Miten moni tulee arjen keskellä tiedostaneeksi, miten iso on miljardi?
Miljoonalla eurolla saa melko hulppean talon ja reilun perheauton sen pihalle. Miljoona on haave, jonka varaan esimerkiksi Veikkaus on rakentanut liikeideansa. Toivo paremmasta saa, ellei ihmeitä, niin ainakin liikevaihtoa aikaan.
Miljardi? Se on kolmen nollan verran isompi summa kuin miljoona. Jos saisin miljardin, voisi rakentaa tuhat väljää ja tasokasta omakotitaloa ja kaikkien pihamaalla komeilisi reilunkokoinen menopeli.
Toistaiseksi kaikki arpajaisvoitot ovat olleet vain murusia, joten ajatukseni luksuskotien kylästä jää utopiaksi. Ainakin toistaiseksi. Todellisten asioiden todelliset suhteet, niitä en osaa olla miettimättä.
Kuten jokainen mediaa jonkinlaisella intensiteetillä seuraava, en ole voinut olla huomaamatta keskustelua samaa sukupuolta olevien suhteista ja muista yksityisasioista. Palstatilaa ja julkisuutta riittää loputtomiin. Puhutaan, niin kuin poliitikot puhuvat miljardeistaan ja me tavalliset ihmiset miljoonan kokoisista haaveistamme.
Vähemmistö, joka on pitkään joutunut olemaan piilossa, näyttää nykyjulkisuuden valossa melkein enemmistöltä. On parisuhteita, jotka ovat odottaneet vahvistusta jo kauan, joten tilastojen luvut voivat olla todellisuutta isompia – mutta korjautunevat aikanaan.
Mikä meitä vaivaa, kun luonnolliseen vaihteluun kuuluvat ilmiöt meitä näin kiusaavat ja ärsyttävät? Millainen suhteellisuudentaju on sellaisella ihmisellä, joka on valmis käymään vaikka kuinka syvällä vihan syövereissä tällaisen asian takia?
Kuka muu kuin Jumala on pätevä arvioimaan, mikä on syntiä, mikä ei. Ihminen, joka asettuu Jumalan rinnalle, ei itse muutu jumalaksi. Jos Jumala on meidät kaikki luonut, hänellä on varmasti perustelunsa sille, että inhimillisyyden kirjo on näin laaja, eivätkä kaikki ole samanlaisia.
Suhdeviidakoissa piilee paradoksi. Se, miten me heterot seksuaalisuuttamme toteutamme, on yksityisasia. Verhot kiinni, ovi säppiin ja pulinat pois. Silti, tirkistelisimme, paljon mieluummin kuin itsellemmekään uskallamme myöntää, erilaisten parien yksityisintä elämää. Unohtaen, että heilläkin on oikeus vetää verhot kiinni.
Seksuaalinen erilaisuus ei silti ole pelkkä yksityisasia. Jokaisella vähemmistöön kuuluvalla on vanhemmat, monilla lapsia, isovanhemmat, sisaruksia, serkkuja, työtovereita, ystäviä. Ne, jotka tuomitsevat erilaisen, heittävät synkän varjon myös tämän ihmisen läheisten päälle. On äiti, joka itkee lapsensa kohtaloa ja kohtelua. On oikeamielinen sukulainen, joka katkaisee välit juuri siihen lähimmäiseen, joka tukea kaikkein eniten kaipaisi. On läheinen, jonka yritykset lähetä kilpistyvät muuriin, joka on kasvanut aran sielun ja ankaran maailman välille. On myötäelävä lähimmäinen, joka esittää rentoa ja avointa, mutta sairastuu itsekin, koska oireilee piilotettua tuskaansa.
Kipu ei aina näy, mutta kun sen on kerran kohdannut ja oivaltanut, se muuttaa myös sivusta katsovaa.
