Stubb, tviitti ja matala valta

Pääministeri Alexander Stubbin (kok) tviittailusta on herännyt julkinen keskustelu, joka kerää yhä kierroksia. Tämä ei ole yllätys. Jo ennen astumista pääministerin virkaan oli odotettavissa, että hänen tapansa käyttää sosiaalista mediaa nousee ennen pitkää agendalle.

Vääjäämätön tapahtui, kun ansaittua lomaansa viettävä urheilua intohimoisesti harrastava Stubb oli matkustanut Joroisille triathlon-kisaan. Samaan aikaan Israel oli aloittanut maahyökkäyksen Gazaan ja Ukrainassa oli ammuttu alas matkustajakone, mikä johti noin 300 elämän päättymiseen. Kun monien muiden valtioiden päämiehet tviittasivat huolestuneita 140 merkkisiä raskaista maailmanpoliittisista tapahtumista, pääministeri Stubb hekumoi triathlon-tviiteillään ja kuvillaan.

”En minä mitään twiittejä ’puolustele’, minä vain twiittaan. Eikä niitä kukaan ekana ’uutisoi’. Minä twiittaan ne ekana. #hymiö #avoimuus” Stubb kirjoitti eilen omalla Twitter-tilillään. Se oli vastaus medialle, jossa oli annettu ymmärtää Stubbin puolustavan tviittejään. Ilmeisesti jossakin oli myös annettu kreditit sille nimenomaiselle medialle, joka oli ehtinyt ensiksi julkaista Stubbin tviitit verkkosivuillaan.

Kun nyt kerran on käynnistetty keskustelu siitä, kuka aloitti Stubb-keskustelun, annettakoon kunnia sille kelle se kuuluu. ”Viattomia kuolee, maailma on tulessa ja meillä pääministeri tviittailee Teräsmies-kisastaan. Uskomatonta!” kirjoitti 19. heinäkuuta Ylen Brysselin toimiston päällikkö Elina Ravantti, jonka Twitter-tilillä lukee mielipiteiden olevan hänen omiaan. Ravantti aloittaa Ylen ulkomaantoimituksen päällikkönä ensi viikon alusta. Brysselissä hän on luonnollisesti työskennellyt lähellä suomalaisia EU-vaikuttajia, myös Stubbia.

Ainakin Twitterissä keskustelu räjähti vauhtiin Ravantin tviitistä. Sen osoittaa sekin, että sitä on uudenlleentviitattu peräti liki 100 kertaa. Se on erittäin korkea luku. Joku voisi ihmetellä, miksi ei Yle itse uutisoinut asiaa, jos sen tuleva ulkomaan uutisista vastaava päällikkö oli ottanut asiaan näin voimakkaan kannan. Yle uutisoi, muutama päivä myöhemmin 23.7. Helsingin Sanomien ja Kotimaan arvostelevan Stubbin tviittailua. Kotimaan osalta se viittasi artikkeliin, jossa eduskuntatutkimuskeskuksen vt. johtaja Erkka Railo oli ilmoittanut pitävänsä Stubbin triathlon-tviittejä tyylirikkona. ”Syntyy erikoinen asetelma, jos pääministeri laittaa kovin kevyitä yksityiselämän viestejä tilanteessa, jossa kansalaiset ovat huolissaan ulkopoliittisesta tilanteesta”, Railo katsoi.

Sananvapautta on pääministerin toiminnan arviointi

Stubbin tviittejä paitsi kritisoitiin myös puolustettiin somessa. Jokaisella on oikeus aitoon iloon harrastuksistaan, kesään ja rentoutumiseen. Pääministerillä on oikeus pitää lomansa aivan kuten muillakin suomalaisilla. Tviittien kritisoimisessa nähtiin merkkejä sananvapauden rajoittamisyrityksistä ja kateutta Stubbin ekstroverttia persoonaa kohtaan.

