[Heli Karhumäki:] Olen körttiläiseen tapaan avoimen hyväksyvä naispappeus- ja seksuaalivähemmistöasioissa, ja asiatasolla usein samaa mieltä kuin Helsingin seurakuntayhtymän viestintäjohtaja, Kirkko ja Kaupunki –lehden päätoimittaja, pastori Seppo Simola. Tiukan konservatiiviset kannat ovat omiaan vaikeuttamaan esim. seksuaalivähemmistöjen elämää, ja on selvää, että naispappien väistäminen seurakuntatyössä on kitkettävä perin juurin.
Se mitä en hyväksy, on Simolan tahallisen loukkaava tapa ajaa ”suvaitsevaisuuden” agendaansa. En lukeudu raamatullisiin konservatiiveihin, mutta koska he ovat kristittyjä sisaria ja veljiä, koen Simolan tahalliset loukkaukset heitä kohtaan myös omissa nahoissani, Kristuksen ruumiin jäsenenä. Ihmettelen, miten ongelmattomasti Simolan hengenheimolaiset hyväksyvät tämän koulukiusaamiseen verrattavan nolaamisen, ilkkumisen ja yläpuolelle asettumisen.
Simolan ongelmana on myös tiukka lokeroiminen ja yksinkertaistaminen. Hänen kirjoituksissaan vitoslaisuuteen kuuluvien useiden järjestöjen kannattajat näyttäytyvät yhtenäisenä massana, jotka eivät ole meitä vaan niitä toisia. Eikö kokeneella papilla ole minkäänlaista kokemusta viidesläisen suunnan yksittäisten kristittyjen keskustelevuudesta, itsetutkiskelusta, omantunnonherkkyydestä ja nöyryydestä Jumalan edessä? Minä tunnen tällaisia vitoslaisia kasapäin, ja pidän Simolan näköalaa siksi harhaanjohtavana. Se ei ole kunniaksi papille eikä kirkolliselle journalistillekaan. Se ei myöskään palvele lukijoiden oikeutta saada oikeita ja olennaisia arvioita kirkostamme. Meillä on kirkossa monia terävästi kirjoittavia toimittajia, jotka ilman sumentavaa karsinointia ja tahallista loukkaamista saavat asiansa sanotuksi. Uskon, että he pystyvät myös avartamaan asenteita paljon tehokkaammin kuin Simola.
Simolalla on paljon tukijoita, jotka kehuvat häntä sitä riemukkaammin, mitä rumemmin hän viidesläisiä kyykyttää. Tätä ihmettelen. Jos tukijat ovat aidosti Simolan ja kirkon puolella, minusta rakkauden ja totuuden vaatimus edellyttäisi hänen arviointiaan kokonaisvaltaisemmin. Jotkut puolustavat Simolaa sillä, että hän on mukava mies. Sitä hän on minunkin mielestäni, sen verran on kokemusta illanistujaisista. Mutta onko ”mukavalla” oikeus loukata? Ja mitä ansiota siinä on, jos on mukava vain omilleen?
Kirjoitin viime viikolla Facebookissa pari kriittistä kommenttia Simolasta ja jaoin linkin piispa Jari Jolkkosen ja teologian tohtori Kari Kuulan ansiokkaisiin kirjoituksiin Räsäs-kohusta. Ihmettelin myös hänen saamiaan kehuja kohukolumnistaan ja totesin, että koulukiusaajillakin on hännystelijänsä. Se oli Simolalle liikaa: hän toppuutteli kommentointiani Facebook-sivullani ja neuvoi rauhoittumaan, ihan kaverina, kun hänen mielestään käyn ylikierroksilla. Kovin oli somaa huolenpitoa.
Voin kertoa, että Simolan kirjoittelu ei saa minua ylikierroksille. Se saa minut surulliseen tuskaantumiseen, joka velvoittaa puuttumaan, vaikkei yhtään huvittaisi. Olen kommentoinut hänen kirjoitteluaan ennen tätä heinäkuun Räsäs-kohua yhdessä ainoassa kolumnissa pari vuotta sitten eli hyvin laiskasti. Nyt olen päättänyt ruveta ahkeroimaan ja kommentoimaan jokaista tölvivää kirjoitusta. Katson aiheelliseksi asettua kiusattujen tueksi vaikkapa vain Facebookissa ja verkkopalstoilla, kun Kirkon ja kaupungin toimitusneuvosto ja kirkkoneuvosto nähtävästi antavat hänen mellastaa rauhassa. Simola on loukannut tahallaan niin monia, että saa luvan kestää tämän vähäisen kiven, joka ei hänen kengästään poistu.
