Papit ovat varmasti Suomen ev.lut. kirkon oman jäsenistön eniten arvostelema ammattiryhmä.
Kansamme maallistuneen enemmistön mielestä papit jarruttavat kirkon muutosta. He vitkastelevat muun muassa siinä, ettei homoseksuaalisille parisuhteilla tarjota kirkossa vielä yhtäläistä statusta kuin miehen ja naisen väliselle avioliitolle. – Maallistuneen enemmistön silmissä voi olla myös epämieluisaa, jos/kun kirkon perinteistä Jumala-kuvaa, ihmiskuvaa ja Raamattu-näkemystä edustavat pastorit saavat edelleen esiintyä saarnastuoleissa kirkon äänenä.
Raamattuun ja luterilaisen kansankirkon viralliseen tunnustukseen sitoutuvat kristityt puolestaan kritisoivat kirkkonsa pastoreita linjasta lipsumisesta. – Enemmistön äänen ei saisi antaa muuttaa Raamatun ja kirkon virallisen tunnustuksen ääntä!
Luterilaisen kansankirkon pastori on Suomessa näiden kahden tulen välissä. Hänen on täysin mahdotonta miellyttää kaikkia. Hänen on mahdotonta välttyä aina joltakin suunnalta tulevalta kritiikiltä. Lisäksi paineita lisää jatkuvasti hupeneva jäsenistö.
Juuri parhaillaan tekeillä olevan väitöskirjan mukaan enemmistö Suomen ev.lut. kirkon pastoreista kannattaa nyt kansakuntamme enemmistön tavoin samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä.
Moni Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen suhteen perinteinen kristitty huokaisee tämän kuullessaan syvään ja murehtii. Moni heistä/meistä löytää tässä varmasti myös aiheen kritisoida kirkkonsa pastoreita.
Vaikka olen toisen luterilaisen (eli Inkerin) kirkon pastori, minäkin toki jaan perinteisen suomalaisen kirkkokansan kanssa saman huolen ja murheen. Näen silti tämän kaiken keskellä myös toivon pilkahduksia; kuin kevään merkkejä.
Suomessa on vielä paljon Raamatun sanalle uskollisia pappeja!
Edellä kuvatun tutkimuksen mukaan pohjalta voidaan arvioida, että Suomen ev.lut. kirkon pastoreista perinteisellä avioliittokannalla on n. 700 pappia, joista ehkä noin 420 on miehiä. Lisäksi suomalaisten konservatiivipappien joukkoon voidaan lukea myös noin 20 muualla kuin Suomen ev. lut. kirkossa piispan kaitsennassa olevaa lähetysjärjestöpastoria, sekä reilut 30 Lähetyshiippakunnan pastoria.
Kun em. perinteistä virka- ja avioliittoteologiaa edustavaa pastorijoukkoa täydentää vielä kymmeniä virkeitä eläkkeellä olevia pastoreita, lienee perinteisten pastorien kokonaisvahvuus yhteensä noin 500 miestä.
Tämä on varsin merkittävä teologijoukko, joka saa halutessaan paljon aikaan!
Mutta miksi olen toiveikas? Miten uskallan ajatella, että edellä kuvattu joukko voisi juuri nyt ryhtyä toimimaan Raamatun sanasta kumpuavan reformaation puolesta?
Kuljemme kirkkovuodessa parhaillaan Pääsiäistä kohti. Pääsiäinen sai alkunsa siitä, että valittu kansa pääsi vapauteen. Pitkän huokailun jälkeen kansan eteen astui mies, joka näytti kaikille suuntaa Jumalan voimassa. – Ihan vielä Suomen Raamattu-tunnustukselliset luterilaiset eivät ole ikiomaa ”moosestaan” toki nähneet, mutta Ville Auvisen hieno 13% kannatus arkkipiispan vaaleissa lupasi jo jotakin. Suomen ev.lut. kirkon joukoissa on selkeää muutostarvetta takaisin omille juurilleen. Tämä muutostarve etsii nyt kanavaansa… ja edellä kulkijaa!
