuslapsille, jotka kysyivät: ”Rabbi, kuka teki syntiä?” Sensijaan sodomalaisten julkinen ja häpeämätön synti huusi taivaaseen asti, joka ei voinut jäädä rankaisematta.
Pentti, vedenpaisumus ei olut sattumanvarainen luonnon onnettomuus vaan Jumalan toimenpanema tarkoituksellinen kuolemantuottaja.
”Sensijaan sodomalaisten julkinen ja häpeämätön synti…”
Eivätkö sikiöt ja vastasyntyneet ja pikkulapsetkin olleet siellä sodomalaisia? Mitä olivat tehneet? Kukaan ei ole tohtinut vastata. On vain kierrelty ja kaarreltu ja vältelty kohtaamasta tätä yhtä Theodokian ongelman hyvin kuvaavaa tiivistymää.
Raamattu ei kerro muuta kuin sen, että neljä pelastui ja Lootin vaimokin sai surmansa matkalla hänen rikkoessaan Herran käskyä olemaan taakseen katsomatta (1Mo19). Kristus itse viittaa Lootin vaimoon (Luk9) ollen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun luovutaan Jumalan sanasta. Mutta Jumalan voit toki halutessasi vetää käräjäsaliin saadaksesi enemmän selvyyttä siihen, mitä Raamattu asiasta kertoo.
Jumalaa on vähän vaikea vetää käräjäsaleihin koska emme edes tiedä onko Häntä edes olemassa, muta ihmisten kirjoittamaa Raamattua ja siitä tehtyjä oppeja voi toki punnita myös oikeudenmukaisuuden eli vanhurskauden vaa,alla. Viattomien pikkulasten murhaaminen ei anna minusta oikeuta määritellä murhien toimeenpanijaa vanhurskaaksi eli oikeudenmukaiseksi.
No joopa joo, tässä sitä taas ollaan, ”onko Häntä edes olemassa?” Määrittelet kuitenkin Hänen ominaisuuksiansa ”palanpainikkeeksi” ja Raamattukin on pelkästään ihmisten kirjoittama. Mikäli Raamattu olisi pelkästään (huom) pelkästään ihmisten kirjoittama, lopettaisin sen lukemisen välittömästi. Niitä lienee tosin iso määrä, jotka lukevat Raamattua hienona fiktiivisenä kertomuksena, joka on myyttejä täynnä. Etkö huomaa loogista ristiriitaa siinä, että määrittelet käytännössä olemattoman ominaisuuksia, kun kerran Jumalaa ei ole olemassa.
Se, että ei voi tietää, ei tarkoita, ettei voisi uskoa. Raamattua ei ole annettu meidän päällemme tietokirjaksi vaan meidän sydämellemme uskon kirjaksi. Usko ei sorru siitä, että Raamatussa olevat yksityiskohdat voidaan nykytiedolla osoittaa virheiksi.
Nykytiedolla koko luominen oli virhe ja moni asia sen jälkeen.
Kosti Kosti, minä määritelen/kritisoin i h m i s t e n Jumalalle antamia ominaisuuksia sillä Raamattu on ihmisten kirjoittama ja ihmisten tulkitsema.
Hyväksyn tietenkin mielipiteesi, mutta meillä on tuohon kirjaan näkökulmaero. Entä puhuuko Jumala hebrealaisille Toorassa ja profeetoissa etc.
”Kosti Kosti, minä määritelen/kritisoin i h m i s t e n Jumalalle antamia ominaisuuksia sillä Raamattu on ihmisten kirjoittama ja ihmisten tulkitsema.”
-Kritisoit? Ihmisten Jumalalle antamia ominaisuuksia? Mitäs järkeä tuossa nyt on?
Voit kritisoida ihmisten raamatunlukutapoja, mutta mitä mieltä on kritisoida (mielestäsi) mielikuvituksellista hahmoa tai tälle annettuja ominaisuuksia?
Sepon vastausta odotellessa sanoisin sivusta, että tuollaisessa kritiikissä on paljonkin mieltä. Ideat kun voivat vaikuttaa ihmisten välisen elämän laatuun huomattavasti, vaikka olisivat fiktiivisiä eli vaikkei niillä olisi reaalimaailmassa vastinetta. Sen vuoksi ainoa tärkeä kysymys ei ole, onko Jumalaa olemassa, vaan tärkeä kysymys on myös se, millaisia ominaisuuksia hänelle annetaan siellä, missä hänen olemassaoloonsa uskotaan.
