Ulkoministeri Timo Soini sai oikeuskanslerilta moitteet. Soini osallistui abortinvastaiseen tilaisuuteen virkamatkallaan Kanadassa.
Yle:n uutisten mukaan oikeuskansleri arvioi, että ministerin toiminnassa harkinta ja pidättyvyys ovat tarpeen. Silloin ei synny väärinkäsityksiä siitä, mitkä ovat Suomen ja mitkä ministerin omia kantoja, oikeuskansleri arvioi. Oikeuskanslerin mielestä Soinin toiminta ei kuitenkaan ollut lainvastaista.
Soini sanoo, että hän ottaa päätöksestä opiksi.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että Suomessa ulkoministerilläkin on mielipiteenvapaus, mutta sen käyttämisessä harkinta ja pidättyvyys ovat tarpeen. Katolilaisen kristityn Soinin ei siis tarvitse muuttaa käsitystään abortista, mutta sitä hän ei voi ulkoministerinä julkisesti demonstroida, koska Suomen linja on toinen. Eduskunta äänestää ulkoministerin luottamuksesta perjantaina 21.9.2018.
Muutettavat muuttaen: pitäisikö papille, joka esim. vastoin kirkon avioliitto-opetusta, julkisesti toimii ja opettaa toisin, antaa samanlainen epäluottamusviesti? Siis, että harkinta ja pidättyvyys ovat papillekin tarpeen, vaikka laki sallisikin kirkon opetuksen vastaisen toiminnan? Koska kirkon linja on toinen.
Tuomiokapitulithan päättävät papin luottamuksesta ja toimivat tässä kirkon opetuksen ja järjestyksen valvojina. Hallinto-oikeudet voivat arvioida ainoastaan toiminnan laillisuuden (jota siis tuomiokapitulitkaan eivät kiellä), eivät puuttua kirkon opetukseen.
Jos ollaan johdonmukaisia, niin ehdottomasti vastoin kirkon opetusta toimiville papeillekin pitäisi antaa selvä epäluottamusviesti. Ensimmäisestä kerrasta riittää papille moitteet ja varoitus. Siitä pitäisi ymmärtää tehdä ”soinit” eli ottaa opiksi. Jos ei ymmärrä, sitten järeämmät toimenpiteet.
Muuten tämä kirkko ei ole järjestyksen kirkko eikä uskottava omassa opetuksessaan. Sama pätee luonnollisesti muihin kysymyksiin, joissa kirkon järjestystä koetellaan papin omantunnonvapauteen vedoten.
Tällä perusteella pappien osallistumisessa Pride-kulkueisiin, joissa avoimesti opetetaan avioliitosta toisin kuin kirkko opettaa, tarvitaan sitä harkintaa ja pidättyvyyttä. Omassatunnossaan pappi ajatelkoon asiasta sen mukaan kuin oikeaksi näkee, mutta asemansa vuoksi hän ei voi toimia vastoin kirkon linjaa.
Muuten tuomiokapituleissa äänestetään papin luottamuksesta jatkossakin. Silloin voi käydä niin, ettei pappikaan selviä pelkillä vakavilla moitteilla. Tämän pitäisi olla ainakin piispaksi pyrkivälle päivänselvä asia.
Tulevaisuudessa tavalla tai toisella evl-kirkko hyväksyy homoliitot. Saa nähdä miten kauan menee, kun oikeaan avioliittoon pitäytyvät papit alkavat saada piispoilta nuhteita tai menettävät pappisoikeudet. Suvaitsevaisuus on mitä silloin?
Uskon, että hyväksyntä on virallisestikin annettava piakkoin. Mites tuon naispappeuden kanssa menikään? Olen ymmärtänyt, että vastaan jurnuttavia miespappeja kohdeltiin varsin pitkään silkkihansikkain. Eiköhän höveli suhtautuminen soveltuisi myös homoja vihkivien vastustajiin.
