Ylellä Pekka Seppänen kirjoitti kolumnin siitä, miten asenteellisesti suomalainen media on kirjoittanut Trumpin ehdottamista ministereistä. Seppäsen kolumniin linkki kommentissa.
Iltapäivälehdet maan johtavaa sanomalehteä myöten kertoivat meille, kuinka Trump nimittämässä puolustusministeriksi entisen tv-juontajan. Tosiasiassa hemmo toimi tv-kommentaattorina. Oli palvellut kovissa paikoissa sotilaana, sotilasarvo majuri ja loppututkinto kaiken päälle Harvardista ja alempi tutkinto tehty Princetonissa.
Tämä yhtenä esimerkkinä. Suomalainen media korostaa jatkuvasti, kuinka totuudellisesti ja faktapohjaisesti se uutisoi. Höpö höpö.
Tämä johtaa ajattelemaan, että onneksi meillä, jos media onkin sitä ja tätä, politiikassa ja hallituksessa kaikki hyvin. Suomi ei ole Amerikka.
Seuraavan plokin pointti ei ole Trump – puolesta tai vastaan vaan se, että suomalainen media on käsitellyt Trumpin todennäköistä hallitusta ”kauhukabinettina” ja minusta todellinen kauhukabinetti löytää lähempää. Aivan liian läheltä.
En uskalla edes ajatella lehtien otsikoita meillä, jos Trump ehdottaisi senaatin puhemieheksi henkilöä, joka haaveillut homojen ampumisesta ja kirjoittanut umpirasistista roskaa blogissaan useamman romaanin verran. Tai ministeriksi groomingista epäiltyä.
Mikä huuto meillä olisi, jos kaiken päälle Amerikan tuleva presidentti tarjoaisi valtiontalouden ylimmäksi hoitajaksi henkilöä, joka etunimensä nimimerkillä solvannut kerta toisensa jälkeen muslimeja, homoja, romaneja ja afrikkalaisia. Enkä nyt edes mainitse ampumahaaveita.
Mitä siitä tulisi, jos Suomessa olisi urheilu- ja kulttuuriministerinä henkilö, joka yrittänyt vaikuttaa kotikuntansa päättäjiin omistamaansa kiinteistöä koskevissa asioissa? Siis ministerinä. Suomi sentään on maa, onneksi, jossa ei ole korruptiota.
Pelkästä ajatuksesta valuu kylmä hiki polvitaipeisiin, jos meillä joku ”trumppi” nimittäisi tiedeministeriksi entisen purjehtijan!?!!
Ajatella, jos Trump kaiken päälle palkitsisi lähipiiriään ja latoisi vielä ministereiksi entisen luistelijan ja entisen kävelijän, jotka molemmat tunnettuja ääriuskonnollisia kielilläpuhujia…Huh huh! Näen kissankokoiset otsikot silmissäni.
Verenpaine huitoo kohta kahtasataa!
Repeäisikö suomalainen media lopullisesti, jos joku innokas Trumpin tukija ja republikaanipuolueen senaattori osallistuisi Amerikan itsenäisyyspäivänä maan äärioikeiston ja uusnatsien vuotuisiin kokoontumisajoihin ja pitäisi siellä – hakaristien lomassa – puheen?
Onneksi olemme sentään Suomessa, missä ministereiksi, puhemiehiksi ja kansanedustajiksi valikoituu sivistyneitä, maltillisia ja rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja hyvämaineisia ja päteviä Suomen kansalaisia.
Pekka Seppäsen kolumni: https://yle.fi/a/74-20128694?fbclid=IwY2xjawHDmcZleHRuA2FlbQIxMQABHXrWQVp2ZDwgZeqt1H0zvN3nBAn6A8si7lAP10cNCO_N8-jUT-VxBAg0sA_aem_p2ZPHvkzRNsnJFmJ-yHYYQ
Kari-Matti. Luin tuon Pekka Seppäsen mainion blogin. Hyvä, että otit sen esiin.
Ei taida enää löytyä Suomesta presidenttiä nykyisen perustuslain määräysten vuoksi, joka arvovallallaan ja valtaoikeuksiensa turvin voisi tarvittaessa todeta, että ”yleiset syyt” estävät XXX puolueen ottamisen hallitukseen. Suomen kansahan on tunnetusti kovapäistä eikä ymmärrä omaa etuaan.
Demokratiassa sekä yleisessä ja yhtäläisessä äänioikeudessa on se vika, että kansa voi äänestää väärin. Ellei sitä sopivasti ohjailla.
