Tapaninpäivän tekstinä luettiin kirkoissamme Apostolien tekojen 7 luvusta kertomusta Stefanoksen kivittämisestä. Stefanos puolustautui Suuren neuvoston edessä kerraten Israelin kansan syntejä, ja päätti puheensa vakavaan syytökseen: ”Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet”. Neuvoston jäsenet raivostuivat, raahasivat hänet ulos ja surmasivat kivittämällä.
Kansanedustaja Päivi Räsänen on sosiaalisessa mediassa kertonut pitävänsä homoseksuaalisuutta syntinä ja häpeänä. Poliisi tutkii nyt, onko Räsäsen Twitter-viesti ja siihen liitetty ote Roomalaiskirjeestä vihapuhetta vai ei. Suomessa ei ketään kivitetä, mutta joutuuko Räsänen tuomittavaksi, se nähdään aikanaan.
Räsäsen poliisitutkinta ei merkitse, etteikö kirkon perinteistä avioliittokäsitystä saisi puolustaa, mielestäni niin pitää nimenomaan tehdäkin. Vaikka Raamatusta löytyykin Räsäsen siteeraamia seksuaalivähemmistöjä tuomitsevia tekstejä, niitä ei saa esittää loukkaamistarkoituksessa. Itse sanoisin, etten ole löytänyt Raamatusta sellaista kohtaa, jossa homoseksuaalisuus tai samaa sukupuolta olevien avioliitto olisi esitetty myönteisenä asiana.
Yhteiskuntamme on hyväksynyt seksuaalivähemmistöt omaksi kansanryhmäkseen, joiden syrjintä ja vainoaminen ovat kansainvälisin sopimuksin kiellettyjä. Vihapuheeksi katsottavat uhkaukset, solvaukset ja panettelut ovat oman rikoslakimme mukaan rangaistavia tekoja.
Euroopan ihmisoikeussopimus turvaa kyllä yleisen sananvapauden, mutta ei kuitenkaan salli, että edes kansanedustaja käyttäisi sitä muiden ihmisoikeussopimuksessa turvattujen oikeuksien loukkaamiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ja Suomen oma tuomioistuinkäytäntö osoittavat, että vihaa ja syrjintää osoittaviin julkisesti levitettyihin lausumiin puututaan hyvin herkästi. Vihapuheen kannalta olennaista on, halutaanko viestillä herättää vihaa tai syrjintää homoseksuaalisia ihmisiä kohtaan, vai ovatko ne uskonnon- ja sananvapauden rajoissa esitettyjä mielipiteitä.
Homoseksuaalisuus ja homoavioliitot ovat kirkkoa jakava aihe, joista on sallittava keskustella. Valtio on muuttanut avioliittolakia, mutta kirkolla on oikeus säilyttää oma kantansa. Korkein hallinto-oikeus päättää, saako pappi vihkiä vastoin kirkon vakiintunutta avioliittokäsitystä. On vaikea kuvitella, että kristinuskon perusteosta, Raamattua, määrättäisiin Suomessa vihapuheeksi katsottavana hengellisenä kirjallisuutena poltettavaksi.
Jeesus kiteytti Mooseksen käskyt kahteen: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Jopa vihamiehiä pitää rakastaa, joten eipä ole juuri ketään, ketä me saisimme vihata! Hän on myös verrannut toisen silmässä olevaa roskaa ja omassa silmässämme olevaa tukkia, ja sanonut ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi”. En sen vuoksi halua paluuta muutaman vuosikymmenen taakse, jolloin homoja ja lesboja avoimesti pilkattiin.
Kaikki ihmiset ovat ketään tuomitsematta tervetulleita kirkkoon ja seurakuntaan. Virren 509 kirjoittajan tavoin ajattelen: ”Herra auta aina, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee.” Se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Kansanedustaja edustaa paitsi kansaa, myös lainsäädäntövaltaa (eduskunta). Asian pitäisi mennä niin, ettå nimenomaan kansanedustaja ei käyttäisi (vaikkapa) Raamattua omiin (uskonnollisiin ja poliittisiin) tarkoituksiinsa loukkaavasti. Ei siis niin, että … ”ei edes kansanedustaja käyttäisi —loukkaamiseen”.
