17.6.2010 oli minulle tärkeä päivä. Helsingin maistraatti teki asiakirjojen perusteella juridisen sukupuolenkorjauksen. Sain naisen henkilötunnuksen.
Enää ei kaikista papereista heti näkynyt se vääräksi kokemani tieto, että olen juridisesti mies, vaikka minulle oli vahvistettu naisen etunimet. Sain myös anoa uuden passin ja ajokortin, joissa tärkeäksi osoittautunut kirjain M vaihtui kirjaimeen F.
Nyt vireillä olevassa henkilötunnuksen muutoksessa häivytetään sukupuolitunnus. Pidän sitä merkittävänä edistysaskeleena, koska omasta kokemuksesta ja monien ystävien kertomuksista tiedän, miten paljon harmia, vaikeuksia ja syvää surua sukupuolileimaaminen voi aiheuttaa.
Sukupuolijako kun ei ole jako kahteen eli että jokainen olisi selvästi mies- tai naispuolinen. On myös ihmisiä, jotka ovat siltä ja väliltä, ja heidän osanaan on ollut saada lunta tupaan.
Ole aina ihmetellyt, miksi melkein joka lipussa ja lapussa kysytään, onko sen täyttäjä mies vai nainen. Tasa-arvon kärkimaassa kummalista.
Monissa kielissä sanoissa on suku, ja se pitää tietää, että puhuu ja kirjoittaa oikein. Suomalais-ugrilaisissa kielissä tuota hankalaa ja tarpeetonta ominaisuutta ei ole. Se näkyy helposti yksikön 3. persoonan persoonapronominista: meillä se on hän. Kun mennään indoeurooppalaisiin kieliin, täytyykin muistaa han-hon, er-sie, he-she jne.
Minulle oli elämän uudelleen järjestymisen takia tärkeä saada oikea sukupuoli kirjoihin ja kansiin. Pitemmän päälle olisi parasta, ettei sukupuolta älyttömästi korostettaisi tai turhaan kyseltäisi. Se voi joillekin olla arka asia.
Olet niin rohkea! Kiitos, että jaksat olla sitä.
Julkilesbona oleminen on sata kertaa helpompaa.
Mutta, sinun ansiostasi, sinunkaltaistesi yksilöiden, jotka uskaltavat heittää peliin koko elämänsä, maailma muuttuu. Olet käynyt aivan hirvittävän tien, sinä ja perheesi. Sinulla on ollut uskallusta, perheelläsi on ollut uskallusta, en edes saata kuvitella sitä saastan määrää…
Silti sinä olet tässä, olet jaksanut olla tässä, sanomasi on tässä. Kiitos, että jaksat.
Maailmassa kun on tietyt biologiset asiat ja faktat, joihin myös yhteiskunnan elämä pitkälti perustuu ja vakiintuu, kuten ydinperhe jossa syntyy lapsia, heillä on jompikumpi sukupuoli, hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Jotta tämmöistä ihan perusjuttua meille aikuisille.
Niinhän se vähän on, että fundamentalistiuskoville ihmisten kokemus ei paina missään. Sillä kun ei oikein ole yksilön kannalta merkitystä, montako sukupuolta on tai ei ole, jos yksilö ei koe olevansa sitä mitä biologia ja peili kertoo.
Fundamentalismin suurin pelko on ihmisyys ja ja inhimillisyys. Tästä on seurannut, ja seuraa joka päivä, aivan turhia traagisia kohtaloita ja itsemurhia. Hedelmistään heidät tunnette.
Sinänsä aina mielenkiintoista, miten fundamentalistit eivät tunnista itseään Jeesuksen farisealaistarinoista, vaikka he täyttävät kaikki tarinoiden piirteet.
Höpö höpö hyvä mies…
Sukupuoliasioissa fundamentalisteille aurinko kiertää yhä maata.
Blogisti, ”Minulle oli elämän uudelleen järjestymisen takia tärkeä saada oikea sukupuoli kirjoihin ja kansiin. Pitemmän päälle olisi parasta, ettei sukupuolta älyttömästi korostettaisi tai turhaan kyseltäisi. Se voi joillekin olla arka asia.”
Oikea sukupuoli on tärkeä. Sitä ei kuitenkaan saisi kysellä? Pidemmällä ajan jaksolla neutraalisuus tämän asia äärellä olisi parempi ratkaisu? Alussa oli toisin.
Elämme erikoisia aikoja. Kysymys siitä, että olenko mies vai nainen voi olla niin arka, että se voi johtaa itsemurhaan? Johtopäätös tästä on se, että parempi olisi, että ei näin sopimattomin tavoin ihmisen sukupuolta määriteltäisi?
Heikko ja herkkä ihminen tarvitsee tukea. Häntä on autettava kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämän perusteella ei ehkä kuitenkaan pitäisi hylätä sitä tosiasiaa, että pääasiassa luomakunnassa on kuitenkin koiras ja naaras?
Kirjoitin julmasti, ja olen farisealainen Anteron mielestä?
Ihmiskunnan suurelle enemmistölle oma sukupuoli ei ole ongelma.
Vähemmistöille se voi olla.
Enemmistön henkinen kypsyys punnitaan siinä, miten se suhtautuu vähemmistöihin.
Vaarallinen keskustelun aihe. Vaikka joku yrittäisi hienovarasisesti kirjoittaa aiheesta jotain objektiivisesti , niin se luetaan subjektiivisesti.
Ei yhtään ”vaarallinen” (ihminenkö?). Me tiedetään jo, mitä fundikset haluaisivat sanoa, mutta eivät tohdi päin naamaa. Takana kyllä. Objektiivisen ja subjektiivisen välillä ei pitäisi olla eroa.
Sukupuoliasioista ei juurikaan keskustella rakentavasti. Sen sijaan tarjolla on mielipiteiden jyrkkää arvostelua ja mitätöintiä. Kukapa sellaiseen haluaa osallistua. Tämä on osa sitä strategiaa jolla vastustajien ääni on vaiennettu.
Onko vastustajan ääni vaiennettu vai yltyykö se vain? Tehdäänkö sovinnon etsijöistäkin vastustajia?
Kuulin että evankelista Ilkka Puhakalta oli kysytty: ”mitä mieltä olet kirkon ongelmista” Hän vastasi että on evankelista.
Tuosta opin, että ei kaikki kirkon ongelmat suinkaan ole minun ongelmiani. Eikä lopuistakaan minun tarvitse niitä ryhtyä kyhäämään. Seurakuntalaisena saa olla ihan sivussa asioista, jotka ei millään tavalla sivua elämääni.
Riidelköön ne jotka jaksavat. Mikäli kokevat jotain siitä hyötyvän.