Kun 16-vuotiaana lähdin lukeman Raamattua läpi , projekti joka kesti vuoden, niin suurelta osalta se oli turhauttavaa. Vasta kun pääsi historian kirjoihin ja varsinkin Daavidin sukuhistoriaan, niin romaanin lukija minussa heräsi ja eläytyminen tuli mahdolliseksi.
Mutta se suuri viisaus, jonka odotin löytäväni sieltä, antoi odottaa itseään kunnes pääsin Johanneksen evankeliumiin. Se kosketti , ei viisutena, vaan eeppisenä tekstinä ,avaten lähteiden, joiden olemassaoloa en tuntenut, luukkuja.
Koska olin käynyt vanhaa hyvää suomalaista koulua, niin Raamatun sisältö avainkertomuksineen oli tuttua. Nyt odotin ,että se varsinainen uskonnollisuus, joka ei kouluopetuksesta lähtenyt käyntiin ,paljastaisi itsensä.Vaikka lukiessa jotain aina pilkahteli, niin kokonaisuus ei tehnyt kovinkaan syvää vaikutusta.
Vasta kun luin Valtarin Felix onnelinen ja Valtakunnan Salaisuus ja Ihmiskunnan Viholliset, jotka ilmestyivät noihin, aikoihin aloin hajjaamaan asioita. Samoin Rolf Arnkil ja Boenhoffer, jotka tulivat 60-luvulla, olivat keskusteluineen silmänavaajia Raamattuun.
Yllättyikö joku kun sanon että yllä olevat kirjat avasivat Raamattua? Jollei, niin pitäisi.
Oli ollut vaikeata löytää yhteyttä Vivamossa ja seurakuntanuorissa kokemaani uskonnolliseen elämään ja Raamattuun.
Seurat, varsinkin hengelliset laulut niissä ja karismaattiset todistukset, oli se varsinainen hengellisyys josta tunsi saavansa jotakin.Raamattu oli keskustelun aihe raamattutunneilla mutta se kasvatti vain saivartelua ja loistamista hienoilla repliikeillä.. Se mikä kosketti, ei suinkaan ollut Raamatun sisältö, vaan se miten mukaansatempaavasti sitä selitettiin, siis selittäjän karisma.
Vasta kun sai ensikosketuksen opintojen kautta raamattutieteelliseen kirjallisuuteen ja keskusteluun, niin aloin ymmärtämään sitä että Raamatusta saattoi löytää yhtä ja toista. Tuntui aivan luonnolliselta että historiallis-kriittinen ja rationaalinen raamatuntutkimus oli tullut tuloksiin jotka olivat kaukana hengellisestä rakentamisesta.Jeesuksen maallinen hiustoria kiusasi pitkän aikaa.
Minun kohdallani kävin läpi prosessin eri tutkija koulukuntia selaillen. Se antoi yllättävän paljon . Että raamattuun voi suhtautua rationalisesti oli hyvin vapauttavaa. Lueskelen vieläkin Raamattua tietynlaisilla psykologisilla silmälaseilla varustettuna, mutta se ei ole ainoa lukutapani. Kun tekstejä lukee aikahistoriallisesti niin tekstin varsinainen sanoma säilyy ja panee hämmästelemään.
Todellinen Raamattu herätys syntyi kun lueskelin Gershom Scholemin Juutalaista Mystiikkaa. Hän kertoo kuinka juutalaisessa mystiikassa Torah käsitetään ogranismiksi. Kirjain on kuollutta, vain organismi elää. Kannattaa tutustua Talmund selityksiin, niin huomaa että vastaväitteistä huolimatta, kristinusko, niinkuin se on kehittynyt , ei ole suoranaista jatkoa juutalaisuudelle , vaan molemmat elävät omaa elämäänsä.Tämä ei estä hengellisesti hyötymästä toinen toisensa ymmärtämisestä.
Mielestäni tuota organismi -ajatusta voi muotoilla ja päätyä käsitykseen että Raamattu on , ei vain elävä organismi ,vaan myöskin ekologinen systeemi.
Vaeltaessaan raamatun ekologisessa systeemissä hengittää toisenlaista ilmaa verrattuna rationalistien ja sofistien ymmärrysyrityksiin, vaikka heidän työnsä heille sallittakoon yhtenä etappinen heidän vaelluksellaan.Elämä minussa löytää yhtymäkohtia Raamatun ekologiaan. Hengellisyydelläni on juuret yhteiseen menneisyyteen, vaikka se onkin toisenlainen kukka suurella yhteisellä niityllä.