Niin, ja miksi pitäisi saada loukata, oli arvomaailma mikä tahansa ? Muinaiset tekstit eivät anna siihen lupaa. saati nykyinen laki, joka koskee kaikkia, myös kansanedustajaa. Jonkun mielipide ei ole totuus, ei minunkaan.
Ymmärtäisin, että tarkoituksesi on neuvoa Räsästä hyvin käyttäytymään.
Olen jo varhaisnuoruudestani lähtien joutunut kohtaamaan homo-miehiä. Silloin kun homous aktina, oli lailla rangaistava, niin seurakuntaamme ajautui muutamia miehimyksiä, jotka halusivat tulla uskoon. Kaikkien kanssa mentiin yhdessä Armonistuimelle ja kaikkien kanssa lähes jatkuvasti.
60-luvulla lähinnä seurasin näitä henkilöitä, niin Suomessa kuin yhtä Italiassakin. Kaikkein hurjin tapaus oli vankilassa uskoon tullut ’Kaapo’. Hänen rikoksensa kaikki olivat seksuaalirikoksia, mm. kaiken mahdollisen väkisinmakaamista, jotka sitten tulivat tiedotusvälineittenkin kautta julki. Kaapo lankesi uskoontulonsa jälkeen ja päätyi uudelleen vankilaan. Sieltä vapauduttuaan hän kohtasi päivittäin vaikeuksia, mutta kompuroidenkin pääsi eteenpäin ja oli uskovien yhteydessä, jotka hänen kanssaan yhdessä kilvoittelivat, kärsivät ja rukoilivat.
Isäni käytti paljon aikaa Kaapon ja muutaman muunkin samankaltaisen kanssa. Kaapo kuoli n. 15 vuotta sitten ja vietti loppuvuotensa sängyssä, johon pidimme yhteyden. Kaapon lähtö ajasta oli kirkas. Matkan vaivat lohduttivat koko seurakuntaamme. Jumalan ihme tuli vaivoissa vaivoin esiin, mutta kukaan ei sen todellisuutta epäillyt.
Muut homot eivät aiheuttaneet yhteydessämme ongelmia, mutta kukaan ei päässyt siihen Kirkkauteen mihin Kaapo rämpi. Nämä muut ovat tänä päivänä äänekkäimpiä sateenkaari-liikkeen aktiiveja ja julistavat, että ’olihan Jeesuskin homo’.
Se, ikäänkin yheiskunnan säätämä pato, homoutta vastaan, on tänään sortunut. Näin kävi Nooan ja Sodoman aikana. Enää ei luomakuntaa veteen hukuteta, mutta synnin määrän noustua ’taivaaseen’ asti, tulee vaikuttamaan seuraamuksia.
On totta, ettei ketään saa julkisesti eikä yksityisesti, haukkua ja häväistä. Näin ei koskaan tehty näissä minun kokemusteni yhteyksissä, vaikka jopa laki soi puitteet häväistä rikoksen harjoittajat.
Mielestäni Räsäsen tehtävä on julistaa nuhteettomuutta homouden suhteen vain Jumalan seurakunnan jäsenille. Kirkko ei kuitenkaan ole Seurakunta, mutta siellä on koteloituneita yksiköitä, joiden olisi herättävä kohtaamaan Raamatun kautta ne homot, jotka yhteyteen pyrkivät, joko parannuksen tai hyväksyttämisen kautta.
Olisiko mahdollista, että esim. Räsänen keskittyisi varottamaan homoudesta vain hengettömin asiaperusteluin. Asiallisuus ei ketään loukkaa.
Risto Tuori: ”Sefanos kivitettiin – Miten käy Päivi Räsäsen?”
Ei Päivi Räsästä ”kivitetä”, eikä hänen käy kuinkaan, vaikka hän saisi sakkotuomio vihapuheesta. Se tietäisi hänelle jonkinlaista marttyyrikruunua jo täällä ajassa. Joten eipä hänellä ole isoa riskiä tässä pelissä.
Jos hän vielä asettuu ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa, niin mahdollinen vihapuhetuomio lisäisi hänen kannatustaan. Päivi on kovaksi keittynyt poliitikko. Naureli vain kun häntä haastateltiin rikostutkinnasta. Meikäpojalla kyllä olisivat housut tutisseet kovasti vastaavassa tilanteessa. Että silleen.
”Sefanos kivitettiin – Miten käy Päivi Räsäsen?”
