Siitä on kauan kun Benny Hinn tai kumppanit kävivät Suomessa. Tietääkseni. En ole istunut enää vuosikausiin Helsingissä kuuntelemassa tällaisia puhujia. Itse olen taustaltani herätysliikkeestä, mutta en niistä suomalaisista. Kävin lapsena uuskarismaattisessa seurakunnassa. Mutta koen, että sieltä olen lähtöisin ja se vaikuttaa tänä päivänä siihen, millainen uskova olen.
Karismaattisen liikkeen kannattajia tai helluntailaisia on nykyään ainakin neljännes maailman reilusta kahdesta miljardista kristitystä. Tällaisia kristittyjä on erityisesti Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Yliopistolla kuvattiin, että karismaattinen liike ”kasvaa räjähdyksenomaisesti”, etenkin etelässä. Muistaakseni luin jonkun lehtijutun hiljattain ihan täältä Suomestakin, missä sanottiin, että iso osa kristityistä nuorista aikuisista käy sekä helluntai- että ev.lut. kirkossa. Varmaan tottakin?
Suomessa vaikuttaa myös tietysti luterilainen karismaattisuus. Itselleni se on jäänyt vieraammaksi… Olisiko luterilaisen kirkonkin aika tehdä enemmän yhteistyötä myös karismaattisen liikkeen kanssa? Vai onko luterilainen karismaattisuus jo tarpeeksi pinnalla?
Mielestäni maailmassa on tilaa monenlaisille kristityille ja ekumeniaa tulisi harjoittaa enemmän. Seurakunnat voisivat järjestää enemmän yhteisprojekteja ja tilaisuuksia ja esim. laulaa lauluja, joita perinteisesti lauletaan vain toisen kirkkokunnan tai herätysliikkeen piirissä. Harmittaa myös, jos sitä karsastetaan, että kuuluu useampaan seurakuntaan tai kirkkokuntaan. Sehän on vain rikkautta, vähän niin kuin kaksoiskansalaisuus. Itse kuulun sekä helluntaiseurakuntaan että luterilaiseen kirkkoon.
Huonojakin puolia karismaattisuudessa esiintynee: menestysteologiaa, turhia lupauksia sairauksista parantumisista ja liiallista meuhkaamista (aina kaatuileminen ei mielestäni ole sitä, mutta jos lattialla kieriskellään tuntikausia, voi sen järkevyyden kyseenalaistaa). Ja kuten sanottu monesti karismaattiset seurakunnat Suomessa ainakin ovat pieniä ”yrityksiä”, joissa vaikuttaa yksi tai kaksi johtajaa ja heidän seuraajansa. Uudestisyntymisen painottaminen voi tuottaa omia ponnisteluja saavuttaa armo jne. Se ei ole mielestäni tervettä kristillisyyttä enää. Silti näissä paikoissa tapahtuu varmasti paljon hyvääkin työtä.
Karismaattiseen liikkeeseen liittyy myös paljon ennakkoluuloja ja stereotypioita. Eivät kaikki ”karismaatikot” ole ulospäinsuuntautuneita karsimaattisia puhujia ja kieriskele lattioilla arvostellen teologista koulutusta Helsingissä. Eivät kaikki heistä puhu edes kielillä. Se ei ole kai edes niin trendikästä enää kaikkialla niissäkään piireissä.
Mitä mieltä olet itse karismaattisesta liikkeestä ulkomailla ja Suomessa?
Matias
Valitettavasti,se minkä alkuseurakunta jätti jälkeensä näkyy Raamatusta luopumisena, kirkko- organisaatioissa tänään, vallan ja maailman rakastamisena sekä maailmaan mukautumisena.
Tällä ei ole mitään tekemistä Jumalan seurakunnan kanssa.
Organisaatioiden keskellä ei kaikki ole luopuneet Jumalan sanan ilmoituksesta
nämä ovat niitä jotka kuuluvat Jumalan seurakuntaan ja se näkyy voimana ja Jumalan sanasta
kiinnipitämisenänäiden organisaatioiden keskellä.
Jumalan sanasta luopuneet väittävät koko organisaatioita Jumalan seurakunniksi vaikka ne ovat heidän rakentamia organisaatioita,jotka toimivat tämän maailman organisaatioiden tavoin.
Heillä on kaupallisia,liiketaloudellisia ja muitakin tähän maailmaan kuuluvia toimintamalleja.
organisaatioita johdetaan ja niissä pidetään valtaa yrityksen tavoin.
Tällä kaikella ei ole mitään tekemistä Jumalan seurakunnan kanssa,jonka raamattu ilmaisee
.
