Sotaisampaa sotaa Raamattuun

Toiminnallista kerrontaa taisteluista

Johtuiko sitten aiheen ajankohtaisuudesta, mutta huomasin pohtivani paljon sitä, millaisella kielellä taisteluita pitäisi käännöksessämme kuvata. Aiempien käännösten taistelukuvaukset eivät oikein vakuuttaneet. Halusin, että Kanaanin valloittaisi oikea armeija eikä mikään puolisotilaallinen porukka. Siksi pyrin tekemään kerronnasta mahdollisimman toiminnallista. Tämä ilmenee mielestäni onnistuneesti esimerkiksi kohdassa Joos. 5:13-14. Näytekohta – samoin kuin muut tämän kirjoituksen esimerkit – on toistaiseksi luonnos ja saattaa vielä muuttua:

”Jerikoon saavuttaessa Joosua näki yhtäkkiä edessään miehen, jolla oli paljas miekka kädessään. Joosua astui miestä kohti ja kysyi: ’Omia vai vihollisia?’ ’En kumpiakaan’, mies vastasi. ’Olen Jumalan armeijan ylipäällikkö, ja nyt olen täällä.’” 

VT2028:aa ei muokata aiemmista raamatunsuomennoksista, vaan se käännetään alkukielistä. Vuoden 1992 käännökseen vertaamalla voi silti huomata, miten kuvauksen dynamiikkaa kasvatetaan pienillä tehokeinoilla. Meidän käännöksessämme Joosua astuu miestä kohti, kun hän 92-käännöksessä menee miehen luo. Kuulostaa heti aggressiivisemmalta. Joosuan ytimekäs repliikki ”Omia vai vihollisia?” sopii uhkaavaan tilanteeseen paremmin kuin Kirkkoraamatun jutustelevampi ”Oletko meikäläisiä vai vihollisiamme?” Myös räväkkä ajanmääre yhtäkkiä luo aivan erilaisen tunnelman kuin 92-versio eräänä päivänä.

Vaikutteita kieleen armeijasta ja Tuntemattomasta

Samalla pyrin kehittämään sotilasjohtajien käyttämää komentokieltä sotilaallisempaan suuntaan. Halusin, että Joosuan puhe kuulostaisi enemmän luutnantti Lammion tiukoilta käskyiltä kuin vänrikki Koskelan epämuodolliselta ohjeistukselta. Tulin siihen tulokseen, että käskyistä saa käskevämpiä käyttämällä toisinaan käskymuodon eli imperatiivin sijasta verbin perusmuotoa. Esimerkiksi näin: ”Te kaikki parhaat miehet lähdette taisteluvalmiina joen poikki veljienne edellä.” (Joos. 1:14)

Sotakirjallisuuden ohella hain vaikutteita omilta armeija-ajoiltani. Esimerkin tästä voi ottaa Ensimmäisestä kuninkaiden kirjasta. Siinä Aramin kuningas Ben-Hadad esittää Israelin kuningas Ahabille uhkavaatimuksen, mutta saa tältä uhmakkaan vastauksen. Silloin hän huudahtaa jotain, joka sanatarkasti käännettynä kuuluu: ”Asettakaa!” Miten tämä pitäisi oikeasti suomentaa? Kirkkoraamattu kääntää ”Hyökkäykseen!” mutta jatkaa sitten: ”Rynnäkköä alettiin heti valmistella.” (1. Kun. 20:12) Hyökkäykseen ei siis vielä lähdetäkään. Siksi panin käännökseen armeijasta tutun komennon ”Valmistautukaa!” Meidän käännöksessämme jatko kuuluu: ”Joukot ryhmittyivät hyökkäykseen.”

Sotilaille luonteva puhetyyli

Kun sotilasjohtajille aletaan hakea autenttista puhetyyliä, päädytään nopeasti komentokieltä laajempien kysymysten äärelle. Miten Joosuan tulisi puhua miehilleen Rahabista, prostituoidusta, joka on auttanut israelilaisia? Vanhahtavasta portosta luovuimme jo UT2020:ssa, mutta tuossa käännöksessä käyttöön otettu huora tuntuisi tässä tapauksessa liian halventavalta nimitykseltä arvokkaan palveluksen tehneelle naiselle. Neutraali termi prostituoitu taas ei sovi joukoilleen puhuvan sotapäällikön suuhun, vaikka se kertojan osuuksissa onkin toimiva ratkaisu. Tällä hetkellä ilotyttö on vahvoilla jonkinlaisena kompromissiratkaisuna. Sellaista sanaa sotilas voisi mielestäni käyttää, kun tarkoituksena ei ole erityisesti häpäistä ketään.

Synkkien uutisten keskellä olen saanut iloa ja tyydytystä näistä pohdinnoistani, joita on sitten jatkettu yhdessä muun käännöstiimin ja ekumeenisen ohjausryhmän kanssa. Toivottavasti tuloksena on samalla vetävästi kirjoitettu ja jännittävä raamatunkäännös, jonka sotakuvaukset kuulostavat uskottavilta – siis tarpeeksi sotaisilta.

Teksti: Tuomas Juntunen, kääntäjä, Suomen Pipliaseura
Kuva: Ukrainan Pipliaseura, 2022

Pipliaseura kääntää parhaillaan Vanhaa testamenttia alkukielestä mobiilikäyttäjille. Käännöshankkeen nimi on VT2028, sillä koko Vanha testamentti on käännetty vuonna 2028.