Täysin stu..do kysymyksen asettelu törkeän yliampuvine rinnastuksineen.
Tästä yliampuvuudesta olen Sepon kanssa samaa mieltä.
> Korkein hallinto-oikeus päättää, saako pappi vihkiä vastoin kirkon vakiintunutta avioliittokäsitystä.
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, KHO ei tee tuollaista päätöstä.
Avioliittoon vihkimisestä säädetään avioliittolaissa ja kirkollisen vihkimisen ehdot on säädetty kirkkojärjestyksessä. KHO ottaa ainoastaan kantaa siihen, voiko tuomiokapituli rankaista pappia sellaisella perusteella, joka ei perustu lainsäädäntöön.
Kirkolliskokousedustajana Risto Tuori varmasti tietää, että kirkkojärjestys ei kiellä pappia vihkimästä samaa sukupuolta olevaa paria. Kirkkoa koskevassa lainsäädännössä avioliittoon vihkimisen ehdoiksi on asetettu ainoastaan rippikoulun käyminen ja kirkon jäsenyys.
Mikko Niemiselle vastaan, että papille ei ole sallittua kaikki, mitä ei ole erikseen kielletty. Kirkkolain mukaan papin on pysyttävä kirkon tunnustuksessa, johon kuuluu muun ohella kirkon käsitys avioliitosta. Kirkon perinteistä, Raamattuun perustuvaa käsitystä avioliitosta miehen ja naisen liittona ei ole milloinkaan muutettu. KHO:n ratkaisu osoittaa aikanaan, oliko kirkon avioliitto-opin vastaisesti toimineen papin rankaiseminen oikeutettua, eli toimiko pappi väärin vai ei.
> Mikko Niemiselle vastaan, että papille ei ole sallittua kaikki, mitä ei ole erikseen kielletty.
Viittaamassasi oikeustapauksessa KHO ottaa ensijaisesti kantaa tuomiokapitulin toimintaan. Tuomiokapituli on viranomaistaho ja juristina tiedät, että oikeusvaltioperiaatteen mukaan viranomaistoiminnan tulee perustua tarkoin lakiin.
En lähde arvailemaan KHO:n päätöstä, mutta mielestäni kirkolliskokouksen olisi pitänyt määritellä kirkollisen vihkimisen ehdot kirkkojärjestyksessä täsmällisesti, jotta oikeustila asiassa olisi selkeä. Epäselvä oikeustila tekee rankaisemisesta ongelmallista kuten alioikeuden päätöksestä nähdään. Minun on myös vaikea uskoa, että KHO voisi perustella päätöstään Raamatulla.
Vetoaminen kirkon perinteeseen avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona on naiivi. Ennen vuotta 2017 kirkolla ei ollut edes muuta vaihtoehtoa. Voimme siis puhua kaksi vuotta vanhasta ”perinteestä”, josta on poikettu tuona aikana reilu sata kertaa (arvio samaa sukupuolta olevien parien kirkollisista vihkimisistä tähän asti).
Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että kirkko on perinteisesti aina mukautunut uuteen avioliittolakiin kun eduskunta on avioliittolakia muuttanut useita kymmeniä kertoja 1900-luvun aikana. Se olisi vallitsevasta perinteestä poikkeamista, jos kirkko nyt ottaisi itselleen eri avioliittokäsityksen kuin yhteiskunta. Tähän asti ne ovat olleet yhtenevät.
Yleisesti ottaen minusta on sääli, että asia on tuomioistuinlaitoksen käsissä. Se kertoo mielestäni siitä, että kirkolliskokous on epäonnistunut tehtävässään ja nyt asiaa ratkaistaan kirkon ulkopuolella. Se kertoo mielestäni paljon kirkon päätöksenteon toimivuudesta että asiaa ei saada ratkaistua vaikka eduskunnan päätöksestä on yli 5 vuotta.
Aikanaan kirkkolaissa ei ollut mitään mainintaa vihittävän papin sukupuolesta. Siitä huolimatta tulkinta siitä, että hänen tulee olla mies, oli täysin vakiintunut. Vasta kun lakia muutettiin niin että erikseen mainittiin, että papin tulee olla mies tai nainen, alettiin naisia vihkiä. Oikeustilaa ei edes yritetty muuttaa tulkinnalla.