Missään ei kerrota siitä, kuinka suuresta asiasta oikeasti on kyse. Onko mittaluokkana miljoona vai miljardi? Jos yhden ihmisen kokema syrjintä merkitsee miljoonaa – vaikkapa miljoonaa kyyneltä – millainen suure on vaikeassa tilanteessa olevan rakkaan ihmisen elämää seuraavien lähimmäisten kipu ja huoli? Monta miljoonaa, kenties jopa miljardi?
Samaan aikaan toisaalla: on suhteita, joissa kaikki ulkoiset normit täyttyvät, mutta joissa ilmapiiri ja erityisesti kaikkein pienimpien kokema todellisuus ovat kaukana hyvästä ja oikeasta. Miljoonia kyyneliä, mutta jopa liian vähän epäkohtia auki ravistelevia sensaatioita ja mediahuomiota.
Heterosuhteen voi solmia vailla ulkopuolisten hämmästelyä ja hämmennystä. Toisenlainen suhde vaatii enemmän uskallusta ja harkintaa, rohkeutta ja paineensietoa. Kevyin perustein ei toki kenenkään soisi elinikäiseen liittoon astuvan, avioliitto on aina iso askel, parempaan. Sitoutumiseen ja välittämiseen, huolenpitoon ja rakastamiseen.
Olisiko meillä sittenkin varaa suhteellisuudentajuun ja suvaitsevaisuuteen?
Miljoonan, jopa miljardin kyyneleen tai onnenhetken kysymys.
Erittäin hyvä ja puhutteleva kirjoitus, Liisa Laurila !
Olen tehnyt myös sellaisen huomion, että valitettavan monet ns ”aidot avioliitot” ovat pitkälti kiinni pitämisen liittoja, ainakin varttuneemman polven keskuudessa. Nuoremmissa kai sitten lähdetään eri teitä melko kevein perustein.
Kiitos, Eila Kujala!
Minua hämmentää se, miten vähän tässä kaikkialla vellovassa avioliittokeskustelussa puhutaan rakkaudesta. Kyse on kuitenkin ajattelevista, tuntevista ja rakastavista ihmisisitä.
Kaikilta tasoiltaan kaunis ja vaikuttava kirjoitus. Kiitos.
Monet, monet kiitokset tästä kauniista kirjoituksesta.
Lienen ainoa tälle alustalle kirjoittava lesbo ja naamaansylkemistä täälläkin saa toisinaan osakseen, vaikka ihmiset sanovat tekevänsä sen kristillisyyden nimissä. Se, että olen elänyt rakastavassa, uskollisessa parisuhteessa vuosikymmeniä ja meidät puolisoni kanssa on asuinmaassamme vihittykin jo toista vuosikymmentä sitten, näyttäytyy näille ’kristityille’ vain syntinä. Jos toisen ihmisen rakastaminen ja rakkauden osoittaminen tälle ihmiselle on suurin synti, niin ihmettelen, mitä on sellainen kristillisyys.
Itse asiassa se että asiasta kirjoitettaisiin paljon mediassa, on näköharha. Yleensä siitä kirjoitetaan vain silloin kun asiassa tapahtuu jotain uutta. Seuraavan kerran asiasta kirjoitetaan enemmän ensi vuoden maaliskuussa. Vain Kotimaa24 pitää asiaa joka päivä esillä.
Mistä tahansa asiassa sivuavasta tehdään suuri uutinen. Samaa kolumnia julkaistaan jatkuvasti vain sanoja hieman vaigdellen. Varmaan jiku tekstiqnalyysi paljastaisi että kyseessä on yksi ja sama kirjoittaja. Samat ihmiset rientävät niitä ylistämään ihan samoin sanoin. Ensin kiinnostuin mistä ln ksysymys kun alettiin puhua miljardeista. Jo toisessa kappaleessa alettiin toistaa samaa fuulaa joka on jo satoja kertoja julkaistu.
Olen pahoillani, jos johdin harhaan ja alkukiito sai odottamaan jotain muuta. Kirjoitin siitä, mitä olen nähnyt ja miten olen asioita tulkinnut.