Lehtitietojen mukaan Vihreiden puoluekokousaloitteessa esitetään, että Suomen lipun häpäiseminen pitäisi laillistaa. Suomen lipun häpäisemisen sallimista koskevan aloitteen taustalla on Pohjois-Karjalan vihreät nuoret ja opiskelijat -yhdistyksen jäsen.
RR: Politiikka on yhteisten asioitten hoitamista. Anarkismiko**) sopisi kaikille suomalaisille tässä ja nyt selviytymiskeinoksi ulos henkisestä ja aineellisesta ahdingosta? Siniristilippu muistuttaa menneistä uhrauksista, joista aloitteen tekijä ei näytä lainkaan piittaavan. Vanha veteraanisanonta Uhrin ansiosta lippu liehuu pitää silti vieläkin paikkansa.
– Lipun häpäiseminen on hyvän maun vastaista, mutta voi siitä huolimatta olla vahva ilmaisukeino taiteessa tai politiikassa, minkä kieltäminen on sananvapauden näkökulmasta ongelmallista – varsinkin kun rikoksella ei ole varsinaista asianomistajaa, aloitteen laatija perustelee.
RR: Makaaberi*) ajatus! Sananvapausko on aikamme uusin kultainen vasikka? Kun ennen valtion kukkaronnyörien vartijat vetosivat siihen, että ei ole rahaa, niin sillä saatiin kansa hiljaiseksi, pulinat pois. Kun nyt vedotaan sananvapauteen, niin kaikki kynnelle kykenevät selittävät suureen ääneen omia sekavia aivoituksiaan aivan niin kuin sananvapaudesta olisi tullut suoranainen sanomisen pakko.
Lisäksi Pohjois-Karjalan vihreiden nuorten ja opiskelijoiden jäsen esittää aloitteessaan uskonrauhan rikkomisen, eli niin sanotun jumalanpilkan, uskonnonharjoituksen estämisen ja hautarauhan rikkomisen poistamista rikoslaista.
RR: Tänään, 4.6.15, on puolustusvoimain lippujuhlapäivä. Ruttopuiston rovasti yrittää sielunsa silmin nähdä tilanteen, jossa lipputankoihin on nostettu mitä erilaisimpia Suomen lipun irvikuvia: puoliksi palaneita, repaleisia, spreijattuja, ulosteila töhrittyjä siniristejä. Monihan on jo pitkään himoinnut ristiä pois itsenäisyytemme symbolista.
Mitä taas hautarauhan rikkomisen sallimisesta seuraisi? Kun rauha on noista Jumalan puistoista poissa, niin kesällä voisi esimerkiksi Hietaniemen hautausmaalla pitää rokkikonsertteja ja tanssiaisia. Syyspimeät yöt taas olisivat haudanryöstäjien kultahammasaikaa. Koirien kusettajat voisivat antaa lemmikkiensä kaikessa rauhassa kaivella luita maasta. Uroskoirilla olisi vessa ja kuonokirja joka hautakiven kohdalla. Sunnuntaisin voisi järjestää kilpa-ajoja hautuumaan pitkillä käytävillä.
Vihreiden puoluesihteeri mukaan asiaan kytkeytyy sananvapaus ja länsimainen traditio.
– On tavoiteltava kunnioittavaa keskustelua, jossa ei pyritä loukkaamaan ketään. Sille rakentuu sivistynyt yhteiskunta. Länsimaisessa perinteessä on lähdetty siitä, että vapaassa yhteiskunnassa ei kuitenkaan rangaista sellaisten mielipiteiden ilmaisusta, jotka voivat olla paheksuttavia.
Puoluehallitus ei kannata uskonnonharjoituksen estämisen ja hautarauhan rikkomisen poistoa rikoslaista.
RR: Se nyt vielä puuttuisi, että Vihreitten puoluehallitus kannattaisi lämpimästi kaikenlaista uskonnonharjoituksen estämistä! Toki monissa muissa maissa ihmiset käyvät messuissa henkensä kaupalla. Meillä tällainen pelko ei ole ajankohtainen. Ainakaan vielä.
Olen odottanut, että joku Ruttopuiston rovastia viisaampi pohdiskelisi ääneen sitä, mahtaako mitään yhteyttä löytyä Suomen murheellisen nykytilanteen ja toisaalta maassamme harjoitettavan aktiivisen Jumalan maastakarkotuspyrkimyksen välillä?
Surkuhupaisaa ja äärimmäisen ristiriitaista tässä kyseisessä ehdotuksessa on se, että anarkisti pyytää vastustamaltaan järjestäytyneeltä yhteiskunnalta lupaa toimia lainvastaisesti. Jos hän ymmärtää, että kyse on häpäisemisestä, niin miksi ehdoin tahdoin pitäisi saada toimia makaaberilla tavalla? Saako siitä kenties sulan hattuunsa?
