Ulkoministeri Timo Soini sai oikeuskanslerilta moitteet. Soini osallistui abortinvastaiseen tilaisuuteen virkamatkallaan Kanadassa.
Yle:n uutisten mukaan oikeuskansleri arvioi, että ministerin toiminnassa harkinta ja pidättyvyys ovat tarpeen. Silloin ei synny väärinkäsityksiä siitä, mitkä ovat Suomen ja mitkä ministerin omia kantoja, oikeuskansleri arvioi. Oikeuskanslerin mielestä Soinin toiminta ei kuitenkaan ollut lainvastaista.
Soini sanoo, että hän ottaa päätöksestä opiksi.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että Suomessa ulkoministerilläkin on mielipiteenvapaus, mutta sen käyttämisessä harkinta ja pidättyvyys ovat tarpeen. Katolilaisen kristityn Soinin ei siis tarvitse muuttaa käsitystään abortista, mutta sitä hän ei voi ulkoministerinä julkisesti demonstroida, koska Suomen linja on toinen. Eduskunta äänestää ulkoministerin luottamuksesta perjantaina 21.9.2018.
Muutettavat muuttaen: pitäisikö papille, joka esim. vastoin kirkon avioliitto-opetusta, julkisesti toimii ja opettaa toisin, antaa samanlainen epäluottamusviesti? Siis, että harkinta ja pidättyvyys ovat papillekin tarpeen, vaikka laki sallisikin kirkon opetuksen vastaisen toiminnan? Koska kirkon linja on toinen.
Tuomiokapitulithan päättävät papin luottamuksesta ja toimivat tässä kirkon opetuksen ja järjestyksen valvojina. Hallinto-oikeudet voivat arvioida ainoastaan toiminnan laillisuuden (jota siis tuomiokapitulitkaan eivät kiellä), eivät puuttua kirkon opetukseen.
Jos ollaan johdonmukaisia, niin ehdottomasti vastoin kirkon opetusta toimiville papeillekin pitäisi antaa selvä epäluottamusviesti. Ensimmäisestä kerrasta riittää papille moitteet ja varoitus. Siitä pitäisi ymmärtää tehdä ”soinit” eli ottaa opiksi. Jos ei ymmärrä, sitten järeämmät toimenpiteet.
Muuten tämä kirkko ei ole järjestyksen kirkko eikä uskottava omassa opetuksessaan. Sama pätee luonnollisesti muihin kysymyksiin, joissa kirkon järjestystä koetellaan papin omantunnonvapauteen vedoten.
Tällä perusteella pappien osallistumisessa Pride-kulkueisiin, joissa avoimesti opetetaan avioliitosta toisin kuin kirkko opettaa, tarvitaan sitä harkintaa ja pidättyvyyttä. Omassatunnossaan pappi ajatelkoon asiasta sen mukaan kuin oikeaksi näkee, mutta asemansa vuoksi hän ei voi toimia vastoin kirkon linjaa.
Muuten tuomiokapituleissa äänestetään papin luottamuksesta jatkossakin. Silloin voi käydä niin, ettei pappikaan selviä pelkillä vakavilla moitteilla. Tämän pitäisi olla ainakin piispaksi pyrkivälle päivänselvä asia.
Kirkkoherra Jouni Turtiainen kirjoittaa asiaa. Kirkossa on tärkeää yhtenäisyyden kannalta säilyttää järjestys.
Erään toimiston seinällä oli lappu: Tämän toimiston päällikkö on aina oikeassa! Kohta kaksi: Jos niin ei sattuisi jostain syytä olemaan, toimitaan kohdan yksi mukaisesti.
Tulemme erikoiseen tilanteeseen: Ihmisellä on uskonnon, mielipiteen ja sananvapaus, kunhan käyttää niitä yleisen mielipiteen mukaan. Syntyy naamariyhteiskunta ja hämmentävintä tässä on se, että hengelliset piirit ovat edelläkävijöitä. Ole mitä mieltä haluat, kunhan et tuo sitä julki.
En usko, että Soinin saa tänään epäluottamusta koko eduskunnalta. Hän on yksi yli miljardista katolilaiesta joiden kirkko ei hyväksy abortteja. Ei kai tämä ole yllätys kenellekään. Tässä pidetään vain yksityishenkilä Sopini ja ministeri Soini erillään niin ei tule hämmennystä.
