”Konstantinolaisella käänteellä” eli kristinuskon v. 313 keisari Konstantinuksen antaman Milanon ediktin myötä saamalla uskonnonvapaudella ja valtiollisella suojalla on ollut merkittäviä yhteiskunnallisia seurauksia ajatellen myös nykyisiä inhimillisen ja arvokkaan elämän perustaan kuuluviksi katsottuja oikeuksia, ihmisoikeuksia. Yksi niin ihmisten kuin koko luomakunnan kannalta keskeisistä säännöksistä oli Konstantinus Suuren 3. maaliskuuta 321 antama edikti, joka antoi sunnuntaille suojan Rooman valtakunnassa ja sitä kautta länsimaisissa yhteiskunnissa – globaalein vaikutuksin.
Viime viikolla Saksan kirkot järjestivät yhdessä sikäläisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa 1700-merkkivuoden kunniaksi juhlatapahtuman ja liittouman (http://allianz-fuer-den-freien-sonntag.de/jubilaeum/), jossa keskeisesti vaikuttivat mm. Saksan evankelisen kirkon neuvoston pj. piispa Heinrich Bedford-Strohm ja katolisen piispainkokouksen pj. Georg Bätzing sekä liittokanslerin valtiosihteeri prof. Monica Grütters. Kyseessä on näin ollen ekumeeninen hanke. On myös erikseen kampanja nimeltä sunnuntaisuoja: www.sonntagsruhe.de, jonka ohjelmanjulistus kuuluu: ”Vapaa sunnuntai viettää juhlavuotta! 1.700 vuotta sitten 3. maaliskuuta 321 j.Kr. Konstantinus Suuri antoi valtiollisella ediktillä ensimmäisen valtiollisen suojan työvapaalle sunnuntaille historiassa. Sunnuntaisuoja oli saanut alkunsa. Nykyään on sunnuntaisuoja ankkuroitu perustuslakiimme. Sunnuntai ei ole ostamista ja työntekoa varten. Se kuuluu perheelle, uskolle, kulttuurille, urheilulle, henkiselle elämälle ja toipumiselle.”
Koronavuosi on opettanut uudella tavalla arvostamaan elämän tärkeitä perusasioita kuten tilaisuutta viettää aikaa luonnossa, kävellä, hiihtää ja ihailla maamme kauneutta. Ilmakehä on saanut hieman hengähtää lentokoneiden vyöryltä, ja olemme yleensäkin kyselleet luonnon tasapainon ja eläinten inhimillisen kohtelun perään. Tavallisen, rauhallisen ja luotettava arvo korostuu, kun epävarmuus kumuloituu ympärillä. Monotonisuus liittynee ennen muuta suojelevan eristäytymisen tarpeeseen. Inhimillisen elämän ja sen mielekkyyden peruspilarit, jotka samalla tekevät mahdolliseksi radikaalitkin muutokset tavoissamme ja tottumuksissamme, löytyvät usein läheltä ja hieman pintaa raaputtamalla kulttuuriperimästämme, henkisestä ja hengellisestä. Koeteltuun turvaamisen ei siis tarvitse merkitä mitään pysähtynyttä konservatismia vaan perustaa, jolta ponnistaa ja toimia hyväksi havaitun pohjalta. Kun perusta ja katto ovat kunnossa, siinä välissä voi käyttää luovuutta.
Korona-aikana olemme saaneet nauttia toki myös tekniikan siunauksista digitalisaation hedelmien kautta. Samalla olemme oppineet huomaamaan, että digitaalisen järjestelmän nopeus ja lyhytjänteisyys ja kaupallinen koukuttaminen uhkaavat tehdä ihmisestä kaltaisensa. Ihminen ei kuitenkaan ole ohjelmoitu ykkösten ja nollien loogiseksi systeemiksi vaan luotu kompleksisemmaksi ja yksilöllisesti ainutlaatuiseksi. Maneerit voidaan oppia ja niitä ennakoida, mutta sieluun asti ei ole hyvä tunkeutua.