Olen myös ymmärtänyt, ettei raha ole monille Suomen ev.lut. kirkon teologeille syy kavaltaa periaatteitaan. – Tämäkin on syytä huomioida juuri Pääsiäisen aikaan. – Terve suhde rahaan näkyy esimerkiksi siinä, ettei monikaan pastori enää hae kirkkoherran hyväpalkkaisia virkoja:
On yleisesti tiedossa, että juuri kirkkoherra joutuu viimekädessä takaamaan, että esim. samaa sukupuolta olevien parisuhteiden puolesta rukoillaan pyydettäessä jo nyt kirkollisesti. Jos kehitys etenee lähitulevaisuudessa myös saman sukupuolen parisuhteiden vihkimiseen, moni sanoo tälle viralle: Ei kiitos! Ei edes suuresta rahasta!
Samaan aikaan perinteisten herätysliikkeiden työpaikkoja saattaa hakea jopa kymmeniä lahjakkaita teologeja (myös kirkossaan pätevöityneitä pastoreja), vaikka palkkaus jää usein reilusti alle puoleen kirkkoherran palkoista. – Näen toivoa herättävänä, ettei rahasta ole tullut monellekaan teologille asiaa, joka ohjaisi askelten suunnan!
Tässä siis kaksi toivoa herättävää asiaa:
1) Ville Auvisen hieno kannatus arkkipiispanvaaleissa ja
2) teologikunnan suuri kiinnostus perinteisten herätysliikkeiden ”matalapalkka-alalle” kertoo siitä, että moni lahjakas teologi ja pastori etsii muutosta Raamattu-tunnustuksellisesti perinteiseen suuntaan.
Olen itse Raamattu-teologisesti perinteisen näkemyksen edustaja ja iloitsen näistä asioista. Vielä on olemassa monia pastoreita, joilla on sydämessä halu kulkea hintaa kysymättä Raamatun sanaan sitoutuneena Jumalan tahdon tietä. Näin Pääsiäistä kohti kulkiessa rukoilen, että joukostamme herää kerran vielä joku, joka avaa Jumalan voimassa tietä, ei vain papeille, vaan koko Suomen kansalle Jumalan osoittamaan suuntaan. – Minusta tämä on hyvin valoisa ajatus.
Raamatun sanaa opin ja elämän ylimpänä ohjeena pitävillä ei ole syytä epätoivoon. Herramme ja Vapahtajamme on luvannut antaa omilleen tulevaisuuden ja toivon. Joskus voi toki tuntua yksinäiseltä. Silloin on hyvä muistaa sana, jonka Jumala antoi profeetta Elialle hänen kiukutellessaan yksinäisyyttään:
”… minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet.” (1Kun.19)
Suomessakin on yhä monia Raamatun sanalle uskollisia kristittyjä, maallikkoja ja pastoreita.
Uskon ihan vakavasti että valtaenemmistö suomalaisista papeista on ramatulle uskollinen. Vaikka lähtökohta on sama raamatunteksti ,niin se mitä sieltä löytyy on hyvinkin erillaista samaa tekstiä lukojiolle. Erillaisuus johtuu siitä millä silmälaseilla tekstejä luetaan. Kirkkohistoria osoitta sen että ei ole mitään oikeaoppista lukutapaa niin paljon raamatun tulkinnat ovat ajassa vaihdelleet.
Kun väitetään että suuri osa papistosta ei lähde raamatun sanasta niin se on aikamoista toisen ihmisen vakaamuksen loukkaamista.
Kaikesta huolimatta virka ja avioliittoteologia eivät ole uskon keskeinen kysymys ja niiden perusteella ei voi sano yhtään mitään uskollisuudesta raamattuun.
Niin on. Meillä on kirkossamme työlleen ja evankeliumin asialle sitoutuneet pappisnaiset ja -miehet. kiitos Jumalalle heistä ja meistä!
Suuri kunnioitukseni Manu Ryösölle siitä, että hän rehellisesti toteaa enemmistön suomalaisista kannattavan samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Esimerkiksi Aito Avioliitto ry. pyrki kampanjassaan alituiseen levittämään väitettä, että kyseessä olisi pienen vähemmistön mielipide. Hatunnosto tästä suoraselkäisyydestä.