Kapinapapit taas toimivat pappisvalaansa vastaan ja kirkon yhteisistä pelusäännöistä pittaamatta. Kaikkia heitä pitäisi jotenkin rangaista, muuten jatkossa samanalinen anarkismi jatkuu ehkä muisskin kysymyksissä. Ei heidän edustamansa toimitatapa ole mitään papille sopivaa käytöstä. Tässä kysymyksessä pappi on pappi koko ajan eikä voi poiketa pappislupauksestaan.
Antin korjaus edelleiseen. En siis usko, että Soini saa epäluottamusta huomisessa (perjantain) äänestyksessä.
Jouni on todellinen järjestyksen apostoli. Siispä vielä kerran: kirkon oma järjestys (KJ 1:4), ei siis vain ulkopuolinen laki, takaa kirkon jäsenille oikeuden toimituksiin, jollei oikeutta ole samaan kirkkojärjestykseen tai kirkon muuhun lainsäädäntöön kirjatulla pykälällä asianmukaisesti rajattu joiltain kirkon jäseniltä (esim. rippikoulua käymättömiltä).
Vesa, kiitos mainesanoista ”järjestyksen apostoli”.. 🙂
Mutta jätetäänpä tämä kirkkojärjestyksen laillisuustulkinta oikeusistuimille, koska sellaisen tulkinnan eteen varmaan tulemme.
Sen sijaan sinäkään et voine kiistää sitä, mitä kirkko opettaa avioliitosta? Jos toimitaan sen vastaisesti, kuinka papille on mahdollista selvitä siitä ilman minkäänlaista toimenpidettä?
Oikeuskanslerin mukaan ulkoministeri ei toiminut lain vastaisesti, mutta kuitenkin vastoin Suomen linjaa, kun ottaa huomioon hänen asemansa.
Kerro minulle, miksi kirkossa pitäisi toimia jotenkin muuten suhteessa sen pappeihin, jotka pappisvalansa perusteella edustavat kirkon linjaa, vaikka itse ajattelisivat asiassa miten tahansa.
Jouni, kysymyksesi on relevantti. Ei ole itsestään selvää, mitä kirkko opettaa (samaa sukupuolta olevien) avioliitosta. Olen sitä pohtinut tässä kirjoituksessani:
https://www.kotimaa.fi/blogit/onko-samaa-sukupuolta-olevien-avioliitto-kirkon-kasityksen-mukaan-avioliitto/
”takaa kirkon jäsenille oikeuden toimituksiin”
-Keskustelu on sekavaa ja riitaisaa, nähdäkseni suurelta osin siksi, että asiaa katsotaan toisesta ryhmästä asetetun järjestyksen ja tarkoituksen näkökulmasta, ja toisesta siten, että on ”oikeus toimituksiin”.
Minusta asioiden olemus, merkitys ja teologinen sisältö on lähtökohtaisesti se tärkeämpi asia kuin ”oikeus toimituksiin”. Viimeksi mainittu näkökulma ja sen korostaminen yli kaiken muun antaa kuvan, että kirkko olisi palvelulaitos kuin mikä tahansa virasto, jolla ei ole oppia, ei oikeaa ja väärää, ei mitään millä olisi sen syvempää merkitystä Jumalan asettamana. Vain ”palveluja”, joita tarjotaan ”asiakkaille”.
Anteeksi, mutta tältä se oikeasti vaikuttaa. Näkökulmat ovat hyvin erilaiset.
Enemmistölle jäsenistään kirkko tuskin on edes palvelulaitos. Joitakin palveluita hekin siltä saattavat odottaa, jos halutaan vaikkapa kaste, ripari tai vihkiminen. Kirkon opista ei suurimmalla osalla ole juuri mitään käsitystä. Oikean ja väärän määrittelyyn ei kukaan tarvitse kirkkoa, ja hyvin harvat niin uskovatkaan.
”Joitakin palveluita hekin siltä saattavat odottaa, jos halutaan vaikkapa kaste, ripari tai vihkiminen.”