Marko. Tilaisin Maakansan, jos se vielä ilmestyisi. En pitäisi yhtään huonona, jos seuraava hallituskokoonpano olisi tylsä ja unettava SDP, Kok ja Kesk.
Minulle sopisi varmaankin tilattavaksi Ajan Suunta 😉 Ihan vain nostalgia- ja piruilusyistä, toki.
Seuraavaan hallituspohjaan en ota kantaa. Sinulta unohtui muuten hallituskokoonpanosta Suomen perinteisin ja varmimmin mukana oleva ”takiaispuolue”.
Mikäs siinä:) Ajan Suunta ja sen emopuoluehan edustivat valtiososialismia par excellens.
Hupaisa kolumni, kiinnitin itse huomiota samoihin asioihin uutisoinnissa.
Yhdessä asiassa Suomi on USA:ta edellä, meillä taloudellinen vapaus on suurempaa kuin siellä. Suomi on äärikonservatiivisen Heritage Foundationin mukaan vapaampi maa kuin USA, asian voi tarkastaa täältä:
https://www.heritage.org/index/pages/all-country-scores
Tämä muuten oli totta jo ennen Orpon hallitusta, vuodesta 2021 alkaen.
Jari. Yllättävä tieto. Jos kritisoi suomalaista mediaa Trumpin liittyvästä uutisoinnista, sitä tulee herkästi leimatuksi Trumpin kannattajaksi. Minä en ole Trumpin kannattaja, mutta herranjumala – ennen presidentinvaaleja suomalainen media käyttäytyi kuin olisi osa Kamala Harrisin kampanja organisaatiota ja Trumpin voitosta se tuskin toipuu seuraavan neljän vuoden aikana. En minä Trumpin ylistystä kaipaa, mutta kaipaisin sitä paljon mainostettua faktaperäistä journalismia.
Kannattaa muistaa, että politiikassa tärkeintä on voittaa vaalit. Tässä Trump onnistui. Tässä kolumnissa yhdenlaista analyysia siitä miksi Trump oli suosittu myös naisten keskuudessa vaikka on todella törkeä tyyppi ( https://www.firstthings.com/web-exclusives/2024/12/how-trump-won-over-women-voters ).
Nyt sitten seurataan miten hän jatkaa. Vaalilupauksethan ovat maasta riippumatta pidetty melko kehnosti
Kari-Matti,
olet oikeassa ainakin siinä täkäläisen median kritiikissä.
Suomen media (se ”valta”sellainen) uutisoi (tai julisti?) asioita todella pinnallisesti ja yksipuolisesti. Sama virsi soi jo aiemminkin, jolloin aloin menettää luottamusta täkälaisiin pääuutisiin ja -lähteisiin. En kuulu trumppilaisiin, mutta täkäläiset uutiset oikeastaan antavat oikeastaan epäsuorasti ymmärrystä, miksi Trumppia äänestettiin niinkin paljon, kun edes hiukan on kuunnellut sitä ”toista kanavaa”. Tuntuu kuin uutisissa ja asiamediassa ei olisi Humen kuuluisaa giljotiinia: se, miten asiat ovat, ei riipu siitä, miten asioiden tulisi olla. Politiikassa taas toimitaan (?) arvolähtöisesti, eli pyritään toimimaan siten, että todeksi tulisi se, miten asioiden halutaan olevan.
Aika näyttää, mitä Trumpin toisesta ajsta tulee. En itse ole profeetta enkä edes profeetan oppilas.
Ehkä kuitenkin on hyvä, että me emme voi äänestää amerikkalaisten puolesta, Ameriikka ei ole Suomen talutusnuorassa. Toivottavasti myöskään amerikkalaiset eivät voi äänestää Suomen puolesta täällä. Senverran ”kansallismielistä” ajatusta on mielessäni.
Ja ajatelkaa:
mestarimme aikoinaan valitsi apostoleiksi mm. kalastajia ja tullinkanto-oikeudella ilmeisesti ”kikkailleen”, jotka kaiken lisäksi olivat käyttäytyneet lähes lapsellisesti tai ylimielisesti ja pelkurimaisesti. Kaiken lisäksi hän vietti aikaansa muutenkin epämääräisissä porukoissa. Olisi siinäkin jymyuutisia ainakin iltapäivälehdistölle.
Kiitos Jukka kommenteista!
Maallisen yhteisön valinnat eivät ole hengellisin perustein tehtyjä, ei ainakaan Trumpin hallinto, vaikka sielläkin voi olla töissä uskovia.
