Isoisäni äidin puolelta oli huumormiehii. Häneltä perin paitsi etunimeni myös mitä ilmeisimmin vähän vinon huumorintajuni. Yksi Hannu-ukin suosikkianekdooteista oli juttu kansanjohtajista, jotka kilpailivat sillä, miten suosittuja he olivat kansansa keskuudessa. Uki, sodat käynyt mies, jaksoi yhä uudelleen vedet silmissä ääneen nauraa tälle tarinalle:
Roosevelt, Churchill ja Stalin tapasivat Jaltalla ja esittelivät toisilleen omilta kansoiltaan saamiaan lahjoja.
Rooseveltilla oli kultainen savukerasia, jossa luki: From the American People to our beloved President.
Churchillilla oli sikarirasia, jossa luki: In the Name of the British Empire.
Tuli Stalinin vuoro. Hän kaiveli taskuaan ja otti esille kultakellon. Siinä luki: Rakkaalle pastorille. Säkkijärven seurakunta.
Koska olen varsin tietoinen, että kyseisten maitten salaiset palvelut lukevat ahnaasti myös tämän blogin, minun on oltava varsin hienotunteinen, mielin kielin vähän joka suuntaan, kirjoitettava ikään kuin peukalo keskellä kämmentä. Vai oliko se sittenkin kieli keskellä suuta? Joka tapauksessa bloggaaja tahtoo tuoda tiettäväksi, että Stalin-merkkisiä taskunauriita on ollut ihan oikeasti olemassa. Ainakin muutaman vuoden. Ja niitä on vielä jäljellä kolme kappaletta Espoon Tapiolassa sijaitsevassa Kellomuseossa. Miten ne sinne joutuivat?
Kerron kernaasti salaperäisen taskukellon tarinan:
Venäjän tsaarit antoivat kuvallaan varustettuja taskukelloja palkkioksi eri tavoin kunnostautuneille henkilöille. Tätä pidettiin suurena henkilökohtaisena suosionosoituksena, joka oli riippumaton saajan
virka-asemasta.
Stalin aikoi ilmeisesti jatkaa lahjakelloperinnettä Neuvostoliitossa tilaamalla 1950-luvun alussa sveitsiläiseltä Revue -kellotehtaalta erän kuvallaan varustettuja tasku- ja rannekelloja.
Stalin -kellot (yksi taskukello ja kaksi rannekelloa) lahjoittaneen kellosepän mukaan tarina on seuraava:
”Olin töissä Sveitsissä vuonna 1953. Eräänä päivänä tehtaalle ilmaantui puolentusinaa ronskia miestä pitkissä ulstereissa. Sodan kokemusten perusteella tunnistin herrat jo kaukaa venäläisiksi. Myöhemmin ilmeni, että herrat ovat KGB:stä, ja he olivat esittäneet tarjouspyynnön pienehkön Stalinin kuvalla varustetun kelloerän valmistamisesta. Ehtona heillä oli se, että he saavat itse valvoa tehtaalla kelloerän valmistumista ja että erä valmistettaisiin ohi kirjanpidon.
Olin jo päättänyt lähteä takaisin Suomeen. Viimeisenä työpäivänä tulin töihin taksilla, joka odotti koko päivän tehtaan vieressä. Olin pakannut matkatavarat valmiiksi taksiin ja valehdellut kaikille, millä koneella lennän Suomeen. Jäähyväisseremonioiden jälkeen olin muistavinani, ettei minulla ole lainkaan muistona valokuvaa työpöydästäni. Menin pöydälleni muka valokuvaamaan, mutta otinkin ko. kolme kelloa kamerakoteloon ja poistuin tehtaalta odottavaan taksiin, ajoin lentokentälle ja astuin koneeseen.”
Suomalaisen kellosepän lähtöpäivä osui viikkoa ennen Stalinin kuolemaa. Kelloerää ei todennäköisesti koskaan saatu jakeluun, vaan tehtaalle jääneet kellot tuhottiin.”