Tämä on totta, Stubbin voidaan pääministerinä katsoa näyttävän mallia myös muille kansalaisille. Hän harrastaa liikuntaa, terveellisiä elämäntapoja ja osaa painottaa työtään ja vapaa-aikaansa niin että kyky tehdä työtä säilyy hyvänä. Lomastakin voi pitää kiinni, pääministerinäkin ainakin johonkin rajaan saakka. Tällainen on eittämättä hyvä asia, jos ja kun ajatellaan hänen olevan maassamme keskeinen roolimalli. Lisäksi Stubb osoittaa tviiteillään, ettei hänessä ole tekopyhän vikaa. Onhan selvä, ettei pienen maan pääministeri pysty eikä voi ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Jatkuva tviittailu ja huoleilu eri maiden kriiseistä ja sotatilannepäivitykset eivät nekään olisi välttämättä uskottavia.

Asialla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Stubbin Twitter-tilillä on reilusti yli 100 000 seuraajaa. Häntä tarkkailevat muun muassa lukuisat kansainväliset poliitikot. Muissa maissa tuskin ollaan tietoisia, että Stubb on lomilla. Kenties ulkomailla Stubbin, rauhanturvaamisen suurvallan pääministerin, tviittejä on ihmetelty myös.

Omien triathlon-kuvien postaaminen kansainvälisessä kriisitilanteessa voi näyttää välinpitämättömältä, vaikkei Stubb sitä itse olisikaan. Pääministerinä Stubb edustaa koko Suomea, myös jokaista suomalaista tviittaajaa. Siinä mielessä hänen Twitter-käytöstään on voitava myös arvioida. Ei ole sananvapauden vastustamista, jos arvioi – vaikkakin arvostelu on joidenkin poliitikkojen osalta saanut myöhemmin vastenmielisiä populistisia piirteitä.

Pääministerin ministeriryhmän erityisavustaja Juho Romakkaniemi on yllättäen katsonut, että Stubbin tviittailun kohdistuvassa kritiikissä on ollut myös kyse siitä, että pääministerin sananvapauteen on yritetty vaikuttaa painostamalla. ”Sananvapaus, sormella osoittaminen ja mielensä pahoittaminen on hassu yhdistelmä”, Stubb itse tviittasi eilen.

Perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus. ”Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.” Stubbin kohdalla ei voida puhua siitä, että hänen viestiensä julkaisemista olisi koetettu estää. Väitteet sananvapauteen kajoamisesta ovat yhtä vahvasti populistisia kuin viikko-pari Stubbin tviittien jälkeen oppositiopuolueista kuuluva pisteidenkalastuskritiikki.

Uudenlainen ja poikkeuksellinen vaikuttaja

Mistään vakavasta kriisistä Stubbin tviittailun kohdalla ei ole kyse. Sillä tuskin on vaikutuksia hänen kansansuosioonsakaan, ainakaan tässä vaiheessa. Hieman hämmentävää on, että Stubb näyttää omilla lausunnoillaan pidentävän keskustelua. Tätä tosin voi perustella se, että tukea on nyt paremmin saatavilla kun hänen arvostelunsa on mennyt osin överiksi. ”Twitter on olemassa keskustelua varten. Työtä ja vapaa-aikaa. Kannattaa aina olla oma ittensä. Ei muuteta mitään.” Stubb sanoi eilisessä tviitissään. Sävy oli erilainen kuin hänen erityisavustajallaan Romakkaniemellä muutamia päiviä ennen.

Kun Helsingin Sanomien uutistuottaja Piia Elonen oli kirjoittanut oman kritiikkinsä Stubbin tviittailuun, Romakkaniemi kehui Twitterissä Elosta niin taitavaksi ammattilaiseksi, että häntä on aina viisasta kuunnella ja oppia. Tämä saattoi tosin olla Romakkaniemeltä sarkasmiakin. Pienenä sivupolkuna mainittakoon, että oma tärkeä keskustelunaihe politiikassa olisi avustajien ja ministerien some-käytön koordinointi. Tämäkin asia on nostettu Twitter-keskusteluissa esiin. Nyt kukin avustaja saattaa kirjoittaa, ”omissa nimissään”, omat näkökulmansa ilmoille ja koordinoinnin epäonnistumisen vaara on olemassa. Tällaisessa neitseellisessä poliittisessa some-kulttuurissa on ilman muuta myös oma kiehtovuutensa ja avoimuutensa, jonka toisaalta soisi säilyvänkin.