Jeesuksen ensimmäiset seuraajat, Christianos, olivat Jumalalle otollisia, vanhurskautettuja ja se oli ainoa valintaperuste. Tänä päivänäkin on Jeesuksen seurakunnassa, sen paikallisosastoissa johdossa ja vanhimmistossa professoreista sekatyömiehiin.
Hengellisin perustein tutkistelu on ainoa tapa, joka on mahdollista vain niille, joissa on Henki ja voidaan ulottaa ajallisiin lainalaisuuksiinkin.
Olipa piristävä kirjoitus. Kiitos.
Kiitos Sami!
En lue koskaan keltaista lehdistöä enkä suosittele sitä muillekaan. Näitä törkylehtiä lukuunottamatta suomalainen media on kohtuullisen luotettavaa. Kannattaa seurata mediaa niin monilla kielillä kuin vain pystyy. Silloin saa melko hyvän kokonaiskuvan maailmanmenosta. Niin, paitsi tietysti jos se ainoa kieli on venäjä, kiina, unkari, romania …
Ei kai suomalainen media kansaivvälisesti eritytisen huonoa ole. Ongelmana on lähinnä jonkinlainen ”puolueettomuuden myytti”, jota on pyritty ylläpitämään. Ja media lienee myös kohtuullisen keskittynyttä, omistajapohjaltaan. Eri kielillä olis varmasti hyvä pyrkiä seuraamaan nimenomaan eri lähteistä tietoaan ammentavaa mediaa. Eräs ongelma lienee, että mediat lainaavat toinen toistaan, jolloin pelkkä kieli ei vielä tuo varsinaista moninaisuutta näkökulmiin. ja lienee niinkin, että kiire julkaista mediassa uutisa tuntuu myös ns. laatumedioissa synnyttävän toisinaan sellaisakin ilmiöitä, joite odottaisi lähinnä toisentyyppisessä mediassa tulevan vastaan.
Kiitos Seija kommentista. Pelasin lukion flipperiä ja koripalloa, lintsasin koulusta ja jahtasin – tuloksetta – luokan kauneinta tyttöä. Kielitaito jäi surkeaksi. Osaan parhaiten koineen Kreikkaa ja Raamatun hepreaa. Niillä ilmestyy huonosti sanomalehtiä.
Joo, sama juttu meikäläisellä lukiossa. Koripalloon ei pituus riittänyt, mutta flipperiin ja luokan kauneimman tytön jahtaamiseen – tuloksetta – kului rutkasti aikaa.
Aikuiselämä on sitten kuljettanut maasta toiseen ja on ollut pakko työnkin takia saada suustaan kakaistuksi jotakin jollakin muullakin kielellä kuin suomeksi.
USA ei ole sellainen maa kuin useimmat eurooppalaiset kuvittelevat, eivätkä amerikkalaiset ole meidän kaltaisiamme. Siellä on vähintäänkin kymmenkunta kulttuurista kansakuntaa, jotka asettuvat yli osavaltioiden rajojen, ja niillä on kullakin omanlaisensa historia ja arvot. USA ei ole yhtenäinen sulatusuuni eri taustoista tuleville erivärisille ihmisille, sillä amerikkalaiset elävät erillisissä maailmoissaan, jotka on eroteltu talouden, maantieteen ja ihonvärin perusteella.
Monet evankelikaalikristityt ovat Atte Korholan mukaan käytännössä valmiita tekemään mitä tahansa Trumpin eteen, jopa kuolemaan hänen vuokseen. Trump on heille ”Raamatun Joosef, Jumalan voideltu ja Amerikan Messias” (Mississipissä sijaitsevan First Harvest Ministries -kirkon pastori Shane Vaughn), ”Jumalan kaaosajan ehdokas ja profeetta Jesajan kirjassa kuvattu, Herran valitsema Kuningas Kyyros” (Lance Wallnau, televisiosaarnaaja ja mediapersoona), ”susikuningas” (Doug Coe, edesmennyt politiikan kulisseissa toiminut vaikutusvaltainen evankelista, joka toimi johtajana kansallisen rukousaamiaisen isännöimisestä tunnetussa uskonnollisessa ja poliittisessa The Fellowship Foundation -organisaatiossa) tai jopa ”Ihmisen Poika, lihaksi tullut Kristus” (sananjulistaja Helgard Müller, joka väittää lukeneensa Raamatun 150 kertaa läpi kannesta kanteen. Hän kirjoitti vuonna 2022 kirjan ”President Donald J. Trump, The Son of Man – The Christ).
