[Heli Karhumäki:] Olen körttiläiseen tapaan avoimen hyväksyvä naispappeus- ja seksuaalivähemmistöasioissa, ja asiatasolla usein samaa mieltä kuin Helsingin seurakuntayhtymän viestintäjohtaja, Kirkko ja Kaupunki –lehden päätoimittaja, pastori Seppo Simola. Tiukan konservatiiviset kannat ovat omiaan vaikeuttamaan esim. seksuaalivähemmistöjen elämää, ja on selvää, että naispappien väistäminen seurakuntatyössä on kitkettävä perin juurin.
Se mitä en hyväksy, on Simolan tahallisen loukkaava tapa ajaa ”suvaitsevaisuuden” agendaansa. En lukeudu raamatullisiin konservatiiveihin, mutta koska he ovat kristittyjä sisaria ja veljiä, koen Simolan tahalliset loukkaukset heitä kohtaan myös omissa nahoissani, Kristuksen ruumiin jäsenenä. Ihmettelen, miten ongelmattomasti Simolan hengenheimolaiset hyväksyvät tämän koulukiusaamiseen verrattavan nolaamisen, ilkkumisen ja yläpuolelle asettumisen.
Simolan ongelmana on myös tiukka lokeroiminen ja yksinkertaistaminen. Hänen kirjoituksissaan vitoslaisuuteen kuuluvien useiden järjestöjen kannattajat näyttäytyvät yhtenäisenä massana, jotka eivät ole meitä vaan niitä toisia. Eikö kokeneella papilla ole minkäänlaista kokemusta viidesläisen suunnan yksittäisten kristittyjen keskustelevuudesta, itsetutkiskelusta, omantunnonherkkyydestä ja nöyryydestä Jumalan edessä? Minä tunnen tällaisia vitoslaisia kasapäin, ja pidän Simolan näköalaa siksi harhaanjohtavana. Se ei ole kunniaksi papille eikä kirkolliselle journalistillekaan. Se ei myöskään palvele lukijoiden oikeutta saada oikeita ja olennaisia arvioita kirkostamme. Meillä on kirkossa monia terävästi kirjoittavia toimittajia, jotka ilman sumentavaa karsinointia ja tahallista loukkaamista saavat asiansa sanotuksi. Uskon, että he pystyvät myös avartamaan asenteita paljon tehokkaammin kuin Simola.
Simolalla on paljon tukijoita, jotka kehuvat häntä sitä riemukkaammin, mitä rumemmin hän viidesläisiä kyykyttää. Tätä ihmettelen. Jos tukijat ovat aidosti Simolan ja kirkon puolella, minusta rakkauden ja totuuden vaatimus edellyttäisi hänen arviointiaan kokonaisvaltaisemmin. Jotkut puolustavat Simolaa sillä, että hän on mukava mies. Sitä hän on minunkin mielestäni, sen verran on kokemusta illanistujaisista. Mutta onko ”mukavalla” oikeus loukata? Ja mitä ansiota siinä on, jos on mukava vain omilleen?
Kirjoitin viime viikolla Facebookissa pari kriittistä kommenttia Simolasta ja jaoin linkin piispa Jari Jolkkosen ja teologian tohtori Kari Kuulan ansiokkaisiin kirjoituksiin Räsäs-kohusta. Ihmettelin myös hänen saamiaan kehuja kohukolumnistaan ja totesin, että koulukiusaajillakin on hännystelijänsä. Se oli Simolalle liikaa: hän toppuutteli kommentointiani Facebook-sivullani ja neuvoi rauhoittumaan, ihan kaverina, kun hänen mielestään käyn ylikierroksilla. Kovin oli somaa huolenpitoa.
Voin kertoa, että Simolan kirjoittelu ei saa minua ylikierroksille. Se saa minut surulliseen tuskaantumiseen, joka velvoittaa puuttumaan, vaikkei yhtään huvittaisi. Olen kommentoinut hänen kirjoitteluaan ennen tätä heinäkuun Räsäs-kohua yhdessä ainoassa kolumnissa pari vuotta sitten eli hyvin laiskasti. Nyt olen päättänyt ruveta ahkeroimaan ja kommentoimaan jokaista tölvivää kirjoitusta. Katson aiheelliseksi asettua kiusattujen tueksi vaikkapa vain Facebookissa ja verkkopalstoilla, kun Kirkon ja kaupungin toimitusneuvosto ja kirkkoneuvosto nähtävästi antavat hänen mellastaa rauhassa. Simola on loukannut tahallaan niin monia, että saa luvan kestää tämän vähäisen kiven, joka ei hänen kengästään poistu.