Ainahan nämä ”oikeat” papit voivat siirtyä näihin kapinaliikkeisiin mitä niitä nyt oli… jokin säätiö ainakin…
Korhonen. ”Olen ymmärtänyt, että vastaan jurnuttavia miespappeja kohdeltiin varsin pitkään silkkihansikkain. Eiköhän höveli suhtautuminen soveltuisi myös homoja vihkivien vastustajiin”.
Minusta on hyvä, että herra Korhonen on asiassa rehellinen. Juuri tämä kuvaa sitä, missä hengessä tässä toimitaan. En puhuisi ainakaan mistään kristillisestä mielenlaadusta, vaan pikkpolitikoinnista ja kieroilusta, mikä tähän kuvioon sopiikin. Oikeata kristillistä agendaa ei ajata näin, vaan valkeudessa ja sen synnyttämässä yhteydesä eläen ja toimien.
”Oikeata kristillistä agendaa ei ajata näin, vaan valkeudessa ja sen synnyttämässä yhteydesä eläen ja toimien.”
Kristillisyydessä ja muissakin uskonnoissa on se metka piirre, että ihmiset tekevät opista omia tulkintojaan. Tulkintoja on valtavasti, ne ovat usein keskenään ristiriitaisia ja jopa täysin vastakkaisia. Spn-vihkimisiä kannattavat papit ja muut kirkon uskovat jäsenet kokevat varmasti operoivansa valkeudessa yhtä lailla kuin Hämäläinenkin.
Jonkun (tai kaikkien) on pakko olla väärässä, tai sitten sillä tulkinnalla ei ole palvonnan kohteen kannalta mitään väliä;)
Korhonen.”Spn-vihkimisiä kannattavat papit ja muut kirkon uskovat jäsenet kokevat varmasti operoivansa valkeudessa yhtä lailla kuin Hämäläinenkin”.
No ero tässä on se, että Hämäläistä ei sido pappisvalat ja lupaukset, kun taas kirkon pappeja sitoo. He siis eivät pidä lupaustaan kirkolle . Miten he muka olisivat luotettavia kirkon palvelijoita? Minä en luottaisi tällaisiin enkä lähtisi mihinkään yteistyöhön heidän kaltaistensa kanssa.
Sitäpä tuossa blogissa juuri pohditaan: miten kirkon pitäisi mokomiin pappeihin suhtautua. Suuri osa jäsenistä ilmeisesti kuitenkin heihin luottaa. No, kirkko ratkaisee asian miten parhaaksi näkee.
Vetoa löisin sen puolesta, että ankaria rangaistuksia ei kovin paljoa nähdä. Sekä sen, että viimeistään ensi vuosikymmenellä kirkko keksii, miten sisällyttää oppiinsa sekä spn-vihkimiset että niiden tuomitsemisen. (Ei tietenkään itse oppiin, mutta määritellään, että kumpikaan tulkinta ei ole opin kanssa ristiriidassa.)
Korhonen. ”Suuri osa jäsenistä ilmeisesti kuitenkin heihin luottaa”
No suurinta osaa kirkon jäsenistä ei näiden sadan sekoilut hetkauta mitenkään, enkä usko että heistä edes ollaan kovin tietoisia muuten kun näissä homohäissä joihin heidät kutsutaan vihkimään. Niitähän ei ole kovin paljon. Suurin osa papeistahan käyttäytyy ihan normaalista niinkuin papain tuleeekin.
Olen sitä mieltä, että ”tavallista” pappia ja ulkoministeriä ei oikein voi verrata keskenään. Ulkoministeri on Suomen korkea-arvoisin diplomaatti ja edustaa valtiota ulkomailla. Toki pappikin edustaa kirkkoa, mutta ei pappi aivan samassa asemassa ole.
