Viime vuosien myötä sosiaalisen median haittavaikutuksista nuorten mielenterveydelle on saatu yhä uutta tutkimustietoa. Uusin tutkimustieto osoittaa liberaalien tyttöjen olevan erityisen alttiita näille haitoille. Nuorten mielenterveysepidemia on niin paha, että se vaatii tutkijoiden mukaan nopeita toimia. Tuloksiin tulee reagoida myös kirkossa.
Some mielenterveyden tuhoajana
Professori Jonathan Haidt, joka tunnetaan moraalikäsitysten muodostumista selittävän ns. moraalin kulmakivien teorian keskeisimpänä kehittäjänä (ks. mm. tämä blogini ja siinä esitelty Jari Jolkkosen kirja) on moraalipsykologian tunnetuimpia nykynimiä. Hän on viime vuodet keskittynyt tutkimaan tapoja, joilla sosiaalinen media synnyttää polarisaatiota (tästä Haidtin tutkimuksesta ks. tämä blogikirjoitukseni). Tutkimuksessa on syntynyt havainto, että sosiaalisen median nousu vuoden 2012 jälkeen on merkittävimpiä syitä mielenterveysongelmien ja masennuksen yleistymiseen nuorten, erityisesti nuorten tyttöjen keskuudessa. Some-algoritmin loputon, suosituimpia yksilöitä esille nostava kuvavirta saa luokan kauneimmat tytötkin näyttämään enintään keskinkertaisilta, kun vertailujoukko muuttuu koulusta maailmaksi ja todellisuus muokataan keinoälyn filtterillä influensserien esitellessä samalla sponsoreilta ilmaiseksi saamiaan tuotteita ja elämyksiä.
Mutta hetkinen! Ainahan änkyrät ovat uusia teknologioita vastustaneet ja voivotelleet nuorison turmeltumista. Onko nyt taas kyse siitä? Ei ole, vastaa Haidt, pitäen kysymystä sinänsä oikeutettuna. Hän on tutkijaryhmänsä kanssa laatinut olemassa olevista tutkimuksista parisataasivuisen vertailudokumentin, jossa käy lävitse kolmenlaisia somen vaikutuksista tehtyjä tutkimuksia: korrelaatiota selvittäneitä, pitkittäistutkimuksia, ja kokeellisia, joista näkyy somen vaikutus suhteessa käyttöaikaan. Nämä vahvistivat intuitiivisen havainnon: Jo maltillinen (1/2 h) päivittäinen somen käyttö lisää tyttöjen depressiota (missä pojat sietävät 2h), mutta kriittinen kynnys menee neljän tunnin kohdalla: Sen jälkeen masentuneiden osuus lisääntyy 25 prosentista 40:een somea käyttävistä tytöistä:
Somen käytön ja masennuksen välinen korrelaatio oli jopa vahvempi kuin ryyppäämisen tai kannabiksen käytön. Erityisen haitallinen oli koe, jossa koehenkilöille näytettiin tarkoituksella todellista viehättävämmäksi manipuloituja kuvia instagramissa (vaikka instagram toki tarjoaa tätä ominaisuutta filttereiden muodossa koeasetelman ulkopuolellakin).
