Suomen Lähetysseuran vuosikokoukseen Helsingin Paavalinkirkossa osallistui lauantaina (8.6.) 482 edustajaa, joista valtaosa seurakuntien valtuuttamia edustajia.
Kokouksessa toiminta- ja taloussuunnitelmaa käsiteltäessä tehtiin esitys, jossa suunnitelmaan olisi kirjattu, että parisuhteensa rekisteröineitä ei pitäisi siunata eikä lähettää lähetystyöhön. Esityksen tehneen edustajan puheenvuoro oli asiayhteyden ensimmäinen. Esityksen jälkeen käytettiin noin 10 puheenvuoroa. Kokouksen puheenjohtajalla kirkkoherra Jorma Parviaisella oli hyvin aikaa päättää miten menetellä esityksestä äänestettäessä. Asiantuntijoina puheenjohtajan käytettävissä olivat asianajaja Arto Palsala ja pitkäaikainen lähetysjohtaja Seppo Rissanen ja käytännössä koko järjestön johto. Puheenjohtajan käytössä oli kokouksen menettelytapajärjestys, jonka mukaisesti hän toteutti kokouksessa koeäänestyksen.
Äänestyksen kohteena olleen esityksen aihepiiri oli ennen kokousta ollut paljon julkisuudessa. Esitys tuli silti kokousedustajille yllätyksenä, tuskin kuitenkaan Lähetysseuran johdolle. Seurakuntien edustajat joutuivat tilanteeseen, jossa voimakkaasti Lähetysseuraa jakava asia kaadettiin äänestysmenettelyllä kokousedustajien ratkaistavaksi heitä loukkaavalla tavalla. Koeäänestyksessä jokainen edustaja – kannastaan riippumatta – joutui paljastamaan kantansa nousemalla seisomaan. Edustajia seisotettiin niin pitkään, että osallistujien oli helppo tarkistaa millä kannalla kukin on. Näin Lähetysseuran johdon itse aiheuttama kysymyksenasettelu periaatteessa levitettiin jokaiseen suomalaiseen seurakuntaan. Suljettu lippuäänestys ei tapahtunutta muuksi muuta.
Suomen Lähetysseura korostaa olevansa seurakuntien järjestö. Toiminnanjohtaja Seppo Rissanen, aikooko Suomen Lähetysseura jatkossakin kohdella ylintä päätäntävaltaa käyttäviä seurakuntien edustajia edellä kuvatulla tavalla? Miten voimme turvata seurakuntien edustajien asiallisen kohtelun ja oikeusturvan Suomen Lähetysseuran vuosikokouksissa?
Teijo Peltola
Kirkkoherra, Tammela
Jorma Hentilä: ”Onko niin, ettei seurakuntien edustajilla ole ”miestä” seistä näkemyksensä takana, oli se Timo Junklaalan esityksen puolesta tai sitä vastaan?”
Luultavasti tämä samaa sukupuolta olevan pariskunnan lähettämiskysymys on monille seurakuntien aktiiveille lähetystyöhön kytkettynä niin arkaluontoinen ja hämmentävä, että kaikki eivät halua sen vuoksi leimautua ”syrjiviksi” tai toisaalta ”liberaaleiksi”.
Koeäänestyksen voi toimittaa suuressa joukossa myös vähemmän henkilöön käyvästi käsiäänestyksenä. Olen kokeillut. Toimii.
”Äänestyksen kohteena olleen esityksen aihepiiri oli ennen kokousta ollut paljon julkisuudessa. Esitys tuli silti kokousedustajille yllätyksenä, tuskin kuitenkaan Lähetysseuran johdolle. -”
Esityksen aihepiiri tuli julki muiden kuin SLSn toimesta.
Muistaakseni julkituomista paheksuttiin kovasti erityisesti ns. liberaalisiiven toimesta.
Olihan se hyvä, että kokousedustajilla oli edes pikkuisen hajua tulevasta eli kokouksen asiasisällöstä.
Se ainakin on selvää, että SLS:n julkinen kuva/luottamus kärsi peruuttamatonta vahinkoa, erityisesti kirkon kaikkein aktiivisimman porukan parissa. Julkisissa seisottamisissa on kirkon/SLS:n johdon kannalta se hyvä puoli, että samalla kun johdon kanssa samaa mieltä olevat voivat vakuuttaa alamaista uskollisuuttaan, erimieltä olevat asetetaan tahtomattaan julkiseen läpivalaisuun/häpeäpaaluun.
”Puitteet ovat luodut niin, että sen konsensuksen rikkoja olisi melkein kivitettävä.”
Ei ihan, mutta melkein.