—–
-No, minusta nämäkään eivät ole ”palveluita”, koska nähdäkseni palvelut voidaan tilata ja ne täytyy toimittaa tilaajille…
Kirkko on varmaan monien mielessä muodostunut tällaiseksi laitokseksi, jolta saa tietyn toimituksen tilattaessa. Uskoisin, että kansankirkon aika on ohi, jos kirkolle aletaan esittää tilausten sijasta vaatimuksia…
Sanoisin, että Suomessa ”kansankirkon” aika on jo ohi. Kun pakkojäsenyys on (tavallaan) poistunut, myös jäsenmäärä laskee nopeasti tasolle, joka suunnilleen vastaa jäsenyyttä haluavien määrää.
Vaatimuksia en sentään ole huomannut esitettävän. Moni kyllä on ilmaissut toiveensa siitä, että jäsenten jaottelu esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen mukaan lopetettaisiin.
”Moni kyllä on ilmaissut toiveensa siitä, että jäsenten jaottelu esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen mukaan lopetettaisiin.”
—-
-Että naisiin ja homoseksuaaleihin suhtauduttaisiin niinkuin muihinkin ihmisiin ja kirkon jäseniin? Olen samaa mieltä. Mutta avioliitto on silti miehen ja naisen 🙂
Naisina, miehinä, heteroina ja homoina kaikki ovat siis samanarvoisia. Vihkipareina jotkut vain ovat samanarvoisempia kuin toiset;) Kyllä minä ymmärrän tuon ajattelun houkuttavuuden. Epäilen vain, että virallisena linjana se ei enää ole pitkään kestävä.
”Vihkipareina jotkut vain ovat samanarvoisempia kuin toiset;)”
-Ei tässä mitata eikä vertailla myöskään parien tai ihmissuhteiden arvoa tai ”samanarvoisuutta”. Kyn ei ole lainkaan kyse ”arvosta”. En ymmärrä miksi olisi.
Miehen ja naisen suhde on erityinen ja ainutlaatuinen, mutta ei se tee siitä arvokkaampaa kuin muut ihmissuhteet. Joka tapauksessa, jotta kaikki suhteet saataisiin samalle viivalle ja samanlaisiksi, miehen ja naisen liitto täytyisi riisua niistäsukupuolen erilaisuudesta nousevista erityispiirteistä, mitä siinä on.
Sanoisin, että siinä pelissä ei ole voittajia, vain häviäjiä. Silloin sekä miehen ja naisen suhde, että samaa sukupuolta olevien suhde (jonka uskon olevan yhtä tärkeä, mutta tarkoitettu toisenlaiseksi) menettävät ainutlaatuisuutensa ja merkityksensä.
Kaikki on vain ”yhtäjasamaa.”
Homoja on jo hyvän aikaa vihitty avioliittoihin meillä ja muualla, eikä se ole aiheuttanut kenenkään heteroliittoihin minkäänlaista muutosta. Jos (kun) kirkko Suomessa alkaa vihkiä homoja, sekään ei vaikuta heteroliittoihin mitenkään. En millään keksi, millä mekanismilla se edes voisi vaikuttaa.
Ja kyllä, jos homopareja kohdellaan kirkossa eriarvoisina kuin heteropareja, siinä on kysymys myös tasa-arvosta. Ihan riippumatta siitä miten hienot ”teologiset” perustelut eriarvoiselle kohtelulle kehitellään. Jos se näyttää ankalta, liikkuu ja ääntelee kuin ankka, se on hyvin todennäköisesti ankka;)
Kirkolla on oikeus kohdella jäseniään haluamallaan tavalla. Ennustan, että aika pian kirkko alkaa haluta kohdella kaikkia vihille tahtovia pareja samalla tavalla.
”Ja kyllä, jos homopareja kohdellaan kirkossa eriarvoisina kuin heteropareja, siinä on kysymys myös tasa-arvosta. Ihan riippumatta siitä miten hienot “teologiset” perustelut eriarvoiselle kohtelulle kehitellään. Jos se näyttää ankalta, liikkuu ja ääntelee kuin ankka, se on hyvin todennäköisesti ankka;)”
—–
-Tässä se ongelma juuri on. Haluat aivan välttämättä käyttää sanaa ”eriarvoinen”. Mitä hyödyttää selittää asiaa, kun on jo päätetty miten asia on…? Siis miten toiset ajattelevat ja mitä haluavat.