Vaikutukset poliittisen suuntauksen mukaan
Haidtin löydökset ovat itsessään äärimmäisen tärkeitä, ja ne ovat johtanet kasvaviin vaatimuksiin sosiaalisen median palvelujen ikärajan nostamisesta nykyisestä 13 vuodesta 18:aan. Erityisen mielenkiintoista tietoa saadaan, kun havainnot depression esiintymisestä jaetaan lisäksi poliittisen suuntautumisen mukaan liberaali – konservatiivi –janalle, kuten Haidt äsken julkaistussa laajaa huomiota herättäneessä artikkelissaan tekee. Silloin ilmenee, että kaikkien mielenterveys on kärsinyt sosiaalisen median synnyn jälkeen, mutta aivan erityisen paljon liberaalien, ja heistä vielä eniten naisten:
Liberaalit kognitiiviset vinoumat: hallinnan menettäminen, itseinho ja hauraus
Haidtin lähteenään käyttämä vertaisarvioitu tutkimus herätti ilmestyttyään paljon keskustelua. Sen tekijät ja ensimmäiset kommentoijat ehdottivat selitykseksi liberaaliin masennukseen Trumpin valintaa ja siihen liittynyttä poliittista ilmapiiriä. Obama valittiin kuitenkin jatkokaudelleen 2012, joten suunnan olisi silloin tilastoissa pitänyt olla aivan eri. Haidt ja tutkimusta laajalla artikkelilla kommentoinut journalisti Matt Yglesias tarjoavat täysin erilaista selitystä: Liberaalit, sosiaalisen median myötä nuorison keskuudessa levinneet ajattelutottumukset itsessään ovat depressiota. S.o. ne korreloivat sen kanssa, mitä depressio on ja kuinka masentunut ihminen ajattelee. Yglesias havainnoi, että verrattuna masennuksen hoitoon käytettävään kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan, jossa olennaista on tunteiden ja tosiasioiden erottaminen ja omaa suhtautumistapaansa muuttamaan oppiminen, liberaali ajattelu kannustaa etsimään validointia tunteille ja poistamaan tunnereaktion aikaansaaneet asiat. Omaan toimintaan keskittymisen sijaan ympäristöstä pyritään riisumaan tunnereaktioita aiheuttavat asiat, mikroaggressiot. Tällöin kyse on eräänlaisesta käänteisterapiasta, joka ruokkii juuri sellaisia kognitiivisia vinoumia, joita terapiassa pyritään parantamaan.
Haidt kiinnittää erityisesti huomiota Yglesiaksen esiin nostamaan omaan toimijuuteen ja nostaa kirjoituksessaan esille kaksi liberaalin maailmankuvan vallannutta ajattelutaipumusta tai -vinoumaa, joiden tutkimus osoitti lisääntyneen liberaalien nuorten keskuudessa: 1. käsityksen siitä, että ulkoiset voimat rajoittavat ihmisen mahdollisuuksia menestyä ja 2. itsensä halveksunnan. Ne liittyvät laajempaan psykologiseen ihmisen hyvinvointia selittävään keskeiseen mittariin: hallintakäsitykseen. Liberaalisti ajattelevien parissa on painottunut voimakkaasti käsitys ulkoisesta hallinnasta, ts., että ihmisen elämä on riippuvainen siihen vaikuttavista ulkoisista voimista. Erityisen alttiita tälle ovat liberaalit tytöt, jotka käyttävät kaikkein suurimman osan ajastaan sosiaalisen median parissa. Onnellisuus taas korreloi ns. sisäisen hallinnan kanssa, jolloin ihminen uskoo kykenevänsä vaikuttamaan elämänsä suuntaan ja ympäristöönsä. Yhdistettynä suomalaisessa puoluekentässäkin näkyvään naisten liukumiseen vasemmalle, erilleen miehistä, erityisesti nuoret naiset joutuvat näiden ajattelutapojen uhreiksi. Jos kaikkialla kuulee patriarkaatin hallitsevan maailmaa ja sortavan naisia, ja samalla saa kannettavaksi syyllisyyden maansa, ihonvärinsä ja sosiaaliluokkansa etuoikeuksista ja riistosta, onko ihme, että mainitut vinoumat valtaavat ajattelun? Haidt katsoo, että liberaalin uhri-riistäjä –mallin omaksuminen maailmanselitykseksi on saanut nuoret omaksumaan käsityksen, että he eivät ole oman elämänsä pääarkkitehtejä, vaan ulkoisten kontrolloimattomien voimien alistamia, ja tällä on vakavat seuraukset heidän mielenterveydelleen. Kun monitulkintaisten asioiden tulkitseminen säännönmukaisesti negatiivisella tavalla on depressiota, on nuoret opetettu ajattelemaan depressiivisesti.
Haidt kartoittaa kirjoituksessaan liberaalien parissa kasvaneiden ilmiöiden (sukupuoli-identiteetin ajatuksen, haurauden, traumojen korostamisen ja uhrikäsityksen) leviämistä sosiaalisessa mediassa kuten tumblerissa. Näiden vastapainoksi poliittisen spektrin toisessa päässä erityisesti miesten parissa kasvoi anonyymien kuvalautasivustojen lautakulttuuri, joka pyrki roiseilla huumorimeemeillään pilkkaamaan liberaaleja sensitiviteettejä ja niitä edustavia hauraita ’uniikkeja lumihiutaleita’. Viimeistään Yhdysvaltain toiseksi viimeisten presidentinvaalien aikaa tämä kulttuuri levisi suuren yleisön tietoisuuteen, kun Pepe Sammakko –meemi julistettiin Hillary Clintonin vaalikampanjassa valkoista ylivaltaa edustavaksi vihasymboliksi. Tämä kulttuurisota muotoutui vähitellen cancel-kulttuuriksi, jonka tavoitteena on ollut vaientaa sensitiivisyyksiä loukkaavat vastakkaisen puolen kommentoijat. Netistä Haidt katsoo ilmiön levinneen ensin yliopistoihin ja niiden kasvattien myötä koko yhteiskuntaan.