Vantaalaisten kirkovaltuutettujen ongelma näyttää tämän lähetysraha-jupakan perusteella olevan juuri se, mistä piispat omissa ”Kutsu yhteyteen” -teeseissään kirjoittivat: ”Yhteyden uhkana eivät ole erimielisyydet vaan kyvyttömyytemme tulla niiden kanssa toimeen”.
Uhkailu, kiristys ja lahjonta on todettu tehottomiksi kasvatuskeinoiksi. Nykyisin niillä pääsee koulu- tai työpaikkakiusaajan maineeseen.
Olisiko aika vaihtaa moodia? Onkohan Vantaalla vielä kokeiltu dialogia ja samaan kahvipöytään hakeutumista lähetysjärjestöjen edustajien kanssa?
Ehkä lähetysjohtajat voisivat esittää ensin kahvipöytäkutsun, jos vantaalaiset TK-liikkeen aktivistit ja muut kirkkovaltuutetut eivät sitä itse ole vielä ehtineet tehdä..?
Tietämäni mukaan Tulkaa kaikki liikkeen edustajat ovat jo vierailleet mm. Sansan toimistolla.
Ongelman ydin taitaa olla siinä, ettei nämä vantaalaiset ole yhteistyöasiassa samalla linjalla Vesa Hirvosen kanssa.
Olisi mielenkiintoista tietää Vesan kanta liikkeestä jatkuvasti pulpahtelevaan aggressioon. Itse ehdotin liikkeen avainhenkilöille joitain määrittelyjä siitä, millaisia toimintatapoja pidetään liikkeessä hyväksyttävinä, mm. rauhanomainen toiminta on kaiken vastuullisen vaikuttamisen perusta. Näitä ajatuksia ei kuitenkaan näköjään ole otettu mukaan liikkeen ohjelmaan.
Minusta se on aina hieman epäilyttävää, jos jonkin liikkeen vastustajat ovat olevinaan huolissaan vastustamansa liikkeen yhtenäisyydestä ja julkikuvasta. Tällainen holhoaminen ei ole minusta vilpitöntä.
Jusu, tässä ei ole kyse huolissaan olosta vaan siitä, että jotkut Tulkaa kaikki-liikkeen kannattajat/jäsenet lähettävät ristiriitaista viestiä sen suhteen mitä he ilmoittavat toimintaperiaatteekseen. Esim. ovatko pienen ryhmän lähettämät toistuvat pamfletit yhtäpitäviä seuraavan liikkeen ilmoittaman ohjelman kanssa: ”Mottomme: Kristuksen kirkko on kaikille. Eri tavoin ajattelevien kirkollisten ryhmien välille on rakennettava luottamusta ja sovintoa.”?
Vantaalaisten valtuutettujen viestin merkittävin kärki lienee siitä, että he aloittavat nyt taistelun jo seuraavaa vaalikautta silmälläpitäen. Koska toimintatavat eivät liene kovin paljoa muuttumassa, luvassa on piispojen ja kirkon keskushallinnon halventamista, herätysliikkeiden ulosajoa kirkosta, sananvapauden rajoituksia kirkollisessa mediassa, riitaa, toraa ja paljon pahaa mieltä. Tämä toiminta näyttäisi kohdistuvan kaikkiin, jotka eivät ole sokeasti liikkeen kanssa samaa mieltä, pienikin kritiikki vaiennetaan, eikä mitään sillanrakennusta suvaita. Säätiedote seuraavalla vaalikaudelle: sarjatulta kaikkea liikkuvaa kohtaan.
Toinen merkittävä viesti, jonka valtuutetut jättivät on se, että he julkisesti sanoutuvat irti Tulkaa kaikki –liikkeen ohjelmasta, jonka mukaan he olisivat mm. sitoutuneet edistämään kirkollista yhteyttä. Näinollen äänestäjät eivät voi lainkaan tietää, mitä nämä ihmiset käytännön ratkaisuissaan edustavat.
Jusu Vihervaara kertoo, että hänen kommenttejaan on poistettu ja ihan aiheesta. Uskon, että hän puhuu tässä totta.
Sen sijaan minun kommenttejani on poistettu aina täysin aiheettomasti. Ainoa peruste on se, että olen kritisoinut Tulkaa kaikki -liikettä.
Ensimmäinen askel paranemiseen on se, että tunnustaa ongelman.
