Kun maailman supervallat USA etunenässä elvyttävät valtavilla summilla, laati myös EU jo lähes vuosi sitten oman elvytysvälineensä. Tuossa vaiheessa näytti, että myös EU:ssa on vastattava COVID-19 -pandemian aiheuttamiin menetyksiin suurilla taloudellisilla tukipaketeilla.
EU ei kuitenkaan vielä ole liittovaltio, joka voisi ottaa yhteistä velkaa ja maksaa pois jäsenmaidensa velkoja (No bail out -periaate). Tämän kieltävät ainakin Lissabonin sopimuksen artiklat 125 ja 310. Tämän vuoksi EU:n olisi syytä harjoittaa talouksiensa tukemista kansallisella tasolla. Toisaalta nyt odotettavissa oleva maailmantalouden kuumeneminen, saattaa jo edellyttää eri tavalla ajoitettua elvytystä.
Suomessa on tämän tästä myös nykyisen hallituksen suulla korostettu sääntö- ja sopimuspohjaisen kansainvälisen toiminnan tärkeyttä. Silti hallitus esittää nyt Suomelle menemistä mukaan EU-hankkeeseen, joka on jopa EU:n omien sääntöjen vastainen. Elpymisväline ei hyödytä Suomea juurikaan, vaan on suunnattu euroalueen ongelmallisten kansantalouksien tukemiseen. Käytännössä tuetaan siellä, missä ei ole haluttu hoitaa taloutta kurinalaisesti.
On esitetty, että Suomen vetäytyminen EU:n elpymisrahastosta aiheuttaisi Suomelle ”ennen näkemättömän mainehaitan”. Voi olla, että muutaman vuoden kuluttua Suomen rehellisyyttä kuitenkin kiitettäisiin, sillä todellisuudessa velkaunioni on vain ongelmien siirtämistä.
Moni näkee, että maksamme näin suurvaltapoliittisia turvatakuita EU:lle varmistaaksemme länsivaltojen tuen sotilaallisen kriisin sattuessa. EU ei kuitenkaan ole sotilasliitto, NATO on läntinen sotilasliitto. Maamme on edelleen geopoliittisesti idän ja lännen välimaastossa, joten meidän on pakko hoitaa viisaasti ulkopolitiikkaamme sekä itään että länteen, toistaiseksi liittoutumattomana.
Pentti Tepsa
”Eduskunta on hyväksynyt EU:n elvytyspaketin, jonka on tarkoitus nostaa EU-alue jaloilleen koronakriisin jälkeen.
Paketti sai eduskunnan hyväksynnän äänin 134–57. Paketin hyväksymiseen vaadittiin kahden kolmasosan enemmistö.
Äänestys oli kauaskantoinen, sillä koko Euroopan elvytyspaketti olisi voinut kaatua, jos eduskunta ei olisi hyväksynyt osallistumista siihen. Eduskunta ehti kiistellä paketista lähes vuoden.” YLE
Loppu hyvin, joten kaikki hyvin.
Mielestäni PS:n puhemaraton oli erinomainen osoitus näyttää, ettei oikeasta luovuta, koska kuitenkinhan me häviämme.
Muiden kansanedustajien vastakkaista kantaa edustavat puheenvuorot, kuten Guzenina, eivät vakuuttaneet oikein puhujaa itseään. Myös hänen viittauksensa Englannin suuriin menetyksiin osoitti, ettei asian todellinen olemus ollut saannut sijaa hänessä ja että hän lähinnä heitti muutaman miljardin menetykset, jotka olivat kaikki odotettavissakin. Varsinainen ”pihvi” on se tila, minka Englanti saavuttaa, kun saa ravisteltua haitat pois.