Kun Argentiinassa (jos muistan maan oikein) äänestettiin aborttilaki kumoon, ulkoministeri Soini ilakoi twitterissä. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin Suomessa, arkkipiispa Mäkinen ilakoi Facebookissa.
Soinia ja Mäkistä voisi hyvinkin verrata toisiinsa asemansa puolesta.
NImmekki Vihervaara.”Soinia ja Mäkistä voisi hyvinkin verrata toisiinsa asemansa puolesta”.
Vasemmistoliittolainen urheiluminitseri aikoinaan heilui Sateenkaarilipun kanssa Venäjällä urheilukilpailuissa. Kyllä tämä oli minusta ministerille sopimattomampaa käytöstä kuin Soinin aborttikokouksessa käynti. Soinin päätä vadille vaativat ovat politikoimassa. Ei Suomen ulkopoliitinen linja ole miltään osin vaarassa varsinaak kuin ei vapaa abortti ole mikään ulkopoliittinen linjaus tms.
Antti Hämäläinen höpisee nyt kyllä ihan omiaan.
Vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Eduskunta hyväksyy kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta.
Suomi on ollut johdonmukaisesti tukemassa monia YK:n kannanottoja, joissa oikeus aborttiin katsotaan osaksi naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia. Olipa asiasta henkilökohtaisesti mitä mieltä hyvänsä, tämä on Suomen ulkopolitiikan virallinen linja ja kuten oikeuskanslerin lausunnossa sanotaan, Soinin esiintyminen asiassa on ollut ongelmallista ja virallisen ulkopoliittisen linjan vastaista.
Seksuaalivähemmistöjen osalta Suomi tukee yhtä lailla seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä. Suomen suurlähetystöt maailmalla ovat osallistuneet Pride-tapahtumiin sekä liputtaneet sateenkaarilipulla näiden tapahtumien aikana.
Ulkoministerin pitäisi olla Suomen valtion eikä katolisen kirkon edustaja esiintyessään maailmalla.
NImimerkki Vihervaara. ”Suomen suurlähetystöt maailmalla ovat osallistuneet Pride-tapahtumiin sekä liputtaneet sateenkaarilipulla näiden tapahtumien aikana”.
Urheiluministeri heilui lippunsa kanssa ennen eduskunnan avioliittolinjausta homoliittojen hyväksi. Silloin virallinen linja oli, että avioliitto on miehen ja naisen välinen.
Ei Suomi ole mikään aborttiasian aktiivinen esilletuoja. Enammänhän puhutaan sksuaalihygieniasta jne. Ihmisoikeuksissa on tärkeämpiäkin oikeuksia kuin tämä oikeus omaan kehoon. Soinihan on vain sitä mieltä, että syntymättömällä ihmisellä kin on tämä sama ihmisoikeus. Hänellä on täysi oikeus tähän samaan näkemykseen minkä han jakaa miljardin katolilaisen kanssa.
Puhuessani seksuaalivähemmistöistä en puhunut avioliitoista. Suomen ulkopoliittinen linja on ollut muun muassa vastustaa homoseksuaaleihin kohdistettuja vankeus- tai kuolemanrangaistuksia. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin edellyttää samaa sukupuolta olevien parien tunnustamista perhelainsäädännössä, joka Suomessa toteutui jo rekisteröidyn parisuhteen osalta, joka ei eronnut avioliitosta kuin nimen osalta.
Toistan edelleen, että ulkoministerin tehtävä on edistää Suomen ulkopoliittista linjaa, ei omiaan tai katolisen kirkon linjauksia.
Väitteesi siitä, että kaikki maailman reilu miljardi katolilaista vastustaisi aborttia on kovin absurdi. Uskon, että katolisen kirkon johdossa kyllä tiedostetaan, että kirkon eliitti ikämieskööri elää aivan omassa kuplassaan verrattuna tavallisiin katolilaisiin.