Pelkkä usko Jumalaan voi saada aikaan paljon hyvää ja paljon pahaa – ja täysin riippumatta siitä, onko Jumalaa oikeasti olemassa.
-Kritisoit? Ihmisten Jumalalle antamia ominaisuuksia? Mitäs järkeä tuossa nyt on?
Sari tunnettuun tyyliinsä takertuu sanoihin esittäen ettei muka ymmärtäisi mitä sanoilla on – ei vain sanottu- vaan eritoten tarkoitettu. Mutta täsmennetään nyt vielä: Kritisoin ihmisten Jumalalleen Raamatussa antamia toimia ja ominaisuuksia. Tässä on pohjana ns. maaginen , jos. JOS Jumala on olemassa, niin …. jne jne. Kritiikki koskee väitteitä ja oppeja RAAMATUN Jumalasta suhteessa elämän todellisuuteen.
Tässä mielessä on aivan yksi ja hailee onko mitään Jumalaa oikeasti olemassa vai ei. Kuten ei ole ns. eksitenssitelogiassakaan.
Kun lukee nytkin tuon K24 ekan blogin Miksi P.tarvitaan, niin voi hyvin vertailla ajatukseen myyttien synnystä ja uskosta niihin.
”Sepon vastausta odotellessa sanoisin sivusta, että tuollaisessa kritiikissä on paljonkin mieltä. Ideat kun voivat vaikuttaa ihmisten välisen elämän laatuun huomattavasti, vaikka olisivat fiktiivisiä eli vaikkei niillä olisi reaalimaailmassa vastinetta.”
-Täsmennän mitä tarkoitin. Olen tuosta aivan samaa mieltä, kirjailijana ja fiktiivisen kirjallisuuden lukijana. Luodut henkilöhahmot ovat tärkeitä, juuri mainitsemastasi syystä.
Sen sijaan en näe mieltä siinä että näitä henkilöhahmoja tai näille annettuja ominaisuuksia _kritisoidaan_ Analysointi ilman turhia tunnekuohuja ja ilman ihan ”olan takaa ” paheksumista on aina tarpeen, koskien juurikin ja erityisesti ateistin näkemystä esim. kristinuskon Jumalasta.
Eli tuo kommenttini pohjautui juurikin viimeksimainittuihin havaintoihin. Valtavaa paheksuntaa olentoa kohtaan, jota ei paheksujan mielestä ole olemassa. Mielekästä ja ymmärrettävää on tehdä viileää analyysia, ja pitää johdonmukaisesti mielessä se, että jos Jumalaa ei ole olemassa, silloin Raamattukin sisältää useita ihmisten näkemyksiä Jumalasta, jotka eivät (kaiken todennäköisyyden mukaisesti) ole yhteneväisiä tai yhteensovitettavissa.
Tämä tuntuu näissä purkauksissa usein tyystin unohtuvan. Ts. Jumala, jota ei ”todennäköisesti” tai epäilemättä ole olemassa on yksinomaan paha, ja sitä kauhistellaan huomioimatta inhimillistä tekijää asiassa.
Sanottakoon vielä, että tällaista viileää ja johdonmukaista analyysia Jumalasta (ateistin/agnostikon näkökulmasta) keksittynä, ihmisten luomana olentona olisi erittäin mielenkiintoista lukea. Minulla ei ole yhtään mitään sellaista vastaan, vaan sellainen olisi nimenomaan toivottavaa. Mutta sellaista harvoin näkee.
(Ja _hyviä_ ominaisuuksia Jumalasta taas ei saa kysytteässä ja pyydettäessä irti itkemälläkään. Juuri kukaan ei koskaan onnistu tai suostu tuomaan esiin yhtä ainoaa.)
”Pelkkä usko Jumalaan voi saada aikaan paljon hyvää ja paljon pahaa – ja täysin riippumatta siitä, onko Jumalaa oikeasti olemassa.”
-Tähän vielä: myöskin erittäin totta. Ja siksi onkin turhaa kauhistella Jumalan ominaisuuksia, vaan tarkastella asiaa ihmisten kautta. Niiden, jotka ovat Raamatun kirjoittaneet (ateistin mielestä oman mielikuvituksensa ja Jumala-ideansa mukaan) ja niiden, jotka Raamattua lukevat ja uskovat Jumalaan.