Se on turhauttavaa, kun ”tiedetään” toisten puolesta mitä he ”oikeasti” ajattelevat ja haluavat. Ja väitetään, että vaikka miten asiaa selitetään, aina on kuitenkin ”oikeasti” kyse siitä, että tarkoituksellisesti halutaan ”syrjiä” ja nähdä ihmiset ja ihmissuhteet ”eriarvoisina”.
Minua niin kyllästyttää tämä vihollisuus eri mieltä olevien kesken. Saa olla eri mieltä, mutta eikö voi oikeasti uskoa, jos sanoo että pitää miehen ja naisen liittoa mieheyteen ja naiseuteen perustuvana. Ja tällöin, jos kaikki liitot ovatkin yhtäkkiä ”sukupuolineutraaleja”, silloin siitä miehen ja naisen liitosta riisutaan se mieheyteen ja naiseuteen perustuva erityisyys.
Niinhän? Eli kyllä se vaikuttaa heterosuhteisiin ja heteroliittoihin. Niissä ei ole enää sitä mitä oli aiemmin, siitä ei saa puhua, sitä ei saa mainita, sillä ei saa perustella mitään, ei nähdä, ei kuulla, ei väittää olemassaolevaksi.
Minusta tämä on väärin. Koska se erityisyys eri sukupuolta olevien välisissä liitoissa ja suhteissa on ja pysyy. Sitä vain ei saa nähdä eikä pitää merkityksellisenä.
Minusta se on merkityksellistä. Ja haluan tulla vihityksi kirkossa sellaisen papin toimesta, joka näkee saman erityisyyden, osaa ja uskaltaa puhua siitä ja tunnustaa sen olemassaolon ja merkityksen.
Oikeasti, sanon vielä, että tasapäistämisellä ja sillä, että väkisin otetaan pois ja kielletään uskomasta siihen mikä miehen ja naisen välille on asetettu, ei voiteta mitään. Koska silloin myös se erityisyys mikä samaa sukupuolta olevien syvässä rakkaussuhteessa ja yhteiselämässä on, menettää erityisyytensä.
Ei ole kyse erilaisesta arvosta vaan erilaisesta tarkoituksesta. Siis näin sen näen. Ja toivoisin, että tämä ymmärrettäisiin tai edes haluttaisiin ymmärtää. Mutta käynnissä on sota, koska halutaan ajatella, että kyse on tarkoituksellisesta ilkeydestä ja pelkästä pahuudesta ja vihasta.
Näinkö?
Täytyy vielä sanoa, että jossain vaiheessa tämä väitteleminen asiasta oli viihdyttävää ja hauskaa. Silleen nautinnollisen pahankuristakin. Mutta nyt tuntuu ettei enää jaksa. Paha mieli vain tulee jatkuvasti…
Siksi yritän itse ajatella, että toisella kannalla olevat ovat vilpittömiä ja uskovat tekevänsä jotain hyvää kun toivovat kaikkien saavan vihkimisen kirkossa.
Ymmärrän sen. Mutta minä näen asian kuten selitin edellä. Ja oikeasti, minua loukkaa se, että se selitetään tarkoitukselliseksi ”eriarvoistamiseksi”.
Yritänpä taas pitää vähän taukoa… Kiitos muuten kun olet välistä huomautellut siitä miten rasittava osaan olla… 🙂 Sitä tulee oltua joskus aika lapsellinenkin…
Tämä vuodatus siis liittyen kristilliseen avioliittoon vihkimiseen. Yhteiskunnallinen on sitten oma väittelynaiheensa. Mutta siirryn lukemaan dekkaria, jossa on kutistettuja ihmisen päitä… Vaatii ehkä henkisesti vähemmän… 🙂
En jaksanut lukea kommenttejasi kovin pitkälle. Olen vääntänyt tämän rautalangasta ennenkin: on kaksi paria, kirkon jäseniä, jotka haluavat vihille. Toiselle kirkko sanoo: tervetuloa vihittäväksi! Toiselle sanotaan: sori, emme vihi teitä.