Vihreälle anarkistille suosittelen Pablo Nerudan runon sisäistämistä:
Iske kitarasi tuleen
kohota se palavana:
siinä sinulle lippu!
Tässä Iltiksen juttu kokonaisuudessaan:
*) Sanalla makaaberi viitataan taiteelliseen tai kirjalliseen tyylikeinoon. Makaaberi taide tai kaunokirjallisuus on tunnelmaltaan tahallisen uhkaavaa ja häiritsevää, kammottavaa, kauheaa, karmivaa, kalmankatkuista, kaameaa. Kirjallisuustutkimuksessa makaaberiin sisältyy usein karkea ristiriita elämän ja kuoleman tai kauneuden ja rumuuden välillä.
**) Anarkismi on ideologia, jonka mukaan valtion hylkääminen mahdollistaisi vapaan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan. Itse termi tulee kreikankielen sanoista ”an arche”, ilman hallitsijaa. Anarkismi hylkää kaikki hierarkkiset auktoriteetit, niin yhteiskunnalliset, taloudelliset kuin poliittisetkin. Se, mikä erottaa anarkismin muista ideologioista, on sen suhde valtioon. Anarkisteille valtio on keinotekoinen ja epäoikeutettu instituutio, joka mahdollistaa kaikenlaisen riiston nykyajan maailmassa.
Anarkismi on siis uuden sosiaalisen järjestyksen filosofia, joka perustuu täydelliseen vapauteen ilman rajoittavia lakeja. Sen mukaan kaikki erilaiset hallitusmuodot perustuvat väkivallalla uhkailuun ja siten ne ovat valheellisia, vahingollisia ja tarpeettomia. Anarkismi hyökkää erityisen voimakkaasti kolmea ihmistä eniten sortavaa, keinotekoista käsitettä vastaan: uskontoa, omaisuutta ja valtiota.
Tosiaan toivottavasti tämä aloite kaatuu, eikä uutta tule.
Uusi tulee takuuvarmasti ja menee läpi, jos tämä kaatuu.
Kimmon kanssa samoilla linjoilla. Kyllä tasa-arvoinen avioliittolaki toteutuu myös Suomessa.
Onhan tässä vaara, että nykyinen epätasa-arvoinen avioliittolaki jatkaisi vielä epätoivoista olemassaoloaan. Mutta kyllä edistys varmasti voittaa! Elämmehän sentään 2000-lukua. Toistaiseksi.
Lakimuutoksen vastustus tulee kaatumaan siihen, että muutoksen vastustajat ovat epäonnistuneet argumentoimaan järkevillä sekulaareilla argumenteilla, mitä haittaa lakimuutoksen tekemisestä syntyisi.
Muutoksen vastustajat touhottavat moniavioisuudesta ja insestistä kuin mielipuolet tai vaativat suureen ääneen aloitteen kannattajia perustelemaan lakimuutoksen tarpeellisuutta. Samalla he unohtavat täysin sen, että mikäli he eivät itse tuo pöydälle yhtään järkevää lain muuttamista vastustavaa argumenttia he häviävät pelin.
Lakimuutoksesta aiheutuvat ongelmat ja haitat olisivat konkreettinen keino osoittaa kansalle ja päättäjille, että lakimuutosta ei tule tehdä. Ja näiden perustelujen argumentoinnissa vastustajat ovat epäonnistuneet surkeasti.
Sivistys sivistyy ja kehitys kehittyy onneksi sentään Suomessakin, vaikkakin vähän jälkijunassa muihin pohjoismaihin verrattuna.
Jusu: Lakimuutoksen vastustus tulee kaatumaan siihen, että muutoksen vastustajat ovat epäonnistuneet argumentoimaan järkevillä sekulaareilla argumenteilla, mitä haittaa lakimuutoksen tekemisestä syntyisi.
Muutoksen vastustajat touhottavat moniavioisuudesta ja insestistä kuin mielipuolet tai vaativat suureen ääneen aloitteen kannattajia perustelemaan lakimuutoksen tarpeellisuutta. Samalla he unohtavat täysin sen, että mikäli he eivät itse tuo pöydälle yhtään järkevää lain muuttamista vastustavaa argumenttia he häviävät pelin.
Lakimuutoksesta aiheutuvat ongelmat ja haitat olisivat konkreettinen keino osoittaa kansalle ja päättäjille, että lakimuutosta ei tule tehdä. Ja näiden perustelujen argumentoinnissa vastustajat ovat epäonnistuneet surkeasti.”