Muutettavat muuttaen: kirkkojärjestyksessä ei sen takia mainita vihittävien sukupuolta, koska sitä säädettäessä oli itsestään selvää, että vihittävien tulee olla mies ja nainen. En näe perustetta, että tulkintaa voitaisiin muuttaa sen takia, että avioliittolaki on muuttunut. Jos halutaan uutta käytäntöä, pitää kirkkojärjestyksen tekstiä muuttaa.
Tulkitsen, että samansukupuolisia vihkivät papit rikkovat virkavelvollisuuttaan ja siitä tulee rankaista. Ensin varoitus ja jos toiminta jatkuu, lopputuloksena virasta erottaminen. Oletan, että KHO on samaa mieltä. Tämän tulemme näkemään.
> Vasta kun lakia muutettiin niin että erikseen mainittiin, että papin tulee olla mies tai nainen, alettiin naisia vihkiä.
Kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä ei ole kuvaamaasi mainintaa siitä, että papin tulee olla mies tai nainen. Jos väetötietojärjestelmään joskus lisättäisiin kolmas sukupuoli (esim. muunsukupuolinen), nykyisessä lainsäädännössä ei olisi estettä vihkiä papiksi henkilöä joka ei ole juridisesti mies eikä nainen.
> En näe perustetta, että tulkintaa voitaisiin muuttaa sen takia, että avioliittolaki on muuttunut.
Kirkkojärjestys on alisteinen avioliittolaille. Jos eduskunta muuttaisi avioliittolakia siten, että avioliiton ikärajaksi tulisi 16 vuotta, kirkko voisi alkaa vihkiä 16-vuotiaita ilman kirkolliskokouksen erillistä päätöstä.
Myöskin kun eduskunta on 1900-luvulla muuttanut avioliittolakia noin 30 kertaa, kirkolliskokous ei ole muutosten jälkeen tehnyt erillistä päätöstä siitä, että muutoksia sovelletaan kirkolliseen vihkimiseen. Kirkko on automaattisesti omaksunut muuttuneen lainsäädännön.
Avioliittolainsäädäntö on kirjoitettu siten, että avioliittolaissa on kirjattu avioliiton solmimisen edellytykset ja uskonnollisille yhdyskunnille on annettu oikeus asettaa omat rajoituksensa. Evankelis-luterilaisen kirkon osalta nämä rajoituksen on kirjattu kirkkojärjestyksessä ja me kaikki tiedämme, mitä siellä lukee kirkollisen vihkimisen edellytyksistä.
Juhani Ketomäki:
Muutettavat muuttaen: kirkkojärjestyksessä ei sen takia mainita vihittävien sukupuolta, koska sitä säädettäessä oli itsestään selvää, että vihittävien tulee olla mies ja nainen. En näe perustetta, että tulkintaa voitaisiin muuttaa sen takia, että avioliittolaki on muuttunut. Jos halutaan uutta käytäntöä, pitää kirkkojärjestyksen tekstiä muuttaa.
Juhani Ketomäelle:
Nyt kyllä kirjoitit itsesi pussiin. Nykyinen kirkkojärjestys ei puhu sukupuolista mitään, niin miksi sitten sitä pitäisi muuttaa jos mennään siihen että sukupuolilla ei ole merkitystä. Nythän se on juuri sellainen. Eli täyttää tulevatkin tarpeet, myös ne trans- ja intersukupuoliset.
Ällistyn maininnastasi, että pitäisi toimia tulkintojen – siis TULKINTOJEN – mukaan. Eiköhän niitä tulkintoja tässä maailmassa ole pilvin pimein, kyllä se päätetyn tekstin pitää olla se, mitä noudatetaan.
Jos nyt yks’kaks saan päähäni, että tulkitsen kolmenkympin nopeusrajoituksen tarkoittavan vain hevosia – kun ennen tällä tiellä liikkui vain hevosia – niin tuskin ne poliisit tätä hyväksyvät. Eli tulkinnat ovat meidän omissa päissämme, ei niitä pidä tuoda päätöksenteon perustaksi.
Päivi Räsänen edustaa viiteryhmänsä ja samalla omaa ajatustaan samansukupuolisesta yhdyselämästä kristillisyyden ymmärtämässä ajatuksessa Raamatussa.