Nimimerkki Vihervaara. ”Toistan edelleen, että ulkoministerin tehtävä on edistää Suomen ulkopoliittista linjaa, ei omiaan tai katolisen kirkon linjauksia”.
Luottamusäänestys päättyi juuri. Soini nauttii nyt vahvempaa luottamusta kuin ennenluottamusäänestystä. Kyllä kaikkien on pystyttävä erottamaan yksityisihminen Soini ja ulkoministeri Soini. Hänhän on ollut ihan hyvä ulkoministeri. Hän on myös hyvä katolilainen uskova. Ei mikään mahdoton yhdistelmä.
Äänestyksellä ei ollut mitään tekemistä Soinin luottamuksen kanssa.
Sipilä ja Orpo eivät voi päästää hallitusta kaatumaan tässä vaiheessa vaalikautta kun keskustalle rakkaat maakunnat ja kokoomukselle rakas valinnanvapaus on vielä säätämättä laiksi. Kummassakaan puolueessa sympatiat eivät kohdistu sooloilevaan ulkoministeriin, joka repii irti viimeiset ilot viimeisistä hetkistään politiikan huipulla. Hillotolppa on pian loppuun nuoltu.
Ja kristilliset antoivat oppositiosta tukea hallituksen ministerille luullen, että nyt ollaan äänestämässä Suomen aborttikannanotosta.
NImimerkki Vihervaara. ”Sipilä ja Orpo eivät voi päästää hallitusta kaatumaan tässä vaiheessa vaalikautta kun keskustalle rakkaat maakunnat ja kokoomukselle rakas valinnanvapaus on vielä säätämättä laiksi. Kummassakaan puolueessa sympatiat eivät kohdistu sooloilevaan ulkoministeriin, joka repii irti viimeiset ilot viimeisistä hetkistään politiikan huipulla. Hillotolppa on pian loppuun nuoltu”.
Kähmimistä varmasti on kulisseissa, mutta kyllä fokus oli aborttiasiassa ja Soinissa Suomen ulkopoliittisen linjan edustajana. Myös äänestettiin mielipiteen- ja uskonnon vapaudesta. Näissäkin Soini poistui voittajana. Hänhän oli silminnähden tyytyväinen äänestyksen jälkeen. Muutenhan on samalla hyvä ettei hallitus hajonnut, koska tömä on ollut aika hyvä hallitus ja sillä on vielä annettavaa suomalaisille .
En minäkään hallituksessa isompia vikoja näe. Hallitus on erityisesti kunnostautunut julkisen talouden tasapainottamisessa. Lisäksi olen tyytyväinen siihen, että työn verotusta ei ole erityisesti kiristetty.
Soteuudistuksessa näen, että yksityistä sektoria tarvitaan. Se hoitaa nytkin merkittävän osan perusterveydenhuollosta työterveyshoidon kautta. Terveyskeskukset ovat lähinnä työttämille ja eläkeläisille. Maakuntauudistuksen toivon kaatuvan. Se ehkä palvelee Keskustapuolueen etua, mutta hallituksen pitäisi ajatella Suomen etua.
Ja onhan hallituksen perussuomalaiset ministerit tuoneet eduskunnan hyväksyttäväksi sekä tasa-arvoisen avioliittolain liitännäislait että äitiyslain. Molemmat hyviä uudistuksia. Seuraavalle hallitukselle jää translain uudistus, jotta Suomi pääsisi Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen edellyttämälle tasolle transihmisten kohtelussa.
”Seuraavalle hallitukselle jää translain uudistus, jotta Suomi pääsisi Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen edellyttämälle tasolle transihmisten kohtelussa.”
—-
-Mitä mieltä itse olet? Translaista. Siis sinä itse.
Mielestäni suurin ongelma, jota myös EIT pitää ihmisoikeusloukkauksena, on vaatimus kastraatioilla ennen juridisen sukupuolen vaihtamista väestötietojärjestelmässä. Se on turha operaatio, jolle ei ole lääketieteellistä perustetta.
