Omistan ilmeisesti kieroutuneen mielikuvituksen, kun näen asioista niiden kummallisia puolia ja pakko on kommentoida silloin ja tällöin. Tuo Lähetysseuran juttukin on minulle outo juttu. Sitä johtaa oman seurakuntani entinen kirkkoherra, joten hänelle toivotan henkilökohtaisesti siunausta. Jos kumminkin hommaa hoidetaan valtion varoilla ja se kuuluu enemmänkin keihitysyhteistyön piiriin, niin miksi siinä pitää olla välissä sellainen uskonnollisväritteinen järjestelmä. Miksi ei sanota suoraan, että kaivamme kaivoja ja teemme käymälöitä ja valtiolta löytyy parhaat asiantuntijat tai alihankintayrityksistä?
En taida jatkaa nyt pitemmälle, ettei tule lisää mokia. Juhannus tulee, muistammeko miksi? Koitetaan pysyä pinnalla!
Lauri
Kysymyksesi on ihan hyvä. Aina pitää uudelleen ja uudelleen harkita mikä missäkin tilanteessa on tehokkainta työn järjestelyä.
Ihan käytännössä eri kanavia käyttämällä saadaan erilaisia tuloksia. Kussakin tilanteessa kannattaa käyttää juuri niitä kanavia mitkä johtavat kussakin kohteessa juuri sen kannalta parhaaseen tulokseen.
Aina tehokkaimmat ratkaisut jossain toisissa maissa eivät kuitenkaan seuraa meidän maamme rakenteisiin sopivia ratkaisuja vaan toimivat eri maissa eri tavoin.
Otan tähän esille yhden kohderyhmän yhdessä maassa.
Kamerunissa yhden koululuokan rakentaminen valtion toteuttamana maksaa noin yhdeksän miljoonaa sikäläistä rahaa eikä tahdo edes rahat riittää. N 9 milj Fcfa.
Kun täysin samanlainen luokka rakennetaan kunnallisella tasolla (niillä alueilla missä se toimii) niin sen hinta on noin neljän ja puolen miljoonan tienoilla. N. 4,5 milj. Fcfa.
Kun tasan samanlaisen luokan tekee Kamerunin luterilaisen kirkon avustuskohteitten toteuttamisen toimikunta niin samaisen luokan hinta on vähän alle kaksi ja puoli miljoonaa sikäläistä rahaa. 2,3 – 2,5 milj. Fcfa.
Kysymys siis ei aina ole siitä mikä on ulkonaisesti ”pätevin” vaan siitä mikä kanava toimii ihan käytännön työn tasolla eikä vain muodollisen hallintorakenteen byrokratian osasena.
Esimerkin hinnat ovat vuoden 2007 tasolla. Tuolloin maasta lähtiessäni juuri rakennuskustannusten hinnannousi oli korkeampi kuin muun hintatason muutos, joka oli lähellä nollaa.
Nuo summat kuitenkin kuvaavat sitä että useimmiten juuri lähetysjärjestöjen kautta kanavoitu apu menee tehokkaimmin perille, kun mittariksi otetaan avun perillemeno aivan vastaanottajan tasolle asti.
Varmaan asiat ovat niin. Kuitenkin ajattelen sitä, että Lähetysseuran nimi voidaan muuttaa kehitysseuraksi, jos ei edes marginaalissa ole esillä lähetystyön kärki eli evankeliumi. Ihmiset keskimäärin saavat väärän sisällön lähetystyö nimikkeelle. Ajatellaan, että se on hyväntekeväisyyttä. Sitäkin se on, mutta, jos mennään rahapussi edellä, niin ei kai sitä muuta enää tarvitakkaan.
Olen siinä samaa mieltä että evankeliumi on oltava kaiken lähetystyön keskeisenä sisältönä. Kun tämä pidetään mielessä niin silloin kaikki muukin tarpeellinen tulee esille oikeissa mittasuhteissa.