Oletko kuitenkin (vihdoinkin!) ymmärtänyt että avioliittolain vastustajat ja kannattajat näkevät avioliiton ylipäätään eri tavalla? Siis TÄYSIN eri tavalla. Kannattajille avioliitto edustaa oikeuksia, etuja, ihmisarvoa, jotain hyvää ja hienoa mitä rakastuneet ihmiset saavat yhteiskunnalta.
Vastustajille avioliitto merkitsee ennen muuta vastuuta ja velvollisuuksia. Jotka koskevat heteroita. Ja tätä homojen oikeus- ja ”tasa-arvo” -vaatimukset sotkevat, haittaavat ja häiritsevät tilanteessa jossa heterot pitäisi saada muistamaan ja ymmärtämään vastuunsa. ja se, että avioliitto ei ole vain eikä ensisijaisesti oikeuksia.
Suurin uhka ja haitta on oikeastaan jo tapahtunut, kun heterot ovat oppineet ottamaan avioliitosta vain ne hyvät puolet ja oikeudet, ja ajattelevat voivansa erota heti kun siltä tuntuu jne.
jos avioliitto nähdään ensisijaisesti ”oikeutena” ja ”oikeuksia” jakelevana instituutiona, sille on vaikea asettaa enää mitään reunaehtoja tai esteitä.
Olin huomaavinani aiemmassa aihetta käsittelevässä viestissäsi, että edes tämä ero eri leirien näkemyksissä avioliiton suhteen on sentään mennyt perille. siis se, että vastustajille ei kannata vouhottaa ”yhtäläisistä oikeuksista” avioliitossa, koska vastustajat eivät näe avioliittoa siten.
Hyvä sekin sentään jos olet tämän ymmärtänyt.
Sari, ymmärrän kyllä ajatuksenjuoksusi, mutta en ole alkuunkaan varma, että sinun perustelusi lakimuutoksen vastustamiselle olisivat samat kuin enemmistöllä lakimuutosta vastustavilla.
Sari, korostat jatkuvasti avioliiton velvollisuuksia. Naisena kysyn, mitä ne ovat? Olisi korkea aika saada siitä selko, jos ne ovat niin oleelliset.
Esimerkiksi minulla on neljä lasta. Mitä velvollisuuksia minulta puuttuu? Kysyn nyt ihan suoraan: jos minä saan muutoksella ”jotain hienoa rakastuneelle parille”, niin mitä velvollisuuksia sinun avioliittoosi kuuluu? Kestää jotain mitä et haluaisi muuten? Hikisukkkapyykkiä? Lautojen laskemista katossa? Hellan kuumuutta ja äijälle olutta sohvalle? MITÄ SE ON?
Luin ensimmäistä kertaa Sari Weckrtohin kommentin kokonaan (yleensähän niitä on kolme peräkkäin). En ymmärtänyt siitä mitään.
Sari Weckroth: ”Tasa-arvoisen avioliittolain kannattajille avioliitto edustaa oikeuksia, etuja, ihmisarvoa, jotain hyvää ja hienoa mitä rakastuneet ihmiset saavat yhteiskunnalta.
Vastustajille avioliitto merkitsee ennen muuta vastuuta ja velvollisuuksia. Jotka koskevat heteroita. Ja tätä homojen oikeus- ja “tasa-arvo” -vaatimukset sotkevat, haittaavat ja häiritsevät…. ”.
En kyllä itsekään ymmärrä mitä Sari tarkoittaa tuolla että miksi tasa-arvoisen avioliittolain hyväksynnän jälkeen joko (hetero) avioliiton tai sateenkaariperheen vastuut tai velvollisuudet jotenkin muuttuisivat ?. Edelleenkin tietenkin vanhempien vastuut ja velvollisuudet esim. kasvattaa ja huolehtia koko perheen ja lasten hyvinvoinnista ovat täysin samat riippumatta siitä että hyväksytäänkö tämä lakimuutosehdotus tai ei.
En todellakaan ymmärrä Sarin pointtia että mikä hetero avioliiton vastuu tai velvollisuus muuttuisi tasa-arvoisen avioliittolain hyväksynnän jälkeen ?. Aivan varmasti vastuulliset vanhemmat huolehtisivat perheestään ihan samalla tavalla kuten ennenkin !.
”Tasa arvoisen avioliiton” myötä Lasten osa on joutua matkalaisiksi kahden eri perheen välille,kun biologiset vanhemmat harjoittavat yhteiskunnallista koetta viattomien lasten kustannuksella. Isän ja äidin ero tulee vaikuttamaan lapsen herkkään sieluun vakavasti. Tähänkö pitää saada oikeus?
