Bendlerblockilla – Wehrmachtin sodanaikaisella yliesikunnalla Berliinissä on synkkä maine. Nyt se kertoo rohkeudesta vastustaa sortajia.
Monet eri tahot ryhtyivät vastarintaan Hitleriä ja ihmisoikeuksien loukkauksia vastaan: työväki, taiteilijat, kirkko, romanit, juutalaiset ja upseerit. Yliesikunnan 400:stä sotilaasta ehkä 4-8 kuului Hitlerin vastaiseen salaliittoon.
– – –
Euroopan johtavien protestanttisten sotilaspappien kokousohjelmaan kuului vierailu Vastarinnan muistokeskuksessa.
Esittelykierroksen pääaiheena oli
heinäkuun 20. päivän attentaatti 1944. Upseerien salaliitto toteutti Hitlerin murhayrityksen Sudenpesässä Itä-Preussissa.
Yritystä vainosi huono onni tai sitten pahan kirous. Eversti Stauffenberg asetti pommisalkun Hitlerin viereen lattialle. Salkku oli kuitenkin kaatunut ja siirretty tukevan pöydänjalan taa. Se pelasti Hitlerin.
Tästä tietämättä Stauffenberg matkusti Berliiniin ja toteutti yliesikunnassa vallankaappauksen väittäen Hitlerin kuolleen. Pahaksi onneksi Hitler oli samaan aikaan puhelinyhteydessä esikuntaan ja määräsi kumoukselliset vangittaviksi. Heidät ammuttiin vielä samana iltana Bendlerblockin sisäpihalla.*) Viereinen katu on nyt nimetty Stauffenbergin mukaan.
Myös muut Hitleriä vastustamaan nousseet saivat maksaa rohkeutensa hengellään, hirttämällä, ampumalla tai pakotettuna itsemurhaan.
– – –
Nykyisin Saksassa esitellään aika harvoin Kolmannen valtakunnan upseereita sankareina. Tässä heitä on kuitenkin monia. Jalkaväenkenraali Kurt Freiherr von Haucherstein-Equord ja Yliesikunnan päällikkö Ludvig Beck vastustivat 1938 Hitlerin suunnittelemaa sotaretkeä itään ennakoiden sen johtavan kansalliseen katastrofiin.
13.3.1943 Rudolf-Christoph Freiherr von Gersdorff aikoi räjäyttää itsensä ja samalla Hitlerin. Seuraavana syksynä Axel Freiherr von dem Bussche aikoi räjäyttää itsensä kun Hitler tulisi uusien univormujen esittelytilaisuuteen. Univormut kuitenkin tuhoutuivat ilmapommituksessa ja tilaisuus peruuntui.
– – –
Miten sodan kulku olisi muuttunut, jos joku Hitlerin murhayrityksistä olisi onnistunut? Sodassa oli kuollut heinäkuun 20. päivään mennessä 2,8 miljoonaa henkeä. Siitä toukokuuhun 1945 ja sodan loppuun mennessä kuoli vielä 4,8 miljoonaa ihmistä. Ehkä heidän henkensä olisi säästynyt?
– – –
Pommituksessa tuhoutuneen keskienglantilaisen Coventryn katedraalin raunioista löytyneet naulat ovat tuoneet sovitusta ja yhteyttä Eurooppaan.
Obermilitärdekan Dirck Ackermann puhui tästä saarnassaan. Hänen kotikaupunkinsa Kielin kirkko tuhoutui ilma-amiraali Harrisin pommituslaivaston hyökkäyksessä, kuten 80% kaupungista. Tuhoja katsomaan tullut brittiupseeri näki lasten nälän ja kurjuuden. Hän pyysi lähettämään suklaata lapsille.
Kielin jälleenrakennettavalle kirkolle hän lähetti Coventrin kolmesta naulasta tehdyn ristin, kärsimyksen ja sovituksen tunnuksen.
Sen jälkeen naularistejä on annettu eri kirkoille kristillisen yhteyden eleenä varmaankin useita satoja. Myös Canterburyn arkkipiispa kantaa naularistiä rinnallaan. Naulat, joilla Kristus naulittiin ristille yhdistävät kristittyjä kärsimyksessä ja tuovat toivoa ylösnousemisesta.
Kokous ajoittuu pian I Maailmansodan päättymisen muistopäivän 11.11. jälkeen. Siten Euroopan maiden yhteyden ja sovinnon rakentaminen on esillä sotilaspappien kokouksessa.
