”Konstantinolaisella käänteellä” eli kristinuskon v. 313 keisari Konstantinuksen antaman Milanon ediktin myötä saamalla uskonnonvapaudella ja valtiollisella suojalla on ollut merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia ajatellen myös nykyisiä inhimillisen ja arvokkaan elämän perustaan kuuluviksi katsottuja oikeuksia, ihmisoikeuksia. Yksi niin ihmisten kuin koko luomakunnan kannalta keskeisistä säännöksistä oli Konstantinus Suuren 3. maaliskuuta 321 antama edikti, joka antoi sunnuntaille suojan Rooman valtakunnassa ja sitä kautta länsimaisissa yhteiskunnissa – globaalein vaikutuksin.
Viime viikolla Saksan kirkot järjestivät yhdessä sikäläisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa 1700-merkkivuoden kunniaksi juhlatapahtuman ja liittouman (http://allianz-fuer-den-freien-sonntag.de/jubilaeum/), jossa keskeisesti vaikuttivat mm. Saksan evankelisen kirkon neuvoston pj. piispa Heinrich Bedford-Strohm ja katolisen piispainkokouksen pj. Georg Bätzing sekä liittokanslerin valtiosihteeri prof. Monica Grütters. Kyseessä on näin ollen ekumeeninen hanke. On myös erikseen kampanja nimeltä sunnuntaisuoja: www.sonntagsruhe.de, jonka ohjelmanjulistus kuuluu: ”Vapaa sunnuntai viettää juhlavuotta! 1.700 vuotta sitten 3. maaliskuuta 321 j.Kr. Konstantinus Suuri antoi valtiollisella ediktillä ensimmäisen valtiollisen suojan työvapaalle sunnuntaille historiassa. Sunnuntaisuoja oli saanut alkunsa. Nykyään on sunnuntaisuoja ankkuroitu perustuslakiimme. Sunnuntai ei ole ostamista ja työntekoa varten. Se kuuluu perheelle, uskolle, kulttuurille, urheilulle, henkiselle elämälle ja toipumiselle.”
Koronavuosi on opettanut uudella tavalla arvostamaan elämän tärkeitä perusasioita kuten tilaisuutta viettää aikaa luonnossa, kävellä, hiihtää ja ihailla maamme kauneutta. Ilmakehä on saanut hieman hengähtää lentokoneiden vyöryltä, ja olemme yleensäkin kyselleet luonnon tasapainon ja eläinten inhimillisen kohtelun perään. Tavallisen, rauhallisen ja luotettava arvo korostuu, kun epävarmuus kumuloituu ympärillä. Monotonisuus liittynee ennen muuta suojelevan eristäytymisen tarpeeseen. Inhimillisen elämän ja sen mielekkyyden peruspilarit, jotka samalla tekevät mahdolliseksi radikaalitkin muutokset tavoissamme ja tottumuksissamme, löytyvät usein läheltä ja hieman pintaa raaputtamalla kulttuuriperimästämme, henkisestä ja hengellisestä. Koeteltuun turvaamisen ei siis tarvitse merkitä mitään pysähtynyttä konservatismia vaan perustaa, jolta ponnistaa ja toimia hyväksi havaitun pohjalta. Kun perusta ja katto ovat kunnossa, siinä välissä voi käyttää luovuutta.
Korona-aikana olemme saaneet nauttia toki myös tekniikan siunauksista digitalisaation hedelmien kautta. Samalla olemme oppineet huomaamaan, että digitaalisen järjestelmän nopeus ja lyhytjänteisyys ja kaupallinen koukuttaminen uhkaavat tehdä ihmisestä kaltaisensa. Ihminen ei kuitenkaan ole ohjelmoitu ykkösten ja nollien loogiseksi systeemiksi vaan luotu kompleksisemmaksi ja yksilöllisesti ainutlaatuiseksi. Maneerit voidaan oppia ja niitä ennakoida, mutta sieluun asti ei ole hyvä tunkeutua.