Teemu Venäläinen: “Tasa arvoisen avioliiton” myötä Lasten osa on joutua matkalaisiksi kahden eri perheen välille,kun biologiset vanhemmat harjoittavat yhteiskunnallista koetta viattomien lasten kustannuksella. ”
Tämä Venäläisen kommentti on kyllä aika törkeä ja valheellinen liioittelu koska tasa-arvoinen avioliittolaki ei vaikuta mitään tuohon Venäläisen esiin tuomaan ongelmaan jossa joidenkin lasten osa on joutua matkalaisiksi kahden eri perheen välille.
Näistä lapsista 99.99 % tulee hetero perheiden avioerojen takia ja tasa-arvoisella avioliittolain hyväksymisellä tai hylkäämisellä ei kyllä tule olemaan yhtään mitään vaikutusta tähän !.
Tuhannet suomalaiset lapset elävät sateenkaariperheissä. Tutkimusten mukaan näiden perheiden suurimpia haasteita on ympäröivän yhteiskunnan asennoituminen. Tasa-arvoinen avioliittolaki antaisi näille lapsille, heidän vanhemmilleen ja heidän lähiympäristölleen selkeän viestin siitä, että heidän perheensä on yhtä arvokas ja hyvä kuin muutkin perheet.
Sukupuolineutraalia avioliittoa ei voi verrata eroperheisiin. Kukaan ei tietääkseni pidä avioliittoa muuna kuin elinikäisenä liittona. Vai onko näin? Lakialoite kuitenkin haluaa, että lapset joutuvat matkaamaan biologisten vanhenpiensa väliä jo lähtökohtaisesti. Tähän ei näytä Mikko Niemikään siunaustaan antavan, koska ei ole ajatellut asiaa loppuun saakka.
En ymmärrä Teemu Venäläisen logiikkaa siitä, miten samaa sukupuolta olevien parisuhteen nimen muuttaminen saa aikaan sen, että lapset matkustavat adoptiovanhempiensa ja biologisten vanhempiensa välillä. Lakimuutoksella ei ole juuri mitään muuta oikeusvaikutusta kuin parisuhteen nimi ja yhteisestä sukunimestä perittävä hinta.
Mikäli Venäläinen viittaa ulkoiseen adoptioon, haluaisin todeta kolme asiaa:
(1) Lasten matkustaminen adoptiovanhempien ja biologisten vanhempien välillä ei eroa mitenkään, olipa adoptiovanhemmat heteropari tai homopari. Tässä kohtaa Venäläisen logiikka ontuu pahasti.
(2) Tyypillisesti adoptiotapauksissa lapset matkustavat katsomaan biologisia vanhempiaan hautausmaalle. Adoptio on äärimmäisen poikkeuksellinen sellaisessa tapauksessa, että biologiset vanhemmat ovat elossa ja haluavat huolehtia biologisista lapsista. Jälleen kerran en ymmärrä Venäläisen järjenjuoksua.
(3) Ruotsissa viimeisen 10 vuoden aikana miespari on adoptoinut lapsen ulkoisella adoptiolla tasan yhden kerran. Ylipäätään adoptiot ovat kovin harvinaisia, joten Venäläinen voisi tässäkin mielessä rajoittaa kohkaamistaan ja keskittyä todelliseen elämään perustuviin argumentteihin.
Olettaisin, että Teemu Venäläisellä on sellainen väärinkäsitys, että homoparit haluavat avioliittoa nimenomaan siksi, että voisivat ulkoisen adoption kautta hankkia lapsia. Tämä on suuri väärinymmärrys.
Minä olen käsityksessä, että kun lapsi adoptoidaan, side biologisiin vanhempiin/vanhempaan katkeaa. Tietääkseni myös lakisääteinen tapaamisoikeus katkeaa, koska adoptoidut lapset ovat täysin samassa asemassa kuin biologiset. He ovat adoptoperheen omia. Jos tavata halutaan, se on biologisen vanhemman ja adoptioperheen välinen asia.
Lisäksi adoptio ja sen säännöt eivät muutu adoptoi heteropari, naispari tai miespari. Adoptio käytöntönä pysyy samana.
Esitättekö siis, että homo tai lesbopari ei saisi haluta ainakaan lakialoitteen tässä vaiheessa haluta biologisia lapsia liiton ulkopuolisten ihmisten kanssa? Esitättekö siinä tapauksessa myös sterilisaatiota? Erittäin sairasta.
Teemu,
Halusivatpa homoparit mitä hyvänsä, on epärealistista olettaa, että adoptiolapsia yhtäkkiä ilmaantuisi valtava määrä homopareille adoptoitavaksi. Toisaalta kun puhut lasten matkustamisesta biologisten vanhempien ja adoptiovanhempien välillä, tällä ei ole mitään eroa, ovatko adoptiovanhemmat homoja vai heteroita. En ymmärrä logiikkaasi.
