Suomi on tarina sisusta, solidaarisuudesta ja selviytymisestä!

Itsenäisyyspäivän juhla, Kerimäki 6.12.2024, Juhlapuhe (lyhennetty), rovasti Toivo Loikkanen

Hyvät kuulijat,

Puhun tänään yhden näkökulman rakkaan isänmaamme Suomen tarinasta. Kuten tämän illan isomman juhlan isännällä, presidentillämme, on usein kolme pointtia, niin on minullakin Suomen tarinasta. Ne ovat sisu, solidaarisuus ja selviytyminen

Suomen tarina on tarina sisusta. Suomi, sauna, sisu ja Sibelius.

Sisu on siitä erikoinen suomen kielen sana, että sitä on vaikea kääntää muille kielille. Joissakin kielissä käytetäänkin tuota sisu-sanaa.

Sisu kuvaa asennetta ja toimintaa. Se on periksiantamattomuutta ja sitkeyttä. Sitä on tarvittu sodassa ja rauhassa. Talvisodan ihme kertoi maailmalle suomalaisesta sisusta. Jo sitä ennen suomalaiset kestävyysjuoksijat Hannes Kolehmaisen ja Paavo Nurmen johdolla juoksivat Suomen maailman kartalle. Heidän harjoittelunsa ja kilpailunsa kertoivat sisusta ja luonteen lujuudesta. Muistamme myöhemmin Lasse Virenin kaatumisen ja kilpailun jatkamisen sisulla ja taidolla, mikä johti olympiavoittoon.

Miten paljon sisua suomalaiset naiset ja miehet ovat osoittaneetkaan! Naiset tekivät työtä aikaisemmin kodeissa ja maatiloilla. He ovat hoitivat suuria lapsikatraita ja pesivät aluksi pyykit saaveissa, järven rannoilla ja avannoissa järven jäällä. Miehet raivasivat käsipelissä ja hevoset apuna pellot. Siitä kirjailijat ovat kirjoittaneet, kun he kirjoittivat Saarijärven Paavosta ja Koskelan perheestä Täällä Pohjantähden alla romaanissa.

Sotien aikaan suomalaiset miehet osoittivat sisua Kollaalla, Raatteen tiellä, Suomussalmella, Äyräpäässä, Vuosalmella, Tali-Ihantalassa ja monissa muissa paikoissa. Naiset osoittivat sisua kotirintamalla ja myös rintamaoloissa. Suomalaiset osoittivat sisua sotavuosina monilla tavoilla. Evakot osoittivat sisua, kun he joutuivat jättämään kotinsa ja maansa ja aloittamaan uuden elämän aivan vierailla seuduilla.

Nyt olemme seuranneet kauhulla ja samalla ihaillen Ukrainan ihmisten sisua ja puolustustaistelua. Siinä on jotakin samaa kuin suomalaisessa sisussa. Sen surullinen kääntöpuoli ovat tuhotut kaupungit ja liian monet kaatuneet ja kuolleet sotilaat ja siviilit.

Toivomme, että heidän sisunsa ja taistelunsa johtaa hyvään lopputulokseen. Kaatuneita ja haavoittuneita arvioidaan Ukrainassa olevan noin puoli miljoonaa.

Kyselemme tänä päivänä, vieläkö nykyajan suomalaisilla on sisua kestää ja voittaa vaikeuksia. Asiassa lienee kaksi puolta. Menneiden sukupolvien meille hankkima elämisen malli ja taso on ehkä tehnyt meitä pehmeiksi ja jopa laiskoiksi. Toisaalta sisu on periytynyt monin tavoin sukupolvelta toiselle. Uskon, että tiukan paikan tullen suomalaisilta ja Suomelta löytyy sisua.

Sisun nykyaikaiseksi muodoksi voisi kutsua asiaa, jota sanomme resilienssiksi. Resilienssi: se tarkoittaa sopeutuvaisuutta, joustavuutta, sitkeyttä. Sitä voisi kuvata myös sanonnalla: taipuu mutta ei taitu tai murru!

Suomen tarina on siis tarina suomalaisten sisusta!