Salme Kaikusalo:
Kaksi tarkennosta tähän: Useimmat tämän asian julkituomista paheksuneet eivät ole tehneet sitä siksi, että asia olisi haluttu salata. Ongelma oli tavassa, jolla se tehtiin eli seurakuntaneuvoston jäsenenä ollut toimittaja vuoti luottamuksellisia asioita julkisuuteen. Ollanpa itse asiasta mitä mieltä tahansa, on luottamushenkilöiden ymmärrettävä, että he eivät voi itse määritellä, mikä on luottamuksellista ja mikä ei, ja että heitä koskee tiettyjen asioiden salassapito. Henkilötiedot ovat tällaisia – niin seurakunnan työntekijöiden kuin esim. nimikkolähettien.
Toiseksi täytyy muistaa, että Junkkaalan esitys koski nimenomaan ensi vuoden toimintasuunnitelmaa. Eli varsinaisesti sillä ei ollut tekemistä tämän nyt lähetystyöhön siunatun parin kanssa. Eli vaikka esitys olisi mennyt läpi (ja vaikka sen toimeenpaneminen olisi ollut laillista), tämä kyseinen pari olisi silti siunattu ja lähetetty. Olen miettinyt, että ymmärsivätköhän kaikki tämän kyseisessä kokouksessa.
On melko rohkeata julkisesti syyttää seurakuntaneuvoston jäsenenä ollutta toimittajaa asioiden vuotamisesta julkisuuteen. Etenkään kun se ei ymmärtääkseni pidä paikkaansa.
Samuli Korkalainen. Kokouksessa mukana olleena voin sanoa, että tuo toimintasuunnitelmaan tarkoitettu lisäysehdotus siellä hyvin tarkasti esitettiin pykälää myöten (3.1.1.). Se esitettiin puheenvuorona aivan oikeassa paikassa, toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuodelle 2014 hyväksyttäessä, muussa tapauksessa se ei olisi ollut edes äänestyskelpoinen. En osaa sanoa, mitä olisi tapahtunut, jos tulos olisi ollut erilainen.
Itse jäin miettimään jo kokouksessa lakimiehen ”varmaa” mielipidettä esityksen laittomuudesta. Laissa puhutaan siitä, että työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan. En osaa sanoa, oliko itsestään selvää, että esitetty peruste ei ollut riittävä. Onko tällaisesta perusteesta siis jossain ennakkotapaus?
Käsien nosto tai seisomaan nostaminen ei välttämättä olisi antanut oikeaa tulosta, koska tuossa kokouksessa oli ihmisiä, joilla oli kaksi ääntä (tai ehkä useampiakin ääniä).
Samuli Korkalainen;
mainitsemasi luottamushenkilö on täälläkin jo aikaa sitten kertonut, että hän sai tietonsa SLSn menettelystä toimittajana jo aiemmin muuta kautta kuin seurakuntaneuvoston kokouksessa.
Tietysti on eri asia haluaako joku sen uskoa vai ei.
On niin helppo syyttää vaikkapa ko. toimittajaa, mutta sillä kenen kautta, miten ja milloin asia tuli julkisuuteen ei nyt enää ole mitään merkitystä. Olen edelleen sitä mieltä, että oli hyvä, että asia tuli esille ennen SLSn kokousta, niin että edes joku ennätti miettiä kantaansa.
Mielestäni se, että äänestystulos oli melkein tasan osoittaa sen, että kirkossa on teologinen riita/kriisi meneillään, haluttiinpa sitä nähdä tai ei.
Pään pensaaseen laittaminen ei nyt enää auta.
Suomessa on kristikansaa, joka ajattelee ihan itse ja muodostaa näkemyksensä sen mukaan kuin se heille Raamatusta avautuu.
Kari-Matti Laaksosen ja Salme Kaikusalon kommentit eivät valitettavasti pidä paikkaansa. Salassapito sitoo seurakuntaneuvoston jäsentä silloinkin, vaikka hän kuulisi asian huhuna muualta. Ja jos asia todella oli tiedossa jo ennalta, miksi juttua ei tehty heti, vaan vasta kokouksen jälkeen? Ja miksi Seurakuntalainen.fi ei teettänyt juttua jollakin muulla toimittajalla, vaan juuri hänellä, jolla oli salassapidettävää tietoa asiasta? Ammattitaitoinen journalisti osaa erottaa asemansa toimittajana ja luottamushenkilönä. Tässä ne valitettavasti menivät sekaisin tavalla, joka koettelee jos nyt ei suorastaan lain, niin ainakin moraalin rajoja.
Samuli Korkalainen,
se miten tai kenen kautta uutinen tuli julkisuuteen taitaa olla se pienin tekijä tässä konkurssissa?
Toisaalta, miksi ko. seurakunta halusi salata tiedon? Eihän asia kosketa heitä kuin mahdollisen tulevan tuen kautta. Halusiko seurakunta salata mahdollisen tukensa? Kaikki muu touhuhan on ollut SLSn kautta tapahtuvaa toimintaa.
Minun mielestäni nämä asiat ovat ihan julkisia. Eihän niissä ole mitään salailtavaa. Juuri tuo tieto, että asioista ei olisi saanut puhua ennen SLSn kokousta, laittaa rivijäsenet ihmettelmään.