Olen myös sitä mieltä, että väestötietojärjestelmässä voisi olla kolme sukupuolta (mies, nainen, muu) ja sukupuolitieto voitaisiin kirjata järjestelmään ilmoitusmenettelyllä. Tällä vapautettaisiin erikoissairaanhoidon resursseja niihinntapauksiin, joissa transsukupuolinen tarvitsee muutakin kuin vain sen, että häntä pidetään kokemansa sukupuolen edustajana.
Kukaan ei ole koskaan vaatinut, että Timo Soinin olisi muutettava käsityksiään.
Mutta muuten kannatan totuuskomisioita ja ajatuspoliiseja kirkkoon. Onhan hirveää, että jotkut papit opettavat yhtä ja toiset taas toista. Tämä koskisi myös seurakuntalaisia. Aika ajoin heidän käsityksenä pitäisi tarkistaa. Ihmisethän voivat kirkon ulkopuolella puhua puuta heinää. Joukkoon on sitä paitsi eksynyt harhaoppisia, jotka levittävät oppejaan täysin ilman vastuuta.
Joskus katolisen kirkon inkvisitio hoiti harhaoppiset päättömiksi.
On mielenkiintoista nähdä, saako Soini tuomion kristillisen vakaumuksensa tähden, jonka on ministerinä julkisesti esittänyt. Näin sekaisin ovat asiat tänäpäivänä Suomessa.
Todennäköisesti ei saa, koska sote-uudistus on naisten ihmisoikeuksia tärkeämpi.
Mielestäni on kuitenkin hyvä, että oikeuskansleri otti kantaa siihen, että Suomen ulkoministerin pitäisi edustaa Suomen ulkopolitiikkaa eikä katolista kirkkoa. Minun on vaikea kuvitella, että Soini tästä opikseen ottaisi, mutta eipä tuota hillotolppaakaan enää montaa kukautta ole jäljellä.
Soinin luottamusäänestys on pelkkä muodollisuus, ”luottamus” on vuorenvarma. Kannattaa muistaa sekin, että aborttikannanotot ja muut möläyttelyt ovat Soinille ennen kaikkea vaalityötä. Mitä enemmän puhetta ja naama lehdessä, sen parempi vaaleissa.
”Todennäköisesti ei saa, koska sote-uudistus on naisten ihmisoikeuksia tärkeämpi.”
—-
-Tämä ihmisoikeudet-käsite on jännä juttu. Sitä heitellään aika huolettomasti, mutta ei juuri perustella.
Mikä olikaan perustelusi sille, että ihmisoikeudet saadaan syntymässä?
Sivusta huudellen: alkioita ja sikiöitä ei tiettävästi pidetä missään maassa kansalaisina, mikä osaltaan tekee vaikeaksi minkään oikeuden soveltamisen niihin.
Eikö olisi järkevämpää sinun Sari perustella päättäjille, miksi nykytilanne on huono? Sinähän tässä muutosta haluaisit.
”Sivusta huudellen: alkioita ja sikiöitä ei tiettävästi pidetä missään maassa kansalaisina, mikä osaltaan tekee vaikeaksi minkään oikeuden soveltamisen niihin.
Eikö olisi järkevämpää sinun Sari perustella päättäjille, miksi nykytilanne on huono? ”
—–
-No, ei pahalla mutta kysyin tätä Jusulta. Koska minua kiinnostaa hänen henkilökohtainen perustelunsa asiaan, ja haluaisin että se kerrottaisiin minulle, eikä päättäjille, koska olen siitä tällä hetkellä kiinnostunut, keskustelun ja asian tarkastelun vuoksi 🙂
Oikeasti, tuolla toisella foorumilla esiintyy paljon sitä, että riennetään vastaamaan toisen puolesta, jotta toisen ei enää tarvitsisi vastata. Ja se on ärsyttävää.
