Suomalainen rippikoulu on hittituote! Säilyykö suosio?

 

Minun ei ollut tarkoitus tehdä toista blogia rippikoulusta, mutta Matti Hernesahon oivallinen kolumni muutti mieleni.

https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kolumni-rippikoulu-on-lahja-jota-pitaa-vaalia/

Teen siitä pari nostoa, jotka ovat alkuperäisessä muodossa luettavissa ylläolevasta linkistä.

  1. ”Rippikoulu on minulle vuosittainen todellisuustarkastus.”

= Heille, jotka työskentelevät tiiviissä seurakuntayhteisössä, jossa kohdataan enemmän heitä, jotka ovat sisällä kristinuskon asioissa kuin heitä, jotka siitä vieraantuneita- ripari on varmasti ikkuna nuorten maailmaan. Matti Hernesahon strategia, jossa hän kyselee riparilaisten suhteesta uskoon tuo esille kaksi trendiä. Monet nuoret eivät ole olleet mukana seurakunnan toiminnassa ennen riparia. Allekirjoitan tämän saman havainnon, koska pyhäkoulut ja varhaisnuorten kerhotoiminta saattaa olla aktiivisista vielä jollakin maalaispaikkakunnilla, mutta monissa kaupungeissa on hiljaisempaa niiden suhteen.  Toinen trendi on nuorten avoin ja suvaitsevainen suhtautuminen hengellisiin asioihin. Tämänkin seikan voin pääosin allekirjoittaa. Juuri tälläkin hetkellä on riparilla ja täällä nuoret kyselevät ja ovat oikeasti kiinnostuneita kristinuskon asioista.

2. ”Rippikoulu on tapakulttuurin riitti, joka pitää yllä kirkon ja kansan välistä suhdetta”

= Matti Hernesaho toteaa, että ilman ripareita ei olisi juuri lainkaan uusia seurakuntalaisia. Tämä  on mielestäni  vahvasti sanottu, mutta asian laita on kyllä aika lailla niin. Kirkon jäseniksi liitytään kasteen kautta ja moni heistä säilyy mukana ripariin asti ja aikuisuuden kynnykselle. Sitten alkaa moni erota kirkosta. Tänä päivänä myös yhä enemmän nuoria liittyy kirkkoon ja kastetaan rippikoulun yhteydessä. Tulevaisuudessa tämä kehityskulku tulee tilastojenkin kiihtymään, kun lapsikasteet vähenevät.Tosin miten se vaikuttaa itse riparin suosioon? Se jää nähtäväksi…

3. Riparille mukaan motivoituneet työntekijät

”Rippikoululeireille tulee päästää vastuullisiksi vain motivoituneimmat, innokkaimmat ja rakkaudentäyteisimmät työntekijät. Isoskoulutuksesta ja nuorisokulttuurista tulee pitää viimeiseen asti huolta. Sitä tulee jatkuvasti kehittää. Seurakuntien nuorisoyhteisöjen on oltava avoimia kristillisiä yhteisöjä. Nuo yhteisöt perustuvat tosiasiassa lähes täysin rippikoulutyön varaan.” (Matti Hernesaho)

Riparit ovat paljon vartijoina ja ne ketkä siellä työskentelevät ovat etuoikeutetussa asemassa. Parhaimmillaan ripari tuo nuorelle positiivisen käsityksen Jumalasta, Jeesuksesta ja koko kristinuskon pääsisällöistä. Hän saa kokemuksen turvallisesta ja rakastavasta porukasta, jossa hänen on hyvä olla kysymyksineen ja ajatuksineen sekä tunteineen. Ripari on asia, joka jää varmasti mieleen.  Keskeistä on, että nuori saa jatkaa hengellisiin asioihin tutustumista myös leirin jälkeen.

 

Tulevaisuusskenario

En väitä olevani profeetta, mutta teen tässä oman kokemukseni, tilastojen ja hengellisen tilanteen pohjalta pienen arvion rippikoulujen tulevaisuudesta. Tällä hetkellä riparin käy n.80% 15-vuotiaiden ikäluokasta.  Jos 10 vuoden päästä sen käy yhä n.65-70% niin voidaan olla tyytyväisiä. Joka tapauksessa suosio tulee laskemaan hitaasti, mutta melko varmasti. Tosin juuri kilpailevaa toimintaa ei ole. Prometheus leirit eivät ole saaneet massoja liikkeelle. Ortodokseille on kripari ja helluntainuorille fifteen-leiri. Silti myös osa muiden tunnustuskuntien jäsenistä käy riparin ainakin vapaiden suuntien edustajista.

Iso kysymys on tulisiko aikuisille kehittää oma rippikoululeiri. Sille olisi varmasti kysyntää, jos se tehtäisiin heidän näköisekseen. Miettikää vaikka Vain Elämää ohjelmaa suosiota, joka on käytännössä hyvin lähellä aikuisiän riparikokemusta muusikoille. Lisäksi siellä on pohdittu ja esitetty myös hengellistä materiaalia, kuten Juha Tapion Rakastettu, Apulannan Jumala ja Mariskan Mestaripiirros biisit.

Ripari tulee säilyttämään paikkansa kirkon nuorisotyössä ja toivon sydämestäni, että se saa toimia myös sellaisena paikkana, jossa eri taustasta tulevat työntekijät voivat jatkossakin toimia yhtenä tiiminä nuorten parhaaksi.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Hyviä kommentteja on tullut. Itse en päässyt mukaan kovin aktiisesti rippikoulun vastuiden takia.
    Laitan tähän vielä pari ajatusta. Sain kokea pitkästä aikaa, millaista on toimia riparilla, jossa nuoret löytävät uskon Jeesukseen ja haluavat jäädä joukolla rukoilemaan iltahartauden lopuksi.

    Lisäksi viestikapulaa heidän opetuslapseuttamisesta siirrettiin eteenpäin. Herran haltuun nämä nuoret.

Yli-Jaakkola Juha
Yli-Jaakkola Juha
Maaseudulla kasvanut ja urbaaneissa ympyröissä asunut mies. Toimin nykyään Kansan Raamattuseuran kaupunkityöntekijänä Turussa. Luottamustehtävänä on Turku Mission toiminnanjohtajan pesti. Kristittyjen yhteys, rukous ja elävä kristillisyys sen monissa muodoissa ovat lähellä sydäntäni.