– Heli Karhumäki –
Kirjoittaja on eteläpohjalainen sanankäyttäjä ja Lapuan seurakunnan tiedotussihteeri.
Kuva: Jyrki Tervo
Yllätys yllätys: Päätoimittaja Seppo Simolalla on oma wikisivu, joka kertoo hänen syntymävuotensa. Ei ole vielä ihan eläkeiässä.
Se varsinainen Seppo Simola (Wikipedian mukaan) oli kuulantyöntäjä, nyttemmin jo edesmennyt. Olin jo ehtinyt unohtaa hänet.
Todella hyvä blogi!
Olen pari vuotta lukenut sukulaiselleni tulevaa Kirkko ja kaupunki-lehteä, ja todennut aivan saman. Suurilevikkisimmän seurakuntalehden päätoimittajan pääkirjoitus, ja tyyliltään ikävän usein puolueellinen me-kunnon-ja-noi-kamalat -ilkeily kuin jonkin nettisaastakeskustelun pikkunilkiltä.
Tässä ei ole oleellista, onko kiistakysymys homoista vai jostakin ihan muusta, tuollaista tyyliä ei pitäisi olla missään seurakuntalehdessä, ei ainakaan henkilökunnan, eikä varsinkaan päätoimittajan kynästä.
Simola on ikävä haitta seurakuntayhtymälle. Hän luo kirjoituksillaan koko pääkaupunkiseudun seurakunnille ummehtuneen pakkovallan, ilkeän ajatuspoliisin ja yhteen tulkkintaan pakottamisen ilmapiirin.
Varsinainen liberaali-fundamentalistinen Talibani omine sharia-lakeineen.
Koulukiusauksen rinnalle on Helsingin Seurakuntayhtymä onnistunut lanseeraamaan nyt siis kirkkokiusaamisen, ja yhteisesti julistetuksi kiusattavaksi meikäläiset raamatulliset kristityt.
En ole vielä eroamassa kirkosta Seppo Simolan takia, mutta jos voisi sanoutua irti Simolasta ja siitä, että kirkollisverostani menee joku osan hänen ja Helsingin Seurakuntayhtymän ja sen jalon äänenkannattajan K&K.n tukemiseen, niin tekisin sen heti.
Suomen kirkossa on sallittava muitakin mielipiteitä kuin SS:n ja KK:n.
Sanoohan joku jo vihdoin ääneen nämä asiat! Näin ajattelee ja kokee myös moni moni uskollinen kirkon jäsen, jolla ei ole mitään herätysliiketaustaa eikä ole mukana minkään kirkon järjestön toiminnassa. Kiitos Heli Karhumäki!
Meidän ei seurakuntamme jäseninä tarvitse edes ottaa kantaa naispappiasiaan ja hyväksymme tasavertaisesti ja rakastamme jokaista seurakunnan jäsentä, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta. Avioliitto on mielestämme miehen ja naisen välinen liitto, eikä nykyistä avioliittolakia pidä muuttaa; rekisteröity parisuhdelaki on olemassa.
Emme me seurakunnassa em. asioiden vatvomiseen keskity, emmekä kysele toistemme mielipiteitä, vaan rakas seurakuntamme on meille hengellinen kotimme ja yhteydestä Jumalaan ja meidän seurakuntalaisten keskinäisestä yhteydestämme iloitsemisen paikka.
Meitä on paljon. Surullista että moni meistä on jättänyt kirkon jäsenyyden Seppo Simolan mielestäni ilkeiden ja jopa julmien kirjoitusten vuoksi. Moni on perunut lehden tulemisen kotiinsa, kun ei halua joka keskiviikko pahoittaa mieltään. Tämäkin on surullista, koska jokainen tarvitsisi ainakin lehden Seurakunnissa tapahtuu – osion. Ihmettelen ja olen pettynyt lehden tomitusneuvoston ja kirkkoneuvoston toimintaan tai paremminkin asaan puuttumattomuuteen.
Simola varmaan kyllä kestää sen kiven.