Paastonaika kutsuu keskittymään olennaiseen Jumala- ja lähimmäissuhteen hoitamiseksi ja luomakunnan varjelemiseksi. Ehkä korona-ajan kokemusten tukemana me täällä Suomessammekin voisimme tietoisesti pohtia yhä enemmän, mikä on kulttuurisesti, henkisesti, yleisen hyvinvoinnin kannalta ja myös hengellisesti kestävää. Vastauksia ei tarvitse välttämättä etsiä maapallon toiselta puolelta. Ehkä riittää, kun katsoo selkänsä taakse tai sisimpäänsä.
Lepopäivän pyhittämiseen kehottava käsky on koko elämänpiirin sisäänsä sulkeva, kuten tästä pitemmästä muodosta käy hyvin ilmi (5. Moos. 5:12-15): ”Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin. Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.”
Orjuuden olemme periaatetasolla voittaneet jatkaen eteenpäin yksilöiden yhtäläistä ihmisarvoa ja perusvapauksia kunnioittavan periaatteen soveltamista. Viime vuosina olemme tosin havahtuneet siihen, että orjuutta on nykyään ehkä entistä enemmän ihmiskaupan, oikeuksia polkevan halpatyön jne. muodossa. Voidaanpa puhua myös koukuttumisesta älylaitteiden orjuuteen kaupallisten intressien hyödyntäessä algoritmejä tavalla, joka rikkoo ihmisen suojavallit. Ehkä tämä voi olla yksi kansainvälisen vastuun mietiskelyaihe tänä paastonaikana. Tärkeintä on silti saavuttaa sisäinen vapaus, johon sisältyy vapaus huomata se, mistä voi olla kiitollinen ja missä voi ojentaa auttavan kätensä muille ja arvioida sitä, mikä on hyvää ja oikein ja tehdä sen mukaisesti, antaa myös armon käydä oikeudesta, kun aika on. Armosta ja laupeudestahan me kaikki elämme uskon silmin. Ne antavat elämälle sen syvimmän horisontin ja avaavat näkymän myös kohti korkeampaa, vertikaalista ja tuonpuoleista todellisuutta.
Olen kai vähän yksinkertainen. Mutta miksi vapaa-ajattelijalle ei saisi toivottaa Jumalan siunausta? Hyväähän siinä vain tarkoitetaan.
Hyvää spagettihirviön siunausta Sinulle Osmo…
Osmo laitan lainauksen uutisesta.
”Ylikoski toteaa, että Niinistöllä on uskonnonvapauden pohjalta täysi oikeus toivottaa Jumalan siunausta.
– Voi ajatella niinkin, että toivotus on oman uskon pohjalta kaikille tasapuolisesti, mutta kaikki eivät vaan arvosta sitä samalla tavalla, jos ei itse usko Jumalaan.”
Panu Saarela: ”Vesa Ahlfors, vielä sen verran käymäämme keskusteluun, että jos Jumalan nimen kirjoitusasu olisi suorastaan maagisen tärkeä asia (kuten teillä Jehovan todistajilla), niin kaiketi Jumala olisi huolehtinut visusti, että se oikea muoto on kaikkien tiedossa.”
Se ”kirjoitusasuhan” on tiedossa, Jotkut ovat vain etenkin viimeisinä vuosikymmeninä jostain kummallisesta syystä halunneet tehdä sen oikeasta ääntämistavasta kiistakysymyksen. ja halunneet korvata koko Nimen eåämääräisellä ”Herra” ilmaisulla.
Jehova muoto Jumalan nimenä vakiintui käyttöön useiden vuosisatojen aikana. Esiintyi sellaisena esim. ensimmäisessä Suomen kielelle käännetyssä Raamatussa ja monissa muissa kirjallisissa lähteissä. On esiintynyt myös siinä muodossa myös hyvin monissa eri kielten Raamatunkäännöksissä.