Paastonaika kutsuu keskittymään olennaiseen Jumala- ja lähimmäissuhteen hoitamiseksi ja luomakunnan varjelemiseksi. Ehkä korona-ajan kokemusten tukemana me täällä Suomessammekin voisimme tietoisesti pohtia yhä enemmän, mikä on kulttuurisesti, henkisesti, yleisen hyvinvoinnin kannalta ja myös hengellisesti kestävää. Vastauksia ei tarvitse välttämättä etsiä maapallon toiselta puolelta. Ehkä riittää, kun katsoo selkänsä taakse tai sisimpäänsä.
Lepopäivän pyhittämiseen kehottava käsky on koko elämänpiirin sisäänsä sulkeva, kuten tästä pitemmästä muodosta käy hyvin ilmi (5. Moos. 5:12-15): ”Pidä lepopäivä mielessäsi ja pyhitä se, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, härkäsi, aasisi eikä mikään muu juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Näin sinun orjasi ja orjattaresi saavat levätä kuten sinä itsekin. Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.”
Orjuuden olemme periaatetasolla voittaneet jatkaen eteenpäin yksilöiden yhtäläistä ihmisarvoa ja perusvapauksia kunnioittavan periaatteen soveltamista. Viime vuosina olemme tosin havahtuneet siihen, että orjuutta on nykyään ehkä entistä enemmän ihmiskaupan, oikeuksia polkevan halpatyön jne. muodossa. Voidaanpa puhua myös koukuttumisesta älylaitteiden orjuuteen kaupallisten intressien hyödyntäessä algoritmejä tavalla, joka rikkoo ihmisen suojavallit. Ehkä tämä voi olla yksi kansainvälisen vastuun mietiskelyaihe tänä paastonaikana. Tärkeintä on silti saavuttaa sisäinen vapaus, johon sisältyy vapaus huomata se, mistä voi olla kiitollinen ja missä voi ojentaa auttavan kätensä muille ja arvioida sitä, mikä on hyvää ja oikein ja tehdä sen mukaisesti, antaa myös armon käydä oikeudesta, kun aika on. Armosta ja laupeudestahan me kaikki elämme uskon silmin. Ne antavat elämälle sen syvimmän horisontin ja avaavat näkymän myös kohti korkeampaa, vertikaalista ja tuonpuoleista todellisuutta.
Olisi tietenkin toivottavaa, että ministerit, tasavallan presidentit, korkeimman oikeuden presidentit ja muut korkeiden julkisten virkojen haltijat noudattaisivat pidättyvyyttä oman uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksensa esille tuomisessa. Onhan tasavallan presidenteillä ollut tapana symbolisena eleenä erota omasta puolueestaan ja sitä kautta osoittaa pyrkivänsä olemaan puoluesidonnaisuuden ”yläpuolella”. Sama neutraalisuus valtiovallan symbolisissa toimissa olisi tietenkin suositeltavaa ”uskonasioissa”.
Suomalaiseen kulttuuriin ja perinteeseen kuuluu myös suurimmalla osalla kirkon jäsenistä, että omaa ”uskoa” ei tuoda esiin toivottamalla ”Jumalan siunausta” esimerkiksi työyhteisöissä tai harrastusporukoissa ja vastaavissa julkisissa yhteyksissä, vaan lähinnä omassa uskonyhteisössä. Tämän pohjalta on hyvin ymmärrettävää, että monet vapaa-ajattelijat, uskonnottomat ja varmaan myös monet kirkon jäsenet kyllä vierastavat, jos julkinen viranomaisen tai vaikkapa joku ”mediajulkkis” ottaa asiakseen toivottaa siunausta. Arvelen, että suurin osa suomalaisista ei välttämättä erityisemmin arvosta juuri sitä, vaikka tarkoitus olisikin vilpitön ja hyvä.
Toki politiikassa on käytetty uskontoa myös hyväksi, niin kuin joku huomautti. Kyllähän esimerkiksi Venäjän presidentti Putinin heittäytymisestä ortodoksiseksi kirkkouskovaiseksi on esitetty myös skeptisiä huomautuksia. Monia muitakin arveluttavia esimerkkejä löytyy maailman sivu, ainakin tekojen valossa.