Ihan sama, miksi haluat tuota nimittää. Se on joka tapauksessa myös parien (ihmisten) eriarvoista kohtelua.
Tämänkin olen selittänyt ennenkin: minulle on se ja sama ketä kirkko vihkii. Ilmiönä tämä kipuilu on kuitenkin minusta kiinnostavaa ja sangen huvittavaakin.
Sari Weckroth: ”Siksi yritän itse ajatella, että toisella kannalla olevat ovat vilpittömiä ja uskovat tekevänsä jotain hyvää kun…”
Tämä on hyvä lähtökohta. Näin itsekin pyrin ajattelemaan toisella kannalla olevista.
”Toiselle kirkko sanoo: tervetuloa vihittäväksi! Toiselle sanotaan: sori, emme vihi teitä.”
—-
-Mitä vihkimisessä mielestäsi tapahtuu? Ehkä se sinusta näyttää kivalta ja juhlavalta toimitukselta, jonka toiset saavat ja toiset eivät ja se on epistä…
Siis nimenomaan tästä on eri näkemyksiä. Mikä avioliittoon vihkiminen on ja mitä varten se on. Ei sinun tarvitse minulle ”rautalangasta vääntää”, vaan voit kertoa oman näkemyksesi ja perustella sen. Se vain tarvitsisi muitakin perusteluja, kuin pelkän tunteen, että toiset saavat jotain kivaa, ja toiset eivät. Toiset saavat huomiota ja toiset eivät, sen täytyy olla epäreilua.
Kirkollinen vihkiminen on toimitus, joka, minun näkemykseni ja vakaumukseni mukaan, ei ole minkään ilmaisen lahjan tai edun jakamista, vaan tehtävään asettamista ja matkalle varustamista.
”Tämä on hyvä lähtökohta. Näin itsekin pyrin ajattelemaan toisella kannalla olevista.”
—
-Vesa, kiitos. Olen ehkä arvioinut sinut väärin. Kaikki eivät halua haastaa riitaa tässä asiassa, tai tuomitse toisia. Yritän sitä itsekin välttää.
Juu, tuttu kaava, Sari. Haluaisit puhua siitä aidanseipäästä. Minä puhun tasavertaisesta, tasa- ja samanarvoisesta kohtelusta. Sitä eivät kirkosta kaikki jäsenet saa, määriteltiinpä avioliitto sitten vaikka millä tavalla.
”Minä puhun tasavertaisesta, tasa- ja samanarvoisesta kohtelusta. Sitä eivät kirkosta kaikki jäsenet saa, määriteltiinpä avioliitto sitten vaikka millä tavalla.”
——–
-No, minusta tämä on järjetön lause. Koska totta kai avioliittoon vihkimisen käytäntö riippuu siitä miten avioliitto määritellään, minkä sen sisällön ja tarkoituksen katsotaan olevan.
Muutenhan monessa muussakin asiassa voisi valittaa ”eriarvoisesta” kohtelusta. Tässä asiassa ymmärrän myös naispappeuden vastustajia, vaikken itse sellainen olekaan. Kyse on siitä millaisena papinvirka nähdään ja ymmärretään.
Minusta vaikuttaa ettet vain halua ymmärtää toista näkökulmaa. Ajatteletko ihan oikeasti, että tässä syrjitään ihan vain koska halutaan syrjiä? Ja halutaan syrjiä, koska halutaan olla ilkeitä? Ja halutaan olla ilkeitä koska…?
”Muutenhan monessa muussakin asiassa voisi valittaa “eriarvoisesta” kohtelusta. Tässä asiassa ymmärrän myös naispappeuden vastustajia, vaikken itse sellainen olekaan. Kyse on siitä millaisena papinvirka nähdään ja ymmärretään.”
——
-Nämä eivät siis liittyneet yhteen… 🙂
Mutta syrjinnän määritelmä on mielivaltaisuus. Ei voida syyttää syrjinnästä, eikä ”eriarvoisesta kohtelusta”, jos ei voida samalla syyttää mielivaltaisesta rajanvedosta.