– Heli Karhumäki –
Kirjoittaja on eteläpohjalainen sanankäyttäjä ja Lapuan seurakunnan tiedotussihteeri.
Kuva: Jyrki Tervo
Jani Salminen. Voih. Juuri pääsin yhdessä keskustelussa kanssasi yhden yhteisen kysymyksen pariin. Nyt taas huomaan, että en ymmärrä tätä jakoasi: pahat vitoslaiset, väärinkohdellut oikeat kristityt… Tiedän, että olen kuullut liian monia Kaanaan kielen murteita voidakseni enää erotella niiden erityisiä loukkaavuuksia, mutta että näinkin rohkeita väitteitä tulee ”hyviksien” puolelta:
Aina kun tällaisesta jaosta puhutaan, surffailen mielessäni taas siihen nyt hyvistoimittajien luokkaan luokitellun Juhani Huttusen lennokkaaseen määritelmään tietyistä konsuista
ja vaikka kuulemma hänen mielestään on sellaistakin konservatiivisuutta, josta
niin jumiudun tähän luuppiin pääsemättä ymmärtämään, mihin ”opetukseen” tuollainen sananvalinta perustuu. Huom: sitä on monesti täällä puolusteltu.
Mä mistä löytäisin sen hyviksen…
Mielenkiintoinen keskustelu.
Erinomaisia kommentteja Jani Salmiselta ja Pauli Lindebergiltä.
On mielenkiintoista vertailla kuka edustaa ketäkin ja kuinka suurella painoarvolla. Päivi Räsäsen on katsottu edustavan koko kirkkoa vaikka hän on yhden poliittisen puolueen puheenjohtaja ja ministeri, jonka vastuulla tällä hetkellä ovat valtion ja kirkon suhteet. Hän ei ole teologi, joten hänellä ei ole sen enempää sananvaltaa kirkon oppiin ja käytäntöihin kuin kenellä tahansa meistä seurakuntalaisista. Silti hänen vuokseen erotaan kirkosta ja häntä arvostellaan mielipiteistään. Ketä sitten edustaa Seppo Simola? Hän on pappi ja Helsingin seurakuntayhtymän lehden päätoimittaja. Hän edustaa Helsingin seurakuntia. Hän tiivistää lehdessään siis sen, mikä on Helsingin seurakuntien ääni. Näin ainakin oman seurakuntani lehteä luetaan.
Tervehdys Maija, nyt pitää hieman ärähtää. Huomaathan, että minä nimenomaan puhuin opetuksesta, sitä painottaen erotuksena yksittäisistä ihmisistä. Kun mielestäni on hedelmällisempää analysoida asioita ja laajempia kokonaisuuksia kuin henkilöidä asioita. Toisekseen en luonnollisesti edes vihjannut, että viitoslaiset eivät olisi kristittyjä. On totta, että minun on vaikea päättää, mitä termiä käyttäisin. Jos viittaan konservatiivikristityihin, saan pyyhkeitä. Pauli taas huomautti asianmukaisesti, että Simola kritisoi KD-puolueen puheenjohtajaa, ei edes viidesläisiä. Mutta kun Heli blogissaan puhui vitoslaisista, jatkoin sitten sillä linjalla. Mitä taas tulee Juhani Huttuseen, en ole hänen kanssaan päässyt keskusteluyhteyteen täällä enkä tietysti muutenkaan ole millään tavalla vastuussa hänen sanavalinnoistaan. Juhani Huttunen ei tietysti ole järjestö, yhdistys eikä herätysliike tms. vaan yksittäinen henkilö. Kommenttini Simolan tekstistä varmasti luitkin jo 1. viestissäni, ellet jopa aiemmin muualla.
Mutta siis se minun pääasiani on sen opetuksen sisällön ja retoriikan arviointi, jota ihmiset julkisesti, kirkosta eronneina sekä omassa lähi- ja tuttavapiirissäni ovat pitäneet loukkaavana. Onhan se kieltämättä silmiinpistävää, että asian tämä puoli ikäänkuin ohitetaan kokonaan – sekö on sitä kokonaisvaltaista tarkastelua? Pikemminkin menee marttyyrinviitan sovitteluksi. Jos puhe viidesläisestä opetuksesta tai retoriikasta tuntuu liian yksilöivältä, voidaan toki puhua myös vastaavasti konservatiivikristillisestä opetukesta. Yhtä kaikki pointtini on aiemmin esittämässäni kysymyksessä: Miksi kirkkoon on ylipäätään syntynyt ilkeämielisen, vääristelevän ja ihmisiä loukkaavan ilmaisun kulttuuri, johon ei ole haluttu – eikä näemmä halutakaan – puuttua kun koko ilmiön olemassaolo tunnutaan vaikenevan kuoliaaksi?
