Vuosia sitten meidänkin perheessä elettiin Aku Ankka-aikaa. Sieltä tuli mieleeni Sudenpentujen käsikirja. Se oli hyvin opettava ja ongelmiin löytyi yleensä hyvät ratkaisut. Sudenpennuthan olivat siinä yhteydessä ankanpikia, jotka oli puettu partiolaisten varusteisiin ja he harrastivat vaelluksia ja yöpymistä luonnon helmassa, yleensä metsässä. Siellä tapahtu useasti jotain jännittävää.
Luonnolliset sudenpennut ovat söpöjä niinkuin lähes kaikki petoeläinten pienet jälkeläiset ovat. Kuitenkin jokaisesta kasvaa raateleva eläin, joka joskus tappaa enemmän mitä aikoo syödä. Olisiko siinä ikäänkuin ruokavaraston täydennystä, kun kesäytynyt raato ei aiheuta vatsavaivoja. Ruuansulatus on ruostumatonta terästä, johon eivät pikkujutut vaikuta.
Raamattu puhuu myös susista. Työpäivänsä lopulla Paavali puhuu jälkeenjääville laumassa esiintyvistä susista. Olen joskus ihmetellen lukenut sitä, miten uskovien joukosta voisi nousta henkilöitä, jotka tahallisesti hajottavat lauman, joka on Jumalan sanalla koottu. Viime yönä valvoin ja sain oivalluksen tai Hengen ilmoituksen tästä asiasta. Kun uskovien keskuuteen tulee asioita, joista syntyy kiistaa isommin tai pienemmin, niin suden luonto tulee mukaan aina. Se ilmenee siten, että oma ajatus on niin tärkeä, että voi tulla sokeaksi kokonaistilanteelle. Ei kykene näkemään mitä taistelu ja siinä voittaminen tulee merkitsemään kokonaisuudessa. Hajaannusta, rakkaudettomuutta ja toisten uskovien tuomitsemista ja halveksuntaa. Rakkauden viilenemistä ja jossain tapauksissa uskosta kokonaan luopumista. Etsivät eivät löydä enää laumaan, koska se on niin hajalla.
Susihan meissä kaiksissa asustaa. Sen tiedostaminen pitää sitä parhaiten kurissa.
Hengellisissä porukoissa usein juuri tämä asia unohtuu. Niinpä siellä pääseekin joskus taphtummaan karmeita. Vaikkapa tähän tapaan.Eräs ystäväni näki unen käärmeestä. Toisten kanssa unesta keskusteltuaan he tulivat siihen tulokseen, että minä olen juuri tuo käärme. Eli olen luikerrellut käärmeenä seurakuntaan. Tästä alkoi minun savustamiseni ulos. Siinä käytettiin apuna jopa työsuojelukokouksen pöytäkirjaa. Joten pääsin näkemään senkin miten kirkossa kyetään jopa työsuojelulla savustamaan työntekijä ulos. Onneksi tämä ystäväni jälkeenpäin kertoi minullekin tuosta unestaan. Muuten en olisi käsittäyt lainkaan mistä tuossa kauhessa sopassa oli pohjimiltaan kyse. Onneksi osasin lähteä ajoissa.
Yhdessä tarinassa Sepe vei poikansa metsään opettaakseen tästä kunnon suden. Pikku Hukka kysyi: ”Isä et kai aio tehdä pahaa metsän eläimille?” Sepe vastasi: ”En. Teen niistä ruokaa.”