Piti jo aiemmin kirjoittaa vastausta blogiin Haloo, mikä ihmeen eropiikki?. Kommentoin tuolloin lyhyesti ”Ilmaisena vinkkinä kerron, että kirkon(kin) kannattaa seurata nimenomaan suhteellisia eropiikkejä, ei tältä osin absoluuttisia lukuja.”
Nyt asia tuli sopivasti ajankohtaiseksi. Päivi Räsänen oli taas julkisuudessa, eilen erosi vajaat tuhat ja tänään eroaa näillä näkymin pari tuhatta. Eropiikki tuntuu isolta absoluuttisin luvuin, mutta ennenkaikkea se on sitä suhteellisesti. Nyt on heinäkuu, hyvät ihmiset! Puoli Suomea liottaa varpaitaan laiturin nokassa.
En pidä vertailua Homoiltaan 2010 lainkaan liioitteluna. Vuodenaika sattui nyt olemaan kirkon onni, osin myös Vihtavuoren räjähdysvaara joka söi osan julkisuudesta.
Räsänen on kirkolle vaarallinen ja nyt käynnissä oleva eropiikki on sille suhteellisen vahva todiste.
* * *
Kerrottakoon sama asia kirkon kannalta positiivisemmalla esimerkillä. Vuonna 2007 Imatran seurakunta menetti runsaasti jäseniä. Muut samankokoiset seurakunnat menettivät kuitenkin noin kaksi kertaa niin paljon. Silloinen Imatran kirkkoherra Olli Aalto (nyk. Marja-Sisko Aalto) siis ilmeisesti hoiti hommansa suhteellisen hyvin.
Vaikka arkkipiispan mielestä kirkkoministeri Räsänen on ”vain kirkon rivijäsen”, niin on hän ainakin varmasti kirkon kallein jäsen! Päivin jäsenyyden kustannukset lasketaan jo kymmenissä miljoonissa euroissa. Kallis on oikeamielisyyden hinta
Laatu paranee, kun määrä vähenee.
Päivin lausumat tervehdyttävät kirkkoa monellakin tavalla.
Eroamisia saattaisi ainakin hieman rajoittaa sekin, jos kirkoon voisi liittyä takaisin noin vuoden kestävän katekeesin jälkeen. Nykyisinhän näitä eroamisia käytetään sivullisellekin seuraajalle täysin ilmeisinä kirkkopoliittisina aseina.
Iltalehti
Kallis on usko, mutta niinhän moni on vannonut ajan hengessä, että vaikka marttyyrikuolemaan mennään. Puhdistus on käynnissä? Että pidot paranee, kun saadaan rupusakki pois kulmilta norkoilemasta kirkon armoa. Nuo kerjäläiset.
Täytyy todeta, että Kari Mäkinen oli todellinen vapaa-ajattelija sanoessaan, että”Sisäministeri Räsäsellä on oikeus puheisiinsa ja mielipiteisiinsä. Niistä voi olla eri mieltä tai samaa mieltä, mutta kirkon kannanotoiksi niitä ei tule sotkea”.
Minusta olisi hyvä puhua sanavapauden hinnoista. Toisaalta mitä muuta voisi sanoa. Voisi ottaa jonkun asian, jolla alkaa puolustaa jotain toista. Siis tuo ei ole siksi hyväksyttävää. Onko siinä kyse sanavapaudesta vai siitä, että ei olla valmiita irrottamaan rahasta tai etuuksista, jotka menetetään. Mutta sen voi pukea myös huoleksi. Sen ja sen takia ei ole sopivaa sanoa noin. Se ja se ei saa sanoa noin. Tai siitä voi tehdä kantelun tai vaatia sanojan eroa tehtävästään. Sanavapaudella on hintansa.
Toimituksiin saapui juuri seuraava viesti sisäministeriltä. Keskustelun ydin kiteytyy sen viime lauseissa. Piispat tietävät tämän, entä toimittajat?:
”Uskonnollinen lukutaito on heikkoa
Tässä keskustelun tiimellyksessä totean vain, että uskonnollinen lukutaito taitaa olla ohutta tänä päivänä. Kirkolliskokouksen hyväksymä kirkkokäsikirja edustaa Suomen evankelisluterilaisen kirkon virallista näkemystä ja sieltä löytyy lause, jonka varmasti myös kaikki piispamme allekirjoittavat: ”Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.” (24. sunnuntai helluntaista)
A
Kirkosta eroamispiikki on tosiaan aikamoinen. Kirkosta eroaa keskimäärin nykyään 70 ihmistä päivässä. Päivi Räsäsen puheen tultua eilen julkisuuteen, kirkosta erosi eilisen päivän aikana 960 ihmistä. Tämän päivän aikana kirkosta on eronnut (klo 17.45 mennessä) 1731 ihmistä. Kirkosta voi erota sähköisesti käsittääkseni klo 24 asti. Tämän päivän aikana eronneiden määrä todennäköisesti kasvaa yli kahdentuhannen.
Tuo Räsäsen kommentti oli julkaistu hänen kotisivuillaankin. Räsänen jatkaa taas äärimmäisen kömpelöä viestintälinjaansa. Oliko tämä viittaus kirkkokäsikirjaan vinoilua arkkipiispan kommenteille? Käykö sisäministeri nokkapokkaa arkkipiispan kanssa vai mistä tässä on kysymys? Räsäsen jokainen selitys näyttää herättävän kaksi kysymystä lisää. Sisäministeri sananselittäjänä on erittäin outo ilmestys, varsinkin ne selitykset jäävät yleisten, monitulkintaisten oppilauselmien tasolle.
On ikävä, että meillä on sisäministeri, jolla ei juuri ole harkintakykyä, vain oikeassa olemisen kova halu, maksoi mitä maksoi. Toivottavasti emme joudu poliittiseen tilanteeseen, jossa tuo lyhytnäköisyys aiheuttaa haittaa koko Suomelle.
Jos tilanteeseen osataan suhtautua oikein, tämä tekee kirkolle hyvää. Vapaa-ajattelijat saavat omansa pois kirkosta, mitä he ovat jo pitkään tavoitelleetkin ja uskovat löytävät hengellisen kodin.
Ei tämä ole kirkon kuolemaksi. Sisäministeri Räsänen teki sille palveluksen, joka olisi pitänyt tapahtua jo kauan sitten.
”Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.” Omatunto on ruotsiksi ”samvete” ja englanniksi conscience eli yhteisön tunto.
Kristillinen yhteisö on maassamme kansa, joka on ollut Jlan sanan vaikutuksen piirissä jo niin kauan, että on Jumalallisen ymmärryksen valaisema ja sitoma.
Nämä yhteisöt (some) ovat oiva tapa yhteisen käsityksen hakuun ja omatunnon toteutumiseen eri kysymyksissä.