Tämä pääsiäinen on avannut minulle uudenlaisen juhlan kokemuksen – ihmeekseni somen varassa, joskin jonkin verran muistakin lähteistä. Kiitän kaikkia ystäviäni ja tuttujani, jotka ovat viestineet omalta osaltaan pääsiäisen sanomaa kuvin, tekstein, rukouksin ja muunlaisin terveisin etenkin facebookissa!
Paaston ajalta kantautui jo mietiskelyyn johdattavia sanoja. Palmusunnuntaista läpi hiljaisen viikon on tullut päivitystä koskien ajan kulua tulevan juhlan kannalta. Arki on saanut vivahteita ja näköaloja, jotka ovat olleet minulle uutta antavia. Olen itsekin osallistunut keskusteluun tavalla ja toisella. Olen tuntenut läheisyyttä ”kavereihini”, joista en suurinta osaa ole edes kohdannut kasvokkain luonnossa.
On syntynyt kuva yhdessäkulkemisesta, eräänlaisesta ristisaatosta kulkien pimeästä kohti valon juhlaa. Siihen on liitytty läheltä kotimaasta ja kaukaa ulkomailtakin. Itsessään se on ollut aisteihin vetoavaa (kukkakuvat, reseptit, maisemat, kirkkotilat), henkisesti ajatuksia herättävää ja psykologisesti kiinnostavaa, itkettävää ja hauskuuttavaa, hengellisesti herkistävää, mietiskeltävää, osallisuuteen kutsuvaa… Kaikkea mahdollista elämän eri puolilta. Olemmehan arjen tallaajia samalla kun pyhiinvaeltajiakin.
Kiitän lintuhavainnoista, kukkasten väriloistosta esimerkiksi Hollannin tullppaanipelloilla, vanhan kansanperinteen selvityksestä pääsiäisviikon osalta, maailman ajankohtaisten uutisten kertomisesta, ihmisyyden muistamisesta yli rajojen… Ilon, mutta myös yksinäisyyden ja surun jakamisesta. Kiitos teistä kaikista!
Kotimaan bologistiikka askeltaa myös kristinuskon ”uuden aamun” valossa, ja luo omalta osaltaan jaettua ja jaettavaa iloa. Valo taittuu moninaisesti eikä varjoja puutu, mutta sekin yhdistää. Kun tänä aamuna heräsin, huomasin hyräileväni Leonard Typön ihmeellistä, runollisuudessaan pursuavan vahvaa pääsiäisen ilovirttä. Lukekaa tai laulakaa se myös omaksi jaetuksi iloksenne! Virsi 105.
Kiitos tästä blogitekstistä! Olen itsekin iloinnut facebookin ja twitterin viesteistä, kuvista ja tervehdyksistä! Ne ovat tuoneet yhteyttä ja yhteisöllisyyttä sekä vahvistaneet niin piinaviikon kärsimyksen sanomaa kuin myös pääsiäisen iloa.
Luin nyt vasta sen Maallikko talutusnuorassa… Olipa hyvää teksti sekin. Varsinkin se loppu kolahti.