Samaa sukupuolta olevilla pareilla on lapsia jo nyt ja niitä on tuhansia. Se, että parisuhteen nimeä muutetaan rekisteröidystä parisuhteesta avioliitoksi ei muuta asiaa mihinkään. Ulkoisella adoptiolla ei minun mielestäni ole mitään merkitystä samaa sukupuolta olevien parien luona asuvien lasten määrään. Kuten sanoin, Ruotsissa miespari on adoptoinut 10 vuoden aikana yhden lapsen.
Jos lapsi menettää biologiset vanhempansa ja lapsi tarvitsee adoptiovanhemmat, mielestäni ei ole merkitystä sillä ovatko adoptiovanhemmat homoja vai heteroita. Jokainen adoptio lähtee siitä, että on lapsi joka tarvitsee adoptiovanhemmat, ei siitä että on lapsia haluava heteropari tai homopari. Tästä syystä uusien parien ottaminen mukaan potentiaalisten adoptiovanhempien joukkoon ei muuta adoptioiden määrää, koska kyse on aina siitä, että lapsella on tarve tulla adoptoiduksi eikä siitä että vanhemmilla on tarve adoptoida.
Teemu,
Jatkan vielä sen verran, että huomasin kysymyksesi koskevan sitä, että samaa sukupuolta olevan parin jompi kumpi osapuoli haluaisi biologisen lapsen jonkun suhteen ulkopuolisen henkilön kanssa.
Käsitykseni mukaan tämä on nimenomaan se tapa, millä valtaosa samaa sukupuolta olevien parien luona tänä päivänä elävistä yli tuhannesta lapsesta on saanut alkunsa. Tällaisessa tapauksessa jo nykyisenkin lain mukaan parisuhteen ei-biologinen vanhempi voi adoptoida kumppaninsa biologisen lapsen. Tätä kutsutaan perheen sisäiseksi adoptioksi.
Tämä ei vaadi avioliittolain muuttamista eikä avioliittolain muuttaminen vaikuta tähän mitenkään. Jo nykyinen laki rekisteröidystä parisuhteesta ja adoptiolainsäädäntö mahdollistavat tällaisen adoption.
Ja vastaukseni toiseen kysymykseesi on, että en kannata homoseksuaalien pakkosteriloimista. Olen samaa mieltä, että se on sairasta.
Jusu: Eli koska lapset jo nyt hankitaan joko avo-tai avioheterosuhteessa, jonka jälkeen erotaan ja ruvetaan homoksi tai lesboksi niin lasten kannalta on ihan sama missä järjestyksessä heidän perheensä hajoaa. Pitäisikö minun olla iloinen tälläisestä kehityksestä? Eikö avioliitto olekaan suoja lapsia varten, että he saavat kasvaa biologisen isän ja äidin kanssa eikä häpeäsuoja aikuisille, jotka keskinäisissä suhteissaan rikkovat perheitä. Ymmärrätkö, että homot ja lesbot haluavat lapsia ryhtyivät he sellaisiksi ennen tai jälkeen heterosuhteen. Haluaisitkp sinä kasvaa äidittä tai isättä?
Teemu,
Lapsien tekeminen ei vaadi mitään lakia, että sinä voi estää ihmisiä hankkimasta lapsia olivat nämä sitten sinkkuja tai parisuhteessa jomman kumman sukupuolen edustajan kanssa.
Toteanpa lisäksi, että homon ei tarvitse olla parisuhteessa saadakseen lapsia. Pelkkä seksi riittää tai vaihtoehtoisesti naisen hedelmöittäminen saattamalla siittiöt hänen sisäänsä jollain muulla keinoin. Jätän tämän mielikuvituksesi varaan.
Kuten olen yrittänyt sanoa, parisuhteen nimellä ei ole mitään merkitystä lasten hankkimiseen ja ulkoisen adoption salliminen ei käytännössä muuta sateenkaariperheissä elävien lasten määrää, koska adoptiot ovat niin harvinaisia.
Mitä tulee kysymykseesi totean, että lapsi ei voi valita vanhempiaan. Maailmassa tapahtuu vahinkoraskauksia, on yksinhuoltajia, tapahtuu eroja ja joskus vanhemmat kuolevat. Ja sitten on vielä homoja. Samaa sukupuolta olevalla parilla on samat valmiudet tarjota hyvä koti lapselle kuin heteroparilla tai yksinhuoltajalla.
Biologinen äiti ja isä, jotka asuvat tasa-vertaisina rakkaudellisessa suhteessa on asia, johon avioliitto tähtää. Mitä enemmän tätä luonnonjärjestystä rikotaan, sitä teennäisempiä ja pinnallisempia suhteita tavoitellaan. Kaksi miestä ei voi korvata äitiä eikä kaksi naista voi korvata isää. Avioliiton luonne ei ole avautunut niille, jotka näkevät sen oikeutena.