Esa
Meidän on helpompi keskustella, kun pidämme käsitteet selvinä.
Jumalan sanan esilläpito ja hyvä organisaatio eivät ole toisensa vastakohtia.
Hyvän organisaation vastakohta on huono organisaatio.
Jumalan sanan esilläpidon vastakohtana puolestaan on se että Jumalan sanaa ei pidetä esillä.
Kun tämä pidetään mielessä niin emme puhu toistemme ohi, vaan organisaatiosta puhuessamme mietimme miten huolehtia mahdollisimman toimivasta organisaatiosta ja Jumalan sanasta puhuessamme mietimme miten voimme edistää Jumalan sanan tuntemista.
Matias
Jumala ei ajatellut toimivia organisaatioita silloin kun esim. käytti Martti Lutheria
seurakuntansa rakentamisessa.
Luopumus Jumalan seurakunnasta oli mennyt jo anekaupan tasolle.
Tänäpäivänä ei olla kaukana anekaupasta näissä kirkko-organisaatioissa.
Jumala ei korjaa vanhaa vaan luo uutta ja etsii uutta tietä rakentaakseen seurakuntaansa,silloin kun on luovuttu Hänen sanastaan
Mutta tämä Lutherissa oleva Jumalan vaikutus on hävinnyt samalla tavalla,kuin
se mihin Jumala Lutheria käytti
.
Jumalan seurakunnasta on rakennettu organisaatioita joissa alettu palvomaan rakennettua organisaatiota.
Tämä näkyy Lutherin ja vapaitten suuntien ynm.kirkko-organisaatioissa
Ne ovat menettäneet Jumalan seurakunnan piirteet,rajat ja toimintatavat.
Tilalle on otettu kaikenlaisia toimintatapoja ja rakenteita.
Jumalan seurakunta kuitenkin elää ja toimii näiden rakennettujen organisaatioiden keskellä ja sillä ei ole muuta nimeä kuin Jumalan seurakunta
ja seurakunta on Jumalan , ei Lutherin,Helluntain,,vaapaakirkon ynm.ihmisen rakentamien ja nimittämien organisaatioiden.
Vielä sen verran,näiden ihmisten rakentamien organisaatioiden puolustelu Jumalan seurakuntana,vedoten perinteisiin on ihan käsittämätöntä koska koko maailma näkee sen että organisaatioissa ei ole voimaa,joka Jumalan seurakunnassa on koska seurakunta on Jumalan.
Organisaatioissa näkyvä voima on Jumalan seurakunnan voimaa ei organisaation.
Kun tuo Jumalan seurakunta lähtee organisaatioista,niin organisaatio menettää voimansa ja siitä tulee ontto kuori vain jonka tämä maailma ottaa itselleen.
Raamatussa on tähän sopiva tilannekuvaus Johannes Kastajan julistuksessa
Matt:
3:8 Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,
3:9 älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.
Esa
Mainitset Lutherin nimen. Ottakaamme siis oppia mitä Luther sanoo.
Martti Lutherille kirkko oli
organisaatio,
jota Pyhä Henki käyttää meidän pyhittämiseksemme:
Isossa Katekismuksessa hän kirjoittaa seuraavaa:
” Opi sen vuoksi ymmärtämään tämä uskokohta mahdollisimman selvästi.
Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi ’Minä uskon Pyhään Henkeen’, osaat silloin vastata: ’Uskon, että Pyhä Henki – nimensä mukaisesti – pyhittää minut.’
Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää?
Vastaat näin:
’Hän käyttää siihen kristillistä kirkkoa, syntien anteeksiantamista, ruumiin ylösnousemista ja iankaikkista elämää.’
Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten
erityinen yhteisö,
äiti,
joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä.
Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään. ”
Näin siis Martti Luther kertoo kirkko-organisaatiosta, meidän hengellisestä äidistämme, joka Jumalan sanalla valaisee meidät ja sytyttää sydämemme ottamaan vastaan Jumalan sanan.
Esa. Puhut myös Jumalan voimasta.
Tiedoksesi voin kertoa että vuosien 1933 ja 1938 käännösten mukaan suomen kielen voima sanaa vastaa
57 eri sanaa Raamatun alkukielissä
kun mukaan otetaan koko Raamattu apokryfejä lukuunottamatta.
Kun siis puhumme Jumalan voimasta, niin puhumme erittäin monesta erilaisesta ilmiöstä, joiden yhteiseksi nimeksi suomalaisittain voimme antaa sanan ”voima”.