Ongelman syntyyn liittyy Haidtin mukaan myös muita kasvatuksessa tapahtuneita muutoksia. Yksi näistä on siirtymä leikin vapautta korostaneesta kasvatusnäkemyksestä lapsen turvallisuutta korostavaan. Kasvuympäristö nähdään joukkona vaaroja, joilta lasta tulee suojella. (Vanhempana tämä havainto muuten vahvistuu useilla leikkikentillä: Turvallisuusmääräykset ja -standardit pakottavat kunnat ja taloyhtiöt purkamaan suuren osan oman lapsuuden rakennelmista, koska niiden päivittäminen, mm. alustahiekan muuttaminen pehmustetuiksi kumimatoiksi, koituu liian kalliiksi). Helikopterivanhemmuus kasvattaa aran lapsen, joka säikkyy kaikkea uutta sen sijaan, että kokeilisi siipiään.
Haidt tiivistää liberaalien nuorten omaksuneen kolme suurta epätotuutta:
- Että he ovat hyvin hauraita siten, että kirjat, puhujat ja sanat voivat vahingoittaa heitä ja ovat eräs väkivallan muoto (ja siten ne on poistettava)
- Että heidän tunteensa ja erityisesti heidän ahdistuksensa vastaa luotettavasti todellisuutta
- Että yhteiskunta koostuu sortajista ja sorretuista, hyvistä ja pahoista
Hän katsoo, että nämä kognitiiviset vinoumat (jotka ovat vastakohta sille, mitä suuret sivilisaatiot opettavat ihmisestä) ovat syy siihen, että erityisesti liberaalit nuoret kärsivät niin voimakkaasti depressiosta. Niitä opettava ja vahvistava kulttuuri on ikään kuin altistanut heidät käänteiselle terapialle, ja on siten syy nuorten parissa kasvavaan mielenterveysongelmien aaltoon.
Haidt vaatii, että yhteiskunnan (erityisesti koulujen ja yliopistojen) olisi lopetettava erilaisten triggerivaroitusten ja turvallisten tilojen luominen, koska juuri ne ruokkivat käsitystä, että ympäröivä yhteiskunta on vaarallinen ja ihmiset herkästi särkyviä. Lisäksi sosiaalisen median käyttöikärajaa olisi nostettava, koska sillä on merkittävä kvantifioitava vaikutus kasvavien nuorten mielenterveyteen. Yksi aikamme kuuluisimmista moraalipsykologian tutkijoista toteaa lopuksi, että evidenssi sekä sosiaalisen median että henkiseen turvallisuuteen keskittyvän politiikan haittavaikutuksista on ylenpalttinen. Mielenterveyspalveluiden tarjoaminen ei ole riittävää, vaan on puututtava juurisyihin.
Mielenterveys ja kirkko
Uskonnon yhtenä tehtävänä voidaan perinteisesti nähdä mielenterveyden säilyttäminen. Yhtäältä siihen liittyvät kokemukset maailman hyvyydestä, kauneudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Toisaalta erityisesti luterilainen korostaa Jumalan läsnäoloa ahdistuksissa. Haidtin kanssa myös Luther allekirjoittaa periaatteen: Mikä ei tapa, tekee vahvemmaksi. Ahdistuksen jälkeen usko (Jumalan ja omiin mahdollisuuksiin) kasvaa ja ihmisen ymmärrys asioista laajentuu (ks. ahdistuksista vähän täällä). Siksi kasvavaa ihmistä ei ole syytä sulkea pehmustettuun laatikkoon.
