Jään tänään lomalle ja tuntuu siltä, että loma tulee enemmän kuin tarpeeseen. Päässäni pyörii. Kirkolliskokous lähestyy ja sen myötä kirkollisiin otsikoihin nousee jälleen kirkon sisäinen kädenvääntö eri kysymyksistä. Tällä kertaa otsikoissa on ollut jälleen samaa sukupuolta olevien vihkimiset sekä kirkolliskokoukselle tehty aloite, jossa ehdotetaan Kirkko Suomessa -nimen muuttamista ekumeenisesti selkeämpään muotoon – emmehän suinkaan ole ainoa Kristuksen kirkko Suomessa. Aiheista nousi heti keskustelua kirkkokuplassani ja keskustelua seurattuani päällimmäisin tunteeni on uupumus. Ei kai taas tätä samaa.
Olen väsynyt kirkon sisäiseen vääntöön. Jatkuvaan keskusteluun ilman lopputuloksia tai ratkaisuja. Tuntuu, että kaikki tahtovat kirkolle parasta, mutta kukaan ei oikein tiedä, mikä se paras on. On toimikuntia, työryhmiä, valiokuntia, neuvostoja, valtuustoja ja kirkolliskokous, jotka yrittävät löytää sitä parasta mahdollista tapaa, jolla voisimme kirkkona toimia ja tehdä työtä. Toiset haluavat muuttaa, toiset säilyttää. Keskustelu velloo ja koko ajan minä mietin, kiinnostaako tämä riviseurakuntalaista lainkaan. Välittääkö kirkon jäsen tai jäseneksi aikova niistä sisäisistä kiistoista, kädenväännöistä ja keskusteluista, joita me kirkon niin sanotussa sisäpiirissä (kirkkomme työntekijät, luottamushenkilöt ja muutamat aktiiviseurakuntalaiset) olevat käymme päivittäin, viikottain ja vuodesta toiseen? Ainakin itseäni tämä instituution eripuraisuus uuvuttaa ja kyllästyttää. Tuntuu, että Jumala on kovin kaukana jossain instituution syövereissä.
Pohdin, että enemmän kuin sanat, merkitsevät teot. Enemmän kuin evankelis-luterilaisen kirkkomme brändi tai hallinto, merkitsee se, miten kirkko on, elää ja vaikuttaa maailmassa. Mikä on suhteemme yhteiskuntaan, muihin kristillisiin kirkkoihin, toisiin uskontokuntiin, itseemme, lähimmäisiimme ja Jumalaan? Elämmekö evankeliumia todeksi kirkkona? Mikä on evankelis-luterilaisena kirkkona ja osana globaalia Kristuksen kirkkoa paikkamme Suomessa ja maailmassa? Miten ymmärrämme itsemme ja suhteemme ympäröivään maailmaan? Miten kirkon jäsenet ymmärtävät, näkevät ja kokevat kirkon? Päätöslauselmia, instituution hallinnollisia haasteita ja viestintäkysymyksiä enemmän minua kiinnostaa meidän itseymmärryksemme. Keitä me olemme ja miksi olemme ja teemme työtä sillä tavoin kuin teemme. Tämän ääreen meidän pitäisi pysähtyä miettimään olemustamme ja elämäämme. Voisiko kirkolliskokous puhua tästä?
Sillä mikäli näihin eksistentialisiin kysymyksiin ei löydy vastauksia tai edes niiden hippusia, evankelis-luterilainen kirkkomme tulee instituutiona tiensä päähän ennemmin kuin myöhemmin. Meillä on toistaiseksi resursseja ja jäseniä tehdä työtämme Jumalan ja rakkauden asialla monin eri tavoin. Mutta mitä kauemmin käymme uuvuttavaa ja vellovaa keskustelua, aika kuluu ja resurssit hupenevat tekoja odottavien ihmisten mukana. Tämä on kärjistys, mutta näin minä näen asian. Instituutiota enemmän voisimme keskittyä kirkkoyhteisöön ja sen eksistenssin pohdintaan.