Jostain syystä sitä kuitenkin halutaan niistä jättää pois, vaikka esim. Jeesuksen opetuksissa Nimi oli tärkeällä sijalla. Mallirukous alkoi: ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” Sanoi tehneensä ”Jumalan nimen ihmisille tunnetuksi”, ”pyhittäneensä ja kunniaansaattaneensa sitä” jne. Muaalla Raamatussa monin paikin kehoitetaan ”huutamaan/pyytämään Jumalan nimeä avuksi”. Koko Raamatun yksi pääteemoja on Jumalan maineen ja nimen pyhittäminen ja kuniaansaattaminen/palauttaminen.
Kuten tuli myös todettua, niin Jeesuksen nimen tai muiden Raamatun henkilöiden alkuperäisestä hepreankielisestä ääntämistavasta ei ole täyttä varmuutta. Silti kukaan ei ole ehdottanut niiden käytön lopettamista tai korvaamista jollain herra tyyppisellä yleisluonteisella termillä. Nimet ovat ain vakiintuneet käyttöön Mooses/Aabraham/Samuel/Jaakob/Daavid/Jeesus jne. Eri kielissä niiden ääntämismuoto tietysti vaihtelee.
Jumalan nimen käyttöön ei liity mitään ”maagisuutta”, eikä taikauskoa. Sitä sen sijaan liittyi jossain vaiheessa luopiojuutalaisuuteen pesiytyneeseen tapaan välttää Nimen käyttöä, josta se käytäntö sitten myös jossain vaiheessa otettiin mukaan ”luopumuksen” jälkeiseen muodostuneeseen kirkkolaitokseen. Tämä Jeesuksen ja apostolien päivien jälkeen. Maagisuuden piirteitä muutoin liittyy myöskin ristisymbolin kantamiseen ja muutoinkin sen ”viljelyyn.” Sehän oli alunperin ns. pakanauskontojen maagisluonteinen symboli ja palvonnan välikappale, Paljon samankaltaisuutta tuntuu sen käyttöön nykyiselläänkin liittyvän.
Fakta on se Vesa A, että kirjainyhdistelmä JHVH, jolla tarkoitetaan mm. ihmistä ja aurinkoa ja kuuta riippuen asiayhteydestä, on vokalisoitu masoriittitekestin adonaij-sanasta oteuin vokaalein sekä muotoon Jehova että muotoon Jahve.
Jehovistien käännöksisä on JHVH:n eteen usein lisätyy sana ’suvereeni, jolle ei ko kohdasa ole mitään sanallista lähtötekstin vastinetta ja johon ei siis ole mitään perusteita eli jehovistit vaan tehostavat tällä anakronistisellakin väärinkäätämisellään vain omaa oppiaan.
Vesa Ahlfors, pyörität samaa jargonia. Jumalan nimen pyhittäminen on hänen tahtonsa etsimistä ja tekemistä, nimen muodon kanssa pelleily (niin että sillä olisi uskon kannalta olennaista merkitystä) on pelkkää magiaa. Juuri se, mitä kirjoiitat (ja tulkitset) Jumalan nimen kunnioittamisesta ja maineen palautuksista, on erinomaista esimerkkiä magiasta.
Kun sanot, että ”jostain syystä” Jehova on muutettu Jahveksi, niin jätät kertomatta että eksegeetit ovat yksimielisiä siitä, että Jehova on ollut todennäköisesti virheellinen lukutapa. Väität oikean lukutavan olleen aina selvä – sitähän se nimenomaan ei ole. Tämä jo pelkästään alkukielestä puuttuvien vokaalien takia.
Koitetaan pysyä tosiasioissa: se, mitä sinä haluat uskoa, ei ole sama kuin itsestään selvä totuus. Mitenkähän ne (monissa asioissa erimieliset) eksegeetit ovat tästä asiasta yksimielisiä, päätyvät toisistaan riippumatta samaan tulokseen? Onko kyse Jehovan todistajien vastaisesta maailmanlaajuisesta salaliitosta?