Käsitys syntiinlankeemuksesta ja yksilön syntisyydestä tuovat tähän omat vivahteensa, mutta silti kristinusko korostaa hyvän voittoa turmiovalloista. Sen sijaan, että maailma splitattaisiin hyviin ja pahoihin toimijoihin, joista pahojen alistettavana ihminen olisi, näkee luterilainen ihmiskäsitys pyhyyttä ja syntiä jokaisessa kristityssä. Luterilaisuus ei ole korostanut ihmisen toimijuutta etenkään hengellisissä asioissa, mutta käsitys hallitsevasta ja hallitusta synnistä sisältää ajatuksen, että Kristus, joka vapauttaa maailman turmiovalloista, vapauttaa myös kristityn tahdon synnin orjuudesta palvelemaan hyvää. Ihmisellä on tällöin ainakin osittainen toimijuus (co-operatio) yhdessä Jumalan kanssa. Sikäli, että usko vapauttaa ihmisen tämän maailman herrojen alta katselemaan kriittisesti uskon ymmärryksellä maailman menoa, hän on jopa vapaampi kuin vain tämänpuoleisiin luottava ja niitä pelkäävä. Toki on olemassa kristinuskon muotoja, jotka alistavat ihmisen passiiviseksi tottelijaksi lain ja sen opettajien orjuuden alle, ja pelottelevat ihmisen elämää jatkuvasti uhkaavilla henkivalloilla. Kun kirkko torjuu nämä, samoin sen olisi syytä torjua näkymättömillä alistavilla rakenteilla pelottelevat. Molemmat ovat haitallisia mielenterveydelle.
Kirkko rakenteeltaan resilientiksi ja säilyttäväksi instituutioksi suunniteltuna on onnistunut vastustamaan identiteettiajattelusta nousseita turvallisen tilan vaatimuksia jonkin aikaa. Koska identiteetti- ja haurausajattelu on levinnyt erityisesti nuorten keskuudessa, ei liene ihme, että kirkon nuorisotyö on mennyt vahvimmin mukaan erinäisiin identiteettiin ja turvalliseen tilaan liittyviin vaatimuksiin. Suoraan identiteetti- ja turvallisen tilan vaatimuksiin liittyy mm. kirkkohallituksen lausunto translaista, jonka on valmistellut sukupuolisensitiivisyyteen keskittymisestä tunnettu, vuosikausia kirkon kasvatuksessa johtajana ja asiantuntijana työskennellyt Jarmo Kokkonen.
Em. lausunto kuitenkin korostaa toistuvasti tiedon merkitystä. Kriittistä tutkimustietoa identiteetti- ja herkkyysajattelun vaikutuksesta kasvatukseen syntyy nyt koko ajan, ja kun tietoa on, sen mukaan on toimittava. Tärkeä toimenpide on luopua Haidtin korjausehdotusten mukaisesti turvallisten tilojen luomisesta ja niihin liittyvistä ohjelmista sekä erilaisten ilmaisujen pitämisestä mikroaggressioiden kanavana. Muita ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen rohkaiseminen tosielämässä ja rohkeuteen kannustaminen. Menemällä mukaan haurautta rohkeuden sijaan korostavaan ajatteluun kirkko ja muut instituutiot tuhoavat niiden kasvavien nuorten mielenterveyttä, joita niiden odotetaan suojelevan.
Onko kirkolla omia eurovaaliehdokkaita vaiko keiden näitä kirkon EU-vaaliteesejä oletetaan edistävän europarlamentissa? Ei kai tässä oleteta, että Päivi Räsänen ja kristillisdemokraatit ovat kirkon edustajia ja puhuvat kirkon äänellä…
Ei kirkolla toki tarvitse olla virallisesti omia ehdokkaita. Kristityt toimivat kristittyinä niissä asemissa missä sattuvat olemaan. Turha yrittää pirukraattisesti erottaa uskoa ja elämää.
Kriittistä kommentointia herättää seuraava: ”…vaaditaan muun muassa uskonnoille oikeutta näkyä ja toimia julkisessa tilassa”.
Tätä ”julkisen tilan” käsitettä käytetään tarkoittamaan myös sitä vaatimusta, että julkisen vallan (valtion tai kunnan) tulee järjestää ja liittää omaan toimintaansa ev.lut. uskonnonharjoitusta, kuten hartaustilaisuuksia ja jumalanpalveluksia. Sellaisessa vaatimuksessa on käsitetty väärin julkisen vallan luonne uskonnonvapauden suhteen sellaiseksi, että että se ylittää julkislle vallalle kuuluvan neutraalisuuden ja yhdenvertaisuusperiaatteen noudattamisen. Se myös tällöin suorastaan ”sosialisoi” uskonnonharjoituksen, joka on kuitenkin luonteeltaan yksilöllistä ja yhteisöllistä.