Jusu, kiitos kehotuksesta. Minulla kyllä on jo rikas, monipuolinen elämä, joten sitä ei tarvitse alkaa hankkimaan.
”Ensimmäinen askel paranemiseen on se, että tunnustaa ongelman.” Tämä on viisaasti sanottu.
Sitä voisi soveltaa myös ko. ristiriitaan, mikä ilmenee toistuvasti näitä kirjelmiä esittävien Tulkaa kaikki-liikkeeseen kuuluvien luottamushenkilöiden viestien sisällön ja Tulkaa kaikki-liikkeen ohjelmajulistuksen välillä. Tulisi tunnistaa/tunnustaa, että viesteissä on ristiriita ja se on ongelma. Ristiriita on siinä, että vaikka kerrotaan, että kirkko on kaikille ihmisille, niin kuitenkaan sinne eivät mahdu viisi lähetysjärjestöä kannattajineen.
Tulkaa kaikki liikkeellä on ilmeisesti sellainen käsitys, että he ovat Rakkauden asialla, kun halveksivat niitä, jotka ovat sitoneet omantuntonsa Raamatun Sanaan. Jos joku vaatii kirkonedustajat oikeuteen siitä, että valtion säädettyjä lakeja ei noudateta niin, ei mitään uutta auringon alla. Keisaria on pakko kumartaa, jos meinaa pitää ”päänsä” tallella. Miten tulee käymään?
Saman lain tähden Keisari tapatti Jeesuksen, kun kysyi kansalta:
”Te olette tottuneet siihen, että minä päästän teille yhden vangin irti pääsiäisenä; tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?”
Niin he taas huusivat sanoen: ”Älä häntä, vaan Barabbas!” Mutta Barabbas oli ryöväri.
Tulkaa kaikki liike on asettamassa nyt niiden päitä pölkylle, jotka eivät noudata Suomen lakia, vaan pysyvät Raamatun ilmoituksessa, joka paljastaa synnin, ilmoittaa Vanhurskauden ja julistaa Tuomion.
Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
mutta joka epäröi, on jo tuomittu, sillä se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. Kaikki vääryys on syntiä.
Kaikki ihmisen ruumiin toiminnot ovat luonnostaan puhtaat, mutta synti on se, joka saa meissä aikaan himoja, joiden takia maailmassa valitsee ahneus, haureus, itsekkyys, omanedun pyynti, riidat, raadollisuus kieroilu, paha puhe lähimmäisestä ja katkeruus.
Ihmisen kaikkinainen haureus (haureus=liiton rikkominen) on synnin seurausta ei itse synti. Kaikki synti siis johtuu, siitä, että olemme jo syntyessä pois totuudesta ja saaneet valehtelijan valheen lahjaksi luontoomme. (alkusynti)
Tämä on Raamatun selkeä ilmoitus.
Synti = (harhakäsitys Luojasta ja ihmisestä) on se ”juuri” joka saa kaiken pahan aikaan ja se on jokaisessa ihmisessä. Se ei ole meidän ulkopuolella vaan sisäpuolella.
Se, joka taistelee Jumalan Sanaa vastaan, puolustaa omaa syntiään, eikä ole vielä oppinut tuntemaan sitä Rakkautta ja Jumalan Armoa, joka tunnustaa vääryytensä Jumalan ja Ihmisten edessä.
Totuuden tunnustaminen on Kristityn ”alku” ja myös Kristuksen kirkon tehtävä maailmassa.
”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä ” 1.Joh.1:9-10
Ihmettelen, miksi alussa mainittuja järjestöjä vainotaan? Heidän toimintansa perustuu Raamattuun. Ketään ihmistä ei ns. heitetä pois. Kaikille on tarjolla pelastussanoma Jeesuksesta Kristuksesta.
Kun ei hyväksytä Raamatusta poikkeavia asioita, herää kysymys, kuka tai keiden olisi tehtävä parannusta? Ihmisiä ei olla sinänsä tuomitsemassa, vain joitakin vääriä tekoja ei pidetä oikeina.
On suurta rakkautta kertoa totuus ja ohjata pelastuksen lähteelle. Vielä on mahdollista kääntyä ja jokainen tarkatkoon omia tekojaan Raamatun valossa.
Uskovilla on yhteinen henki, mutta onko sitä? Liekö tämäkin kommentti liian suora…
Ihmisten suosio ei ketään pelasta. Etsitään mieluummin Jumalan suosiota.