Suomen tasavallan suuri enemmistö kuuluu kristittyihin, sen vuoksi Jumalan siunauksen toivottaminen on ihan paikallaan.
Hienoa, että saimme kristillisiä tapoja ja arvoja kunnioittavan presidentin.
Noista suomalaisista kristityistä noin 4 prosenttia on ottanut Jeesuksen kristinuskon edellyttämällä tavalla henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen.
Niinistö ei muuten eritellyt, minkä uskonnon Jumalan siunausta hän kasalleen toivotti…
Viidesosa kansasta ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön ja ev-lut. kirkon jäsenistä vain murto-osa on aktiivisia kristittyjä. Ojala on oikeassa siinä, että suuri enemmistö maksaa kirkollisveroa, mutta muuten en lähtisi paukuttelemaan henkseleitä.
Niinistön puhe on vuoden ainoa kerta kun kuulen kenenkään toivottavat Jumalan siunausta. Jos täällä jokin suuri enemmistö tunnustaisi aktiivisesti uskoaan, luulisi että täällä siunailtaisiin alvariinsa.
”Niinistö ei muuten eritellyt, minkä uskonnon Jumalan siunausta hän kasalleen toivotti…”
Kai olet huomannut, että silloin kun sana ”Jumala” kirjoitetaan isolla alkukirjaimella (kuten itsekin kirjoitit) sillä yleensä tarkoitetaan kristinuskon Jumalaa. Muiden uskontojen jumalista puhuttaessa tavataan käyttää erisnimiä, kuten vaikka Visnu. Ja kun toivotus vielä tapahtuu Suomessa, on täysi syy olettaa, että tarkoitetaan kristinuskon Jumalaa. Muuten asia kaipaisi ehdottomasti selvennystä ja erisnimen käyttöä. Tältä pohjalta vähän höpsö tuo sinun kysymyksesi 🙂
Sari: ”Kai olet huomannut, että silloin kun sana “Jumala” kirjoitetaan isolla alkukirjaimella..”
En tiedä, onko Niinistön puhe jossain saatavilla kirjallisessa asussa hänen itsensä kirjoittamana. Jos ei, minun ainakin on vaikea pelkästä presidentin intonaatiosta päätellä sanoiko hän ’Jumala’ vai ’jumala’. Isoa kirjainta kun ei äännetä eri tavalla kuin pientä.
Ultrasaivartelu päässyt taas valloilleen!
Suomalainen mies osaa erottaa isot ja pienet kirjaimet puhutusta tekstistä!
Minä olen pitkälti Ylikosken kanssa samoilla linjoilla. Jos presidentti haluaa toivottaa Jumalan siunausta, siinähän toivottaa. Se, siunaileeko presidentti, on minulle täysin yhdentekevää.
Tästä huolimatta pakko sanoa, että Jumalalla siunailu kuullostaa Niinistön suusta minun korvaani kovin teennäiseltä. Siitä tulee lähinnä vaivaantunut myötähäpeän tunne. Ymmärrän hyvin Obaman ”God bless America” hehkutuksen, mutta mielestäni suomalainen kulttuuri ei ole samaan tapaan teatraalinen ja tyhjillä fraaseilla somistettu.
Olen Ylikosken kanssa samaa mieltä myös siitä, että julkishallinnon instituutiot eivät ole minkään uskontokunnan jäseniä. Niiltä voisi jopa odottaa jonkinlaista sitoutumattomuutta ja puolueettomuutta. Vähän se hassua olisi, jos verokortin mukana tulisi toivotus: ”Siunattua Ramadania, Allah hyväksyköön meiltä paastomme”.
Tästäkin huolimatta toivotan tasavallan presidentille siunattua uutta vuotta.
Suomi alkaa olla siinä jamassa, että taitaa olla enää aika lailla yhdentekevää, mitä toivottaa. Asiasisältö tulisi varmaan selväksi pelkästään toteamalla: ”Tsemppiä.” Porilaisten marssinkin voisi korvata jollain Cheekin biisillä.