* * * * * * * * * *
http://www.kellomuseo.fi/perus.html
Suomen Kellomuseo näyttelykeskus WeeGeellä
on avoinna ti, to-pe 11-18, ke 11-20, la-su 11-17
Kellomuseo kuuluu WeeGeen yhteislippuun, jolla pääsee talon kaikkiin museoihin. Liput aikuisille 12/10 €, alle 18- ja yli 70-vuotiaat maksutta.
WeeGeellä toimii myös ravintola SIS.Deli + Café sekä museokauppa WeeGee Shop
Näyttelykeskus WeeGee
Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo
Ennen Kellomuseoon ryntäämistä
voisitte vilkaista
– jos teillä sattuu olemaan aikaa –
myös Olli Seppälän Kelloblogia:
http://kelloblogi.blogspot.fi/
Ikävä kyllä, Venäjällä ei ollut yhtään tsaaria vuoden 1694 jälkeen, ellen ihan väärin muista…
Armoitettuna ilonpilaajana kerron tämän hyvien juttujen kirjoittajalle Hannulle..
Sveitsiläiset tekivät auliisti taskunauriita tilauksesta, jossa takakannessa komeili tilaajan nimi. Pappani taskunauris oli alunperin tehty Turkin valtionrautateille, mutta tilauksen peruuntuessa kelloja myytiin ympäri maailmaa ja Suomeenkin…
Hannun papan kertomus lienee samaa kaliiberia kuin jutut siitä, että Mossen lokasuojan selkäpuolella lukee ”Viipurin Herkkukurkkuja”.
Joo, Jorma, taidat olla oikeassa. Mutta ihan tavallisen venäläisen kadunmiehen näkökulmasta tsaareilla ja keisareilla ei juurikaan ole ollut eroa. Julmuutta löytyy kummallakin virkanimikkeellä… :p
Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että tuon kyseisen kaskun jatkuva kelaaminen ja sille nauraminen varmaan helpotti ahdistusta, joka evakolle tulee siitä, että joutui jättämään aivan kaiken rajan toiselle puolelle. Myös Säkkijärven polkalla oli oma tärkeä merkityksensä sota-aikana…
Historian asioissa kannattaa olla tarkka, vaikka se toisia harmittaakin.
Lopetin Hesarin kuukausiliitteen lukemisen välittömästi päästyäni kohtaan, jossa Hämäläinen kertoi I Maailmansodassa uponneen saksalaisen sukellusveneen lähteneen retkelleen Gdanskista. Kuten tiedämme, sellaista kaupunkia ei ole Saksassa koskaan ollut, ja tuskin tulee olemaan.
Nyt Hesarin toimittajat tiesivät kertoa kaupungista nimeltä Kexholm, joka Suomen valtakaudella tunnettiin nimeltä Käkisalmi ja saaresta nimeltä Gogland, aikaisemmin Suursaari. Semmoista tietoa…
Ennen toimittajat tunnettiin yleissivistyksetään ja kielen hallinnasta, nyt ei tahdo olla kumpaakaan…
Lienet, Jorma, samanlainen faktafriikki kuin Kakkurin Teemukin? :p
Tuo tsaari oli todella alkeellinen kömmähdys Ruttopuiston rovastilta, joka on koko työuransa pakertanut Helsingin keisarillisessa empire-keskustassa. Vanha kirkko vihittiin käyttöön 17.12.1826. Nikolainkirkon valmistuttua keisari totesi, että hovimaalari R.W. Ekmanin Sallikaa lasten tulla-alttaritaulu ei sovi ko. kirkkoon (”muistuttaa liikaa lastenkamaria”). Me saimme tuon kuvan omaa alttariamme somistamaan.
Äh, faktat ovat tylsiä…!
Ei se alkeellinen kömmähdys ollut, ja täytyyhän sitä antaa anteeksi papille, joka on päässyt Vanhan kirkon rovastiksi.
Kun yleissivistystä ei ole, eikä sitä telkkaa katsomalla tule, niin minkäs teet? En nyt tarkoita Hannua,.