Uskonnonvapaus on nimenomaan vapausoikeus, ja valtion ja kunnan tulee toki taata, että uskonnon harjoittamisen vapautta ei estetä. Niinpä toreja ja aukioita tulee voida varata/vuokrata uskonnollisiin tilaisuuksiin. Ja myös julkaisen vallan omistamia rakennuksia voi vuokrata uskonnonharjoittamiseen.
Sen sijaan uskonnollisilla yhdyskunnilla ei ole oikeutta päästä toteuttamaan uskonnolisia riittejä päiväkotien ja oppilaitosten nomraaliin päiväohjelmaan. Perheillä on täysi mahdollisuus harjoittaa uskontoa kotona ja julkisissa tiloisa iltaisin ja viikonloppuisin, hartaustilaisuuksia ja jumalanpalveluksia löytyy. Se että perheet eivät käy vapaaehtoisesti jumalanpalveluksisa, ei oikeuta vaatimusta, että julkisen vallan ylläpitämän koulun täytyy hommata lapset kirkon jumaplanpalveluksiin.
myös neuvostoliiton julkisissa tiloissa näkyi samanlainen aate kuin uskonto.pohjois-koreassa näin on edelleen.
Totta ja olisi suositeltavaa, että uskontojen kieltäjät kävisivät maissa, joissa uskonnot ovat kielletty.
Kehittyikö Suomi jotenkin kammottavaan suuntaan sinä aikana, kun kristilliset symbolit ovat itsenäisyytemme aikana näkyneet julkisessa tilassa – esimerkiksi kouluisa? Vai miksi nostit tähän NL:n ja P-Korean?
kuka nyt uskontoja olisi kieltämässä.ainoastaan niiden etu-oikeuksia ja sitä etteivät ne kuulu julkisen vallan hallitsemiin tiloihin.kuten kuten virastoihin,kunnallisiin kouluihin,päiväkoteihin tms.
Kiitos Ilmari, hyvä blogi!
Kun seurasin Esko Valtaojan ja Renaz Ebrahimin keskustelua ajattelin ensin, että jälkimmäisen loukkaantuminen oli teeskenneltyä. Tarkemmin ajatellen se saattoi tosiaan olla aitoa. Renaz ei kokenut enää olevansa turvallisessa tilassa, kun valkoihoinen, keskiluokkainen, heteroseksuaalinen mies (siis etuoikeuskehällä täydet pisteet!) oli lausunut n-sanan viitaten sillä ymmärrettävään historialliseen kontekstiin. Renazia oli tosin millään perinteisellä mittarilla vaikea hahmottaa kovin sorretuksi.
Länsimainen kulttuuri kieltämättä on ottanut suuren harppauksen, kun historiallisia romaaneja, vanhoja elokuvia, lasten pelejä, makeisia, vääriä katseita, kiellettyjä sanoja tai tiettyjä boikotissa olevia yleispoliittisia näkemyksiä(jotka esim. Suomessa olivat kaikkien puolueiden jakamia vielä muutama vuosikymmenen sitten) pidetään väkivallan muotona.
En epäile hetkeäkään, etteikö evl kirkko seuraa kärppänä perässä tätä cancel/woke/turvallinen tila-vouhotusta. Opetusministeriö kansliapäällikköä myöten on sillä tavoin punavihreästi miehitetty (obs!), ettei kulu kauan kun aapisen tilalla tai ohella opetetaan etuoikeuskehää.
Nyt kustannusalalla on uusinta uutta ns. sensitivity reading eli suomeksi ”kokemuslukeminen”. Jos siis meikä saa päähänsä kirjoittaa täysin fiktiivisen historiallisen romaanin vaikkapa lestadiolaisesta alkuherätyksestä Kaaresuvannossa, siinä väistämättä esiintyy silloin saamelaisia, niin kustantajan(mikäli kirja sinne asti päätyy) on hankittava alkuperäiskansan edustaja tarkistamaan, etten ole vahingossa kirjoittanut väärin, siis stereotypisoinut tai toiseuttanut.