Hieman haluaisin antaa Ryösölle karttakepillä sormille siitä, että hän käyttää termiä ”Raamatun sanalle uskollinen” melko poissulkevasti ja propagandistisesti. On varmasti perinteisempää raamatuntulkintaa ja uudempaa tai liberaalimpaa tulkintaan. Sen sijaan vain oman tulkintansa mainostaminen Raamatun sanalle uskollisena on hieman ansiotonta oman itsensä jalustalle nostamista.
On tulkinnalle uskollisuutta ja sitä ei pidä sekoittaa Raamatulle uskollisuuteen.
Onko kanta avioliittoon pätevä raamattu-uskollisuuden mittari? Seuraako perinteisestä käsityksestä suoraan se, että on muissakin kysymyksissä samoilla linjoilla?
MInulla on se käsitys, että näin on. Ja jos asia on niin, silloin tämä kiista avioliiton olemuksesta on myös kiistaa Raamatun ja myös kirkon olemuksesta.
Ajattelen, että perinteisellä käsityksellä Raamattua tutkiessamme lähtökohtaisesti meillä on uskon asenne, ja myös annamma Raamatun sanoa juuri sen, mitä siinä lukee. Sensijaan että teologisesti tai etymologisesti ”kikkaillen” saisimmekin sen sanomaan jotain aivan muuta. Antikristillinen maailmankuva ujutetaan maailmaan juuri sanojen sisältöä pikkuhiljaa manipuloiden. Näin lopulta saamme kokonaan uuden todellisuuden käsityksen. Kun meidät essimerkiksi pikkuhiljaa sama asiaa toistamala saadaan uskomaan, että sana sikiö on merkitykseltään jotain aivan muuta kuin ihminen, aborttikin muuttuu harmittomammaksi toimenpiteeksi kuin murha. Näin myös Raamatun sanan merkityksiä manipuloidaan, kunnes ne lopulta tarkoittavatkin jotain muuta kuin ennen.
Hengellisissä herätyksissä joita maailmalla on paljon Raamattua luetaan lapsenomaisella asenteella ja ymmärrän, että juuri tähän Pyhä Henki niiden keskellä ohjaakin. Sana ja Henki pitävät/puhuvat yhtä.
Nuorena miehenä, kun tulin uskoon, alkoi Jumala avata Sanaansa minulle, ja Raamattu puhutteli minua kuin henkilökohtaisesti. Nyt tätä on jatkunut nelisenkymmentä vuotta, ja perusasenteeni Sanaan on pysynyt samana.
Siksi tässä avioliittoasiassa lähinnä korostuu itse miehen ja naisen suhteen merkitys kautta Raamatun enkä näe mitään syytä nähdä siinä suuressa linjassa jotain muuta. Miehan ja naisen suhde on kuva Yljän ja Morsiamen, Kristuksen ja Seurakunnan yhteydesstä. Minun on aivan helppo ymmärtää, että avioliitto on toisille sakramentti.
Minun kokemus siis on, että Raamatun avioliitto-opetukseen näin suhtautuvat myös suhatutuvat sen kaikkeen muuhun sanomaan samalla asenteella/sydämellä. Ja vastaavasti jos muissa asioissa ”lipsumme” niin käy myös avioliittonäkemyksessä. Kyse tässä on komonaisvaltaisesta asenteestamme Raamatuun, ja mitä meille tarkoittaa, että se on Jumalan Sanaa.
Onko sna omatunto jo kokonaan hävinnyt kielestä.? Paavalin opetus sisältää ajatuksen: Kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä. Jos on asioita,, joita ei voi tehdä omantuntonsa takia ja siksi, että omatunto on saanut alkunsa Raamatun sanasta, niin kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta vähätellä tai pilkata sitä asennetta. Eikä kenelläkään pitäisi olla oikeutta syrjiä sellaista, jolla on eri käsitykset.
Huomautan kommentoijille, että miehen ja naisen avioliitto on kristillisen kirkon historiallisessa tavassa ymmärtää Raamatun ohje ainoa tunnettu tosiasia. Tässä suhteessa on siten täysin harhaanjohtamista puhua monista tulkinnoista. – Koska kristillinen kirkko on historiallisesti näin opettanut, kyseessä on myös perinteinen tapa, jota voi tässä suhteessa kutsua myös yksiselitteisesti Raamatulle uskollisuudeksi.
