Kesä on sosiaalisen median eri kanavissa erityistä aikaa, varsinkin pyhäpäivät. Jos tänä kesänä on Instagramissa, Facebookissa ja muuallakin jaettu eritoten hellekuvia, niin sunnuntaisin kanavat valtaavat konfirmaatio- ja rippikuvat.
Kuvien ja tunnelmien jakajina on laaja joukko ihmisiä. Seurakunnat ja niiden työntekijät uutisoivat tällä tavalla seurakuntansa rippipyhistä. Hyvää informaatiota. Toiseksi itse konfirmoidut nuoret ja heidän kaverinsa lähettävät selfieitä ja muita kuvia itsestään ja kaveriporukasta. Ilo välittyy. Lisäksi moni muukin jakaa näiden juhlapäivien tunnelmia.
Heistä tahdon nostaa erityisesti kehujen alle kummit. Kastejuhlien lisäksi konfirmaatiot nostavat kummien arvoa ja arvostusta. Se on hienoa. Minulla on tapana usein mainita, että konfirmaatio on nuorten ja heidän perheidensä sekä kummien ja seurakunnan suuri juhla. Ja voi sitä ylpeyttä, mikä huokuu kummien kuvista ja kommenteista. Ollaan polleina kummilapsista, aikuistuvista nuorista. Kiitetään menneestä ja ihmetellään ajan kulumista. Jotain viittauksia näkee silloin tällöin kristilliseen kasvatukseen ja siinäkin yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa: oman kummilapsen siunaaminen konfirmaatiossa, ehtoollisella käynti tai rippiristin ojentaminen on asian ytimessä.
Kesäsunnuntaisin ja sen jälkeen kirkot täyttyvät, sillä monissa seurakunnissa konfirmaatioita riittää syysloskaan saakka. Laskepa mielessäsi, kuinka suurta joukkoa rippikoulujen konfirmaatiot koskettavat. Olisiko suomalainen kansain- ja pyhiinvaellus sunnuntainen rippikirkko? Jos on, niin ei syytä huoleen. Mukavaa, että tämä tahdotaan kertoa muillekin.