”Minusta vaikuttaa ettet vain halua ymmärtää toista näkökulmaa. Ajatteletko ihan oikeasti, että tässä syrjitään ihan vain koska halutaan syrjiä? Ja halutaan syrjiä, koska halutaan olla ilkeitä?”
En toki. Ajattelen, että eriarvoisen kohtelun syyksi joillekin käy oma uskonkäsitys. Tällaisesta kohtelusta seuraa monille todennäköisesti kokemus syrjityksi tulemisesta.
Joidenkin (ilmeisesti enemmistön) uskonkäsityksen mukaan taas spn-liitot voisi oikein hyvin vihkiä kristillisesti.
Minusta on ihan jees, jos kirkko päättääkin ilmoittaa, että sori homot, me ei vihitä teitä koskaan. En silti usko, että niin kävisi.
Ja kyllä ei määritellä syrjintää tuolla tavalla. Siis yleisessä, yhteisesti sovitussa kielenkäytössä.
”Ja kyllä ei määritellä syrjintää tuolla tavalla. Siis yleisessä, yhteisesti sovitussa kielenkäytössä.”
—–
-Kylläpä. Syrjinnän käsite, ja sitä koskevat syytökset ovat täysin riistäytyneet käsistä, kun mikä tahansa tilanne, jossa joku ei saa mitä joku toinen, voidaan leimata ”syrjinnäksi”.
Sen vuoksi on oltava tietty tunniste, joka määrittää milloin on kyse syrjinnästä. Jos et hyväksy tunnisteeksi mielivaltaisuutta, on osoitettava jokin muu tunniste. Mikä tahansa tilanne, jossa jotain ei saa, ei ole riittävä peruste syrjintäsyytökselle.
——
”En toki. Ajattelen, että eriarvoisen kohtelun syyksi joillekin käy oma uskonkäsitys. Tällaisesta kohtelusta seuraa monille todennäköisesti kokemus syrjityksi tulemisesta.”
——
-Aivan varmasti voi seurata kokemus, ja tunne, että nyt syrjitään… Mikä ei tunnu mukavalta. Mutta myöskään kokemus ei ole riittävä peruste syrjintäsyytökselle.
Ja oikeasti, minusta määrittelet ”eriarvoisen kohtelun” mielivaltaisesti. Samoin syrjinnän määritelmästä on tullut mielivaltainen. Kun jokin perustuu vain joidenkin kokemukseen ja tunteisiin, perustelu ei sinänsä ole riittävä eikä johdonmukainen .Sellaisenaan.
Eli oli mitä mieltä tahansa, on oltava johdonmukaiset perustelut. Juha Ahvion kanssa saa olla eri mieltä, mutta minusta hän on johdonmukainen.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/juha-ahvio-lakiesitys-sukupuolineutraalista-avioliitosta-syrjiva/
No niin, eiköhän tämä taas riitä. Karkaa niin kauas mielikuvitusmaailmaan, ettei kiinnosta. Minä elelen tässä todellisessa.
”Minä elelen tässä todellisessa.”
—–
-Minäkin elän tässä todellisuudessa, ja tarvitsen sen määrittämiseksi muutakin kuin oletuksia ja tuntemuksia. Todellisuutta kuvaavilla sanoilla ja niiden merkityksillä on oltava jokin objektiivisesti arvioitava pohja, jotta niitä voitaisi käyttää oikeissa yhteyksissä. Ja arvioida onko niitä käytetty oikeissa yhteyksissä.
Ja oikeasti, tuo karkaaminen kun oltiin pääsemässä asian ytimeen oli aika epäarvokas väistö. Voisit sanoa vain ettet enää halua tai jaksa keskustella, mutta ”mielikuvitusmaailmaan” viittaaminen oli köyhä veto.
Asiat täytyy voida järjellisesti perustella, eikä heitellä väitteitä ihan miten tahansa.
Vesa Virvonen siis fanittaa Turtiaista. Mitä on tapahtunut?
Olemme Vesan kanssa hyvissä väleissä näkemyseroistamme huolimatta. Pitäisikö tässä olla jotain omituista..?
Loistavaa
Jouni Turtiainen :”Oikeuskanslerin mielestä Soinin toiminta ei kuitenkaan ollut lainvastaista.”
Koskas poliittisen sektorin toiminta olisi ”maan tavan” mukaan sellaista ollut?