Kuten jo aiemmin kirjoitin, tämä ei ole ainoa asia, jossa kristittyjen tieto Raamattuun liittyvissä asoissa on muuttunut nykytutkimuksen ja -tietämyksen myötä. Jehovan todistajien keskuudessa ei ymmärtääkseni millekään eksegeettiselle tutkimukselle anneta pienintäkään arvoa. Raamatunkohtia osataan ulkoa, mutta sen kirjojen syntyhistoriasta ei tiedetä mitään. Raamattu tulkitaan (ja käännetään) kaikin tavoin omaa oppia tukevaksi.
Panu Saarela: ”Vesa Ahlfors, pyörität samaa jargonia. Jumalan nimen pyhittäminen on hänen tahtonsa etsimistä ja tekemistä, nimen muodon kanssa pelleily (niin että sillä olisi uskon kannalta olennaista merkitystä) on pelkkää magiaa”
Samaa ”jargonia” ja väittämiä tunnut sinä heittelevän kerta toisensa jälkeen. Jumalan nimen pyhittäminen tarkoittaa tietysti myös ”hänen tahtonsa etsimistä ja tekemistä” ja hänen periaatteidensa ja lakiensa mukaan elämään pyrkimistä.
Nimeä ei voi kuitenkaa ole syytä jättää pois käytöstä. Perusteita sille ei löydy Raamatusta. Lisäksi tietysti maailmassa on niin paljon muita ”jumalia” ja ihmisten sellaisina pitämiä. Vanhan testamentin Hesekielin kirjassa kerrotaan ja varoitetaan paljon näistä muista jumalista. Siksi sen teksteissä Jehova sanoo: ”Kansat ja kaikki ihmiset kaikkialla tulevat tietämään kuka on Jehova.” Sitä kautta hänen häpäisty nimensä ja maineensa tullaan lopulta kunniansaattamaan ja pyhittämään. Raamattu lisäksi myös puhuu siitä ”nykyisen maailman hallitsijasta ja jumalasta” (= Jumalan vastustaja Saatana Panettelija).
Jesajan kirjassa on Jehovan sanat muinaiselle Israelille: ”10 ”Te olette minun todistajiani”, lausuu Jehova, ”niin, palvelijani, jonka olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä olen sama. Ennen minua ei ollut muodostettu yhtään Jumalaa, eikä minun jälkeeni edelleenkään ole ollut ketään. 11 Minä – minä olen Jehova, eikä minun lisäkseni ole ketään pelastajaa.”
12 ”Minä olen kertonut ja pelastanut ja kuuluttanut, kun keskuudessanne ei ollut yhtään outoa jumalaa. Niinpä te olette minun todistajiani”, lausuu Jehova, ”ja minä olen Jumala. 13 Olen myös kaiken aikaa sama, eikä kukaan vapauta minun kädestäni. Minä ryhdyn toimimaan, ja kuka voi sen torjua?”
Uuden testamentin teksteistä ja Jeesuksen opetuksista käy ilmi, että muinainen Israel menetti asemansa Jumalan kansana. Eivät siis enään olleet ”Jehovan todistajia.” Tilalle se kertoo tulleen uuden kansan, ”Jumalan israelin”, hengellisluonteisen ”Israelin”, johon kuuluisi ihmisiä kaikista, kansoista, roduista, heimoista ja kielistä. Siis uusi kansa, joka nyt todistaisi Jehovasta.
Panu Saarela: ”Kun sanot, että “jostain syystä” Jehova on muutettu Jahveksi”.
Sanoin kylläkin, että Jehova on muutettu Herraksi. Sehän käy ilmi uusimmista Raamatunkäännöksistä.
Panu Saarela: ”Raamatunkohtia osataan ulkoa, mutta sen kirjojen syntyhistoriasta ei tiedetä mitään.”
