Kun 16-vuotiaana lähdin lukeman Raamattua läpi , projekti joka kesti vuoden, niin suurelta osalta se oli turhauttavaa. Vasta kun pääsi historian kirjoihin ja varsinkin Daavidin sukuhistoriaan, niin romaanin lukija minussa heräsi ja eläytyminen tuli mahdolliseksi.
Mutta se suuri viisaus, jonka odotin löytäväni sieltä, antoi odottaa itseään kunnes pääsin Johanneksen evankeliumiin. Se kosketti , ei viisutena, vaan eeppisenä tekstinä ,avaten lähteiden, joiden olemassaoloa en tuntenut, luukkuja.
Koska olin käynyt vanhaa hyvää suomalaista koulua, niin Raamatun sisältö avainkertomuksineen oli tuttua. Nyt odotin ,että se varsinainen uskonnollisuus, joka ei kouluopetuksesta lähtenyt käyntiin ,paljastaisi itsensä.Vaikka lukiessa jotain aina pilkahteli, niin kokonaisuus ei tehnyt kovinkaan syvää vaikutusta.
Vasta kun luin Valtarin Felix onnelinen ja Valtakunnan Salaisuus ja Ihmiskunnan Viholliset, jotka ilmestyivät noihin, aikoihin aloin hajjaamaan asioita. Samoin Rolf Arnkil ja Boenhoffer, jotka tulivat 60-luvulla, olivat keskusteluineen silmänavaajia Raamattuun.
Yllättyikö joku kun sanon että yllä olevat kirjat avasivat Raamattua? Jollei, niin pitäisi.
Oli ollut vaikeata löytää yhteyttä Vivamossa ja seurakuntanuorissa kokemaani uskonnolliseen elämään ja Raamattuun.
Seurat, varsinkin hengelliset laulut niissä ja karismaattiset todistukset, oli se varsinainen hengellisyys josta tunsi saavansa jotakin.Raamattu oli keskustelun aihe raamattutunneilla mutta se kasvatti vain saivartelua ja loistamista hienoilla repliikeillä.. Se mikä kosketti, ei suinkaan ollut Raamatun sisältö, vaan se miten mukaansatempaavasti sitä selitettiin, siis selittäjän karisma.
Vasta kun sai ensikosketuksen opintojen kautta raamattutieteelliseen kirjallisuuteen ja keskusteluun, niin aloin ymmärtämään sitä että Raamatusta saattoi löytää yhtä ja toista. Tuntui aivan luonnolliselta että historiallis-kriittinen ja rationaalinen raamatuntutkimus oli tullut tuloksiin jotka olivat kaukana hengellisestä rakentamisesta.Jeesuksen maallinen hiustoria kiusasi pitkän aikaa.
Minun kohdallani kävin läpi prosessin eri tutkija koulukuntia selaillen. Se antoi yllättävän paljon . Että raamattuun voi suhtautua rationalisesti oli hyvin vapauttavaa. Lueskelen vieläkin Raamattua tietynlaisilla psykologisilla silmälaseilla varustettuna, mutta se ei ole ainoa lukutapani. Kun tekstejä lukee aikahistoriallisesti niin tekstin varsinainen sanoma säilyy ja panee hämmästelemään.
Todellinen Raamattu herätys syntyi kun lueskelin Gershom Scholemin Juutalaista Mystiikkaa. Hän kertoo kuinka juutalaisessa mystiikassa Torah käsitetään ogranismiksi. Kirjain on kuollutta, vain organismi elää. Kannattaa tutustua Talmund selityksiin, niin huomaa että vastaväitteistä huolimatta, kristinusko, niinkuin se on kehittynyt , ei ole suoranaista jatkoa juutalaisuudelle , vaan molemmat elävät omaa elämäänsä.Tämä ei estä hengellisesti hyötymästä toinen toisensa ymmärtämisestä.
Mielestäni tuota organismi -ajatusta voi muotoilla ja päätyä käsitykseen että Raamattu on , ei vain elävä organismi ,vaan myöskin ekologinen systeemi.
Vaeltaessaan raamatun ekologisessa systeemissä hengittää toisenlaista ilmaa verrattuna rationalistien ja sofistien ymmärrysyrityksiin, vaikka heidän työnsä heille sallittakoon yhtenä etappinen heidän vaelluksellaan.Elämä minussa löytää yhtymäkohtia Raamatun ekologiaan. Hengellisyydelläni on juuret yhteiseen menneisyyteen, vaikka se onkin toisenlainen kukka suurella yhteisellä niityllä.
Äänekäs äärivähemmistö ei tyydy kirkkovaltuuston päätökseen, jonka valtaa osa tästä ääriporukasta on aikaisemmin puolustanut. Kun jää äänestyksessä vähemmistöön, niin jo on kova paikka.
Oikea ja hyvä tavoite (=naisten ja homojen aseman parantaminen kirkossa) ei oikeuta mitä tahansa keinoja.
Lähetystyötä saa mennä aivan vapaasti tekemään. Sitä ei ole kielletty ja tietääkseni monet järjestöt kautta maailman olisivat kiitollisia ammattitaitoisesta vapaaehtoistyövoimasta. Se olisi paljon parempi ja rakentavampi lähestymistapa kuin kirkkovaltuustoissa valittaminen ja kotimaisen politiikan tekeminen.