En puhu siis mistään juridisista ihmisoikeuksista, vaan eettisestä näkökulmasta. Ja sen perusteluista. Olen perustellut omaa näkemystäni aika paljon, en tunne ketään päättäjää jolle asiasta puhuisin, allekirjoitin kansalaisaloitteen omantunnonvapaudesta ja käyn keskustelua aiheesta jatkuvasti.
Eli Jusulle kysymys uudestaan.
”Eli Jusulle kysymys uudestaan.”
-Äh, pitänee vetää takaisin, koska blogisti muutti otsikkoa. Aborttikeskustelu toivoakseni jatkuu toisella kertaa…
Sari,
Kyllä minä voin vastata kysymykseesi, mutta mihinkään megalomaaniseen kädenvääntöön en asiasta lähde. Toivoisin siis ettet kirjoittaisia kymmentä vastausviestiä tähän kommenttiin.
Ihmisoikeudet ovat usein päällekkäisiä. Yksi oikeus on ristiriidassa toisen kanssa. Tällöin niitä pitää verrata toisiinsa ja päättää, kumpi oikeus on vahvempi ja kumpi väistää. Tällaisia tilanteita tulee vastaan jatkuvasti.
Tässä kyseissä tilanteessa ovat vastakkaisen tytön tai naisen oikeus päättää omasta ruumiistaan ja raskaudestaan sekä sikiön oikeus kehittyä ihmiseksi ja syntyä. Mielestäni kumpaakaan ei voi pitää vähäpätöisenä eikä voi ajatella, että vastaus tähän problematiikkaan olisi ilmiselvä.
Toisaalta voitaisiin myös kysyä, eikö ehkäisyn käyttäminen ole väärin. Yhtä lailla siinä riistetään ihmiseltä oikeus syntyä vain sen kustannuksella, että kahdella aikuisella on mahdollisuus nauttia seksistä. Eikö tämäkin ole aikuisilta kovin itsekästä eikä siinä ajatella syntymättömän lapsen asemaa.
Raskaus on äidille suunnaton projekti, joka kestää pitkään. On tilanteita, joissa se ei ole toivottu. On tilanteita, joissa äidin elämäntilanteen kannalta raskaus on ongelmallinen. Ja on tilanteita, joissa synnyttäminen olisi hyvin kohtuutonta. Viimeksi mainitusta esimerkkejä ovat ne, jos raskaus uhkaa äidin henkeä tai jos raskaus on saatettu alulle raiskaamalla.
Itse ajattelen, ettei kukaan voi pakottaa ketään tyttöä tai naista synnyttämään.
”Toisaalta voitaisiin myös kysyä, eikö ehkäisyn käyttäminen ole väärin. Yhtä lailla siinä riistetään ihmiseltä oikeus syntyä vain sen kustannuksella, että kahdella aikuisella on mahdollisuus nauttia seksistä. Eikö tämäkin ole aikuisilta kovin itsekästä eikä siinä ajatella syntymättömän lapsen asemaa.”
———–
-Kiitos vastauksesta. Ja siitä, että katsoit asiaa usealta kantilta.
Tuosta lainatusta vain olen eri mieltä. On niitäkin, jotka pitävät ehkäisyä syntinä (kaikki tiedämme keitä he ovat), mutta minusta tämä ei ole johdonmukaista. Koska tässä tilanteessa ei ole olemassa mitään ”syntymätöntä lasta”.
Siis abortissa syntymätön lapsi, on lapsi, ihminen, joka on jo olemassa, mutta ei ole vielä syntynyt. Ehkäisytilanteessa lasta, ihmistä, ei ole olemassa. Ei siis riistetä ihmiseltä oikeutta syntyä. Miten voi riistää mitään sellaiselta, jota ei ole?
Tämä ei ole oikea paikka asiasta käytävälle pitkälle väännölle, mutta oikeastaan et vastannut varsinaiseen kysymykseeni.