Ps.
Joka tapauksessa toivotan voimia ja siunausta kirkolliskokoukseen kaikille sinne valituille päättäjille! Tiedän, että tehtävänne ei ole helppo enkä kadehdi teitä siinä. Viisautta, rakkautta ja voimaa työhönne!
Argumentit ei minulta lopu. Raamatusta ei löydy mitään argumenttia ko. asialle. Siksi turvaudut ”ennakkotapauksiin”?
Riitta Sistonen. Onko sinulla enemmänkin tapana keskustella hymiöillä tai mitä emojijtä ne ovat? Jos niin on, voit jatkaa samalla linjalla, mutta kantsii miettiä onko se asiallista ja edistääkö se mitään? On siitä ehkä se hyöty, että syntyy kummallisia keskusteluja.
Minä en osaa keskustella hymiöillä, mutta kun katsoin sinun hymiökommenttejasi, niin ajattelin niihin kuitenkin vastata järkevillä lauseilla, niin kuin teinkin. Siinä tuli mieleen tuo oikeustermi ”ennakkotapaus” ja ajattelin pistää sen tekstiini. Se oli hyvä täky koska tartuit siihen.
Asiaan mennäkseni voin rehellisesti myöntää, että en Raamatusta löydä perusteita, enkä tukea samaa sukupuolta olevien avioliitoille ja minusta on selvää, miksi niitä ei sieltä sieltä löydy. Varmaan sinäkin tiedät, että juutalainen kulttuuri oli Raamatun aikana homokielteistä, niin kuin Islam myös tänään. Miten Raamattu voisi poikketa näistä aatesuuntauksista? Se on ihmisten kirjoittama yli 2000 vuotta vanha kirjoituskokoelma. Monille se on Jumalansanaa. Minun käsitys taas on, että se on eräänlaista juutalaisuuden historiaa, jossa erityisesti Vanha Testamentti sisältää paljon Israelilaisten sotimiseen liittyviä kertomuksia ja tietysti Mooseksen lain.
Uuden testamentin opetus taa liityy ihmissuhteisiin; ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Kuinka voit sanoa veljellesi, Annapa kun otan roskan silmästäsi, kun omassa silmässäsi on hirsi?” Nuo edellä olevat esimerkit unohtuvat meiltä liian usein.
Suomen Eduskunta muutti 2017 avioliittolakia, niin, että samaa sukupuolta olevat saivat oikeuden mennä avioliittoon. Tästä seurasi luonnollisesti se, että avioliittoon vihkiminen tuli keskusteluun myös ev.lut kirkon sisälle. Asia on nyt ollut kirkolliskokouksien käsittelyssä jonne siitä päättäminen tietysti kuuluu.
Kun nyt olen seurannut asiasta virinnyttä keskustelua, niin olen miettinyt, että mitä teidän vihkikäytännön muutosta vastustavien päässä liikkuu? Ajatteleteko te asiaa ollenkaan niiden kannalta, joita asia koskee? ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Em. neuvo on minun mielestä tasa-arvoisen avioliittolain vastustajilta unohtunut. Ehkä ei tiedetä, että sukupuolisuuntauksemme ei ole meidä oma valinta. Tai sitten on kova hinku nähdä ”hirsi” vain toisen silmässä. Tai sitten te rakastette Jumalaa todella sokeasti yli kaiken ja kuvittelette Raamatusta löytyvän Jumalan neuvon siihen, miten homoseksuaaleja on kohdeltava (huom. P Räsäsen tilanne).
Pieni korjaus eo. kommenttiin. Minä laitoin tuon ”ennakkotapaus”- termin aluksi Kosti Vasumäen kanssa käymääni keskusteluun ja sinä olit napannut sen sieltä, ollen kovin huvittunut asiasta. Vaikka ”syötti” oli alunperin takoitettu Kostille, niin ei hän sitä nielaissut. Siitä annan hänelle muutaman plus -pisteen.