Tuo depression selitysmalli nuorilla naisilla on varsin arveluttava, koska sosiaalisen median sisällön muuttumista ei käsitellä käytännössä lainkaan. Väkivaltainen äärioikeistolaisuus nousi juuri kuvatulla ajanjaksolla ja siihen liittyi tietysti vahvaa misogyniaa.
Erityisen kummallinen on väittämä, että henkilön tajunnansisältö voisi itse olla psyykkinen sairaus. Liberaalisuuden väittäminen depressioksi on herättänyt huomiota ilmeisesti vain kummallisuudellaan, alkeellisen kausaaliselityksen tarjoamisella monimutkaiseen kysymykseen. Samalla tavalla ateistitkin ovat joskus väittäneet kristillisyyttä mielisairauden muodoksi ja 1950-luvun oikeistolaiset psykiatrit selittivät työtapaturmia masokismilla.
Antipsykoottinen käyttö nuorilla on lisääntynyt paljon 2008-2017, erityisesti tytöillä. Esim. ketiapiinin käyttö on yli kolminkertaistunut (Fig 2.).
Ilmiö on todelllinen ja some ja muut blogissa mainitut ilmiöt ovat hyvinkin saattaneet vaikuttaa nousuun.
https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fpsyt.2020.00316/full
Kiitos hyvästä blogista.
Lyhyesti sanan kertominen ei asiassa onnistu mutta otan lyhyemmän kaavan.
Varmasti somella on vaikutusta mutta murrosikäisten kohteleminen koulumaailmassa ihmeihmisinä on Heidän arvonsa halventamista.
Nuori tarvitsee aikaa ja nimenomaan tätä. Ei kukaan kehittymässä oleva Ihminen tulevaisuuden haasteista työelämässä todellisuudessa tiedä kuin muutamat joille oppiminen muutenkin on helppoa.
Nuorten pahoinpitely koulumaailman haasteissa pitää lopettaa vaikka poliitikkomme vastustavat.
Eikös se ollut Edustaja Jutta Urpilaisen lausuma haasteeena katsoa, ”aiemmin, nopeammin, ja pitempään” .
Tätä kyllä nyt toteutetaan.
Ilmari K,
Kiitos aiheen nostamisesta esille.
Minusta olisi hyvä hahmottaa, että ”liberaalit kristityt” ovat käsittääkseni oman julistuksensa mukaan ateisteja.
Heidän Raamatun tulkintansa mukaan mukaan Herra ei syntynyt neitseestä, Hän ei tehnyt ihmeitä, eikä Hän noussut kuolleista, vaan kaikki tuo on pelkkää runoutta ja vertauskuvaa, ei tapahtuneita tosiasioita. He ovat siis oikeastaan uuden uskonnon kristinusko 2.0 kannattajia.
Toivon, että tätä huomiotani ei koeta loukkaavana. Ihmisillä on täysi oikeus uskoa miten haluavat. Tulkintani voi toki oikaista perustellen, jos se on mennyt vikaan.
”Heidän Raamatun tulkintansa mukaan mukaan Herra ei syntynyt neitseestä, Hän ei tehnyt ihmeitä, eikä Hän noussut kuolleista”
En ymmärrä kuinka noiden seikkojen kiistäminen liittyisi arvoliberalismiin. Itse uskon kaikkiin listan kohtiin, ei tee edes tiukkaa. Se ei ole estänyt kannattamasta avioliitto-, äitiys- tai translain uudistuksia.
Hyvä Tenka I.
Mieti esim. ihmiskauppa, joka liittyy sijaissynnytyksiin ja sitä kautta mainitsemiisi ilmiöihin. Hyväksymällä nuo edellä mainitut hyväksyt myös ihmiskaupan. Yksinkertainen logiikka.
Nuorten tyttöjen altistaminen hormonihoidoille ja leikkauksille ei myöskään vaikuta kovin ihmisrakkaalta. Mutta, jokaisella lienee oma tulkintana tästäkin.
Hienoa, että toit esille oman näkökantasi.
”ihmiskauppa, joka liittyy sijaissynnytyksiin ja sitä kautta mainitsemiisi ilmiöihin”
Ei ihmiskauppa liity noihin millään tavalla.
Mitä tulee nuorten tyttöjen lääketieteellisesti tarvitsemiin hoitoihin, niin siinä luottaisin lääketieteen ammattilaisiin. Ja lääketieteelliset hoidot eivät muuten nekään liity millään lailla lakiuudistuslistaan.