_ _ _
*) Henning von Tresckow toimi keskeisessä roolissa nuorten upseerien opposition kärkenä. Syksystä 1943 Tresckow ja Claus Schenk Graf von Stauffenber valmistelivat vallankaappausta. 20. heinäkuuta vallankaappauksen epäonnistuttua Stauffenberg ja hänen adjutanttinsa Werner von Haeften, sekä Albert Ritter von Quirnheim ja Friedrich Olbricht teloitettiin. Huomioita herättää, että lähes kaikki Hitleriä vastaan nousseet olivat aatelisia. Vanhojen sukujen vesat näkivät, että ihmisyyden puolustaminen ja sotilaskunnia vaativat toimintaa.
Mieleeni nousee, onko parhaillaan sellaista totalitarismia, joka on saanut kaikki valtaansa ja hallitsee yhteiskuntia? Entä onko niitä, jotka näkevät toisin ja haluavat välittää näkynsä muille?
Naularistin ojentaminen 1941 yli vihollisuuden rajan oli toisin näkemistä ja tekemistä. Mitä se voisi olla nyt?
Muistan edesmennyttä Tanu Toiviaista, ahtaalle joutunutta sisustusarkkitehtia pienessä kerrostaloasunnossaan Hollolan Salpakankaalla. Hän halusi lahjoittaa kohtaamilleen ihmisille suunnittelemansa ristin – jonka sakarat kaartuivat kuin halaukseen.
Monet Tanun risteistä oli taivutettu hopean värisestä tai kuparipellistä. Hän teki 30 ristiä Tuomas-messun sivualttareille Lahden Suurhalliin 1990. Kalevi Lehtisen Mission yhteyteen järjestettyyn messuun tuli 6000 henkeä. Ystäväni Heikki Rahikainen dreijasi messuun punasaviset pikarit jokaista varten. Niitä taisi olla yli 10 000. Samoin punasaviset ehtoolliskalkit ja lautaset. Yksinkertaisia astioita käytetään Lahdessa edelleen.
Niitä annettiin myös vietäväksi vieraiden mukana eri puolille Eurooppaa. Rautaesirippu oli juuri revennyt. Ovet Kristuksen rakkaudelle ja anteeksiantamukselle olivat avoinna eri suuntiin. Miten tänään? Ensimmäisen adventin epistolassa Jeesus sanoo: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan…”
Heinäkuun murhayritys tuli vasta kun upseeristo tiesi Saksan häviävän sodan.Suurin este aikaisempaan ja paremmin suunniteltuun murhayrityseen oli upseerien kuuliaisuusvala furherille.Sellanien kuului eidän kunniakoodiinsa.
Englantilaiset suunnittelivat Hitlerin surmaamista .Mutta he huomasivat että kun Hitler oli ottanut sodan suoran ohjaamisen yksityiskohtia myöten omiin käsiinsä, niin se oli Hitler joka kaivoi itselleen haudan huonoilla päätöksillä ammatti upseerien ehdotuksia vastaan. Tämä ilmeni jo Venäjän retken alussa.
Hitler oli Napoleonin ihailija jopa siinä määrin että hän hyökkäysvaiheessa halusi vallottaa Smolenskin koska Napoleonkin oli tenyt sen ja pysäytti ja käänsi Moskovaan menossa olevan kärjen auttamaan Smolenskin rintamaa, myöhästyttäen hyökkäystä Moskovaan. Siitä oli seurauksena Moskovan linnottamisen onnistuminen ja myöhempien hyökkäysten pysähtyminen. Sota oli menetetty. Hitler oli itse aiheuttanut sen. Ammattiupseerit olivat epätoivoisia ja englantilaiset helpottuneita.
Markku, kiitos kommentista. Hitlerin vastustusta korkeiden upseerien keskuudessa oli jo vuodesta 1938 alkaen, vaikka murhayrityksiä heidän puoleltaan ei ollut vielä tuossa vaiheessa. Eräs puuseppä Georg Elsner oli päättänyt surmata johtavat kansallissosialistit jo vuonna 1938. Hän rakensi tätä varten pommin, johon kuului kaksi kellokoneistoa. Ne laukaisivat eteenpäin kolme naulaa, jotka iskivät patruunoiden nalleihin ja sytyttivät räjähdysaineen.
Elsner kätki koneiston kokoussalin pylvääseen. Marraskuun 8. 1939 Hitler kuitenkin lähti salista yllättäen vain minuutteja ennen räjähdystä ja selvisi hengissä. Elsner pidätettiin pakomatkalla Sveitsiin ja tapettiin Dachhaussa 9. huhtikuuta 1945. Vastoin yleistä luuloa Elsner toimi ilmeisesti omasta aloitteestaan, ei esimerkiksi Britannian tiedustelupalvelun lähettämänä.