Kari Peitsamo: ”Suomi alkaa olla siinä jamassa, että taitaa olla enää aika lailla yhdentekevää, mitä toivottaa.”
Tosin siitä haista vit.. ja haista pa… toivotuksista kylläkin voisi mielellään luopua. Kuulostavat kylläkin aika rumilta ja usein saavat vain pahaa mieltä aikaiseksi. 🙂 🙂
Kerrankin voin olla Karin kanssa lähes samaa mieltä. Mutta kyllä porilaisten marssi on parempi kuin mikään Cheekin biisi.
Sari, Niinistö ei puheessaan maininnut että lausuu jumalan isolla kirjaimella…
Ihan kielen ymmärrettävyyden tasolla on ero käsitteillä Jumala ja jumala. edellisellä tarkoitetaann monoteististen uskontojen, siis kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden Jumalaa, hepreaksi Jahve tai Elohim, arabiaksi Allah. Iso alkukirjain ei siis ole kannanotto jumalauskon puolesta, vaan sitä voi huoleti käyttää ateistikin viitatessaan vastustamansa uskonnon käsitemaailmaan. Sana jumala taas viittaa polyteististen uskontojen uskomusolentoihin sellaisiin kuin Krishna tai Vishnu, Ammon-Ra tai Isis, Juppiter tai Merkurius, Thor tai Freija, Ukko tai Tapio. Aina kun näen sanan jumala pienellä kirjaimella tekee mieli kysyä: Kuka heistä?
Jos kuulija haluaa saivarrella itsensä sairaaksi, pitäisikö KELAn tulla vielä vastaan?
Olli Lehto: ”Jos kuulija haluaa saivarrella itsensä sairaaksi, pitäisikö KELAn tulla vielä vastaan?”
Ei kai nyt sentään. Säästöjä ja leikkauksia kuulemma tarvitaan. Sen sijaan esim. helatorstain voisi aivan hyvin muuttaa vaikka ”KELAtorstaiksi”. Sen verran kyseinen ”puulaaki” nyt sentään vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään. 🙂 🙂
Ollin huoli kansanterveydestä on kiitettävää. Minusta olisi selkeintä säätää, että presidentin tulisi toivottaa ”jumalien siunausta” jos sellaista toivoo.
Tasapuolisuuden vuoksi presidentti voisi ensi vuonna toivottaa ”jumalattoman hyvää uutta vuotta”.
K24 voisi sitten julkaista Kari Mäkisen ja Risto Soramiehen haastattelut siitä, mitä nämä ajattelevat presidentin toivotuksesta ja sivuston innokkaat kommentaattorit voisivat kilpaa lallattaa siitä, mitkä jumalat Niinistö siivosi pois toivotuksestaan ja minkä kokoista alkukirjainta hän käytti.
Jusu Vihervaara: ”Tasapuolisuuden vuoksi presidentti voisi ensi vuonna toivottaa “jumalattoman hyvää uutta vuotta”.
Eihän sitä ikinä tiedä miten tämä tulee vielä räväyttämään tai yllättämään, ”puolivallaton linnaan joutunut ukkomies” kun on. Mahdollisesti ehkä ajattelee, että ei se ateistien tukikaan koskaan pahasta voi olla, Tai sitten lipsauttaa sen vahingossa. Esim. vaikka jossain kahvipöydässä kun mikrofonit ovat vahingossa jääneet päälle tulee sanoneeksi jotain tyyliin: ”jumalattoman hyvää kakkua”¨.
Itse äänestin Niinistöä ja siinä vaiheessa minulla oli tieto hänen uskomisestaan Jumalaan. En kuitenkaan lähde arvioimaan hänen tarkoituksiaan tai uskojaan vaan tämän perusteella yksinkertaisesti otan siunauksen vastaan. Niin siunauksen kuin rauhan toivotus ovat asioita, joilla on merkitystä vain silloin kun ottaa sen vastaan. Muutoin ne ovat vain sana helinää, jonka voi ohittaa ihan rauhassa. Jos Niinistö toivottasi sen pienellä j:llä niin hänen olisi hyvä eritellä se, että tietäisin tehdä pesäeron. Äänestäminen loppuisi siihen.