Kiitos Leo noista muutamista ”plus-pisteistä.” Mielenkiintoista, ettet sinäkään ole löytänyt Raamatusta mitään tukea spn-liitoille ja heidän vihkimiselleen. En ole minäkään. Eivät ole löytäneet myöskään piispat eikä kirkolliskokous eikä yksikään pappi, joka on jo spn-pareja vihkinyt. Perusteet on haettu aivan muualta kuin Raamatusta. Nyt on kuitenkin erotettava se mitä me ihmiset olemme syntiinlankeemuksen jälkeen ja se, että avioliitto on miehen ja naisen liitto. Ja se on sitä pelkästään. Raamattu antaa siihen selvän perustan. Se on selkeästi evlut.kirkon kanta ja opin mukainen. Nyt tätä käytäntöä kuitenkin halutaan muuttaa. Ne, jotka haluavat vihkiä spn-pareja toimivat selkeästi Raamatun sanaa vastaan. Se on täysin selvä asia. Mikään kompromissi ei ole tässä asiassa mahdollinen.
Vaikka kirkolliskokous muuttaisi vihkimyksen osalta asiaan kantaansa Jumalan sana tulee olemaan sitä vastaan jatkossakin. Tyypillisesti myös vetoat lähimmäisenrakkauteen tässä asiassa. Se onkin ainut argumentti, mihin tässä asiassa vedotaan. Se vain ei toimi tässä asiassa, kun Jumalan sana on tuota vihkimistä vastaan. Nyt on vielä mahdollisuus esittää mielipiteensä asiassa niin kauan, kun se vielä on sallittua. Sanon vielä senkin, etten ole yleisen mielipiteen vanki tässä enkä myöskään koskien tapausta Päivi Räsänen, josta Hs esitti täysin trollimaisen artikkelin 25.7.
Leo Tihinen, en välitä kenenkään antamista plus-pisteistä enkä yleensä kommentoi hymiöillä, sen kyllä kaikki voivat todeta, jotka ovat lukeneet kommenttejani.
Tuo ”ennakkotapaus” oli vain niin huvittava peruste. On tietysti väärin huvittua sinänsä vakavasta asiasta. Mitä kaikkea se ihminen keksiikin perusteeksi rikkoa Jumalan tahtoa!
Ihmettelen kirkolliskokousedustajia, jotka eivät pidä Raamattua Jumalan sanana. Siitähän nämä ongelmat johtuvat. Ei tuomitseminen ja se että pitää Raamattua Jumalan sanana liity mitenkään yhteen. Tietysti jos ei pidä, niin silloin on ristiriita. Tuomitseminen ja sen mitä pitää Raamatun Jumalan mukaisena ja tahtomana avioliittona eivät liity mitenkään yhteen, eivät myöskään tuomitseminen ja lähimmäisen rakastaminen siten kuin Jumala sen antaa laiksi 10. käskyssä.
Ennakkotapauksesta vielä sen verran. Ei Jumala ole maailmanhistoriassa toiminut niin, että heti kun kansakunta lankeaa jumalattomuuteen, niin heti ”napsahtaa”. Ovathan monet jumalattomat hallitsijat porukoineen saaneet tuhota ihmisiä mielettömästi ennen kuin tuli tuomio. Silti on näin: Jumalan tuomio tulee varmasti ja vääjämättä. Sitä ei voi ihminen estää. Sitäkö kirkko nyt haluaa? Härkkiä niin kauan, että ”napsahtaa”?
Kiitos Kosti Vasumäki ja Riitta Sistonen keskustelusta. Olette tekin varmaan huomanneet, että eri linjoilla ollaan monissa asioissa. Te edustatte ehkä fundamentaalista Raamattukäsitystä ja minä taas jonkinlaista liberaaliteologiaa. Siitä johtuu, että olemme monista asioista eri mieltä. Minulla on nykyiseen katsomukseeni erityisen painavat syyt. Elin nuoruuteni hyvin samanlaisessa uskonnollisessa ympäristössä ja käsityksissä kuin te nyt. Onneksi uskoin omia havaintojani ja selvisin pois fundamentaalisesta uskonyhteisöstä.