Toki Stubbilla on oikeus olla muuttamatta some-tyylissään mitään ja pysyä uskollisena linjalleen tai ainakin sanoa, ettei hän muuta mitään. Tosin käytännössä jo jonkin aikaa on näyttänyt siltä, että Stubb on alkanut entistä enemmän kertoa Twitterissä viranhoitoonsa liittyviä asioita ja keskittynyt kansainvälisiin isoihin ongelmiin.

Alexander Stubb on monessa mielessä tervetullut poikkeuksellinen, uudenlainen ja raikas johtaja suomalaisessa pääministerigalleriassa. Kansalaisina voimme olla kiitollisia, että hänen edesottamuksistaan saa tietoa sosiaalisessa mediassa. Tätä hänen toimintaansa voi tarkastella myös vallan käytön tai tyylin näkökulmasta. Viestinnän tutkija Anu Kantola on vastikään kirjoittanut terävän kirjan Matala valta (Vastapaino). Siinä hän tarkastelee poliitikkojen ja yritysjohtajien vallankäytön ”tyylien” muuttumista. Kantolan mukaan moderni valta yrittää usein häivyttää itsensä ja tekeytyy hallittaviensa kaltaiseksi. Stubbin Twitterin käytössä voidaan kenties nähdä tällaisia modernin vallankäytön ja kansan pariin tulemisen piirteitä.

Kantolan mukaan isällinen ja byrokraattinen vallankäytön tyyli on rapistunut vuosikymmenten kuluessa ja nyt valta ”mataloituu” poliitikkojen tullessa eri tavoin rahvaan tykö.

Stubbissa on vallankäyttäjänä poikkeuksellisia ja erityislaatuisia piirteitä, jollaisiin ei ole Suomessa ole hänen asemassaan olevilta totuttu – vaikkei Kantola hänestä suoraan kirjassaan puhukaan. Stubb ei ollut vielä pääministeri kirjan valmistuessa.

Analyysissaan Kantola kuitenkin katsoo, että poliittiset johtajat esiintyvät edelleen hyvin vakaasti, vaikka siellä täällä näkyy reippaammin esiintyviä poliitikkoja. ”Korkeimmissa asemissa olevat poliitikot, presidentit, ministerit ja suurimpien puolueiden johtohahmot, ovat tyyliltään hyvin maltillisia”, Kantola katsoo. Stubb kuitenkin lienee poikkeus tähän arvioonkin. Paitsi vallankäytöltään ja tähän kytkeytyvältä some-toiminnaltaan hänen voitaneen katsoa edustavan uudenlaista poliittista ylintä johtajuutta. Vaikka hän on edeltäjäänsä Kataista vanhempi, somen käyttö edustaa nuoremman sukupolven sosiaalisen median preesensiä selfieineen , jos tällainen yksinkertaistava sukupolvijako sallitaan tehtävän.

Parhaimmillaan Stubbin tviittailu synnyttää, ja on jo synnyttänyt, keskustelua myös sosiaalisen median käyttötavoista ja keskustelukulttuurista. Sillekin on tarvetta. Stubbin soisi myös itse osallistuvan tähän keskusteluun nykyistä enemmän. Näin varmasti käykin, mutta dialogiin ei vielä riitä se, että ”ei muuteta mitään”. Tai se ei ainakaan edusta matalaa valtaa.

Johannes Ijäs, Kotimaa-lehden uutispäällikkö, Twitter: @ijasjo