Suomen tarina on solidaarisuuden tarina. Sana solidaarisuus voi tuntua tässä yhteydessä hieman vieraalta, mutta mielestäni se sopii tähän.

Se tarkoittaa toisista välittämistä, toisten asemaan asettumista, toisten ja heikompien auttamista. Se tarkoittaa yhteistä matkaa yhdessä niin, että huonommin pärjäävät pidetään matkassa ja että heitä autetaan toisten rinnalle.

Yksi suomalaisen solidaarisuuden juuri nousee sekin sotavuosilta. ”Kaveria ei jätetä” sanonta oli rintamilla ollut tunnuslause, joka tarkoitti, että haavoittunutta, uupunutta tai kaatunutta kaveria ei jätetä, jos vain oli mitenkään mahdollista auttaa hänet mukaan.

Ketään ei jätetä, kaikki pidetään mukana. Kaveria ei jätetä. Ne ovat olleet osa suomalaista solidaarisuutta. Ne eivät saa kääntyä ajatukseksi ja asenteeksi ”kaverille ei jätetä” eli kovuudeksi ja ahneudeksi.

Kaikki pidetään mukana, kaikista huolehditaan. Tiedämme, kuinka suuriin vaikeuksiin näiden jalojen päämäärien toteuttaminen on tullut. Maamme suurimmat ongelmat ovat julkisen talouden velkaantumisessa ja sote-palveluiden hoitamisessa. Ne liittyvät toisiinsa, mutta julkisen talouden tasapainottaminen ei saa tarkoittaa sitä, että ihmisistä ei enää pidetä huolta. Se ei saa tarkoittaa sitä, että hoitoa ja tukea tarvitsevista ei pidetä huolta.

Suomella on ulkoisia uhkia, erityisesti turvallisuuspolitiikan näkökulmasta, mutta meillä on myös sisäisiä uhkia. Yksi uhkamme on maamme jakautuminen monessa mielessä.

Ideologinen ja poliittinen polarisaatio ja blokkiutuminen ovat tulleet meille maailmalta ja uhkaavat kansallista eheyttämme. Ei ole hyvä, jos ihmiset jakautuvat toisilleen vastakkaisiin leireihin. Maamme kohtalon aikoina tapahtui järkyttävä jakautuminen, joka muuttui ulkoisen uhan myötä yhtenäisyydeksi.

Kansalaissodassa punaiset ja valkoiset taistelivat. Siitä reilu parikymmentä vuotta eteenpäin olleesta talvisodasta sanotaan, että enää ei ollut valkoisia ja punaisia suomalaisia, oli vain sinivalkoisia suomalaisia.

Meillä Suomessa myös kuva suomalaisista on muuttunut ja muuttuu. Olemme entistä kansainvälisempi ja monikulttuurisempi maa. Toivomme, että hyvin alhaiseksi kääntynyt syntyvyys vahvistuisi, mutta siitä ei ole merkkejä nähtävissä.

Suomalaista solidaarisuutta on myös se, ettemme aseta ns. kantasuomalaisia ja maahanmuuttajasuomalaisia vastakkain. Tarvitsemme jatkossakin maahanmuuttajia, koska ikääntyvien määrä kasvaa ja työssä käyvien ikäluokat pienenevät. Viimeisen viiden vuoden aikana on syntynyt historiallisen pieniä ikäluokkia.

Paras tapa integroitua Suomeen on saada työtä ja asuinpaikka, jotta voi perustaa kodin uuteen kotimaahan. Äskettäin tehdyt poliittiset linjaukset saivat kyselytutkimuksessa kriittisen vastaanoton korkeasti koulutetuilta maahanmuuttajilta. Ne eivät edistä muualta tulleiden asettumista täällä eikä tulemista maahamme.

Maamme uhkana on myös ihmisryhmien ja alueiden eriytyminen. On luonnollista, että suurempien kaupunkien alueille syntyy kasvukeskuksia, joita Suomessa ajatellaan olevan muutama eli: pääkaupunkiseutu, Turku, Tampere ja Oulu. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että liian monet alueet taantuvat monista syistä.