Siihen, millä perusteella lapsi saa ihmisoikeudet (vasta) syntymässä. Kun kuitenkin esim. äidin menehtyessä jos lapsi joudutaan ottamaan ulos ennenaikaisesti, lasta tulee kohdella ihmisarvon mukaisesti.
Mutta kiitos asiallisesta vastauksesta.
En välttämättä sanonut, että lapsi saa ihmisoikeudet vasta syntyessään vaan että tilanteessa on kaksi ihmisoikeutta keskenään ristiriidassa ja joudutaan päättämään kumpi on vahvempi ja kumpi väistää, koska molempia ei saada yhtäaikaa vaikka kuinka haluttaisiin.
”En välttämättä sanonut, että lapsi saa ihmisoikeudet vasta syntyessään”
—–
-Viittasin tällä aiempaan keskusteluun, joka koski nimenomaan aborttia. Ja siinä vastasit kysymykseen milloin ihminen saa ihmisoikeudet: ”Syntymässä”.
Muutoin on mielestäni selvää, että kyseessä on kaksi oikeutta vastatusten. Ja minusta oikeus elää ylipäätään on tärkeämpi oikeus, kuin elää haluamallaan tavalla, siis saattamatta lasta maailmaan. Lapsen voi antaa adoptoitavaksi, on paljon pariskuntia, jotka toivoisivat lasta ja voisivat siitä huolehtia.
Mutta ehkä tämä tästä tässä yhteydsessä.
Mielenkiintoinen muutos tuo, että ministerit ei saa ilmaista omaa henkilökohtaista mielipidettään, eikä pitää siitä kiinni. Toivottavasti ei kansanedustajille käy samoin.
Juu sori, klikkasin taas ilmoita asiaton kommentti kun tarkoitus oli aikaisemmat kommentit ….
Kansanedustuslaitos säätää lait, joten se on oikea paikka mielipiteiden ilmaisuun ja niistä keskustelemiseen. Puoluekuri lienee ainoa edustajan kannanottoja rajoittava asia. Hallitus ja sen ministerit taas ovat päätösten toimeenpanijoina eri asemassa kuin kansanedustajat.
Mitäs tykkäät Pekka, saisiko esim. kirkollisasiosta vastaava sisäministeri sanoa yksityishenkilönä omana mielipiteenään julkisesti esim. osallistuessaan ateistien kokoukseen: ’Jumalaa ei sitten muuten minunkaan mielestäni ole?”
Nyt joudun sanomaan, ettei Heinolan vertaus ollut kovin hyvä.
Kirkollisista asioista vastaava ministeri (kuuluu muuten opetus- ja kulttuuriministeriön toimialaan) ei ole minkään uskontokunnan edustaja. Hän edustaa valtiota suhteessa kaikkiin Suomessa oleviin uskontokuntiin eikä hänen tarvitse olla minkään uskontokunnan jäsen eikä uskoa mihinkään uskomusjärjestelmään.
Kataisen sateenkaarihallituksessa tehtiin erittäin omituinen järjestely, jossa sisäministeri hoiti opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvat tehtävät. Asioista valtioneuvostossa vastaavalla ministerillä ei myöskään ole ollut tapana osallistua minkään uskontokunnan sisäisiin asioihin, koska ne eivät kuulu valtiolle. Ministeri Räsäsellä oli hieman vaikeuksia pysyä tässä roolissa.
Kiitos kommentista Jusu, mutta et tainnut oivaltaa vertaukseni fokusta. Ministeri joka vastaa kirkollisasioista (nylkyisin siis kulttuuriministeri) sanomassa julkisesti ettei usko Jumalan olevan olemassa saisi aikaan hirmuisen älämölön juuri niiltä tahoilta jotka kyllä hyväsyvät ministeri Soinin yksitysesiintymiset riippumatta siitä mihin hän kuuluu tai ei kuulu tai missä yhteydessä hän kantansa sanoisi.