Siksi sanoinkin että ihmisten raamatunlukutapoja voi kritisoida ja sitä arvioida. Kohteena ovat siis ihmiset ja ihmisten ajatukset.
Sari, kirjoitan aiheesta siten kuin sen itse ymmärrän, Seppo puhukoon omasta puolestaan.
R-tun kirjaimellisen lukutavan ja siihen perustuvan jumalakäsityksen kriitikko lähtee keskustelun vuoksi (for argument’s sake) siitä olettamuksesta, että R-ttu kuvaa Jumalan sellaisena kuin hän on (tarkalla ja yhtenäisellä tavalla) eikä ole esim. subjektiivista ja muuttuvaista kuvausta siitä, millaisena ihminen on hänet tiettyinä aikoina ja tietyissä paikoissa käsittänyt ja halunnut käsitettävän. Vaikka kriitikko itse ajattelisikin, että R-ttu tarjoaa vain näkymän ihmisen vaihtuviin jumalakäsityksiin (jotka voivat osua oikeaan tai olla osumatta IRL), hän ei voi keskustelussa toisin ajattelevan kanssa lähteä sitä korostamaan, koska keskustelukumppani ei näkemystä hyväksy.
Niinpä kriitikko yrittää saada keskustelukumppaninsa näkemään moraaliset ja loogiset sekä uskottavuuteen liittyvät ongelmat, joita hänen R-tun eri-ikäisistä ja -tasoisista aineksista keräiltyyn jumalakäsitykseensä liittyy. Mitä siitä käytännössä seuraisi, jos Jumala olisi juuri sellainen, kuin keskustelukumppanin kirjaimellinen r-tunlukutapa edellyttää? Tällainen kritiikki ei kuitenkaan tarkoita, että henkilö kritikoi järjestään kaikkea, mitä R-tussa sanotaan Jumalasta. Mahtaako Seppokaan ajatella, ettei R-tun tuhatvuotisessa jumalakuvastossa ole mitään positiivista?
R-tun kirjaimelliseen lukutapaan ja siihen perustuvaan jumalakäsitykseen kohdistuvaan kritiikkiin yhdistyy usein moraalista närkästystä, koska ihmisen tapa mieltää Jumala, kuten sanottua, vaikuttaa usein huomattavasti paitsi hänen omaan elämäänsä myös muiden ihmisten elämään. Ei ole seurausten kannalta yksi ja sama, millaista jumalakäsitystä ihmiset esim. opettavat lapsilleen tai millaisiin oletettuihin Jumalan käskyihin ihmisten omattunnot sidotaan eliniäksi. Omaksumamme metafyysiset ideat voivat vaikuttaa elämäämme hyvin radikaalisti, olivatpa ne virheettömiä tai virheellisiä, totuudenmukaisia tai valheellisia. Sinuhe egyptiläinen tai Juutas Käkriäinen voivat hekin vallata mielikuvituksemme, mutta tällaisten fiktiivisten henkilöhahmojen avulla ei voi hallita ja ohjailla ihmisiä, kuten tarkasti määritellyn ja Ehdottomana ja Objektiivisena Totuutena tarjoillun jumalakäsityksen avulla voi.
Kaipaamasi ”viileä analyysi” on tietysti aina toivottavaa. Mutta kriitikon lisäksi myös kirjaimellista lukutapaa edustavan keskustelukumppanin pitäisi pyrkiä siihen. Tällaisilla keskustelufoorumeilla monilla on kuitenkin taipumus julistaa ja saarnata vähemmän viileästi, ja keskustelurepliikiksi saattaa riittää yksi raamatunjae. Toisen esittämät rationaaliset perustelut ja uudenlaiset ajatukset saatetaan teilata suoralta kädeltä epäuskona tai harhaoppina, mikäli ne eivät vastaa sitä, mitä on totuttu pitämään Ehdottomana ja Objektiivisena Totuutena.
Joskus piinkovaan fundamentalismiin voi vastata vain (sikäli kuin siihen voi vastata) ironian ja sarkasmin keinoin. Maalitauluna ei kuitenkaan tällöin ole Jumala itsessään, sikäli kuin hän on olemassa, vaan hänen ympärilleen kehittynyt virheellinen teo–logia. Jälkimmäisen kritiikki ei ole blasfemiaa, paitsi ihmiselle, joka on tottunut samastamaan Jumalan oman jumalakäsityksensä kanssa, eikä pidä mahdollisena, että hänen tämänhetkinen jumalakäsityksensä voisi tulevaisuudessa muuttua aivan toisenlaiseksi.