Uskon että olen ”totuudenetsijä” hautaani saakka, sillä tuskin Luojamme kenellekään totuutta luovuttaa. Vanhan testamentin Jumalan puhe on käsitykseni mukaan (juutalaisten) ihmisten puhetta. Esim. käsite omaisuuskansa on selvää juutalaisuuden omahyväisyyttä. Muutoinkin Vanhan testamentin henki on epähumaani, vaikka monesti korostetaan Jumalan armahtavaisuutta. ”Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä” on ”uskisten” lentävä lause, joka minua kovasti tympäisee. Ennen luulin, että se on Raamatusta, mutta kun tutkin asiaa, niin paljastui, että se on ihmisten kehittämä lause Raamatun käsityksiensä perusteella.
Uuden testamentin sanoma on minulle toivoa antavampi. Sieltä löytyy hyviä ohjeita ihmissuhteiden hoitamiseen. En tiedä, että oliko Jeesus juutalaisille luvattu Messias ja Jumalan poika, mutta kertomuksista päätellen hän oli viisas ja rohkea nuorimies.
Erityisesti Riitta sistoselle ”ennakkotapauksesta”: Ei minunkaan mielestä Jumala ole maailmanhistoriassa toiminut niin, että heti kun kansakunta lankeaa jumalattomuuteen, niin heti ”napsahtaa”, mutta Raamatun vanhassa testamentissa Hän puheli ja neuvotteli ihmisten kanssa. Mm. Abrahamin kanssa Hän sopi, että jos Sodomasta löytyy kymmenen vanhurskasta, niin Jumala armahtaa Sodoman kaupunkia ja sen asukkaita. Höpö, höpö. Miksi Jumala ei nykyisin neuvottele ihmisten kanssa? Eikö teidänkin mielestä näitä jumalattomia löytyisi moninkertainen määrä maailman eri kaupungeista, joten neuvottelut olisivat hyvinkin aiheellisia.
Päätän keskustelun tästä aiheesta tähän. Hyvää kesänjatkoa.
Leo,
Minua harmittaa suuresti se, että suuri osa konservatiivisesti ajattelevista ovat ottaneet tämän asian ”tikun nokkaan niin sydämettömästi ja ajattelemattomasti. Kuten kirjoitit, on selvää, ettei Raamatusta voi löytyä varsinaisia perusteita samaa sukupuolta olevien avioliitolle, koska sellaista kysymystä ei yksinkertaisesti ollut silloin. Se on vasta tämän päivän kysymys, koska yhteiskunta ja kirkko ovat tähän asti sivuuttaneet asian totaalisesti. Itse ymmärrän niin, että ne kohdat, mitä Raamatussa mainitaan ”miesten kanssa makaamisesta” eivät oikein vastaa tämän päivän tilannetta. Kun siitä vielä tehdään oppikysymys ja synnillistetään asia täysin, niin silloin ei kyllä mielestäni oikein tiedetä eikä harkita, mistä ja miten puhutaan. Muutenkin koko avioliittoasia ylipäätään on nyt korostunut aivan liikaa jonain perustavanlaatuisena oppikysymyksenä, jota se ei mielestäni edes ole.
Kuinka sydämetön olikaan Jeesus itse, kun hän piti avioliittoa miehen ja naisen liittona. Hän ei tietenkään tiennyt, että muunlaisiakin liittoja voisi olla olemassa. Jumalan sanaa seuraten ylipäätään kirkko ja Suomen evlut.kirkko on sydämettömästi seurannut tätä Jeesuksen opetusta avioliitosta. Nyt ajat ovat muuttuneet lempeämpään suuntaan lähimmäisenrakkauden nimissä. Vai mitä Kari Roos?
Kosti,
Kuten kirjoitin, tällaista kysymystä ei silloin ollut.