Yksin olo ja eroaminen niistä yhteyksistä, joiden vaikutus on kuin järjestäytyneen rikollisuuden, on uhrauksien väärtti. Maat, joiden talous on hyvä, niinkuin Suomi, Norja ja Englanti esimerkiksi saavat tervettä seuraa ja sairaatkaan, kuten Etelä-Euroopan korruptoituneet maat, voivat olla yhteistyössä niinkuin se heitä ja meitä kannattaa. Syntyy terve kauppayhteys, joskus hitaasti joskus ei ollenkaan, mutta emme ole avustus-uhkien alla. Kaikki uhkaaminen, kuten tuho, jos EU:n vaatimuksiin emme taivu on noituutta ja siitä on hyvä pysyä erossa niin vanhurskas kuin jumalatonkin.
Tekstiii tuli jitain virheitä, ei suuria, mutta korjaa-mahdollisuus, kun tullut lähetä-nappulaa painettua oli suuri ilo.
>>Mielestäni PS:n puhemaraton oli erinomainen osoitus näyttää
Jos olisivat puhuneet asiaa. Se että puhujan pöntöstä luetaan satua punahilkasta on lapsellista ja typerää.
Olen Teemu Keskisarjan kanssa samaa mieltä siitä kuten hän IS:n kolumnissa tänään toteaa, että ”Suomi oli 1800-luvulla itsenäisempi kuin nyt.” Elvytyspaketin mukana meni itsenäisyytemme viimeisetkin rippeet ja siitä vielä maksettiin. Seuraava lasku odottaa jo nurkan takana.
Jos ei seuraa maailmantaloutta ihan tarkkaan, saattaa syntyä sellainen kalevalainen käsitys, että Suomi yksin pärjäisi kaikkia maailman valtioita ja valtioliittymiä vastaan. Olisihan se hauska ajatus, mutta se ei vain toimi.
Ei Saksa varsinkaan, ei myöskään Ruotsi haluasi persaukista Suomea kauppakumppanikseen. Puhumattakaan Be-Ne-Lux -maista. Ja paljonko sitten voisimme myydä johonkin Puolaan tai Unkariin kattaaksemme nämä tärkeimpien vientialueidemme menetykset?
Suomi on vientivetoinen maa ja jos joutuisimme neuvottelemaan kaikki vientisopimuksemme uusiksi maakohtaisesti. Joutuisimme samaan suohon, jossa Britannia on nyt. Ja Britannialla on sentään öljyä.
EU-jäsenyyden vastustajia yhdistää yleensä se seikka, että he laskevat vain EU:lle maksettavia kuluja. Eivät laske niitä tuloja, joita tulliliiton jäsenyys tuo tullessaan. Tässä vain yksi esimerkki: https://yle.fi/uutiset/3-11935190 .
Tällä palstalla en ole nähnyt vielä suorastaan mainostettavan tätä vaihtoehtoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Euraasian_talousunioni , mutta se näyttää joidenkin kirjoittajien silmissä olevan hyvä vaihtoehto EU:lle. Jää nähtäväksi.
Seija R.,
”Olisihan se hauska ajatus, mutta se ei vain toimi.”
Toimivan ja toimimattoman voi hetkessä potkaista kasaan.
Olen lähes koko ikäni vain harjoittanut vientikauppaa, omissa yrityksissäni ja vetänyt lukuisia kauppaneuvotteluja palkattuna, pääasiassa muualla kuin Suomessa.
Kaikki tulokset syntyy rakentamalla ja uhrauksilla, eli työnteolla!
Täytyy tietää mitä pitää tehdä ja missä niitä tarvitaan. Jos tuotetta ei osteta, on kysymys laadusta tai hinnasta ja luotettavuudesta. Jokainen näistä kolmesta elemenstistä on korjattavissa markkinoillesopivaksi.
EU- tuo kumppanuutta ja itsestäänselvyyttä, mutta yleinen poliittinen, taloudellinen ja jopa uskonnollinenkin tilanne voi muuttua hetkessä, eikä kumppanit auta, koska heillä on sama jama.
Vain oma itsenäisyys, riippumattomuus on pelastava tie. Yhteydet ja kumppanuudet ovat tärkeitä ja palvelevat juuri, jotta saavutetaan oikea käsitys markkinoista, niiden tarpeista.