Mielellään todisteet ja perusteet tälläiselle väittämälle. Heillä on myös kirjallisuutta jotka käsittelevät juuri niitä kysymyksiä hyvin perusteellisesti ja syvällisesti. Niissä on myös otettu huomioon ja usein viitattu myöskin ei-uskonnollisten tutkijoiden havaintoihin ja johtopäätelmiin.
Vesa Ahlfors, Jumalan nimen pyhittäminen ei ole MYÖS Jumalan tahdon etsimistä, se on VAIN sitä, muu on magiaa. Kirjoittamasi, Jumalan antropomorfistava tekstisi ( mikä on ominaista Vt:n jumalakuvalle), on erinomainen esimerkki niin magiasta kuin ”historiattomasta” suhtautumisesta Raamatun kirjoihin.
Eksegeettien yksimieliselle Jahve-käsitykselle et tunnu löytävän vasta-argumentteja. Täyttä varmuutta alkuperäisestä ääntämistavasta ei ole kellään, siinä yksi syy JHWH:n kääntämiselle sanoilla Herra tai Jumala. Masoreettisessa tekstissä tetragrammiin on sijoitettu muiden (sen sijasta lausuttavien) sanojen vokaalit. Tähän on perustunut virheellinen käsitys Jehova-muodosta (vokaalit tulevat adon-sanasta, joka tarkoittaa Herraa).
Puheesi Jumalan nimen ”itsestäänselvyydetä” perustuu vain siihen uskoon, minkä olet omaksunut Jehovan todistajien syöttämänä. Tosiasioiden kanssa sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä.
Kun kirjoitin, etteivät Jehovan todistajat anna arvoa eksegetiikalle eivätkä tunne Raamatun kirjojen syntyhistoriaa, niin olisin voinut tehdä pienen lisäyksen: paitsi jos joku yksittäinen tulos sattuu näyttävän tukevan todistajien tulkintaa.
Samaa asiaahan (JHWH:n vokkaleista) selittää itse asiassa Seppo Heinola jo edellä.
Panu Saarela: ”Eksegeettien yksimieliselle Jahve-käsitykselle et tunnu löytävän vasta-argumentteja. Täyttä varmuutta alkuperäisestä ääntämistavasta ei ole kellään, siinä yksi syy JHWH:n kääntämiselle sanoilla Herra tai Jumala.”
Tuli jo todettua, että sama pätee myöskin muihin Raamatun nimiin, myös Jeesuksen. Silti niitäkään ei korvata millään kiertoilmaisuilla.
Panu Saarela: Puheesi Jumalan nimen “itsestäänselvyydetä” perustuu vain siihen uskoon, minkä olet omaksunut Jehovan todistajien syöttämänä. Tosiasioiden kanssa sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä.”
Sen käytön tärkeys perustuu lähinnä Raamatun opetusten sisältöön.
Septuagintakäännöksen (=vanhan testamentin käännös kreikankielelle) käsikirjoituksien osien löydöistä on havaittu, että siellä Jumalan nimi esiintyy Kreikankielisen tekstin keskellä Heprean kielisin kirjaimin. Juuri sitä käännöstä usein Uuden testamentin kirjojen kirjoittajat käyttivät tehdessään niitä satoja siteerauksia vanhasta testamentista, joita siellä esiintyy. Ei ole mitään syytä olettaa, että he olisivat jättäneet niistä pois Nimen, vaikka näin onkin tehty myöhemmissä Uuden testamentin tekstien jäljennöksissä. Alkuperäisiähän ei ole enään jäljellä. Tuli myös todettua, että nimi muodossa Jehova vakiintui käyttön useiden vuosisatojen aikana. Esiintyi siinä muodossa myöskin ensimmäisessä Suomen kielelle käännetyssä Raamatussa.