Syyte työsyrjinnästä on jokseenkin älytön. Mikäli tätä todella tapahtuisi, niin Aluehallintovirasto voisi puuttua ko. työnantajien toimintaan. Ja voisihan tutkintapyynnönkin joku tehdä. Taitaa vain olla niin, ettei väitteille ole katetta. Tässä rikotaan mielestäni kahdeksatta käskyä aika tavalla, kun lausutaan noin painavia väittämiä.
Itse olen ollut tutustumassa SLEY:n Japanin lähetyskenttään eikä siellä todellakaan syrjintää näkynyt. Päinvastoin: osallistumme leirille, jossa mukana oli vammaisia nuoria muiden joukossa. Hienoa työtä kentällä tehtiin ja ajettiin Kristuksen asiaa.
On jokseenkin käsittämätöntä, että joidenkin agendana on kirkossamme keskittyä erimielisyyksien luomiseen sen sijaan, että keskittyisimme kukin tahoillamme Jumalan valtakunnan työhön.
Rinnastetaanko tässä kommentissa homot vammaisiin?
Martti, jokaisella ihmisellä on Jumalan luomisen perusteella yhtäläinen ihmisarvo. Syrjintää voi kohdistua eri vähemmistöryhmiin (esim. kielivähemmistö tai etninen tausta). Esimerkkini tarkoitti sitä, että jos jokin lähetysjärjestö toimii jotakin vähemmistöä kohtaan tasa-arvoisesti, niin tämä on todennäköinen toimintatapa muitakin vähemmistöjä kohtaan. Itse en ole tavannut sellaista syrjintää, jota tämän uutisen asianomaiset väittävät olemassaolevan.
Vantaan Tulkaa kaikki -ryhmä paljastaa todellista karvaansa.
Syrjiminen paranee siis syrjimällä. Sehän oli joku vanha lääkitsemismetodi?
Similia similibus curantur. Paracelsuksen periaate, joka on jälleen käytössä, ainakin homeopatiassa.
Koomista että Tulkaa kaikki liikeen jäseniä on tämän jakautumisen kannalla noin runsaasti. Olisiko liikkeelle parempi nimi Menkää kaikki tai Älkää tulko kaikki?
Menkää kaikki sopisi lähetysjärjestön nimeksi.
Tulkaa kaikki on ihan hyvä nimi. Pitempi versioo kuuluu näin: Tulkaa (ulos sieltä) kaikki (viidesläiset ja SLEYn porukka)!
Vantaan kirkkovaltuusto on tehnyt lain mukaisen enemmistöpäätöksen. Pulinat pois sen jälkeen. Tulkaa kaikki -liike tekee tempullaan itsensä naurunalaiseksi.
Päätös kunnioittaa kokonaiskirkon lähetystyön linjaa. Kaikkien kirkon lähetysjärjestöjen tulee saada tukea.
”Huomautamme myös, että esimerkiksi homovastaisten asenteiden vieminen ja vahvistaminen maissa, joissa homojen asema jo ennestään on heikko, aiheuttaa näille ihmisille ja heidän läheisilleen lisää kärsimystä.”
Tämä jos mikä on karmivan totta.
Juttelin joitakin aikoja sitten ugandalaisen anglikaanipapin kanssa. Hän kertoi, ettei ennen lähetystyötä Ugandassa edes ollut sanaa homoille eikä heitä kukaan vainonnut. Kirkkojen lähetystyö on tuonut Afrikkaan homofobiansa, joka kantaa tänään ikävää satoa. Mitä islam opettaa homoista, sen kristilliseksi luokiteltu lähetystyö vahvistaa. Hiljaisuus ja asiaan puuttumattomuus on hyväksyntää.
Kohta Afrikassa toistuu se, mikä natsi Saksassa. Homot vankiloihin, missä kukaan ei enää välitä, vaikka heidät eliminoidaan lopullisesti.
Lähetystyö näyttää enemmänkin olevan portti hyvään, seikkailulliseen elämään. Ihan kivaa jobia tavisduunarin silmin nähtynä. Ei ihme, että lähetysjärjestöt puolustelevat kiivaasti perinteistä nautintaoikeuttaan.
Mitä hyvää kirkot ovat saaneet aikaan Afrikassa, jos toiseen vaakakuppiin laitetaan se paha, mitä on saavutettu katolisluterilaisella seksuaalietiikalla?
Kosmologi, professori Kari Enqvist kirjassaan ”Uskomaton matka uskovien maailmaan”: “Katoliset ejakulaatio-ongelmat huipentuvat pedofiiliskandaaleihin ja kumiseen varmuusesineeseen, joka hiertää kirkkoa käsittämättömällä tavalla. Kirkon nyrpeä suhtautuminen kondomeihin tapaa talossa ja puutarhassa, varsin hiv-epidemiasta kärsivässä Afrikassa.”
VAADIN KIRKKOLAKIA NOUDATETTAVAKSI !!
KIRKKOHALLITUKSEN ON VALVOTTAVA, ETTÄ KIRKKOLAKIA NOUDATETAAN KIRKON JA SEURAKUNTIEN HALLINTOELIMISSA JA VIROISSA, ELI JULKISYNNISSÄ ELÄVÄT ON POISTETTAVA KIRKON ELIMISTÄ JA TYÖNTEKIJÖISTÄ. MYÖS SEURAKUNTAVAALIEHDOKKAIDEN PIIRISTÄ.
ANNETAAN RAAMATULLE JA TUNNUSTUSKIRJOILLE ELI KIRKKOLAILLE JÄLLEEN SE ARVOVALTA, JOKA NIILLE KIRKOSSAMME KUULUU!