Soini ei sanout tilaisuudessa mitään. Piti vain kynttilää kädessään.
Saisiko Pekka Sinun mielestäsi kulttuuriministeri mennä ateistien julkiseen kokoukseen pitämään kynttilää kädessään?
Miksi ei voisi mennä?
Piispat ja papit liputtaa julkisesti homoliittojen puolesta, eikä sitä pidetä minään. Mitä siihen verrattuna on se, mitä kulttuuriministeri tekee omalla ajallaan.
Sitä paitsi ateistit on aina tervetulleita kirkkoon.
”Hallinto-oikeudet voivat arvioida ainoastaan toiminnan laillisuuden (jota siis tuomiokapitulitkaan eivät kiellä), eivät puuttua kirkon opetukseen”
Eikö hallintoikeuden tule tutkia valituksien kohdalla sekin, onko henkilö toiminut kirkon ’hallinnon’ ja sen sisällään hyväksymien säännösten (laki+järjestys) vastaisesti. Jos hallinto-oikeus lipeää selityksiin ja hyväksyy valitukset, kirkkoa ei voi pitää enää julkisoikeudellisena toimijana.
Tuomioistuinlain yhdeksännen luvun ensimmäisen pykälän ensimmäinen momentti sanoo: Tuomari käyttää tuomiovaltaa itsenäisesti ja tässä toiminnassaan häntä sitoo vain laki.
Avioliittolain neljännen luvun 16. pykälän ensimmäinen momentti sanoo, että kirkollisen vihkimisen ehdoista päättää se uskonnollinen yhdyskunta, jossa vihkiminen tapahtuu.
Kirkkojärjestyksen toisen luvun 18. pykälän toinen momentti sanoo, että evankelis-luterilaisessa kirkossa vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä.
Koska tuomarin tulee perustaa päätöksensä lakiin, hallinto-oikeus joutuu pohtimaan sitä, onko piispalla lakiin perustuvaa oikeutta kaventaa vihkimisen edellytyksiä siitä, mitä avioliittolaki ja kirkkojärjestys määräävät ja onko tuomiokapitulilla lailliset edellytykset rangaista virkamiestä sen pohjalta.
Lain näkökulmasta tuo asia on selkeästi epäselvempi kuin moni toivoisi. Tuomioistuin ei voi antaa tuomiota sen perusteella, että jonkun mielestä avioliitto on aina ollut kirkossa miehen ja naisen välinen.
Hallinto-oikeus käsittelee asiaa hallintoasiana ja arvio onko hallinnollinen ratkaisu tehty laillisin perustein. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu arvioida onko ratkaisu ollut tarkoituksenmukainen.
Avioliittolaki ei määrittele minkä muotoisesti kukin uskonnollinen yhdyskunta kirkollisen vihkimisen edellytyksistä päättää.
Kysymys kiteytyykin siihen, onko piispoilla oikeus antaa pappeja sitovia ohjeita kirkollisten toimitusten edellytyksistä. Jos on, pätee tämä täysin myös avioliittoon vihkimisen edellytyksiin.
Kannattaa huomata, että kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu maistraatissa ja kirkollisen vihkimisen edellytykset ovat täysin uskontokunnan sisäinen asia.
Olen samaa mieltä, että kirkollisten vihkimisten ehdoille avioliittolaki ei aseta määrämuotoa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että evl-kirkolla on erityisasema, koska sitä pidetään julkisoikeudellisena yhteisönä ja sen papit ovat viranhaltijoita. Suomessa on vaatimus siitä, että viranomaistoiminnan tulee aina perustua lakiin.
Lisäksi Suomessa on vakiintunut oikeuskäytäntö sille, että evl-kirkon vihkimisen ehdoista säädetään kirkkojärjestyksessä edellä mainitsemassani momentissa.