Totta kai kaikki pitivät silloin avioliittoa miehen ja naisen välisenä. Asia oli täysin selvä eikä siihen tarvinnut mitenkään puuttua. Nyt vasta tämä kysymys on jostain syystä tullut eteemme ja se on vaikea siksi, että Raamattu ei oikeastaan lausu asiasta mitään. Tiedän kyllä tasan tarkkaan ne kohdat, joihin tässä asiassa vedotaan. Niitä on turha toistaa. Ne eivät vain anna vastausta juuri tähän kysymykseen.
Miksi avioliitosta on tullut ”oppikysymys” nyt, kun se ei ennen ole sellainen ollut? Naispappeuskysymys oli ja on edelleen ihan vastaava asia. Sellaistakaan kysymystä ei silloin ollut ja siksi siihen ei Raamatussa oteta kantaa. Paavali puhui yhden vaimon miehestä, mutta paino ei varmasti ollut sanalla ”mies” vaan kohdassa ”yhden vaimon”. En sitten tiedä, mistä katoliset ovat pappien selibaatin keksineet.
Nämä ovat vain esimerkkinä siitä, miten Raamatun tekstejä luetaan hyvin tarkoitushakuisesti etsimällä etsien sanoja, joilla voisi vastustaa itselleen ”epämiellyttäviä” asioita.
Kari, Jeesuksen sanat avioliitosta miehen ja naisen liittona eivät olleet ohjeellisia vain tuolloin, ne pätevät myös ehdottomana totuutena myös tänä aikana. Kun Raamattu ei anna ainuttakaan viitettä mihinkään muuhun liittoon, jonka Jumala siunaisi, niin silloin olisi hyvä miettiä, mistä tämä kirkkoa jakava kysymys on lähtöisin. Onko se Jumalasta vai ihmisistä? Voi olla, että joitakin harmittaa minun ehdoton kantani asiaan. Tiedän
toki sen, ettei minun mielipiteeni suuressa kuvassa vaikuta mitään. Tämä aika on pahempi kuin pakanoilla, jotka eivät sentään
…..vihkineet avioliittoon samaa sukupuolta olevia.
Onko se, Kosti, mielestäsi maailman pahin ja kauhein asia? Mielestäni sitä ei voi mitenkään nähdä sellaisena. Maailmassa on paljon pahempia asioita.
Kari,
Kysymys on pelkästään Jumalan sanasta. Kun Jumala on siunannut pelkästään miehen ja naisen liiton, eikä Raamatusta löydy mitään tukea, eikä Jumalan siunausta muille liitolle, niin asia on siksi minulle ehdoton. Asia ei silloin ole millään tavalla tasa-arvo kysymys, vaan asian määrittää pelkästään Jumalan sana. Ota huomioon myös se, että enemmistö edustajista kirkolliskokouksessa pitää tätä nimenomaan raamattukysymyksenä.
Tiedän hyvin, että sitä pidetään raamattukysymyksenä. En vain ihan ymmärrä sitä, että siitä on tehty oppikysymys.
Totean vaan sen, että kirkolliskokous ja piispat ovat selkeästi ja moneen kertaan todenneet, että kirkon avioliitto-opin mukaan avioliitto on miehen ja naisen liitto. Kirkkolain mukaan pappien on noudatettava kirkon tunnustusta, oppia. Papit, jotka vihkivät spn-pareja toimivat täten kirkko-oikeuden vastaisesti. Olenko siis ”sydämetön”, kun seuraan tässä evlut.kirkon kirkko-oikeutta.
https://timoeskola.wordpress.com/2021/07/25/helsingin-sanomat-paniikissa-rasasen-takia/#more-714
HS:n artikkeli kuvaa sitä, miten yhdysvaltalainen uskonnollinen oikeisto lietsoo sikäläistä perua olevaa ”kulttuurisotaa” meillekin. Timo Eskola vain vahvistaa sitä blogitekstillään, myös aikaisemmilla. Olen lukenut.
Niinpä niin, vasemmistolla ei ole koko asian kanssa tietenkään mitään tekemistä. Tuo Tommi Niemisen artikkeli oli kyllä tutkivan journalismin pohjanoteeraus.