>>Reijo.M Vain oma itsenäisyys, riippumattomuus on pelastava tie
Maailma on täynnä kauppaliittoja. Tiedätkö miksi? Koska siitä on hyötyä jäsenille. Jos kuvittelet Suomen hyötyvän siitä että olisimme kauppaliittojen ulkopuolella niin tämän päivän ulkomaankaupasta ei sinulla ole kyllä mitään realistista kuvaa.
The European Economic Area (EEA)
The North American Free Trade Agreement (NAFTA)
The Mercado Comun del Cono Sur or Southern Common Market (MERCOSUR)
The ASEAN Economic Community (AEC)
The Common Market of Eastern and Southern Africa (COMESA)
The Asia Pacific Economic Cooperation (APEC)
The South Asian Association for Regional Cooperation (SAARC)
The Indian Ocean Rim Association (IORA)
The Latin American Integration Association (ALADI or LAIA)
The Southern African Development Community (SADC)
Joona,
Kauppaliittoon kuuluminen ja kuulumattomuus on hyvä ja huono. Huono nyt, jos sellaisen hyödyt toteutuvat vain kun esim. Italia on saanut yli 200 miljardia. Kaikki uhkailu on noituutta ja siitä erossa pysyminen säästää harhakuvilta ja neljän miljardin maksulta.
Tunnen henkilökohtaisesti Mercosurin ensimmäiset keskeiset vaikuttajat sen ensimmäisiä puheenjohtajan. Myös NAFTA on minulle tullut tutuksi. Nämä toimii kunkin maan kanavana, mutteivät muodosta mitään takuuta kauppasopimuksiin. Ne neuvotellaan yritysten vaikutuksista, usein monen ponnistelun tuloksena. Samanlaista vientiä olen harjoittanut ilman näiden järjestöjen asettamia ehtoja tai apua USA-Intia-Kiina-Etelä Korea-Taiwan akselilla. Sekä NL-Italia-Suomi akselilla.
Tässä Suomen EU-tukipaketissa on kysymys joko-tahi uhkailusta poliittisin perustein. Kauppa voi hyödyntää valtiollista sopimuspohjaa, mutta valtio ei tee kauppoja, eikä takaa niiden syntymistä eikä jatkuvuutta. Kaikki on ostajan ja myyjän välisten ponnistelujen tulos.
”Velkahaukat Saksasta Suomeen vaativat jo pikaista paluuta EU-sopimusten talouskuriin. Tämä on turhaa haikailua. EU:n taloussääntöjen räikeäkin rikkominen on joka tapauksessa jo itsessään menettelytapana sääntö eikä poikkeus.”
Saksan ja Suomen kaltaisissa keskimääräistä kurinalaisempien talousihanteiden EU-maista on jo kuulunut vaatimuksia, joiden mukaan EU-sopimusten vaatimuksiin alijäämä- ja velkarajoineen on palattava viipymättä ja viimeistään koronakriisin hellitettyä.
Samaan aikaan muualla, kuten Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa, on kuulunut vielä runsaammin aloitteita ja vaatimuksiakin, joiden mukaan epäkelpoihin ja epärealistisiin talouskurivaatimuksiin olisi tyhmää kiirehtiä tai ylipäätään palata.”
Näin mm. toteaa erikoistoimittaja Jan Hurri IS:n kommentissaan tänään.
Teemu Keskisarja, jonka kirjoitukseen viittasin totesi myös Brysselin byrokratiasta: ”Venäjän yleisvaltakunnallisen lainsäädännön määrä vastasi ehkä miljoonasosaa EU:n direktiivien johdoksista.” Ymmärrän kyllä Seija Rantasen russofobiset näkemykset. Kun Itämerellä lentää yksi venäläinen lentokone, niin Brysseli on paniikissa.
Reijo: Olen iloinen, että firmasi menestyy hyvin.
Nyt pitäisi vain katsoa laajemmalti, yli yhden firman tai edes parin firman tuottavuuden yli.
Ja pitäisi jaksaa katsoa pitkälle tulevaisuuteen.