Kävin lukaisemassa K&K:n sivuilta ihmisten kommentteja Simolan Räsäs-kirjoitukseen. Näytti siltä, että Simolaan suhtauduttiin sen verran kriittisesti, etten usko tiedotussihteeri Karhumäen panoksen tuovan siihen merkittävää lisää. Olen muutoinkin seuraillut Simolan kirjoituksia koskevaa kommentointia pitemmän aikaa. Toki lyhytkin aika riittää siihen, että voi todeta Simolan saavan Karhumäen mainitsemilta kristityiltä veljiltä ja sisarilta sellaista palautetta etten ihmettele jos häneltä joskus pääsee niinsanottuja tuskaisia parahduksia. Hänestä kun on useaan otteeseen todettu mm. ettei hän ole kristitty ensinkään.
Jos Karhumäen tulevassa kommentointipuuskassa on asiallinen sisältö, se on varmasti paikallaan. Mutta en minä tätä blogia ymmärrä. Siihen on pari syytä. Ensinnäkään Simola ei ole tässä viime päivien häsäkässä maininut nimeltä kuin yhden henkilön, Päivi Räsäsen. Mielestäni on kummallinen asetelma jos kirkollisen lehden päätoimittajan voi ajatella koulukiusaavan sisämiinsteriä.
Toinen on ajatus hännystelijöistä. Karhumäki mainitsee em. K&K-lehden verkkoversion toisena lähteenä. Minusta näyttää siltä, että jos jotain siellä koulukiusataan, se on Simola. Edellä mainitsinkin asiasta jo. Toinen lähde onkin sitten Simolan oma fb-sivu. Sen tuominen tänne julkiseen keskusteluun on jokseenkin arveluttavaa. Lisäksi on varsin ymmärrettävää, että Simolan fb-sivuilla kommentoivat nimenomaan Simolan kaverit. Se on vähän se idea.
Mutta tämä Suomi on siitä hyvä maa, että täällä on mahdollisuus monenlaiseen. Räsäsen Päivi voi käyttää sananvapauttaan, siitä Simolan Seppo voi käyttää sananvapauttaan ja sitten siitä Karhumäen Heli voi käyttää sananvapauttaan. Ketään em. ihmisistä ei pidätetä tai vaienneta, vaikka olisikin ihmisiä jotka toivoisivat ettei Räsänen kutsuisi homoseksuaalisuutta kivuksi, Simola Räsäsen puheita aivopieruiksi tai Karhumäki Simolan pääkirjoituksia koulukiusaamiseksi.
Kunhan ei menisi enempää nokitteluksi. Se olisi vähän kurjaa, ja toivoisinkin että ne, jotka kirkon sisäisessä keskustelussa lähtevät sellaiseen nokitteluun, ymmärtäisivät pitää suunsa kiinni
Tuli sellainenkin sananlaskuntapainen mieleen tästä blogista, että parempi kivi kengässä kuin kymmenen ilmassa.
”naispappien väistäminen seurakuntatyössä on kitkettävä perin juurin.” – See more at: https://www.kotimaa.fi/blogit/somaa-huolenpitoa-simolalta#sthash.7Cgn6UvV.dpuf
Ärmh. Ei pidä, vaan se pitää sallia.
Pauli: Heli ei tuonut julkiseen keskusteluun Simolan fb-sivua, vaan omansa. Ja blogissa kerrottu koulukiusaaja on Simola ja kiusattavat viidesläisten kristittyjen ryhmä, ei sisäministeri.
Tarja:
Tuo oli Karhumäen vastaus, kun kysyttiin, mistä voi nähdä kirjoituksessa maiinttujen hännystelijöiden kommentteja.
En myöskään ymmärrä sitä koulukiusaamiskuviota suhteessa viidesläisiin. On ihan selvää, että Simolalla on angstinsa viidesläisyyttä kohtaan, mutta eihän Simola viidesläisiä ole viime aikoina kiusannut. Ikävät sanat oli suunnattu Räsäselle ja KD-puolueelle. Vitoslaisista Simola kirjoitti viimeksi oikein lämpimästi. Jos kehujen kaverina suurelle ryhmälle annettu pehmeä kehotus löysätä hattua lasketaan koulukiusaamiseksi niin en enää pysy perässä. Kun lukee Karhumäen mainitsemia K&K -lehden verkkosivujen kommentteja, niin ne ovat täysin eri maailmasta.