Kosti V., lukisin mieluusti perustelut arviollesi HS:n artikkelista.
Jorma Hentilä. Toivon pelkästään sitä, että Hs:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi ottaa julkisesti kantaa siihen, vastaako Tommi Niemisen artikkeli hänen näkemystään.
Kosti Vasumäki, arviosi oli siis pelkkä huitaisu ilman perusteluita. Jos kuitenkin yrittäisit esittää edes muutaman perustelun. – Oletko muuten ottanut yhteyttä päätoimittajaan ja pyytänyt hänen kannanottoaan?
Jorma Hentilä. Kiitos samoin Timo Eskolasta. Huitaisu oli myös. Voit toki linkittää tuon hs:n artikkelin luettavaksi, että kaikki voivat tuon ”timanttisen” mustamaalaamiskudelman lukea. Kaius Niemi on lomalla.Ei siis vastaa. Ehkä hän sieltä vielä palaa julkisuuteen.
Kosti Vasumäki, mustamaalauksena pitämäsi artikkeli kertoo sen, miten maamme rajojen ulkopuolelta, Yhdysvalloista ja jopa Virosta, puututaan poliittisesti meillä vireillä olevaan oikeusjuttuun ja jopa uhkaillaan suomalaisia viranomaisia heitä kohtaan suunnattavilla pakotteilla.
Käsi sydämelle: hyväksytkö ulkopuolisten poliittisen puuttumisen kesken olevaan juridiseen prosessiin?
Sehän tässä näyttää Hs:a kylmäävän, kun juttu onkin paisunut kansainväliseksi. Onko ADF International mielestäsi äärioikeistolainen viharyhmä, kuten artikkelissa annetaan ymmärtää. Käsi sydämelle.
Toimittaja toistaa jutussa yhdysvaltalaisen ihmisoikeusjärjestön käyttämän määritelmän. Itse sanoisin, että Wienissä päämajaansa pitävä ADF on tiukan konservatiivinen uskonnollisen oikeiston poliittinen painostusjärjestö. Yhdysvalloissa ADF on osa uskonnollisen, pääosin evankelikaalisen, (ääri)oikeiston blokkia, kuten esimerkiksi Tony Perkinsin Family Research Council ja eräät muut painostusjärjestöt. Sateenkaariväen asema ja oikeudet on yksi keskeinen hyökkäyksen kohde.
Päällikkö Paul Coleman on juristi, mutta HS:n haastattelussa hän liioittelee – Räsäsen ”rikossyytteet edustavat epäilyksettä suurinta hyökkäystä ilmaisuvapautta kohtaan, mitä olemme nähneet läntisessä Euroopassa vuosikymmeneen” – kuin aito populisti. Hän tietää puhuvansa soopaa, mutta se palvelee agendaa, tuskin kuitenkaan suomalaisten enemmistön silmin.
Niin, toimittaja toteaa, että paitsi ADF on kiistanalainen järjestö, SPLC:n mukaan se on ,”äärioikeistolainen viharyhmä” Itse käytät sanaa ”painostusryhmä.” Miten tuo eroaa sitten viharyhmästä? Voitko kertoa. Toimittaja ei sanallakaan kerro mikä tuo SPLC on. Ihmisoikeus-oikeusapujärjestö. Siis jonkinlainen ylin totuuskomissio, joka määrittää sen mitä ADF on? Jos jokin on populistinen, niin sitä on tuo hs:n artikkeli.
En lähde mukaan sanoilla saivarteluun. Mutta Kosti V., et ole kyennyt osoittamaan yhtään virhettä HS:n artikkelissa, jota nimität populistiseksi.
”Jos jokin on populistinen, niin sitä on tuo hs:n artikkeli.” Populismi tarkoittaa ajatusmallia, jossa uskotaan talous-, sivistys- ja hallintoeliitin toimivan ns tavallisen kansan etuja vastaan. Tällä verukkeella kosiskellaan kannattajia.