Samoin kirkkomme suhteen pitää huomioida kirkkopolitiikka mikä hengellisyyttä ja sen intonaatioita pitää tärkeämpänä maksavissa jäsenissä kuin Heidän mahdollisuuttaan saada asiallista opetusta seurakuntajäsenyyden harjoittamisen asiasta pelastuksen mahdollisuudessa ja osallisuudessa, vrt. Rauhanyhdistyksen oppi.
Näin Päivi Räsäselle en usko tulevan sakkoa kuin muutakaan moitittavaa ilmaisemastaan kun kyse on hengellisyyden todeksi puhumisesta omassa kehyksessään ihmisoikeuskysymyksestä huolimatta.
Laki voisi taipua tässä mutta hengellisen aspektin takia en usko sen taipuvan moittimiseen.
Aikanaan kirkkolaissa ei ollut mitään mainintaa vihittävän papin sukupuolesta. Siitä huolimatta tulkinta siitä, että hänen tulee olla mies, oli täysin vakiintunut. Vasta kun lakia muutettiin niin että erikseen mainittiin, että papin tulee olla mies tai nainen, alettiin naisia vihkiä. Oikeustilaa ei edes yritetty muuttaa tulkinnalla.
Muutettavat muuttaen: kirkkojärjestyksessä ei sen takia mainita vihittävien sukupuolta, koska sitä säädettäessä oli itsestään selvää, että vihittävien tulee olla mies ja nainen. En näe perustetta, että tulkintaa voitaisiin muuttaa sen takia, että avioliittolaki on muuttunut. Jos halutaan uutta käytäntöä, pitää kirkkojärjestyksen tekstiä muuttaa.
Tulkitsen, että samansukupuolisia vihkivät papit rikkovat virkavelvollisuuttaan ja siitä tulee rankaista. Ensin varoitus ja jos toiminta jatkuu, lopputuloksena virasta erottaminen. Oletan, että KHO on samaa mieltä. Tämän tulemme näkemään.
”Tulkitsen, että samansukupuolisia vihkivät papit rikkovat virkavelvollisuuttaan.” Minä taas tulkitsen, että he rikkovat korkeintaan ’vakiintunutta tulkintaa’ vastaan. Lieneekö sellaisesta mitään pykälää?
Mikko Nieminen, täsmennän. Silloin kun naispappeus tuli, kirkkolakia muutettiin. Nykyisessä kirkkolaissa papiksi vihittävän sukupuolta ei mainita, koska se ei ole enää tarpeen.
En ensin ymmärtänyt mitä tarkoitti, että kirkkojärjestys on ”alisteinen” avioliittolaille. Sitten luin selityksesi ja näin ihmettelemään. Mainitsemaasi alisteisuutta ei ole olemassa.
Edelleen jatkat myös kirkkojärjestyksen sanamuodosta, vaikka yritin selittää, että asiassa on kyse tulkinnasta.
> Mainitsemaasi alisteisuutta ei ole olemassa.
Avioliittolaki on laki. Kirkkojärjestys rinnastetaan asetukseen. Lex superior -periaatteen mukaisesti kirkkojärjestys on alisteinen avioliittolaille.
Ja vaikka se tälle yleisölle lienee itsestäänselvää, täsmennän vielä sen verran, että kun puhun kirkkojärjestyksen alisteisuudesta avioliittolaille, puhun ainoastaan niistä kirkkojärjestyksen pykälistä, jotka koskevat avioliittoon vihkimistä.
Oliko vuosia sitten asia jolloin vihityt papit tuomarin edessä lupasivat huolia lainhoitovelvoitteestaan edellytysten täyttyessä vahvistaan samanmielinen avion konsensus sitä pyytäville. Kun ja jos oli, ja tästä sittemmin luovuttu, täytyy asian sisältyä papin lupauksiin, tahtomisiin, ja mitä tuli tunnustettiua.
Jaha, tulipa unohdus, piti kirjoittaa; lainhoitovelvoitteestaan oikeudessa. No nyt tuli oikein.
Mikko Nieminen on nyt valitettavasti aivan hakoteillä. Kirkkojärjestys ei avioliittolain 16 §:n nojalla ole kirkollisen vihkimisen edellytysten osalta alisteinen avioliittolaille. Kirkkojärjestyksen mukaan kirkollinen vihkiminen toimitetaan kirkkokäsikirjan mukaisesti, mistä sitten selviää, että kysymys on edelleenkin kirkon avioliittokäsityksen mukaisesti miehen ja naisen vihkimisestä.