Eija, toki minäkin oletan Niinistön kosisikelleen juuri kristittyjä äänestäjiä. Huomautukseni kiinnitti huomiota vain siihen miten herkästi kristitty adoptoi kaiken itselleen vaikka aina ei varmoja perusteita olisikaan.
Eija Moilanen: ”Jos Niinistö toivottasi sen pienellä j:llä niin hänen olisi hyvä eritellä se, että tietäisin tehdä pesäeron.”
Eihän sitä puheesta voi erottaa, siis käyttääkö pientä vai isoa alkukirjainta.
Radiossa tehtiin joskus haastatteluja, klo 12 gallup:ia. Puolan pääministeri oli silloin vierailulla Suomessa. Niinpä toimittaja kysyi ihmisiltä: Tiedättekö mikä ja missä on Puola/puola. Eräs naishenkilö vastasi: ”Kyllä tiedän, se on ompelukoneen osa.” Aivan oikea ja korrekti vastaus, koska hän ei puheesta voinut erottaa oliko alkukirjain iso vai pieni. Se ompelukoneen puola vain sattui olemaan hänen harrastuksiaan ja elämänpiiriään lähinnä oleva puola/Puola. 🙂 🙂
En minä erittele yhtään mitään. Häneltä on sähköpostin kautta kysytty ja hän on itse vastannut. Hänen uskonsa on hänen ja Jumalan välinen. Minä en sitä lähde arvioimaan. Jumalan siunaus minua kohtaan on Jumalan asia. Jos Joku toivottaa minulle Jumalan siunausta, niin ei sillä ole virkaa jollei Jumala siunaa.
http://www.youtube.com/watch?v=fqxS-vkkd_M
Sauli Niinistö
” Sauli Niinistö kuvasi suhdettaan uskoon seuraavasti:
– Jeesus on Jumalan Poika. Usko ja rukous tulevat herkemmin mieleen silloin, kun on hankalaa, mutta ihminen on epäkiitollinen. Kun menee hyvin, niin nämä kysymykset tahtovat jäädä taka-alalle, muotoili Niinistö. ”
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2153/niinisto_rukoilee_hankaluuksissa_haavisto_pohdiskelee
Sari Weckroth: ”Ja kun toivotus vielä tapahtuu Suomessa, on täysi syy olettaa, että tarkoitetaan kristinuskon Jumalaa.”
Itseasiassa toivotus tulee yhteiskunnallisen instituutio suusta koko Suomen kansalle ja on oikeutettua uskoa toivottajan tietävän, että kuulijakunnassa on merkittävä määrä uskonnottomia, muiden uskontojen edustajia sekä hyvin hataralla siteellä kirkkoon kuuluvia ”tapakristittyjä”. Tässä kontekstissa en lähtisi kovin omahyväisesti ajattelemaan, että toivottaja sitoo toivotusta kovin voimallisesti minkään yksittäisen uskonnollisen ryhmän jumalahahmoon.
Mielestäni todennäköisempi tulkinta on se, että tasavallan presidentti viittaa Jumalalla ”korkeamman voiman” varjelukseen ja jokainen kuulija voi valita mieleisensä jumalan, jolta toivoo saavansa suojelua uudelle vuodelle. En usko Niinistön halunneen rajata sitä kuka saa kokea hänen mainitsemansa Jumalan omakseen ja kenen Jumalaa se ei varmasti tarkoita.
Minusta tuntuisi kovin hassulta riidellä siitä, oliko Niinistöllä mielessä se vanhoillislestadiolainen Jumala, joka sulkee lähes koko kristikunnan taivaan porttien ulkopuolelle vai tarkoittiko Niinistö sellaista hyvin liberaalia Jumalaa, jolle edes homoavioliitot eivät ole kauhistus.