Todella puhutteleva kirjoitus ja eipä tässä ole kenelläkään vastaansanomista.
Eipä niin. Myytit syntyvät usein juuri näin. Pohjalla on joku todellinen tapahtuma, josta tapahtuman ympärille syntyy keksitty tarina.
’Keksitty’ on mielestäni väärä sana. Olisiko ’kehitelty’ parempi? En ole perehtynyt asiaan, mutta oletan myyttien syntyvän ajan mittaan ihmisten yhteisen pohdinnan tuloksena.
Jumalalla on ihmisen varalle oma tarkka suunnitelmansa pelastaa hänet. Jollakin tahoilla on suuri tarve mitätöidä tämä suunnitelma ja näin estää sen toteutuminen. Tätä mitätöintiä kohtaan jatkuvasti hyvin monelta suunnalta. Yllättävintä se oli avoimen yliopiston Yleisen teologian opinnoissa ja teologiseen tiedekuntaan pyrkiessäni. Johon pääsy ei sitten onnistunut kun 2 sanaa jäi vastauksista pois. Ehkä se oli Jumalan tapa varjella Pekka poikaa.
Opetuksesta jäi mieleen se, että Raamattu sisältää myyttejä legendoja ja satuja. Mikä voisikaan olla tehokkaampaa Jumalan suunnitelman mitätöimistä, kuin väittää että Raamattu sisältää vain sen ajan käsityksiä. Eikä sillä siksi ole sen suurempaa merkitystä. Jo silloin tajusin mihin kirkko on menossa, kun nuoret teologian opiskelijat ja opettajiksi valmistuvat saavat korkealta taholta tämän kaltaista oppia. Oppi on mennyt kansassa hyvin perille.
Martti Pentti: ”’Keksitty’ on mielestäni väärä sana. Olisiko ’kehitelty’ parempi? En ole perehtynyt asiaan, mutta oletan myyttien syntyvän ajan mittaan ihmisten yhteisen pohdinnan tuloksena.”
Riippuu varmasti vähän tapauksesta. Ja tulkinnasta, kumpi nyt on koskakin oikeampi termi: keksitty vai kehitelty. Oleellista lienee, että tapauksiin lisätään sisältöä, jota niissä ei ole ollut, ja aikaa myöten tapaus saa uudet raamit, josta syntyy myytti.
Oleellista mielestäni on, että myytissä on sisältönä jotain arvokasta, joka kertoo sellaisesta, jonka sanoittaminen tiukasti tositapahtumiin perustuvassa raportoinnista on mahdotonta.
Inkerin kirkon piispa Ivan Laptev kirjoittaa pääkirjoituksessaan Inkerin kirkon lehdessä 2/2021 otsikolla – Pysy uskollisena mm;
”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman….”, kirjoitti Dietrich Bonhoeffer vähän ennen teloitustaan. Pahan valta raivoaa ympärillämme, maailma näyttää tulleen hulluksi. Häpeälliset asiat – joista apostoli Paavali kirjoittaa: ei teidän keskuudessanne saa olla puhettakaan – muuttuvat normaaleiksi, jopa ylpeilyn aiheeksi, tämän maailman erityisen huolenpidon kohteeksi. Jopa kirkossa puolustetaan kiihkeästi syntiä, kun taas Herran pyhiä kohtaan vyöryvät vainot hänen sanansa vuoksi. Eikö Kristus rukoilekaan meidän puolestamme, että varjelisit heidät pahasta?” Kuten Laptev toteaa, tämä ”rukous oli turha apostolien kohdalla.” Paavali, joka oli Rooman kansalainen mestattiin lopulta miekalla.
En tiedä millainen tilanne on Inkerin kirkossa, mutta kuulostaa vähän siltä, että vainot ovat palanneet hiljalleen takaisin.
Sistosen logiikka se viettää taas riemujuhlaa ja ei vedä vain yhtä Red Herringiä van kokonaista haisevien sillien kuormaa… Kun ketkään sikiöt, vastasyntyneet ja pikkulapset EIVÄT ole Sistosen mainitsemia hirveyksiä tehneet.
Seppo Heinola: ”Siis myös sikiöitten, vastasyntyneitten ja aivan pikkulasten? Että heidät piti polttaa tulikivellä ja tulella elävältä? Ajattele nyt vähän mitä puhut.”
