Risto Soramiehen vastine Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulille tekee asian jatkokäsittelyn varsin yksinkertaiseksi. Soramies nimittäin sanoo, että hän ei noudata eikä aio noudattaa kirkkojärjestystä sellaisena kuin se kirkossa yleisesti ymmärretään. Soramies ilmoittaa noudattavansa kirkkojärjestystä sillä tavoin kuin hän ja hänen tukijoukkonsa asian ymmärtävät.
Voisivatko Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Lähetyshiippakunta sopia asioista? Soramiehen vastine tuomiokapitulille vastaa tähän kysymykseen omalla tavallaan. Hän perustelee Lähetyshiippakunnan perustamista kirkon toimilla.
Kirkon johto on tehnyt kaksi päätöstä, joilla se on itse noussut Jumalan sanaa ja tunnustusta vastaan:
Ensimmäinen, vuonna 1986 tehty päätös vihkiä myös naisia pappisvirkaan on Jumalan sanan ja kristikunnan lähes 2000-vuotisen vakaumuksen ja käytännön vastainen, käytännön, jota edelleen ylivoimaisesti suurin osa kristikuntaa noudattaa.
Toinen tunnustuksen vastainen päätös oli yhtäältä kirkolliskokouksen vuonna 2010 piispainkokoukselle antama tehtävä laatia ”pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan” ja toisaalta piispainkokouksen suostuminen tähän tehtävään laatimalla kyseinen ohje v. 2011. Piispojen olisi pitänyt ehdottomasti kieltäytyä tästä Jumalan sanan vastaisesta tehtävästä, antaahan mainittu ohje kirkollisen muodon synnin harjoittamiselle. (Vaikka ”ohje” ei puhu expressis verbis homoseksuaalisista suhteista, tiesi piispainkokous itse, samoin kuin koko kirkollinen ja maallinen julkisuus, mistä on kysymys. Kaikki muu tulkinta on saivartelua.)
Ensimmäisen, v. 1986 päätöksen tehdessään kirkko antoi ymmärtää, että ne, jotka pitäytyvät kristikunnan yleiseen ja aikaisemmin yhteiseen käsitykseen pappisvirasta, saavat kuitenkin kirkossa kotipaikkaoikeuden. Kun myöhemmin kirkon käytäntö on muuttunut, ovat monet kristityt joutuneet kodittomiksi.
Toinen, vuoden 2011 päätös taas on aiheuttanut sen, että tunnustukseen pitäytyvät kristityt ovat menettäneet luottamuksensa piispoihin. ”Miten voin pitää sellaisia piispoja ja pappeja sielunpaimeninani, jotka puolustavat homoseksuaalista käyttäytymistä tai eivät ainakaan sanoudu irti virkatovereittensa harhasta tässä asiassa.” Näin totesi murheissaan muuan perheenisä, joka oli uskollisesti vienyt koko perheensä joka pyhä kirkkoon eikä voinut sitä enää omalla paikkakunnallaan tehdä.
Neuvottelujen eräänlaiseksi ennakkoehdoksi tai lähtökohdaksi on tässä asetettu se, että kirkko tunnustaa naispappeuspäätöksen olevan luterilaisen tunnustuksen vastainen. Soramies näkee asian näin, kirkon enemmistö ei. Kirkollisen kotipaikkaoikeuden ehdoksi on itse asettu se, että kirkko luopuu omasta uskontulkinnastaan.
Soramiehen suhtautuminen Pastoraaliseen ohjeeseen vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan johtaa myös mahdottomiin vaatimuksiin. Viesti, joka on ilmaistu seurakuntalaisen suulla, kertoo, että sateenkaariväeltä ja jopa niitä, jotka eivät ole häätämässä heitä, pitäisi evätä kotipaikkaoikeus kirkossa.
Käytännössä ’neuvottelutarjous’ kirkolle on: Muuttukaa sellaisiksi, kuin me haluamme, niin meillä on kotipaikkaoikeus kirkossa. Mihin tällaisella ylimielisellä ’neuvottelutarjouksella’ pyritään. 1) Kuvitellaan, että kirkko kuulee nuhteen ja tekee parannuksen; täysin epärealistinen ajatus, koska useimmille kirkon jäsenille ja papeille kysymys ei olisi parannuksesta vaan lankeemuksesta. 2) Kuvitellaan, että kirkko kuulee näiden seurakuntalaisten hädän ja ottaa Lähetyshiippakunnan osaksi organisaatiotaan; samalla kirkko päättäisi, että sen toiminnassa voidaan noudattaa esimerkiksi yhdenvertaisuuslakia tai sitten ei: ei tule tapahtumaan. 3) Saadaan taas yksi tunnustusdokumentti liitettäväksi omaan marttyyrioon; riippumatta siitä, onko tämä alkuperäinen tarkoitus, lopputulos se ainakin on.
Hieman ironisoiden voisi sanoa: Soramies saa mitä tilaa: hän ei aio olla kuuliainen Tampereen piispalla; kun erotetaan pappisvirasta, niin ei tarvitsekaan!
”Voiko Kristukselle uskollinen pappi olla evl-kirkossa?” Risto Soramiehen uskollisuutta Kristukselle ei ole kukaan epäillyt. Siitä ei ole nyt kysymys.
Ehkä tilannetta voisi verrata armeijaan. Voisiko joku säilyttää kapteenin arvon Suomen puolustusvoimissa sen jälkeen, kun on tullut nimitetyksi sen organisaation ulkopuolella olevan ’vapaan sotilasläänin’ kenraaliksi?