Fine. Minulle sopii oikein hyvin, että Niinistö viittaa Jumalalla ”korkeamman voiman” suojelukseen. Ihan turha tehdä tästä tuollaista numeroa.
Niin minä muutenkin asian näen, että eri uskonnoilla on erilainen näkemys ja käsitys ”korkeammasta voimasta”, ja on turha esittää erilaisen käsityksen omaavat ”ateisteina” suhteessa muihin jumaliin.
Oletan, että Niinistö tarkoitti kristillistä jumalakäsitystä, mutta jos hän tarkoitti vain ylipäätään ”korkeampaa voimaa”, niin sekin käy.
Joka tapauksessa turha ruveta erittelemään minkä uskonnon jumalaa hän tarkoitti, kuten Seppo Heinola asian esitti.
Ja viittaus Jumalaan, isolla kirjaimella kirjoitettuna oli viittaus Heinolan tekstiin, ei Niinistön puheeseen. Sinänsä shkä turha huomio, mutta kysyttäessä minkä uskonnon jumalaa tarkoitetaan, sana kirjoitetaan yleensä pienellä.
Teet taas tulkintoja tuolla ”en usko” ja ”mielestäni on todennäköisempää” pohjalta.
Jokainen kai tulkitsee niin kuin haluaa tulkita. Minusta ei ole mitenkään kamalaa, jos nähdään Jumala korkempana voimana, jota ei voi sen tarkemmin tuntea. Mutta ihmettelen sitä jos ateistille on mieluisampaa että tarkoitetaan tarkkaan ottaen jonkun toisen uskonnon jumalakäsitystä kuin kristinuskon. Eli joko epämääräinen ”korkeampi voima” tai jonkun toisen uskonnon jumala, mutta ei mielellään kristinuskon.
Tämä on minusta hassua.
”Sauli Niinistö kuvasi suhdettaan uskoon seuraavasti: – Jeesus on Jumalan Poika. Usko ja rukous tulevat herkemmin mieleen silloin, kun on hankalaa, mutta ihminen on epäkiitollinen. Kun menee hyvin, niin nämä kysymykset tahtovat jäädä taka-alalle, muotoili Niinistö. ”
Jos tämä on Niinistön oma näkemys, on kai selvää, että hän tarkoitti tähän näkemykseen sopivaa jumalakäsitystä, eli kristinuskon ja Raamatun Jumalaa. Se on sitten toinen asia, mitä mieltä hän olettaa Jumalan olevan esim. homoliitoista.
Vaalipuheita, tiesi hyvin miten Elisabeth Rehnile kävi kun edes uskasi epäillä Jeesuksen historialisuutta…
Minun minun minun minun minun Jumalani. Eikö vain, eikö vain. Minun on, on se minun. Minun Jumalani.
Sari Weckroth: “Sauli Niinistö kuvasi suhdettaan uskoon seuraavasti: – Jeesus on Jumalan Poika”
Ymmärsi sentään tämän, eikä alkanut latelemaan mitään kolminaisuusoppiin liittyviä liturgioita. Hieno piirre henkilössä.
Kiitos Esa Ylikosken viisaasta lausahduksesta:
”Voi ajatella niinkin, että toivotus on oman uskon pohjalta kaikille tasapuolisesti, mutta kaikki eivät vaan arvosta sitä samalla tavalla, jos ei itse usko Jumalaan.”
Vesa Ahlfors, vielä sen verran käymäämme keskusteluun, että jos Jumalan nimen kirjoitusasu olisi suorastaan maagisen tärkeä asia (kuten teillä Jehovan todistajilla), niin kaiketi Jumala olisi huolehtinut visusti, että se oikea muoto on kaikkien tiedossa. Nythän on melkein päinvastoin: pitkään lukutapa oli väärä, nykyään useimmilla (Jehovan todistajia lukuun ottamatta) todennäköisesti oikea.
Selitys virheellisestä lukutavasta kiinni pitämiseenne löytyneekin yhtäältä ”erehtymättömän” liikkeen kyvyttömyydestä myöntää virhettään, toisaalta tarpeesta erottua muista, ”väärin” ajattelevista kristityistä.