Kari-Matti ja Teemu, eikö sanailu kirkon eri ryhmittymien välillä on enemmän kuin normaalia? Sanailusta osansa saavat niin joulukirkkokristityt kuin lähetysmummotkin. Varmasti tämä sanailu on viidennelle herätysliikkeellekin tuttua sekä vastaanottavana että antavana osapuolena?
Jani. Kyllä ymmärsin, että puhuit opetuksestakin Sitäkin olen kuullut kaikilla Kaanaan kielen murteilla, enkä todella näe, että vitoslainen opetus olisi sen härskimpää kuin muuallakaan. Totta kai olen kuullut ja nähnyt myös vitoslaisilta yksilöiltä karmivaa ja ala-arvoista opetusta, puhetta ja blogikommentteja, mutta niin olen kuullut muiltakin yksilöiltä, täälläkin. En siis rehellisesti aikuisten oikeesti näe, kuule ja ymmärrä, että vain juuri vitoslaisilla olisi
. Näyttää siltä, että meitä on täällä muitakin tällä tavalla sokeita.
Toimittaja Huttusen otin mukaan tämän blogin perusaiheen Kirkon ja Kaupungin takia, en nyt siis vain yksilönä, vaikka nuo mainitsemani lainaukset olivatkin yksityisblogissa. Kyllä meiltä jokaiselta pesee aina silloin tällöin kun Aatamimme vauhtiin päästämme.
Maija, sanotko nyt, että ymmärsit kyllä minun halunneen puhua opetuksesta, mutta tahallisesti esitit minun puhuneen ”pahisvitoslaisista” vs. hyvät kristityt? Ja nyt jatkat, ilmeisesti jälleen aivan tarkoituksellisesti väittämällä, että olisin esittänyt vain juuri vitoslaisilla esiintyvän ko. opetusta ja retoriikkaa. Kuten voit kommenteistani nähdä, esitin kysymyksiä blogisti-Helille viitoslaisista, joihin hän viittaa. Toisekseen, toistan vielä, Heli kirjoitti vitoslaisista Simola-kritiikissään. Simola kirjoitti KD-puolueesta ja sen puheenjohtajasta, ei vitoslaisista ensinkään. Jos haluat nyt saivarrella minun kanssani juuri vitoslaisuus-sanan käytöstä, jonka juuri olin sinulle selittänyt, eikö olisi kohtuullista vaatia oikaisua myös itse blogistilta? Löytyiskö nyt jälleen hieman hyvää tahtoa yrittää ymmärtää viestini sisältö? On sangen väsyttävää oikoa tahallisia väärinkäsityksiäsi.
Olisiko siinä ensimmäisessä sitaatissa?
Niin. Olen joskus kirjoittanut, että uskonnon kielioppimuoto on aggressiivi. Niin kauan kuin uskontoa on harjoitettu, on loukattu muita ihmisiä sekä sanallisesti että fyysisesti. Loukkaava kielenkäyttö on kristittyjenkin keskuudessa ollut suosittua varmaan siksi, että se on ollut palkitsevaa.
Viidesläisistä mainitessani taisin kuitenkin tarkoittaa sitä, että heihin on usein suhtauduttu alentuvasti. Se on vähän eri asia kuin loukkaava kielenkäyttö.
Messun lähettämissanoissa pidemmässä versiossa sanotaan: kunnioittakaa kaikkia ihmisiä. Se on aika vaikea läksy. Ilmankos sitä erikseen kehotetaankin.
Jani. Sinulta tykittää nyt koko ajan sellaisia ”syytöksiä” minua kohtaan, että en pysy perässä. En tiedä saivarrelleeni sinulle tai vääristelleeni sinua mitenkään erityisesti, joten en todella saa kiinni ajatuksistasi. (Olen ymmärtänyt, että tätä ei saa mielestäsi kutsua tyhmyydekseni, mutta parempaakaan sanaa minulla ei ole tarjota…) Luulen keskustelleeni kanssasi ja yrittäneeni ymmärtää, mitä sanoillasi tarkoitat ja kyselleeni tarkentavia kysymyksiä ja tarjonneeni omia ajatuksiani omin sanoituksin kyseisiin asioihin.
Tähän viimeiseen en siis lähde enää enempää vastaamaan, koska nyt tuli ymmärrykseni ja kykyni raja vastaan. Nostan kukkkahattuani ja ohitan sinut kohteliaasti.