Eivätkös nämä kansat itse uhranneet vastasyntyneitä ja pieniä lapsia Molokille? Entä oletko Seppo Heinola sitä mieltä, että insesti, pedofilia, raiskaukset, joukkoraiskaukset, aviorikokset, seksuaalinen irstailu, huoruus, murhat, tapot ym. kaikkinainen pahuus ja siveettömyys olivat ihan OK? Voitko vastata tähän? Olisiko Jumala ollut oikeudenmukainen kun olisi antanut tämän vain jatkua ja antanut tämän kaiken keskellä kärsivien ihmisten (esim. lapset) edelleen kärsiä näiden pahojen ihmisten kourissa? Juuri viattomathan, syntymättömät ja lapset joutuvat kärsimään aikuisten kauhistuttavasta syntielämästä ja pahuudesta. Näin on ollut ja näin on edelleen. Nyt tähän syntielämään ja näihin kauhistuttaviin tekoihin vedotaan ihmisoikeuksien varjolla!
Itselleni ei ole ongelma uskoa, että Jumala kaikkivaltiudessaan on pelastanut pienet lapset, sikiöt ja vastasyntyneet luokseen taivaaseen. Nykyään taas tapetaan sikiöt äitinsä kohtuun aborteilla ja jätetään abortoidut vielä elävät ja elinkykyiset ”ihmistaimet” kuolemaan. Kuinka kauan Jumala sallii tätä?
Seppo Heinola, mielipiteissäsi tulee jatkuvasti esiin se, että et pidä pahuutta itsessään pahana ja rangaistuksen ansaitsevana, vaan pidät Jumalaa pahana, koska hän rankaisee pahuutta. Mutta kummallisena pidän sitä, että ainakin jos olen oikein ymmärtänyt et usko Jumalaan. Siispä miksi syytät Jumalaa ja kyselet asioita, joita et edes lähtökohtaisesti pidä uskottavina? Ehkä tämä on eräänlaista nietzscheläistä ajattelutapaa? Yhtymäkohtia ainakin löydän. Ja lopulta siitähän on kysymys, antikristuksesta, yli-ihmisestä.
”Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle; ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden, sillä se vitsaus oli ylen suuri.” Ilm. 16:21
”Seppo Heinola, mielipiteissäsi tulee jatkuvasti esiin se, että et pidä pahuutta itsessään pahana…”
Valehtelet!
”Itselleni ei ole ongelma uskoa, että Jumala kaikkivaltiudessaan on pelastanut pienet lapset, sikiöt ja vastasyntyneet luokseen taivaaseen.”
Ja antoi heidän ensin kärsiä hirveitä tuskia ja kauhua? Kaikkivaltias olisi voinut
helposti suunnitelmansa tietäessään estää jo heidän syntymisensä tuhottaviin kaupunkeihin.
Joonan kirja, 4:10 Niin Herra sanoi: ”Sinä armahdat risiinikasvia, josta et ole vaivaa nähnyt ja jota et ole kasvattanut, joka yhden yön lapsena syntyi ja yhden yön lapsena kuoli.
4:11 Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?”
”Kaikkivaltias olisi voinut helposti suunnitelmansa tietäessään estää jo heidän syntymisensä tuhottaviin kaupunkeihin.”
-Tämähän olisi tietysti ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin ja kärsimyksiin. Mutta parempi on minusta että tänne synnytään kuin jäädään syntymättä. Koska vain sitä kautta voidaan päästä iankaikkiseen elämään ja lopulliseen turvaan.
”Kuolema on varjeluksen ylin aste.” (Olli Valtonen)
Tuota ”parempi jäädä syntymättä niin säästyy kärsimykseltä” käytetään usein myös abortin perusteluna ja oikeuttajana…
Sari, eihän KaikkivaltianJumalan piäitäsi tuntea sanaa ’vain’…Ja kyse oli Sodoman ja Gomorran julmasti tapetuista lapsista.
VT:n tekstejä lukiessamme kannattaa aina miettiä, oliko se Jumala, joka teki jotain vai ajattelivatko sen ajan ihmiset vain, että Jumala on kaiken takana. Uskoisin tässä olevan jonkinlaisen ratkaisun moniin VT:n ongelmallisiin kohtiin. Tänä päivänä ajatellaan yleensä, että ”kävipä hyvä tai huono tuuri”. Silloin tuo ”tuuri” oli Jumala tai jumalat. Kumpikaan ajatusmalli ei liene kaiken kattava. Me ihmiset teemme ihan itse paljon asioita ”oman päämme mukaan”, hyviä tai pahoja. Jumala ei taida ihan kaikessa olla tekijänä.