Oppera mainostaa nyt Mihailovski-teatteria ja Marinskia. En tiedä monenko miljoonan budjetti heillä on, mutta ei varaa kunnon kääntäjään, joka panisi nämä arvoisat venäläiset laitokset suomenkielellä genetiiviin. Emme enää pitkään aikaan ole puhuneet Sikstiiniläisestä kappelista…
Historiaa kannattaa muistella.
Tiedän, että läheskään kaikki venäläiset eivät tiedä, että Suomen suuriruhtinaanmaassa noudatettiin ruotsalaisia lakeja. Se kannattaisi kertoa, jolloin suhtautuminen vaikkapa lasten huoltajuutta ja oikeuksia koskeviin lakeihin olisi luottavaisempaa ja arvostavampaa.
Luin blogin tekstin ja sen lopulla jäin ihmettelemään, mikä tässä blogissa liittyy kristinuskoon tai kirkkoon? Siis mitä tekemistä tällä blogilla on kristinuskoa käsittelevällä blogisaitilla?
Vai oliko tämä tosiaan vain kesänumeron täyte-höttö.
Blogeja tulee nykyään tosi vähän, ja vain muutamilta kirjoittajilta, joiden maneerit ja ajatuskulku on jo tullut harvinaisen selväksi. Tasapaksua ja tylsää.
Vapauttakaa blogisivu kaikille kirjoittajille!
Ari: Olisitko mieluummin lukenut Stalinin suhteesta kirkkoon? Isä Jarmo Hakkarainen vastaa sinulle näin:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Ven%C3%A4j%C3%A4n_ortodoksisen_kirkon_hajaannus
Ari, tässä Ylläpidon käsitys blogisivuston ideasta:
Kotimaa24 on maksuton Kotimaa-yhtiöiden ylläpitämä uutissivusto sekä blogisivusto kirkon, seurakuntien, arvojen ja etiikan tiimoilta käytävää keskustelua ja itseilmaisua varten.
Uskomme, että Kotimaa24 – sähköinen kirkonmäki – lisää kaikkinaista olennaisen tiedon saatavuutta, kannustaa avoimeen, monipuoliseen ja mielekkääseen keskusteluun sekä lisää ihmisten välisiä yhteyksiä. Tästä syystä edellytämme, että blogin pitäjät esiintyvät omalla nimellään. Blogien ja uutisten kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille ja omalla nimellä.
Tasapaksuus ja tylsyys eivät ole koskaan olleet meikäläisen tavaramerkkejä.
Maneerit ja ennalta arvattava ajatustenjuoksu? Well, etpähän pysynyt mukana tässäkään jutussa…
Lue RR:n 10 viimeisintä juttua, niin palataan sitten noihin maneeriasioihin, jos aihetta on…
Ajatuksenjuoksuni tätä juttua synnyttäessäni kulki tätä rataa:
Tutkin aikani kuluksi kirjaa venäläisestä huumorista. Löysin tutun anekdootin, muistin Hannu-ukin, muistin käyntini Solovetskin luostarissa (Stalin ryösti kirkon omaisuuden ja teki ko. saaresta keskitysleirin), muistin Stalinin kanavan (jonka rakennustyömaalla näännytettiin 11.000 ihmistä), muistin Stalinin vainojen uhrien hautausmaan, jolla käydessämme aikuinen tyttäreni pillahti itkuun. Kerta kaikkiaan: Isä aurinkoinen!
Oli mielenkiintoista havaita, että kolme Stalinin kelloa on loppusijoitettuna Suomen kellomuseossa, johon omasta kodistani on vain kivenheiton matka. Loppuhuipentuma: Koska kesälomilla ihmiset mielellään tekevät reissuja kotimaisiin kohteisiin, niin tänä kesänä voisi varmaan joku käydä myös kyseisessä museossakin. Stalinin kellot voisivat toimia eräänlaisena vetonaulana…
Niin että tällainen höttö tällä kerralla…