Kirkolla on perustuslain 76 §:n mukaan täydellinen lainsäädäntöautonomia, joka sisältää myös yksinomaisen aloiteoikeuden kirkkolain säätämiseen. Eduskunta voi ainoastaan vahvistaa tai olla vahvistamatta kirkolliskokouksen hyväksymän kirkkolain muutoksen. Kirkkolakia alempitasoiset säädökset ja niitä koskevat menettelytavat sekä tulkinta ovat kokonaan kirkon oman päätöksenteon piirissä. Siten kirkko voi antaa laintasoista merkitystä myös kirkkokäsikirjalle, joka sekin edellyttää kirkolliskokouksen määräenemmistöä.
Eduskunta ei tämän vuoksi ole voinut edellyttää, että kirkko avioliittolain muutoksen jälkeen erikseen laissa tai kirkkojärjestyksessä säätäisi uuden avioliittolain soveltamisesta kirkollisessa vihkimisessä. Tältä osin Pohjois-Suomen hallinto-oikeuskin erehtyi, mutta oletan korkeimman hallinto-oikeuden korjaavan asian. Selvää on, että kirkollinen vihkiminen toimitetaan muutoin avioliittolain mukaisesti.
> Mikko Nieminen on nyt valitettavasti aivan hakoteillä.
Aika rohkea väite siinä mielessä, että näkemykseni on kokolailla linjassa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen kanssa. Ymmärtääkseni kirkkokäsikirjaa ei ole koskaan pidetty oikeusnormina puhumattakaan että sillä voitaisiin muuttaa lakien tai asetusten tulkintaa.
En halua spekuloida KHO:n päätöksellä, mutta se on selvää, että avioliittolaista, kirkkolaista tai kirkkojärjesjestyksestä ei löydy nimenomaista kieltoa papille vihkiä samaa sukupuolta olevan avioparin. Niissä kielletään ainoastaan vihkimästä pari, joka ei ole kirkon jäsen tai ei ole käynyt rippikoulua.
Epäselvissä tapauksissa laki on aina virkamiehen puolella, jos käsitellään tapausta jossa viranomainen (tuomiokapituli) on kohdistanut hallinnollisen rangaistuksen virkamieheen. Odotan mielenkiinnolla sitä perustelua, jolla KHO voisi ratkaista asian siten, että nykyinen lainsäädäntö oikeuttaa rangaistuksen antamisen.
Toki on niin mitä mainitset lain ja sitä alempien säädösten suhteesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaikka avioliittolakia on muutettu, kirkkojärjestystä tai sen tulkintaa olisi muutettava.
> ämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaikka avioliittolakia on muutettu, kirkkojärjestystä tai sen tulkintaa olisi muutettava.
Aikaisemmin avioliittolaissa säädettiin vihkiparin sukupuolesta. Kirkkojärjestyksessä ei ole asiasta mainintaa eikä kirkko ole päättänyt muuttaa kirkkojärjestystä avioliittolain muutoksen jälkeen.
Kun KHO ottaa kantaa keskustelussa mainittuun oikeustapaukseen, se joutuu mielestäni ratkaisemaan sen, aiheuttiko avioliittolain muutos sen, että kirkkojärjestykseen ilmestyi ”tyhjästä” tulkinta, että pappi ei saa juridisesti vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria. Ja jos ilmestyi, mihin kirkkojärjestyksen pykälään tämä tulkinta perustuu.
Virkamiehen oikeusturvan kannalta tässä on suuri epäkohta se, ettei tuollaista vihkimisen kieltoa löydy mistään lainsäädännössä. Ja tällöin kysymys on, voiko viranomainen (tuomiokapituli) antaa rangaistuksen asiassa, jossa virkamies ei ole rikkonut mitään lakia.
”Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaikka avioliittolakia on muutettu, kirkkojärjestystä tai sen tulkintaa olisi muutettava.” Eikö tämä tarkoita pikemminkin, että kirkkojärjestykseen on yksiselitteisesti kirjattava kirkon kanta avioliiton solmivien sukupuoleen – on se kanta sitten tuo tai tämä. Sitten ei tarvitsisi keskustella tulkinnoista.