Näin olen ajatellut. On syytä tarkistaa myös aina kuka tarkkaan ottaen jotain sanoo. Onko puhuja Jumala.
Kuten pslamin kohdassa, johon usein viitataan todisteena Jumalan pahuudesta.
Ps. 137:9
”Kritiikki koskee väitteitä ja oppeja RAAMATUN Jumalasta suhteessa elämän todellisuuteen.”
Elämän todellisuuteen näyttää vahvasti kuuluvan pahan ja pahuuden ja synnin todellisuus, josta varsinkin synnin todellisuus näyttää olevan lievästi sanottuna pahasti kadoksissa, jopa siinä määrin että lankeemuksen todellisuus kielletään. Näin ollen syytetään Jumalaa siitä, että tällaisia me olemme, kun meidät tällaisiksi loit.
Sitten ollaan siinä luulossa, että kun kerran Jumala on meidät luonut tällaisiksi, niin miksi emme ylpeilisi synnistä sitten oikein maailmanlaajuisesti. Sitähän Sodoman asukkaat tekivät paikallisesti ja koko joukolla ja suurella innolla ja häjyydellä. Miksi? Siksi, että kaiken takana perkele, joka aina ja kaikkialla ja kaikkina aikoina vastustaa Jumalaa ja Hänen sanaansa, niin tuolloin kuten myös tällöin. Tuolle kavaluuden hengelle ja kansojen villitsijälle, valehtelijalle ja räksyttäjälle on laitettava kuonokoppa naamalle Jumalan sanalla. Siinä on kuitenkin perkeleen valta, että hänet on jo voitettu ja rajat asetettu.
Jumalan todellisuus on se, että HÄN ON PELKÄSTÄÄN HYVÄ ja me olemme syntiset.
Minun on Kosti vaikea nähdä vaikkapa Egyptin esikoisten tappamisessa PELKKÄÄ HYVÄÄ…
Seppo, asia on niin, että minä otan Raamatun sanan todesta. Eikä se perustu pelkästään siihen, vaan olen itse saanut maistaa Jumalan armoa, mutta myös hänen vihaansa. Silloin siitä on leikki kaukana. Uskokoon ken tahtoo. Sodoma on varoittava esimerkki siitä, kun Jumalan sanaa halveksitaan ja iloitaan vääryydestä, jolloin heidät yllätti mitä kauheamalla tavalla se, mitä he vähiten odottivat.
Jumalaa, oli tai ei, ei pidä ihmiskielin ja -mielin arvottaa hyvä – paha -akselilla, sillä ihminen heijastaa omat ”arvonsa” jumaluuksiin ja toivoo saavansa arvoilleen tukea. Ihminen on aina itse oman pahuutensa takana. Raamatun teksteissä asiat kirjoitettiin muistiin paljon tapahtumien jälkeen. Kun tehtiin jotain pahaa (sodat), ne saatiin salituiksi jumalan arvovallalla. Kun sota hävittiin, asia tulkittiin niin, että ei oltu saatu taivaasta lupaa, siksi kävi niin kuin kävi. Samaa metodia käytetään vieläkin. Jos jokin menee vikaan, sillä ei ollut ”siunausta”. Tai se oli ”perkeleestä”.
Jumalan ja Hänen Sanansa iankaikkinen hyvyys ei ole kiinni siitä, miten me Hänet arvotamme. Hän on täysin Hyvä meistä riippumatta, jotka olemme synnin suossa tuon kaiken takana olevan ylpeilevän ”Kerubin” vuoksi. ”Jumaluuksia” ihminen voi arvottaa oman mielensä mukaan niin paljon kuin tahtoo.
Jokainen ”luo” oman jumalansa. Niin kuin perkeleensäkin. Yksijumalaisessa järjestelmässä onkin siis kaksi eri jumaluuttaa, toinen hyvän, toinen pahan käyttöön.
Yksijumalaisessa järjestelmässä on kolme Jumalaa, mutta kuitenkin ainoastaan yksi. Perkele on helvettiin kirottu.
Jumalasta ei saa tehdä kuvaa. Myös sanalliset arviot ovat kuvan tekemistä. Jumaluus on ihmisen sanojen yläpuolella, sanat eivät tavoita. Ihmisen sanat kumpuavat inhimillisyydestä.