Kiitos Rauno kommentista. Atte Korholan ”Kristillinen äärioikeisto ja Trump” ei ole omassa kärkikuusikossa, jos tai kun joku kirja Yhdysvaltojen uskonnollispoliittisesta tilanteesta pitäisi lukea. Korhosen ongelma lienee, että yleistää yhden nurkan evankelikaalisista koskemaan kaikkia Trumpia äänestäneistä evankelikaaleja, joista valta osa lienee ihan ”normaaleja” ilman mitään erikoista ääriajattelua.
Plokin pointti ei kuitenkaan Trump – puolesta tai vastaan vaan se, että suomalainen media on käsitellyt Trumpin todennäköistä hallitusta ”kauhukabinettina ja minusta se todellinen kauhukabinetti löytää paljon lähempää. Aivan liian läheltä.
Kari-Matti, olen kyllä ymmärtänyt plokisi pointin, kupletin juonen, mutta halusin tuoda esiin, millaisia kannattajia ja millaisin perustein Trumpilla voi olla evankelikaalikristittyjen joukossa.
Ehkä kannattaa huomioida myös seuraava, mitä armaassa tiedeyhteisössämme tapahtuu.
https://www.youtube.com/watch?v=s4rawPXSxu0
Sisältövaroitus! Videolla näkyy mm. Laura Huhtasaari ja Päivi Räsänen, mutta myös Janne Saarikivi ja Markku Kangaspuro.
Kyseessä on filosofian tohtori, dosentti Ari Helon kirja – Intersektionaalista vai ‘valkoista’ ylivaltaa? Kirja lienee omakustanne jostain syystä.
Kirja-arviossaan 12/11/2024 Pia Länsman toteaa mm. ”On hämmästyttävää – ja sikäli paljastavaa – että akateemiset piirit ovat olleet aiheesta niin hiljaa. Kirja ansaitsisi paljon nykyistä suuremman huomion.” Kirja tuli tilattua ihan senkin vuoksi, että tiedeyhteisö näyttää sitä vastustavan.
Pitäisiköhän nuo Raunon esittämät, Atte Korholan viittaamat termit ymmärtää fundamentalis-kirjaimellisesti, postmodernisti tulkiten (kukin omanlaisenaan), symbolisesti tai vertauskuvainnollisesti?
Tässä vielä Timo Vihavaisen arvio tuosta Ari Helon kirjasta, jossa hän viittaa mm. lehdistöön jääden odottelemaan erityisesti hesarin arviota.
Tämä on haaste tutkijoille ja älymystölle
Vihavainen toteaa hieman sarkastisesti; – ”Jos ajatellaan vaikkapa hesarin kulttuuriosastoa, se näyttää nykyään olevan viritetty tuolle kuuluisalle 11-vuotiaan tasolle tullakseen mahdollisimman laajaa lukijakuntaa kiinnostavaksi.” Eipä ole hesarissa tähän mennessä julkaistu Ari Heloon liittyen yhtään mitään.
https://timo-vihavainen.blogspot.com/2023/11/alkaako-tyhmeneminen-yliopistoista.html
Sosiologia-lehdessä (1/2023, löytyy netistä) professori Lena Näre – otsikolla – Identiteettipopulismia vai intersektionaalista identiteettipolitiikkaa – ottaa kantaa Saska Saarikosken HS:n pääkirjoitukseen 4/2021, jossa hän totesi mm:
”Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa.”
Professori Näre torjuu artikkelissaan tämän ideologisen väitteen, joka on hänen mielestään vain ”identiteettipopulismia” ja keino ”vähätellä intersektionaalisen identiteettipolitiikan teoreettista ja menetelmällistä perustaa.”
Merkillistä kuitenkin, että Näre näyttää syövän omat sanansa ideologiasta myöhemmin artikkelissaan kehottaen yliopistoja ja tutkijoita sanoutumaan irti tuosta ”identiteettipopulismista” ja pyrkimään ”muodostamaan strategisia liittoumia” etsimällä inspiraatiota vaikka ”The Combahee River-kollektiivin sanoista:
”Uskomme kollektiiviseen prosessiin ja ei-hierarkkiseen vallanjakoon ryhmässämme sekä visioon vallankumouksellisesta yhteiskunnasta.” Valitettavasti evl-kirkko ei ole jäänyt tästä osattomaksi.
Kari-Matti. Vaikka tekstini menee hieman ohi blogin aiheesta suonet sen anteeksi. Mediassa pysytään kuitenkin.
Mietitäänpäs.
