Strategian hyödyt

Kirkko näyttää uusivan strategiaansa. Luonnos tarjosi ainakin hyvät naurut: ”Käännämme jäsenmäärän nousuun.”

Strategioita on tehty kirkossakin kai ennenkin, ja ennenkaikkea yrityksissä ja yhteisöissä. Niistä on varmasti paljon hyötyä, koska niitä laaditaan niin paljon. Jostain syystä nettiin ei vain ole tullut laitetuksi yhtäkään esimerkkiä. Korjataan asia tämän blogin kommenteissa! Eli:

Olipa kerran seurakunta S. Siellä erosi N1% jäsenistä joka vuosi, ja vain M2% kävi jumalanpalveluksissa jne, ihan kuten muissakin samankokoisissa seurakunnissa. Voi kurjuus, heikolta näytti. Mutta vuonna V tehtiin strategia, jossa mainittiin asiat A1, A2 ja A3. Ja nyt jäseniä eroaa enää N2%, jumalanpalveluksissa on jopa M2% jäsenistä ja niin edelleen. Kyllä kannatti strategia laatia!

Edellä on valmis luonnos. Monikin varmaan täyttää tyhjät kohdat ja näemme suuren joukon onnistumistarinoita.

 

  1. Jori Mäntysalo :”Luonnos tarjosi ainakin hyvät naurut: ”Käännämme jäsenmäärän nousuun.””

    Taidat olla strategisesta suunnittelusta samaa mieltä kuin Scott Adams kirjassa Dilbertin periaate: ”On kaksi hyvää tapaa rakentaa strategia: 1. Kerätä tietoa. 2. Unohtaa se.”

    Todellisuudessa strateginen suunnittelu on työtä vaativa monivaiheinen prosessi, jossa erilaisten analyysien avulla muodostetaan organisaatiolle uusi tavoitetila eli visio, jota kohti on viisasta ”suunnistaa”. Vision perusteella eri työaloille muodostetaan toimenpidesuunnitelmat, jossa tavoitetilassa määritellyt tavoitteet muunnetaan operatiiviseksi käytännön toiminnaksi asettamalla työaloille konkreettiset operatiiviset tavoitteet. Prosessiin kuuluu myös työntekijöillä olevan asiantuntijuuden huomioiminen, ja mielestäni se onnistuu parhaiten käyttämällä osallistavia ryhmätyötekniikoita, jotta jokaisen ja hiljaisimmankin työntekijän asiantuntijuus tulee varmasti huomioiduksi. Kun omaksi mielikuvaksi on jäänyt, että jopa seurakunnan talousarviosuunnittelu koetaan joissakin seurakunnan aktivistipiireissä vastenmieliseksi ”liian maallisena”, niin ehkä on liikaa vaadittu, että innokkaimmat seurakuntien jäsenet ymmärtäisivät strategisen suunnittelun kokonaisuutta ja tärkeyttä. ”Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki” kuitenkin kirkon johdolle, joka on tarjonnut kirkon jäsenille mahdollisuuden osallistua tähän koko organisaation kannalta tärkeään prosessiin.

  2. Jotain toivoa voisi ehkä olla, jos tuonpuoleiseen kurkottavaa toimintaa ei monopolisoitaisi yliopistoteologialle, jonka tieteellisyytensä vuoksi pitää sulkea yliluonnollinen ulos.

    Ihmisiä ei kiinnosta se, mitä teologia tutkii vaan esim. se, voiko tuonpuoleisesta saada apua (/hyötyä/elämänohjeita/ymmärrystä), onko elämää kuoleman jälkeen, onko elämällä Tarkoitus ja onko Jeesus muuta kuin satunnainen ajattelija historian hämärässä?

    Missä aikuinen voi aidosti ja vapaasti kysellä ja pohdiskella näitäkin kysymyksiä? Niin että tuotaisiin esiin erilaisia tapoja ajatella, joista voisi halutessaan omaksua eväitä omaan ajatteluunsa!

    Ihmisiä ei myöskään keskimäärin kiinnosta kouristuksenomainen usko lukkoonlyödyin näkökulmin, jotka tuomitsevat erilaiset näkökulmat ja ihmiset.

    Jumalan aivoitukset ovat yhä meistä (uskovistakin) yhtä kaukana kuin taivas, koska olemme pelkojemme, porukoidemme, tottumustemme, laiskuutemme, itsetyytyväisyytemme ja harjaantumattomuutemme vankeja.

    Jos joku kaipaa noissa seikoissa sparraajaa, kuten minäkin kaipaan, niin odotan innolla aikaa ja paikkaa ajatustenvaihdolle.

  3. Osoita yksikin, koka tekee Jeesuksen opetuslapsia! Eri kuppikuntien tai vaikka Paavalin opetuslapsia kyllä yritetään tehdä, mutta kuka on valmis luovuttamaan ihmiset Jeesuksen hoiviin, luopuen omasta kunniasta ja vallasta heihin nähden.

    Tarvitseeko ihmetellä, miksi herätyksen voimaksi ei laskeudu Henkeä?!