Kehotan niitä kommentoijia, joille on liian vaikeaa myöntää tämä tosiasia pysymään blogini kommentoinnin ulkopuolella.
Manu, En ota tuohon kantaa, mutta jako ”raamattu-uskolliset” ja ”ei-raamattu-uskolliset” on kyllä raju yksinkertaistus ja myös hengellinen kannanotto, mielipide. Toki asiaa voi jotenkin arvioida myös objektiivisesti joillakin kriteereillä, mutta esittämäsi jako ei tee oikeutta papeillemme. Tällainen on myös hengellistä vallankäyttöä.
Toivo,
Ymmärrän, että sinusta tuntuu tuolta. Olet monessa keskustelussa innostuneesti asettunut puoltamaan kannanottoja, joissa pyritään tavalla tai toisella kannattamaan asiaa, joka on yksiselitteisesti Raamatun sanaa vastaan.
Kuten jo edellä kirjoitin, kristillisen kirkon Raamatun tulkintahistoria tuntee vain miehen ja naisen avioliiton siunaamisen. Siksi tämän perinteen jatkaminen on Raamatulle uskollisuutta, mutta sitä vastaan toimiminen Raamatun sanalle uskottomuutta.
Olisi ehkä meitä pappeja kohtaan mukavaa, jos meille olisi annettu valtuus olla mielestämme Raamatun sanalle uskollisia vain niissä kysymyksissä, mitkä sopivat meidän omiin asenteisiimme ja kirkkopolitiikkaamme. Sellainen ei ole kuitenkaan mitään todellista uskollisuutta. Raamattu opettaa jo Lähetyskäskyssä (Matt.28:20) pysymään koko totuudessa, eikä tämän ääneen sanominen ole muuta kuin tämän Jeesuksen ohjeen ääneen sanomista.
Manu, Tämä havaintosi ei pidä paikkaansa vaan on sinun näkemyksesi: ”Olet monessa keskustelussa innostuneesti asettunut puoltamaan kannanottoja, joissa pyritään tavalla tai toisella kannattamaan asiaa, joka on yksiselitteisesti Raamatun sanaa vastaan. ”
Sinulla on oma, vahva kuvasi ”raamattu-uskollisuudesta”. Ne, jotka eivät sovi siihen kuvaan, jaottelet ”ei-raamattu-uskollisiksi”. Ymmärrän kyllä, että näin teet, mutta asian esittäminen jonkinlaisena objektiivisena totuutena ei ole kuitenkaan perustelua – juuri mainitusta syystä. Olen itse erittäin vahvasti sitoutunut Kristuksen kirkon palvelija ja toimin uskollisena kirkolle, opillemme ja Raamatulle. Doctrina evangelii on raamattu-uskollisuuden keskeisin asia.
Toivo,
Minun missioni ei ole kyseenalaistaa sinun sitoutumistasi virkaasi. Jos Raamatun oma sana (ja kristillisen kirkon historiallinen tapa ymmärtää sitä miehen ja naisen välisessä avioliittoasiassa) tuomitsee sinut uskottomaksi sananpalvelijaksi, se on lopulta minusta riippumaton asia. – Tiedämme molemmat, että tämän peilin edessä me kaikki kristityt lopulta seisomme. Sananpalvelijan tehtävä on vain antaa Raamatun sanomalle ääni (lakina ja evankeliumina), mutta ei henkilökohtaisesti tuomita.
Oma todistuksemme itsestämme, tai oma ideaalikuva omasta itsestämme ei liene nyt asia, josta meidän tarvitsee jatkaa keskustelua.
Manu, Hyvää ristin ja ylösnousemuksen Pääsiäistä!
Manun komentti 08:41 on juuri keskiössä, kun puhutaan avioliitosta Raamatussa.
Raamattu ei tunne eikä tunnusta muunlaista avioliittoa. Kirkon näkemys siis nousee suoraan sieltä.
On kokonaan toinen asia pyrkiä laajentamaan tuota käsitystä inhimillisen viisauden ja teologisin perustein, kuin todeta, että Raamausta ei löydy selkeää kantaa.
Raamattu on asiasta hyvin yksiselitteinen.