Presidentiksi voisimme ottaa Paavo Väyrysen.
Pääministeriksi: ?
Laura Huhtasaari olisi itseoikeutettu tiede- ja kulttuuriministeri.
Teuvo Hakkarainen sopisi ympäristöministeriksi.
Sosiaali- ja terveysministeriksi fysioterapeutti-rokotekriitikko Linda Karlsson.
Kaksikielisyysasioista vastaavaksi voitaisiin kysyä joku Suomalaisuuden liitosta tai Suomen sisusta.
Puolustusministerin paikalle joku reservistä eronnut tai vaihtoehtoisesti kova ”rautaa rajalle” -linjalainen.
Elintarvikeasiat voisi antaa jollekulle liha-alan luottohenkilölle.
Tämähän olisi unelmien kombo. Eikös tuohon pääministerin paikalle voitaisi ottaa tämä nykyinen lapanen?
Atte Korholan kirja kannattaa lukea, niin huomaa, miten käsittämättömän moninainen mielikuvitus näillä amerikkalaisilla ääri”kristityillä” on. Jokaisella järjestöllä ja kirkolla taitaa olla oma totuutensa ja
niitä järjestöjä ja kirkkojahan riittää, kun jokainen ns. pastori perustaa omansa.Only in America…
Minäkin suosittelen lukemaan Korholan teoksen.
Rauno ja Kari. Minä yritin lukea sen, mutta luovutin kun huomasin kirjan pamflettimaisuuden. On lahjakkuuden merkki liikkua oman osaamisalueen ulkoreunoilla ja laajentaa osaamisaluettaan, mutta poleeminen into ja materiaalin vyöryttäminen lukijan silmille ei yleensä korvaa kunnollista tutkimusotetta.
”Äärikristillisyyden” asemesta käyttäisin itse nimitystä ääriprotestantismi, koska nuo meitä ihmetyttävät raamatuntulkinnat palautuvat muutamaan keskeiseen fundamentalismin piirissä vaikuttavaan raamatuntulkinnan perinteeseen (denominationalismi, eskatologia ja reformoidun teologian näkemykset toisessa tai kolmannessa kertaluvussa). Sitä paitsi näyttää siltä, että myös monet perinteisempää kristillisyyttä edustavat äänestivät Trumpia. Kannattaa katsoa muutama satunnaisesti valittu TaivasTV7:n ohjelma, niin pääsee jyvälle, mistä on kysymys.
Ei tuo villi protestantismi ole lopulta kovinkaan erilaista kuin marxismin oikeasta tulkinnasta keskenään riidelleet komminismin, anarkismin ja sosialismin kuppikunnat olivat muutamia vuosikymmeniä sitten.
Korholan kirja on puhtaasti poliittinen pamfletti. Ruotsila luotettavampi, mutta vuosi vuodelta tuntuu Ruotsilankin kohdalla objektiivisuus, jos nyt ei kadonneen, niin ainakin vaimentuneen. Ruotsila nootittaa tutkimuksensa tarkasti, mutta viittaa turhan usein erilaisiin gallupeihin, joista Yhdysvalloissa ei puutetta ja luotettavuuskin voi olla vähän niin ja näin. Näin Ruotsilan erään silloin tuoreen haastattelun vajaa kolme vuotta sitten youtubessa ja siinä Ruotsila kertoi – keskellä Trump-oikeudenkäyntihaasteiden – ettei Suomessa tunnuta ymmärtävän, kuinka suosittu Trump Yhdysvalloissa on. Ruotsila myös arveli Trumpin silloisilla näkymillä olevan matkalla presidentiksi, kuten olikin.
Korhola ottaa yhden nurkan Trumpia äänestäneistä evankelikaaleista ja yleistää sen koskemaan kaikkia Trumpia äänestäneitä evankelikaaleja, joista ylivoimaisesti suurin osa lienee kuitenkin ollut ns. tolkun ihmisiä.
Luin Korholan kirjan jonkin aikaa sitten, mutta mieleen on jäänyt, että lähdeviitoitus oli harvinaisen runsasta, taisi olla lähemmäs tuhat viittausta yhteen laskettuna. Minusta Korhola ei väitä, että kaikki Trumpia äänetäneet evankelikaalit olisivat olleet kirjan esittelemiä äärikummallisia vaan että äärioikeistolaisten evankelikaalien vaikutusvalta on määräänsä suurempi mm. siksi, että heillä on paljon taloudellista valtaa ja vankka ote kristilliseen mediaan. Kannattaa lukea.