Kieli- ja muistikuvat syntyvät kokemuksista. Ne aktivoituvat tunteina eri tilanteissa sisältäen usein viestin. Viimeaikaiset uutiset nostivat kaksi tapahtumaa tietoisuuteeni. Navakassa 20-21 sekuntimetrin tuulessa 15 metrisen ja 24 tonnin painoisen purjealuksen nuori miehistö löi vetoa varsin merikelpoisen moottorivenemiehistön kanssa saapumisesta Tallinnaan. Jo lähdössä etumatkan saanut moottorivene tuli vastaan Harmajan majakan kohdalla. Vastaisessa tuulessa ja aallokossa mekaanisesti liikkuvalle moottorialukselle matkanteko tuli kestämättömäksi. Purjealus sen sijaan tuuleen ja aallokkoon sopeutuvana oli elementissään. Toinen uutinen liittyi Venäjän ehdottamaan etupiirijakoon Euroopassa kuin Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa 23.8.1939 ikään (Suomi ja Baltian maat/NL sekä Puola ja Romania/Saksa).
Uskomatonta mutta totta. Maailma on vakaa. Ajat, tavat ja lait tosin muuttuvat. Luomakunta kaikkine lainalaisuuksineen on sen sijaan muuttumaton. Eläimet, elimiltään ihmisiä muistuttavina, saivat käskyn noudattaa rakennettaan ilman valinnan mahdollisuutta. Ihmisen ero eläimestä puolestaan ilmenee vain valinnanvapautena, ainoana rajoitteena omatunto. Äärimmillään eron näkee luontodokumentin tuhatpäisen sonnilauman reaktiossa sen tylsänä seuratessa leijonan saalistaman vasikan kohtaloa. Tunnustamatta luonnon ja omantunnon lainalaisuuksia saatamme yksilönä epäonnistua tai kansana vuoden 1939 etupiirijaon seurausten tavoin jopa tuhoutua .
Ajallemme on tyypillistä päättäjien lakien ja määräysten vääristelevä tulkinta. Siirtyminen eläimellisyydestä ihmisyyteen ei käy hetkessä. Todellisen kehityksen keskiössä on aina ja ainoastaan vain omatunto. Lait yleensä tähtäävät hyvään kuten oikeuksien turvaamiseen. Omantunnon herkistyessä lakien ja määräysten tarve käy yhä merkityksettömämmäksi häviten lopulta kokonaan tarpeettomana. Lakina käsky ”älä tapa” sai väistyä, koska jo veljeensä vihastuminen päätyi samaan; olet ”ansainnut oikeuden tuomion”. Sen, joka tällaisen kuultuaan sanoo ”sinä hullu”, tulee omantunnon herkistyessä muistaa, että pelkästään näin sanoessaan hän itse on jo ”ansainnut helvetin tulen”. Täydellisyyteenkö pyrit kysynet pilkaten? En, vastaan. Eikö yhteiskunnan edellyttämän vannomisen sijastakin riitä kehotus; ”olkoon teidän puheenne ´on, on’, tahi; éi, ei´… mitä siihen lisätään on pahasta”. Täydellisyys siis puheessa tarkoittaa vain valehtelun lopettamista.
Lakien, säännösten ja jopa perustuslain korostaminen omantunnon kustannuksella tarkoittaa eläimellisyyteen sitoutumista. Ihmisyyden kehitys on suoraan verrannollinen omantunnon herkistymiseen. Kaikki mikä rajoittaa omaatuntoa – kuten eduskunnassa lain käsittely vain poikkeuksellisesti omantunnon asiaksi nostettuna – muistuttaa ihmisen kuulumista pikemminkin eläin- kuin ihmiskuntaan.