Jusu: Haluatko sinä jälkeläisiä?
Teemu,
Alkuperäinen väitteesi oli, että avioliittolain muuttaminen johtaa siihen, että lapsen osa on joutua matkalaisiksi kahden eri perheen välille.
Mitä minä halusin sanoa on, että ehdotettuun lakimuutokseen ei sisälly mitään muutosta, joka tukisi väitettäsi. Parisuhteen nimen muuttaminen ei vaikuta esittämälläsi tavalla lasten asemaan.
Minä en näe asiaa siten, että jonkun homoparin parisuhde vaikuttaisi siihen, kuinka uskollista elämää jokin heteropari elää ja kuinka hyviä vanhempia he ovat omille lapsilleen. Mielestäni tällainen väite halveksuu heteropareja, jos tosissaan väittää, että heidän parisuhteensa olisi näin pienestä kiinni.
Juuri tätä tarkoitin kun puhuin rationaalisten argumenttien puuttumisesta. En pidä esittämiäsi argumentteja rationaalisina.
Minulla ei ole suunnitelmissa jälkikasvujen hankkiminen.
Teemu Venäläinen, käsitänkö oikein, että vastutstat tasa-arvoista avioliittolakia sen vuoksi, että jos sellainen tulisi rekisteröidyn parisuhteen tilalle, niin aviossa olevat lapsiperheiden vanhemmat eroaisivat ja alkaisivat homoilemaan?? Arveletko, että sinä itse tai puolisosi tekisitte niin?? Että ei nyt, kun on ”vain” tämä rekkari tai avosuhde, mutta jos mahdollisuudeksi tulisi avioliitto, niin sitten ei enää pidättelisi mikään?
Sateenkaariperheet syntyvät, kun heterosuhteessa saatu lapsi siirtyy lesbo- tai homoperheeseen toisen vanhemman mukana. Nyt lakialotteen myötä olisi mahdollista, että lapsi hankitaan suoraa homoavioliittoon teettämällä se kolmannella osapuolella. Tämä dynamiikka on hyvin vierasta avioliitolle, jossa on ollut tarkoitus sitouttaa isä kantamaan vastuu jälkeläisistään.
Teemu,
Sinä sotket nyt asioita. Sinä puhut tällä kertaa sijaissynnytyksestä. Siitä ei säädetä avioliittolaissa.
Sijaissynnytys on ollut kiellettyä niin heteroilta kuin homoiltakin Suomessa vuodesta 2007 lähtien. Kansalaisaloitteessa avioliittolain muuttamisesta ei ole mukana ehdotuksia sijaissynnytyksen laillistamisesta.
Toisin kuin väität, avioliittolain muuttaminen ei mahdollista sitä, että joku kolmas henkilö synnyttäisi homoparille lapsen. Mikäli sijaissynnytys jonain päivänä Suomessa laillistetaan, homoparin parisuhteen nimi ei minun käsitykseni mukaan ole siinä ratkaiseva tekijä.
Joo, kyllä sinä, Venäläinen, nyt olet pihalla. Sijaissynnytys tosiaan on kielletty, mutta naisparit (kuten muuten hedelmättömät heteroparitkin) voi saada klinikalta sukusoluja, joilla saadaan lapsi. Mutta niin se on jo nyt, eikä tällaista lasta viedä keneltäkään, ellet sitten katso luovuttajan pakastettua siittiötä tai munasolua tällaiseksi osapuoleksi. Ja adoptiolapsilla taas ei ole vanhempia, tai jos on, niin elossa olevan vanhemman on itse haluttava antaa lapsensa kasvattivanhemmille. Ihan sama idea kuin heteroilla.
Koitan saada kiinni ajatuksestasi, voitko ihan konkreettisesti vääntää rautalangasta tilanteen? Ja miten se avioliitto tämän mahdollistaisi? Kun meinaan ns. postimiehen lapsen tekemiseen ei mikään avioliitto vaikuta. Ja yleensä se valitus on ollut niin päin, että yhden yön suhteesta vanhemmaksi tullut JOUTUU TAHTOMATTAAN vanhemmaksi. Jos avioliitossa meinaan tekee ulkopuoliselle lapsen (arviolta 10-20% lapsista syntyy näin), niin se ongelma on kyllä HETEROILLA, jotka pystyvät isyysolettaman turvin valehtelemaan että kyllä se lapsi oln aviomiehen. Samaa sukupuolta olevilla se on vaikeampaa, kun se isyysolettama ei oikein toimi näin (eikä sitä olla näiltä osin muuttamassa).