Jari H. Osut mielestäni oikeaan. Täsmennän vain sikäli, että ilmaisua ”liberaalit kristityt” käytetään usein poleemisena leimakirveenä. Rudolf Bultmannin ns. demytologisointia seuraavat protestanttiset kristityt eivät käsittääkseni kiistä Jumalan olemassaoloa l. ole ateisteja, mutta tulkitsevat kristillisen uskon sisällön tämänpuoleisesti ja erilaisten historiallisten analogioiden kautta: neitseestäsyntyminen on ilmaisu puhua Jeesuksen ainutlaatuisuudesta, ylösnousemus tarkoittaa että Jeesuksen asia jäi elämään ja aikalaiset kokivat Jeesuksen tehneen ihmeitä.
Me, jotka emme ole näitä ns. liberaaleja, uskomme Herran todelliseen neitseestäsyntymiseen, ylösnousemukseen ja ihmeisiin. Jotkut meistä pohtivat kuitenkin myös sitä, ovatko kaikki Herran tekemiksi kerrotut ihmeet yliluonnollisia ihmeitä vai ovatko Uuden testamentin kirjoittajat puhuneet Hänestä joissakin tapauksissa oman aikansa maailmankuvan tai uskomusten mukaisen kielen avulla. (Ovatko esimerkiksi Uuden testamentin mukaan jotkut pahan hengen riivaamat olleet riivattuja vai psyykkisesti sairaita tai epileptikkoja)?
Mitä tuumaatte ajatuksesta että kirkossa istuisi joku vapaaehtoinen tai pari, joiden kanssa voisi mennä juttelemaan?
Moni nuori voisi saada apua jo pelkästään siitä, että joku kuuntelisi.
Ilmari, aiheeseen liittyen:
”Ihmisellä on tällöin ainakin osittainen toimijuus (co-operatio) yhdessä Jumalan kanssa.”
Jumala toimii vain ihmisen kautta. Me puoleltamme emme tähän alistu, koska hengelliset tehtävät ja tutkiskelu ei tyydytä ihmistä, lihaa. Lutherin ja Augustinuksen ja Billy Grahamin näkyvyys ei ole tavoite, vaan uskollisuus seurata Jeesusta. Ottaa ristimme, uskomme, kieltää itsemme.
1.Kor.3:9 Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.
Lutherin opetus jokapäiväisestä Jeesuksen seuraamisesta lievenee osittaiseksi, koska ihmistäkin tulee hoitaa. Raamatun opetus on vain lihan kuolettamista, kuten ”älkää niin lihastanne pitäkö huolta ..”. Tätä Lutherin kehoitusta noudatetaan freudilaisuuden kautta, jota mm. herkistysharjoitukset ryhmissä edustavat.
Reijo Mänttäri. Mistä ihmeestä Sinä olet keksinyt, että luterilaisuus jotenkin niputtaa ihmisen hoitamisen ja freudilaisuuden?
Tiedoksesi: Me perinteiset luterilaiset uskomme ja opetamme, että Jumalan yksinomaisesti vaikuttamaa uudestiyntymistä seuraa Pyhän Hengen ja ihmisen uudestisyntyneen tahdon yhteistyönä toteutuva uudistus. Uudistus on yhtäältä synnille kuolemista ja toisaalta Kristukselle elämistä. Kummatkaan eivät valitettavasti täydellisesti toteudu tässä elämässä lihassamme asuvan synnin vuoksi. Lisäksi me teemme nykyään, psykologia -nimisen tieteen kehityksen vuoksi eron ihmisen hengellisen ja psykologisen tarkastelutavan välillä. Tämän erottelun hyväksyvät myös muut kristityt.
Marko,
”.. me teemme nykyään, psykologia -nimisen tieteen kehityksen vuoksi eron ihmisen hengellisen ja psykologisen tarkastelutavan välillä. Tämän erottelun hyväksyvät myös muut kristityt.”
Puhut ”tarkastelutavasta”, mikä on saavutettu inhimillisen mielen avulla. Nämä saavutukset, kaikki, kertovat siitä mitä lihallisuudessa, ihmisessä on. Tämä todella vahvistetaan 1.Kor.2:11, eli kaikki ajallinen katoava, inhmillis-lihallinen on lihan selvitettävissä ja tiedossa. Se on ollut näin aina, eikä ole mitään viimeisimpiä löydöksiä, perustuen tähän Korintolaiskirjeen toiseen lukuun.