Jo sana ihmiskunta kertoo tiestä kohti suurempaa yhteisöllisyyttä. Pelkkä EU käsitteenä, vailla johtajuuttakin, kertoo ihmisen vääjäämättömästä kehityksestä ja omantunnon aistittavasta herkistymisestä. Puheet kansojen etupiirijaosta (Ukraina/Venäjä) on viite paluusta vanhaan, kansojen riistoon ja alistamiseen. Sananakin etupiirijako ilmaisee, ettei sanaa käytetä omasta vaan aina toisista kansoista. Jo alistuminen neuvotteluihin etupiirijaosta on pelkuruuden osoitus. EU:n yhtenä mitättömimmistä kansoista Suomi, maantieteellisesti juuri ja juuri Eurooppaan kuuluvana, viimeisessä suursodassa itsekin etupiirimaihin lukeutuvana, mutta ainoana itsenäisyytensä säilyttäneenä kansana voisi poikkeuksellisesti ottaa välitettäväkseen viestin oikeudenmukaisuuden ja yhtenäisyyden välttämättömyydestä niiden kansakuntien piirissä, joihin itsekin haluamme kuulua. Viesti edellyttää rohkeutta siinä mielessä, ettei sen yhtäältä havaittaisi nousevan ainoastaan pelosta joutua jälleen etupiirijaon kohteeksi ja toisaalta, että maamme olisi 2000 vuoteen – on kyse sitten koulutuksen, kasvatuksen, tieteen, työllisyyden, teollisuuden tms. uudelleen järjestämisestä – ensimmäinen omantunnon ohjaukseen sitoutunut kansakunta. Jos emme itse kansakuntana valitse kuulumista haluamaamme ryhmään, taivu luonnon lainalaisuuksiin ja tunnusta omantunnon merkitystä omassa ja yhteisömme elämässä pysymme vastakin toisten etupiirijaon kohteena.
Ei omatunto voi korvata lakeja – perustuslaki mukaan lukien – eikä säännöksiä. Suomessa on 5,5 miljoonaa omaatuntoa, jotka eivät välttämättä anna samaa vastausta, miten ratkaista yhdessä elämisen kysymyksiä. Korkeintaan voi korostaa sitä, että lakien laatijat ja niistä päättävät antaisivat omantunnon puhua lakien sisältöä luotaessa.
—-
Hufvudstadsbladetissa oli itsenäisyyspäivän numerossa journalistisesti hyvin tehty juttu oppositiopuolueiden varjobudjeteista. Joissakin asioissa ne ovat jopa jyrkässä ristiriidassa keskenään. Omatunto on puhunut? Yhdessä esitetään tuloveron alennuksia tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin. Veronalennuksen maksajina olisivat yhteiskunnan vähäosaiset: työttömyyskorvauksia ja asumistukea leikattaisiin. Joidenkin omatunto tuottaa myös tällaisia esityksiä.
Ymmärsin, että kirjoittaja korosti omantunnon kuulemisen välttämättömyyttä myös lakeja säädettäessä. Onkin kummallista, että erikseen mainitaan, että lainsäätäjä saa kuunnella omaatuntoa. EIkö hän päinvastoin ole aina velvollinen siihen?
En siis huomannut kirjoittajan halunneen mitätöidä lakeja.
Olen ehkä valinnut sanani epätarkasti. Yritän korjata sanomaani lainaten mukaillen Tunnustukset-nimisen elokuvan kohtausta. Tapahtuman mukaan potilas tarvitsi sydämensiirteen, johon lääkäri vastasi voivansa tarjota 5-vuotiaan lapsen sydämen. Liian nuori vastasi potilas. Mietittyään hetken lääkäri kysyi; Mitä sanotte 40-vuotiaan riskirahaston johtajan sydämestä? Ei kiitos, vastasi potilas; hänellä ei ole sydäntä. Entä kävisikö 70-vuotiaan keskuspankin johtajan sydän? Kyllä, otan sen. Miksi, kysyi puolestaan lääkäri. Sitä ei ole koskaan käytetty, kuului vastaus.
Sama koskee ymmärtääkseni myös omaatuntoa. Kyse ei ole siitä, etteikö omiatuntoja olisi Suomessa 5.5 miljoonaa vaan siitä, kuinka moni niistä koskaan on herkistynyt tahi syystä tai toisesta käytännössä kivettynyt.
Lakeja tulee lähtökotaisesti kaikkien kansalaisten ja myös muiden maassa oleskelevien noudattaa. Siksi lakien tulisi olla uskonnollisesti ja ideologisesti neutraaleja. Aina ne eivät voi sitä täysin olla. Tällöin voi tulla tilanteita, jossa omatunto vaatii toimimaan vastoin lain säädöksiä. Tällaisessa tilanteessa tulee olla valmis kärsimään se rangaistus, jonka laki rikkomuksesta määrää. Toisaalta esim. kristillinen omatunto pitää vääränä monia sellaisiakin toimintoja, jotka laki sallii.