Suomen Kuvalehti 37/14.9.2018 kertoo, kuinka ulkomisterinäkin toiminut Tuomioja syytti 25.8. virkamiehiä ja upseeristoa, jotka olivat ”vedättäneet” Suomen sellaisiin Nato-harjoituksiin, joiden ”tarkoituksena on liittokunnan voimannäyttö ja poliitisen viestin lähettäminen Venäjälle” ottamatta huomoon sitä, että Tuomioja itse oli esitellyt kyseisiin harjoituksiin osallistumisen periaatteet vuonna 2014.
Anteeksi, Vesa Hirvonen siis fanittaa Turtiaista. Mitä on tapahtunut?
Saat minun puolestani anteeksi. Vastaan, kuten edellä: olemme Vesan kanssa hyvissä väleissä näkemyseroistamme huolimatta. Pitäisikö tässä olla jotain omituista..?
Olen samaa mieltä Jounin kanssa hyvistä väleistämme. Sami, lapsena olisin mielelläni ollut Virvonen, koska aakkosjärjestyksen alkupäässä olevana jouduin aina ensimmäisten joukossa hammaslääkäriin.
Vesalle :-D. Minä taas olin aakkosten lopussa ja jouduin jännittämään odotushuoneessa lähes viimeiseksi..
Minä olen aina ollut vihon viimeinen 🙂
Ihanaa nähdä leppoisaa sananvaihtoa, kaiken erimielisyyden keskellä.
Jouni: tuota en osannut ollenkaan ajatella. Joka tapauksessa eräänä vuonna minun vuoroni käydä hammaslääkärillä sattui joululomalle, mikä oli mielestäni hirveä vääryys. Muistaakseni huomautin siitä hammaslääkärille.
Joskus väärällä ajalla meille tapahtuu hyviä asioita.
Minullekin tuli mieleen pappiskapina, kun luin uutisen Soinista. Mielestäni kirkon ja valtion rinnastaminen tässä kuitenkin hieman ontuu.
Todellisuudessa kirkko on puolueiden ja muiden aatteellisten järjestöjen kaltainen toimija. Se on olennaisesti riippuvainen kannatuksestaan jäsenten keskuudessa. Tietääkseni enemmistö jäsenistä ja työntekijöistäkin kannattaa kirkollisen avioliiton sallimista kaikille pareille. Ellei enemmistö, huomattava osa kuitenkin.
Kirkolla on oikeus ja mahdollisuus huomauttaa ja ojentaa kapinallisiaan. Kirkko voi näyttää voimaa ja valtaa ja laittaa kapinoijat kuriin, jos niin halutaan. Olennainen kysymys on: onko kirkolla siihen varaa?
Risto Korhonen: ”Todellisuudessa kirkko on puolueiden ja muiden aatteellisten järjestöjen kaltainen toimija.”
Todellisuudessa kirkko on julkisyhteisö. Kuten kunnat ja valtio.
Kyllä, se voidaan määritellä julkisyhteisöksi. Silti sen on toiminnassaan otettava huomioon jäsentensä mielipiteet. Kirkkoon kun ei enää ole pakko kuulua, mutta valtioon ja kuntiin kuulumista on vaikeampi välttää;)
Pohdiskelin asiaa siltä kannalta, missä määrin kirkon kannattaa pitää kiinni vanhan pakkovaltansa aikaisista menettelytavoista. Kirkko ei käsittääkseni ole niin rikas, että sen kannattaisi riskeerata jäsenrahoituksen kertyminen.
En väitä tietäväni, miten hommassa kävisi eri tavoilla menetellen. Arvioni mukaan kirkko kuitenkin menettäisi olennaisesti kannatustaan, jos se lähtisi ankarien rangaistusten tielle.
Soinista tehtiin abortinvastaisen toiminnan marttyyri. Heräisiköhän kristikansa tajuamaan mihin meitä ollaan viemässä. Kristillistä arvomaailmaa, kun on alettu pitää jo vihapuheena.
Eikös marttyyrius ole ihailtava ja tavoiteltava rooli? Siis voitto kristikansalle.
suuri voitto on Jumalisuus, yhdessä tyytyväisyyden kanssa.