Helppoahan se on ja kannattavaa. Hyvä eläke tulee kirkolta ja vielä päälle palkka muualta. Että silleen.
Eiköhän syy siihen, miksi eivät Lähetysäätiöläiset halua erota pääkirkosta löydy itse Lutherin tekstistä:
•3. Vain valtionkirkot, se on papit, ovat oikeutettuja selittämään ja opettamaan Raamattua. Jokainen, joka selittää Raamattua ilman valtionkirkon antamaa oikeutusta, on pakostakin ”paholaisen lähetti”, ”varas ja murhamies”, hänellä on kontollaan taatusti kapina (=terrorismi) tai vieläkin pahempia syntejä, ja hänet tuli luovuttaa pyövelille (mestari Hansille), jopa silloin, kun hän julistaisi puhdasta evankeliumia tai olisi Jumalan enkeli taivaasta (!).
http://www.apostasia.de/dateien/Prof-Dr-Martin-Luther-ein-Massenmoerder-und-Christenverfolger-ocr.pdf
Osmo, sinä et turhaa elvistele; hyvin on sinulla asiat. Oletko muistanut ilmoittaa kaikki tulosi verottajalle? Piispa Risto Soramies on maksanut omaa eläkettä aikoinaan, jota nyt saa. Lähetyshiippakunnan papit ja piispa (tulevaisuudessa piispat) eivät pääse sellaisiin tuloihin ja muihin etuihin kuin evl-kirkon töissä olevat papit ja piispat. Ehkä tulevaisuudessa K24:ssä on listattuna (uutisessa) kaikkien Suomessa asuvien pappien ja piispojen verotettavat ansiotulot ja pääomatulot?
Turha sinun Juha Heinilä on minun tulojani kadehtia. Ei minulla ole muuta kuin osa-aikaeläke (48 % kokoeläkkeestä) ja 52 % seurakuntapastorin palkasta. Työnantaja ja eläkelaitos ilmoittavat suoraan verottajalle. Muita tuloja ei ole. Pääomatuloa on osuuspankin jäsenmaksusta olikohan 5 euroa vuodessa. Sekin ilmoitetaan suoraan verottajalle. Enpähän ole koskaan sanomalehtien verotuspalstoille päässyt. Palkallisia sivutöitä ei osa-aikaeläkeläisellä edes saa olla. Mutta totta puhut, että hyvin ovat asiani. Pian olen kokonaan eläkkeellä ja voin nauttia vapaa-ajasta ja tehdä ihan, mitä itse haluan. Rovastin arvonimenkin saa kuulemma pitää, vaikka eroaisi kirkosta. Enpä nyt kuitenkaan aio erota.
Osmo, ei minun tarvitse kadehtia. Sinä aloit itse elvistelemään eläkkeestäsi ja tuloistasi.
Hieno piispan arvonimi ainakin on annettu siellä lähetyshiippakunnassa. Ja turvallinen työ. Saa koko ajan olla samoin ajattelevien ympäröimänä ilman seurakuntapapin arkea ja kohtaamista hyvinkin eri lailla ajattelevien ihmisten kanssa päivittäin. Kiva on varmasti pitää messua, kun kaikki läsnäolijat uskovat samoin kuin ”paimenet”. Ja kun syntikirkon papin virka menetetään, ei tarvitse myöskään toimittaa kirkollisia toimituksia. Että helpottaahan se kummasti työtakkaa. Palkasta en todellakaan tiedä tarkoin, koska työnantaja on siellä yksityinen, eikä ole kirkko. Kaipa sielläkin verot tulevat maksetuiksi?
Piispa Risto Soramies on ollut lähetystyössä muslimimaassa useita vuosia. En usko, että Suomessa olisi montaa piispaa tai pappia, joka lähtisi lähetystyöhön muslimimaahan. Itse maksamistaan eläkkeistä hän nyt nauttii ja eläkeyhtiö verot maksaa. Sinulla taitaa olla iso petäjä silmässä kun yrität mustamaalata piispaa.
En minä ketään korkeasti pyhitettyä herra piispa Soramiestä halua mustamaalata. Kerron vain olevani sitä mieltä, että hänen hommansa samoin ajattelevien paimenena on mielestäni helpompi kuin tavallisen luterilaisen kirkon seurakuntapastorin homma, missä kohdataan jatkuvasti ihmisiä, jotka eivät ajattele kaikki uskonasioista ihan samalla tavalla. Ja jos kirkollisten toimitusten (hautaan siunaaminen, kaste, avioliittoon vihkiminen) kielletään luterilaisen pappisviran menettämisen myötä lähetyshiippakunnan pastorilta, työtaakka kevenee aika lailla. Seurakunnat ovat lähetyshiippakunnassa myös pieniä, joten aikaa jää samanmielisten kanssa yhdessäoloon runsaasti. Meidän luterilaisen kansankirkkomme pappien työnä on lähestyä myös kirkosta vieraantuneita. Se ei onnistu sanelupolitiikan avulla. Kristus voitti puolelleen rakkaudella. Hän on siinä meille esikuva.
Osmo, piispa Soramies tietää mitä on papintyö, maassa jossa kristityillä ei ole mitään arvoa. Sinä voit sitä pitää helppona, koska et siitä mitään tiedä. Nämä sinun ja muiden ilkeiden ihmisten mustamaalaamiset ovat pientä mitä muslimimaassa saa kokea.