Panu Saarela: ”Kun kirjoitin, etteivät Jehovan todistajat anna arvoa eksegetiikalle eivätkä tunne Raamatun kirjojen syntyhistoriaa,..”
Heillä on paljon kirjallisuutta koskien Raamatun kirjojen syntyhistoriaa. Myöskin tietoa siitä, mitenkä joskus 1800-luvulla protestanttisien teologien piirissä alkaneen ns. historiallis – kriittisen Raamatuntutkimuksen aikaansaamat erilaiset väittämät ovat kerta kerran jälkeen osoittautuneet vääriksi uusien tietojen ja arkeologisten löytöjen vuoksi.
Se Nimen käytön tärkeys perustuu lähinnä Jeesuksen ja Jumalan henkeytetyn Sanan Pyhän Raamatun opetuksiin.
Vesa Ahlfors: ”Tuli jo todettua, että sama pätee myöskin muihin Raamatun nimiin, myös Jeesuksen. Silti niitäkään ei korvata millään kiertoilmaisuilla.”
Jätän nyt (masoreettiseen likutapaan) perustuvan kiertoilmaisun sikseen, mutta eihän tuo kirjoittamasi ole mikään perustelu Jehova-muodolle! Jos ei käytetä kiertoilmaisua, niin silloin todennäköisin oikea muoto on Jahve. Kerroin jo aiemmin, mihin perustuu virheellinen Jehova-lukutapa. Tästä virheellisyydestä eksegeetit ovat yksimielisiä, ja sille sinä et voi keksiä muuta selitystä kuin Jehovan todistajien vastainen salaliitto.
Kun kirjoitin, että väitteesi Jumalan nimen muodon ”itsestäänselvyydestä” on uskoosi perustuva, niin vastaat että ”se perustuu Raamatun opetusten sisältöön”. Taas joudun kysymään luetunymmärtämisesi tasoa; Raamatussa kun nimenomaan ei ole Jumalan nimen vokaaleja kerrottuna. Oikeaa muotoa ei kukaan tiedä varmuudella.
Miksi ihmeessä toistat aina uudelleen, että Jehova-sanaa on käytetty käännöksissä, kun olen moneen kertaan kertonut sen perustuneen virheelliseen tulkintaan (mistä siis eksegeetit ovat yksimielisiä? Keskustelu kanssasi on erinomaisen frustroivaa, koska toistat vain liikkeestäsi imemääsi jargonia kyvyttömänä kuulemaan, mitä sinulle muualta sanotaan.
Septuaginta-kappaleesi menee minulta täysin ohi; mitä ihmettä yrität sillä sanoa? Toteat, ettei ole mitään syytä olettaa, että Ut:n kirjoittajat olisivat jättäneet NIMEN pois, vaikka löytyneissä käsikirjoituksissa NIMEÄ ei olekaan. Eiköhän kuitenkin vankempi todistusarvo ole löytyneillä käsikirjoituksilla kuin sinun spekulaatioillasi. Minulle sopii sinällään mainiosti, että raamatunkäännöksiin otetaan käyttöön Jahve-nimi – jos se tekee sinut onnelliseksi – Jehova on joka tapauksessa väärä muoto. 🙂
Viimeinen kappaleesi historiallis-kriittisestä raamatuntutkimuksesta kertoo todeksi juuri sen, mitä olen aiemmin kirjoittanut. Millään tieteelliset mitat täyttävällä argumentoinnilla et(te) kykene mainittuja tuloksia kumoamaan; sehän tarkoittaisi paremman eksegetiikan tekemistä. Kommenttisi on sanalla sanoen naiivi. Se kertoo taas (fundamentalistisesta), tiedolle allergisesta uskostasi, ei muusta.
Panu Saarela: Miksi ihmeessä toistat aina uudelleen, että Jehova-sanaa on käytetty käännöksissä, kun olen moneen kertaan kertonut sen perustuneen virheelliseen tulkintaan (mistä siis eksegeetit ovat yksimielisiä?”