Viime aikoina eri tahot ovat valmistelleet itäisen Suomen ohjelmaa. Siinä on paljon hyviä asioita, mutta päätökset ja rahoitus puuttuvat. Asia on myös edennyt liian hitaasti. Helmikuulla 2022 alkanut Venäjän hyökkäyssota johti itärajan sulkemiseen, jolla on ollut ja on edelleen suuria vaikutuksia itäisen Suomen talouteen ja kehittymiseen.

Todellisia toimia ja niiden rahoitusta tarvittaisiin nopeasti. Niitä voisivat olla em. ohjelmissa olleet verotuksen, digi- ja liikenneyhteyksien ja matkailun sekä muun elinkeinotoiminnan kehittämisen asiat. Itäinen Suomi on kärsinyt geopoliittisesta tilanteesta muuta Suomea huomattavasti enemmän!

Näyttää valitettavasti siltä, että juhlavia puheita ja hyviä teemoja nousee esille, mutta todelliset toimet jäävät tekemättä. Ja näyttää siltä, että itäisellä Suomella ei näyttäisi olevan poliittista vipuvartta vaikkapa vaikutuksiltaan todellisen erityistalousalueen synnyttämiseen. Päätösvaltaa pitäviä tuleekin haastaa solidaarisen Suomen tekoihin.

Suomen tarinan tulee olla solidaarisuuden tarina!

Hyvä juhlaväki,

Kaiken edellä sanotun ja kaikkien uhkakuvien ollessa edessämme Suomen tarina on toivottavasti selviytymisen tarina.

Tämän juhlapäivän tasavallan presidentin juhlavastaanoton teemana on Yhdessä. Yhdessä me suomalaiset voimme selviytyä – kuten suomalaiset selviytyivät aikoinaan talvi- ja jatkosodan ja Lapin sodan sekä jälleenrakentamisen ajoista. Kuten he selviytyivät, kun maahan tuli 400.000 sisäistä pakolaista eli evakkoa.

Meidän ja erityisesti kaikkien päättäjien on toimittava niin, että me selviydymme niin, että heikoimmat eivät joudu kantamaan selviytymisen haavoja vahvempien pärjätessä vaikeiden aikojen yli.

Suomi on edelleen hyvä maa ja toivottavasti se on sellainen tulevinakin päivinä kaikille suomalaisille ja maassamme asuville.

Selviytymisen keinoja ei ole vain se, että kansalaiset varaavat koteihinsa kotivaran pahan päivän varalle. Selviytymiseen pitää löytyä paljon poliittista tahtoa ja viisaita päätöksiä. Suomen ja suomalaisten selviytymiseen voidaan tarvita sitäkin, että me paremmin pärjäävät voimme ja osaamme luopua ehkä jostakin.

Selviytymiseen tarvitaan julkisen talouden järkevää tervehdyttämistä, kasvun edellytysten luomista, positiivista henkeä, tulevaisuudenuskon nostamista ja monia näihin liittyviä asioita.

Selviytymiseen tarvitaan sitä, että me erilaiset suomalaiset ja Suomessa asuvat tulemme erilleen menemisen sijasta enemmän toistemme suuntaan. Kun kaksi ottaa yhden askelen toisiaan kohti, on siinä jo kaksi askelta lähemmäs toisiaan. Eri mieltä saamme olla, mutta emme joutua erillemme ja toisiamme vastaan!

Suomen tarina olkoon yhteinen selviytymistarina!

Hyvä juhlaväki,

Kerimäellä kylän yllä näkyvä maailman suurin puukirkko kertoo, millaisiin yhteisiin ponnistuksiin ja saavutuksiin kyettiin paljon niukempina aikoina, noin 180 vuotta sitten. Olkoon se esimerkkinä siitä, kuinka Suomi-temppeli voidaan edelleen rakentaa yhdessä pitää yhdessä kunnossa ja kuinka se on turvapaikka maailman myllerrysten keskellä.

Hyvää itsenäisyyspäivää isänmaamme Suomi ja suomalaiset!

Toivo Loikkanen