Jorma H. Hyväksyt näinollen hs:n jutussa yhdysvaltalaisen ihmisoikeusjärjestön ADF:stä käyttämän määritelmän. Otetaan sitten muutama esimerkki tuosta someretoriikasta;
”….tukijoiden huutosakki, aatteellinen sekalainen seurakunta, vanhoilliskristillinen oikeusapujärjestö ADF International, viharymä, salaliittottoteoria Colemanista, koskien twitteriä, vakaumuksellinen evankelikaalinen trumpilainen, roihahtanut arvokonservatiivien leirinuotio, ymmärillä kirjava porukka etc….”
En tiedä sitten mikä, ellei tälläinen kielenkäyttö ole paitsi mustamaalaamista myös populistista. Et myöskään kykene osoittamaan yhtään virhettä koskien Timo Eskolan analyysiä hs:n artikkelista.
Kari Roos, Kiitos hyvistä kommenteista. On hyvä, että keskustelu avioliittoasiasta jatkuu.
Ennakkoon on varoitettu ennakkotapauksilla. Mitään hyvää ei seuraa kun luovutaan elävästä Jumalasta.
1. Kor. 10:1-11
”Veljet, en tahdo teidän olevan tietämättömiä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren poikki. Heidät kastettiin Moosekseen pilvessä ja meressä. Kaikki söivät samaa hengellistä ruokaa ja söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. He joivat hengellisestä kalliosta, joka seurasi heitä. Se kallio oli Kristus. Useimpiin heistä Jumala ei kuitenkaan mieltynyt, sillä he saivat surmansa autiomaassa. Tämä tapahtui meille varoittavaksi esimerkiksi, ettemme himoitsisi pahaa, niin kuin he himoitsivat. Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi niin kuin jotkut heistä. Onhan kirjoitettu: ”Kansa istui syömään ja juomaan ja nousi sitten tanssimaan.” Älkäämme harjoittako haureutta, niin kuin jotkut heistä harjoittivat – heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentäkolmetuhatta. Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niin kuin jotkut heistä kiusasivat – käärmeet surmasivat heidät. Älkää myöskään nurisko, niin kuin jotku heistä nurisivat – heidät surmasi tuhooja. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, ja se on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille on tullut maailmanaikojen loppukausi.”
2. Piet. 2:4-6
”Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka tekivät syntiä, vaan syöksi heidät pimeyden kahleissa syvyyteen ja jätti heidän säilytettäväksi tuomiota varten. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka hän varjeli Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ja seitsemän muuta, kun hän antoi vedenpaisumuksen peittää jumalattomien maailman. Hän tuomitsi tuhoon Sodoman ja Gomorran kaupungit polttamalla ne poroksi varoitukseksi niille, jotka vastaisuudessa elävät jumalattomasti.”
Mutta niinpä niin, juutalaisten kirja VT ja on ihan hyviä elämän ohjeita UT:ssa.
Kannatta muistaa, että Jumala on kuitenkin sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Onneksi meillä on Jeesus, joka tapettiin, jotta ei kaikkia pahoja ihmisiä enää tarvitsisi tappaa vaan
voimme turvautua Jeesukseen.
On se jännä kun samasta asiasta jaksetaan jauhaa vaan jatkuvasti. Osoittaa kirkon eksyttäjien päättäväisyyttä. Ei maistraatissa saa siunauksia. Vain Jumala antaa siunauksen.
”Vain Jumala antaa siunauksen.” Niinpä, ei siis pappikaan. Hän voi toki sitä Jumalalta pyytää.
Tämä blogikirjoitus osuu aivan oikeaan. Kirkon olemassaolo riippuu täysin siitä, haluavatko piispat ja tuomiokapitulit pitää kiinni kirkkomme tunnustuksesta, vai alkavat lipsumaan synnin hyväksymiseen maallisen painostuksen alla, jolloin kirkkomme ei enää ole kristillinen Jeesukseen nojaava..
Kirkkomme olemassaolo ei uskoakseni riipu piispoista tai kapituleista vaan kirkon Herrasta.