Koska kiistatonta faktaa on myös se mitä olen joutunut tässä toistelemaan: Jehova muoto Jumalan nimenä vakiintui käyttöön useiden vuosisatojen aikana. Esiintyi sellaisena esim. ensimmäisessä Suomen kielelle käännetyssä Raamatussa ja monissa muissa kirjallisissa lähteissä. On esiintynyt myös siinä muodossa myös hyvin monissa eri kielten eri Raamatunkäännöksissä.
Ja myös se, että muiden Raamatun henkilöiden alkuperäisestä hepreankielisestä ääntämistavasta ei ole täyttä varmuutta. Silti kukaan ei ole ehdottanut niiden käytön lopettamista tai korvaamista jollain herra tyyppisellä yleisluonteisella termillä. Nimet ovat ain vakiintuneet käyttöön Mooses/Aabraham/Samuel/Jaakob/Daavid/Jeesus jne. Eri kielissä niiden ääntämismuoto tietysti vaihtelee.
Mikseivät Vapaa-ajattelijat eivät halua huomata, että he omassa uskonnollisessa kiivaudessaan ovat ajamassa oman uskontonsa muotoa valtionuskonnoksi, kun haluavat poistaa uskonnollisen kielenkäytön yhteiskuntamme julkisesta keskustelusta.
On täysin nurinkurista että maassa jossa vuonna 2012 oli
kansankirkossa oli 4 147 371 jäsentä
pitäisi hiljetä kun sitä vastaan sotii vapaa-ajattelijain liitto jolla oli 1813 jäsentä vastaavana aikana.
Kansamme pitää huomata että Jumalan sanan rohkea esiintuominen julkisessa keskustelussa ei ainoastaan ole mahdollista vaan jopa erittäin suotavaa.
Jumala isänmaatamme siunatkoon !
Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti.
Mites on, tulisiko kristittyjen kieltäytyä ei-uskonnollisen ammattiyhdistysliikkeen hankkimasta lauantai-vapaasta, kun kerran Jumala käskee tehdä työtä 6 päivää viikossa?
Työtä se on kotityökin. Lauantain vapaa palkkatyöstä mahdollistaa sen, että voi esim. viikkosiivouksen tai leivonnan ajoittaa lauantaille eikä sunnuntaille. Tosin sunnuntaikaan ei ole itsestään selvä lepopäivä monessa semmoisessakaan ammatissa, joissa ei välttämättä tarvittaisi keskeytymätöntä kolmivuorotyötä.
AY-liike on ihmisten ”keksintö” ja ajaa työntekijöiden etujen parantamista. Sitä en nyt äkkiseltään osaa kyseenalaistaa, mitä hengelliseen tutkiskeluun tulee. Töitä voi tehdä ammattiliittojen sopimisesta huolimatta, muttei tietenkään siellä missä sitä ei sallita, yli viisi päivää.
Kun adventistit aikaisemmin eivät missään tapauksessa pitäneet vapaata silloin kuin muut, he sitten sunnuntaina tekivät kotona kaiken mahdollisen. Pyykit pestiin ja matot tampattiin, esimerkiksi. Eli ei oltu luettu Raamattua kokonaan, koko ajan. Sapattikysymyksessä voi itsekukin olla täysin varma, muttei laittaa kompastuskiveä toiselle, vt. Room 14:4,5.
Raamattu mainitsee työn ja muut tehtävät erikseen: Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi.
Kun verta asiaa luomiskertomuksen ihmiselle antamaan työvelvoitteeseen on selvää että 6 päivän työllä tarkoitetaan leivän hankkimiseen tehtävää työtä. Ylimäärisen vapaapäivän pitäminen on siis Jumalan käskyn välttämistä’.
”Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi
niin kauan kuin elät.
18Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi,
kunnes tulet maaksi jälleen,”
Tomi
Kiitos sinulle tekstistäsi.
Jälleen kerran loistosuoritus.