Mitähän tilannetta sinä nyt oikeasti oikein tarkoitat? Suomessa ei lasta voi viedä elossa olevalta biologisselta vanhemmalta muuten kuin naimisissa oleva heteronainen joka vetoaa isyysolettamaan.
Jusu esitti jo vaihtoehtoja, joilla lapsi saadaan hankittua homo- tai lesbopareille. Avioliiton pyhyys halutaan vesittää ja samalla kapinoida lasten kustannuksella.
*** jatkan aiheesta kommentointia seuraavalla sivulla ***
Mielestäni kansalaisaloitteella on mahdollisuus mennä läpi syksyn äänestyksessä. Mielipiteet eduskunnassa ovat aika tasaiset ja voittipa kumpi tahansa kanta, se tapahtunee hyvin pienellä marginaalilla. Olisi ylimielistä väittää, että aloite varmasti hyväksytään tai varmasti hylätään.
On aivan mahdollista, että eduskunta hylkää aloitteen. Näen, että tässä tapauksessa asia nousee esille seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Jos se ei niissä etene, asiasta tehdään kansanedustajien lakialoite. Ja jos sekään ei etene, asiasta tehdään uusi kansalaisaloite. Ja tämä tulee toistumaan kaikissa eduskuntavaaleissa kunnes lakimuutos toteutuu. Tämä ei ole uhkaus vaan mielestäni hyvin realistinen näkemys siitä, mitä tulee tapahtumaan.
En näe, että seuraavan hallituksen pohja ratkaisisi asian käsittelyä seuraavalla eduskuntakaudella Ensinnäkin porvarihallitus ei ole mikään itsestäänselvyys ja toisekseen asiaa ei ratkaise hallituspohja vaan se, mitä mieltä enemmistö kansanedustajista on asiasta.
Koska syntymävuosi korreloi hyvin voimakkaasti tasa-arvoisen avioliittolain kannatuksen kanssa, on selvää että jonain vuonna jossain eduskunnassa enemmistön muodostavat ne edustajat, jotka lakialoitetta kannattavat. Tämä on kysymys, jonka aika ratkaisee automaattisesti.
”On aivan mahdollista, että eduskunta hylkää aloitteen. Näen, että tässä tapauksessa asia nousee esille seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Jos se ei niissä etene, asiasta tehdään kansanedustajien lakialoite. Ja jos sekään ei etene, asiasta tehdään uusi kansalaisaloite. Ja tämä tulee toistumaan kaikissa eduskuntavaaleissa kunnes lakimuutos toteutuu. Tämä ei ole uhkaus vaan mielestäni hyvin realistinen näkemys siitä, mitä tulee tapahtumaan.”
Näin se propaganda toimii, samaa mieltä Jusun kanssa!
Mielestäni propaganda ei tässä yhteydessä ole paras termi kuvaamaan tätä ilmiötä. En koe, että esimerkiksi kansalaisaloitteen tekeminen sinänsä olisi propagandaa.
Tässä puhutaan asiasta, jota mielipidemittausten mukaan noin 65% suomalaisista kannattaa ja noin 35% vastustaa. Jos suomalaiset eivät yhtäkkiä muuta mieltänsä, on epärealistista kuvitella, että keskustelu lakimuutoksen tarpeesta loppuisi.
Ongelma tässä on erityisesti se, että nuori sukupolvi on voimakkaasti lakimuutoksen kannalla. Vanha sukupolvi voi pidätellä nuoren sukupolven tahdon toteutumista vain tietyn aikaa, kunnes luontainen poistuma hoitaa asian. Tämä on elämän realiteetti ja jokainen sukupolvi tulee sen kokemaan omalla vuorollaan.
Aloitehan ei koske evankelis-luterilaista kirkkoa. Siksi ihmettelen, että siihen otetaan kantaa uskonnollisena kysymyksenä. Yleensäkin tulisi erottaa toisistaan kristillinen ja yhteiskunnallinen avioliitto. Kristillinen avioliitto on miehen ja naisen elinikäinen liitto. En siis kannata eronneiden kirkollista uuteen avioliittoon vihkimistä. Yhteiskunnallinen avioliitto on juridinen sopimus, joka tietyin lainsäädännöllisin ehdoin solmitaan kahden ihmisen välille. Kirkolle se ei mielestäni kuulu, koska kaikki suomalaiset eivät kuulu kirkkoon. On yhteiskunnan asia määritellä, mitkä sukupuolet sellaisia liittoja solmivat. Kirkko vihkii ketä haluaa. Ei ole pakko vihkiä eronneita ja homoja kristilliseen avioliittoon.
Mielestäni Osmo Kauppinen on viisas mies.
Asia on juuri niin kuin kirjoitit Osmo.