Ruotsissa päätökset tehtiin ja edettiin aikanaan rakkaus argumentein ja teologinen keskustelu jäi käymättä laajasti. Toivotaan, että Suomessa ollaan tässä asiassa kauaskatseisempia. Ruotissa ollaan laajasti kaduttu sitä, ettei asioista aikanaan teologisesti perusteltu.
Kyseessä on lopulta koko ihmisen Luomista koskeva teologinen dilemma.
Onko Jumala luonut miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja toi heidät yhteen, vai onko ihminen syntynyt sattumalta ajan saatossa ilman määrittelyä?
”Kyseessä on lopulta koko ihmisen Luomista koskeva teologinen dilemma.”
Juuri näin. Asiassa perustelut ovat ratkaisua tärkeämmät. Oikotietä ei voi ottaa, mikäli tahdotaan säilyttää kirkon itseymmärrys olemassaolonsa perustuksista.
Kristus on kirkon kulmakivi ja sen päälle rakentuu koko perusta. Tähän perustaan kuuluu myös luomisusko.
Jos ja kun säilytetään käsitys kahdesta Jumalan luomasta toinen toisiaan täydentävästä sukupuolesta, niin millaisia perusteita kirkolla olisi vihkiä keskenään kaksi samaa puoliskoa?
Monet pohtivat vihkimistä ”pastoraalisista syistä”, mutta ovatko ne kestäviä.
Lutherin mukaan : ”Kun joku pyytää papilta tai piispalta esirukousta ja siunausta, hän osoittaa sillä, vaikkei sitä nimenomaan sanoisikaan, että hän on antautumassa vaaralle alttiiksi ja tarvitsee kipeästi Jumalan siunausta ja seurakunnan esirukousta siihen säätyyn, johon on astumassa. ”
Edellä oleva siis kun kyse on miehestä ja vaimosta. Entä sitten puolisot jotka ovat samaa sukupuolta? Kun heidät samaa sukupuolta olevina vastoin Raamatusta ilmenevää kantaa on maistraatissa vihitty, niin toki he mitä kipeämmin ovat seurakunnan esirukouksen tarpeessa.
Tässä kysytään pastoraalista alttiutta. Entä voiko samalla luvata parille jotain sellaista mitä Jumala ei Raamatun mukaan lupaa? Kuka sellaista uskaltaa?
”Pastoriaalinen alttius” ei voi toki koskaan siunata mitään sellaista, mitä ei voi Jumalan sanan pohjalta siunata…
Juuri näin Manu.
Mutta ei silti pelkää lain saarnaa, vaan myös rukousta.
Kirjoitan blogini otsikossa, että Suomessa on vielä paljon Raamatun sanalle uskollisia pappeja. Tässä vaiheessa tähän uskollisten joukkoon on kuitenkin pyrkinyt lähinnä ilmoittautumaan henkilöitä, jotka nimenomaan rikkovat tässä blogissa esitettyä kristillistä avioliittoteologiaa vastaan.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä kristillisen kirkon alkuperäisellä avioliittokannalla olevat henkilöt ajattelevat. – Onko Suomessa vielä paljon Raamatun sanalle uskollisia pappeja, vai olenko sittenkin ehkä väärässä ja loputkin vielä nyt perinteisellä kannalla olevat kääntyvät kansamme tavoin samassa suhteessa pois Raamatun sanasta, kun maallistuminen etenee?
Manu Ryösö :”Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä kristillisen kirkon alkuperäisellä avioliittokannalla olevat henkilöt ajattelevat. ”
Ainakin oma juutalaisuudesta omaksuttu avioliittokantamme miehelle ja naiselle annettuna mahdollisuutena ja velvollisuutena on varmasti tullut jo selväksi. Voimia kaikille teille, jotka joudutte elämään ”yhteiskunnallisten” poliittisten änkyröiden kehittämän ”puun ja kuoren” välissä. Rukoilemme puolestanne sanoilla, jotka alkavat ”Isä meidän, joka olet taivaassa…”
Jaottelu ei vain oikein toimi….
Perusteltuja mielipiteitä toivotaan Toivo, ole hyvä…
Olisipa tälle Raamatun sanalle uskollisia kristittyjä enemmän: ”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat – – – vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, – – – Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.” Olisinpa minäkin.