Viimeisimpiä tarkastelutapoja edustaa freudilaisuus, sen ilmaisut, mitkä ovat mm. latinalais-kreikkalaisväännöksellisiä jo selväkielisille asioille. Kyse on samoista Platonin kirjaamista tavoista. Platon, häntä ennen ja hänen jälkeensä oppia jumaluuksista, kreikaksi teo-logia, alettiin kutsumaan ”teo-logiaksi”, opiksi jumaluuksista. Oppi jumaluuksista, ”teo-logia”, jäi kääntämättä kulloisellekin kielelle meidän meidän päiviimme asti, ja näin sen ”markkinat” Areiopagilla, josta Paavali naurettiin ulos, jatkuvat ja voivat hyvin. Teologian opetus ja opiskelu jatkuu tämän päivän areiopageilla, teologisissa tiedekunnissa, missä ei opiskella Jumalan Sanaa vaan mitä mieltä siitä ollaan, lähinnä Augustinus-Lutheriin kytkettyjen tulkintojen ja traditioiden kautta.
”Pyhän Hengen ja ihmisen uudestisyntyneen tahdon yhteistyönä toteutuva uudistus”. Niin, – taidatkos sen ”selkeämmin” sanoa? Vai olisiko parempi sanoa, että mihin tämä synteesi perustuu. – Kyseenalaistan edellisen, koska se on TYÖSTETTY HARHAUTTAVAKSI! – Ei ole ihmisen uudestisyntyntttä tahtoa, vaan on ihmisen tahto, mikä ei uudestisynny, niinkuin ei mikään liha. Ihmisen tahto kuoletetaan ja alistetaan Jumalan meihin luomisessa asettaman Henkensä uudesti syntyneelle hengelle. Uskoon tullut, ainoastaan, on yhteiskyökykyinen, Jumalan työtoveri.
Työstäminen kohdistuu sakramentaaliseen pelastusoppiin, mikä korvaa vastauksen kysymykseen,”tahdotko?” Ihmisen tahto ei uudestisynny. Se voi vain vastustaa Pyhää Henkeä tai alistua uudestisyntyneelle hengellemme. Uudestisyntyminen poikkeaa luonnollisesta syntymisestä siinä, että synnytettävä itse hyppää ”synnytyskanavaan”, mikä ja missä tapahtuu Jumalan työ.
Reijo M. Ensiksikin Jumala on jo luomiskertomuksen mukaan tehnyt ihmisen ajattelevaksi. Ihminenhän sai jopa nimetä Jumalan luomat eläimet, viljellä maata, keksi musiikin, aloitti kaivostoiminnan ja tutkii viisautta. Jumalan hyvästä lahjasta siis on kysymys. Freudin teoriat ovat suurelta osin menneen talven lumia: ajattelu kehittyy ja tiede edistyy. On tosin vähän turhauttavaa muistuttaa Sinua kerta toisensa jälkeen samoista virheellisistä väitteistä.
Toiseksi on kyllä niin, että ihminen on Jumalan luomana jakamaton kokonaisuus, jonka osista eri Raamatun kirjoissa käytetään hiukan erilaisia jaotteluja. Ihminen ei kuitenkaan synny viipaleittain eikä myöskään uudestisynny osittain. Ihminen uudestisyntyy, mutta ei päätä itse uudestisyntyä eikä uudestisynnytä itse itseään. Kyllä ihminen on kokonaan joko uudestisyntynyt Jumalan lapsi tai ei sitä ole. Kuten sanoin: ihmiseen on olemassa erilaisia näkökulmia ja ne eivät sulje pois toisiaan.
Helluntailainen uudestisyntymiskäsitys perustuu itse asiassa keskeisiltä osiltaan 1700- ja 1800- lukujen varhaiseen psykologiaan vaikka Raamatusta lainattuja termejä ja käsitteitä käytetäänkin. (Ei siinä mitään, näin me kristityt olemme menetelleet jo vuosituhansia yrittäessämme sanoittaa asioita). Ja ihan vain tiedoksesi: kyllä teologiassa opiskellaan nimenomaan Raamattua ja sen alkukieliäkin. Mutta myös Jumalan sanasta esitettyjä erilaisia näkemyksiä, totta kai. Usein käy kyllä niin, että näitä jälkimmäisiä vähän liikaakin.