Niin, tällä jutulla K24 liittää itsensä Tulkaa kaikki –henkisen toiminnan äänenkannattajaksi antamalla tärkeimmän merkin, jonka kirkon arjessa tunnistamme. Liikkeen aivan kaikilla tasoilla olen törmännyt tähän samaan ilmiöön, eli lähes pakonomaiseen tarpeeseen jakaa kirkkokansa kuvitteellisen mielikuvan perusteella syrjijöihin liikkeen itse asettamien kriteerien perusteella. Tämä kysymys tulee vastaani paitsi liikkeen ydinjoukossa, myös ulkokehällä hengaavissa homomyönteisissä kirkon ihmisissä, jotka hakevat samaistumiskohteensa liikkeestä. Joten näyttää siltä, että liike ei voi elää ilman tätä kahtiajakoa ja jotenkin sen täytyy edistää tätä kahtiajakoa kaikin keinoin. Arkkipiispakin kritisoi tätä YLEn ykkösaamussa. Paljon mieluummin tunnistaisin liikkeen niistä seikoista, joita näen sen nettisivuilla. Mutta siellä mainittuja asioita en näe lainkaan arjessa.
Yleensä syntiä hävetään ja se piilotetaan ihmisten silmiltä. Mutta nyt on sodomalainen röyhkeys astunut esiin vaatien heille avio-oikeutta ja puhuvat aina heidän syrjimisestään. Tahtovatko he tällä kovaäänisyydellä sammuttaa omantuntonsa ääntä, joka syyttää synnistä?
Tulkaa kaikki -liikkeessä on niin paljon erilaisia toimijoita. Vesa Hirvonen on fiksu ja asiallinen ja hänen kanssaan voi keskustella. Tosin ihmettelen, miksi hän on järjestössä.
Myös Sari Roman-Lagerspetzin kanssa voi keskustella. Hän puolustaa omia kantojaan, mutta hyväksyy myös sen, että hänen kanssaan ollaan eri mieltä. Tästä annan hänelle tunnustuksen.
Sen sijaan Johanna Korhosen kanssa ei voi keskustella. Häen tapansa keskustella on ensinnäkin se, että hän suuttuu eri mieltä oleville. Jos ja kun hän ei keksi mitään järkevää sanottavaa, hän tekee eri mieltä olevista rikosilmoituksen tai ilmiannon. Kummatkaan eivät johda mihinkään, mutta hän saa niistä ilmeisesti jotain tyydytystä.
Tästäkin kirjoituksesta hän tai joku hänen puolestaan palstaa päivystävä ilmeisesti tekee ilmiannon ylläpidolle. Ja koska ylläpito on samaa mieltä, että Korhosta ei saa arvostella, tämä luultavasti poistetaan. Veikkaan tälle vajaan tunnin ”elinaikaa”
Persoonat on erilaisia, mutta kaikkein kanssa voi keskustella. Olennaista kuitenkin on etti myöskään henkilöiden kannat ole kaiisissa asioissa täsmälleen samat. Hirvonen on käynyt rakentavaa keskustelua eri lähetysjärjestöjen edustajien kanssa ja pitää yhteistoiminnan jatkumista arvossa. Korhonen on julkisuudessa suhtautunut kriittisemmin yhteistoimintaan eri tavoin ajatelevien kesken.
Korhosen masinoima vallankaappausyritys kirkossamme ei tule onnistumaan isommassa mittakaavassa. Valitettavaa on, että nykyään moni nousukas käyttää seurakunnan luottamustoimea ponnahduslautana maalliseen päätöksentekoon pyrkiessään, vaikkei välittäisi tuon taivaallista taivasasioista. Lisäksi jotkut tulevat muuten vaan mellastamaan oman henkilökohtaisen missionsa ja ongelmansa kanssa.
Kysymys kuuluu, kenelle kuuluu luterilainen kirkkomme? Kuuluuko se Jumalaa pelkäävälle kristikansalle, vai Korhosen kaikensuvaitsevalle kultapossukerholle? Kerhon kunniapuheenjohtajana toimii odotetusti piispa Askola, mutta että jäsenhakemustaan on tyrkyttämässä myös arkkipiispa Mäkinen. Eikö arkkipiispalla ole munaa lyödä nyrkkiä pöytään, ja sanoa mitä on suomalainen luterilaisuus!? On kestämätöntä, että kirkkomme suuntaa määrittävät nykyään enenevässä määrin feministilesbot ja homoneekerit.