En usko, että laki olisi vaikuttamatta. Nyt jo on sellaista lobbausta ilmassa, että heikompia hirvittää. Avatkaa nyt ihmeessä silmänne!
Totta kai yhteiskunta voi määritellä ja toteuttaa juridisesti pätevät liitot, vaikka ne olisivat mahdottomat kirkolle. Kirkko ei tällöin kaadu, eikä se kaatuisi, vaikka eläisi täyden pakanuuden keskellä, kunhan sen on mahdollista kokoontua jumalanpalveluksiinsa. Muutoksissa kirkko sopeutuu uuteen todellisuuteen jatkaen oman käsityksensä pohjalta. Uusi asiaintila ympärillä vain todetaan, mutta ei itse muututa. Jännä tunne, että pari henkisesti erityyppistä henkilöä kuin minä pystyivät komppaamaan samaa Kauppisen perusajatusta, jonka itsekin jaan.
Kirkko voi tietysti omalla painoarvollaan ennen yhteiskunnan päätöksiä pyrkiä teologisesti perustellen vaikuttamaan asioihin ja esittää sen pohjalta väitteitä, mutta jos kirkon kanta ei voita, niin velvollisuus on kuitenkin suoritettu; kirkko on sanomisen valtaan nojaavan tehtävänsä tehnyt ja jatkaa omilla ehdoillaan kuten ennen. Kaikki osapuolet kantavat seuraukset.
Kirkko tekee omat päätöksensä, yhteiskunta omansa. Minä en homoa vihi, mutta en heteroeronnuttakaan enää, ellei edellinen puoliso ole kuollut. Tosin en vihi eläkkeellä enää yhtään ketään, ellei erikoisesti pyydetä.,
Eikö ihmiset voisi ”ihan ite” päättää, kenen kanssa asuvat. Mihin siinä eduskuntaa ja evankeljumiyhdistystä tarvitaan?
Ihmiset saavat ihan vapaasti päättää, kenen kanssa asuvat, ketä rakastavat tai rakastelevat, ketä naivat tai naittavat. (Saattaa tosin jokin rajoittava säädös tähän olla olemassa.) Mutta sitä en ymmärrä, miksi avioliitto pitää tähän sotkea. Jusu vaatii perusteluja ”epätasa-arvoisen avioliittolain” puolustajilta. Kun näkisi yhdenkin loogisen perustelun ”tasa-arvoisen avioliittolain” tueksi, niin sitten voisi ottaa siihen kantaa. Tarkoitan loogisella sellaisia perusteluja, joilla ei voisi perustella mitä tahansa.
Nyt näyttää aika paljon siltä, kuin koko läntistä sivilisaatiotamme vaivaisi multiliberaali seksiaddiktio. ”Joutavilla jottain tietättää.”
Sen verran korjaan, että minä en vaadi keneltäkään yhtään mitään. Tämä ei ole mikään oikeudenkäynti, jossa keskustelu pyörisi sen ympärillä kenellä on todistustaakka asiassa.
Eduskunta äänesti 1990-luvulla useaan kertaan rekisteröidystä parisuhteesta ja se hylättiin monta kertaa, koska tuolloin enemmistö ajatteli, että homoja ei tulisi kannustaa lainkaan parisuhteisiin. Vuonna 2014 enemmistö suomalaisista kannattaa avioliittolain muuttamista ja asennoituminen seksuaalivähemmistöihin on kokolailla erilaista kuin 20 vuotta sitten.
On mielestäni oikea ja rehellinen havainto, että seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavat ovat onnistuneet argumentoimaan kantansa paremmin ja se näkyy suomalaisten jyrkässä ja merkittävässä asenteiden muuttumisessa viimeisen 20 vuoden aikana. Yhteiskunnallisen kehityksen valossa en osta Matti Nissisen kritiikkia loogisten argumenttien puutteesta.
Olipa todistustaakka kenellä hyvänsä, avioliittolain muuttamista vastustavat ovat epäonnistuneet yrityksessään vastustaa lain muuttamista, koska lakimuutoksen vastustus on laskenut vuosi vuodelta. Mielestäni tämä johtuu moniavioisuudesta ja insestistä hössöttämisestä ja järkevien sekulaarien argumenttien puutteesta.
Mikäli 20 vuotta jatkunut asenteiden muutos jatkuu samanlaisena myös tulevaisuudessa, lakimuutos on vääjäämätön seuraavien 10 vuoden aikana. Jotta tämä kehitys pysähtyisi, vastustajien tulisi viimein tuoda pöydälle rationaalisia argumentteja. En usko näin tapahtuvan.
Mitä tällä ”avioliitolla” muutakaan merkitystä on, kuin perimisjärjestykset. Minä oon mummin kanssa ollut avioliitossa jo 45 vuotta, ja ainoa seuraus toisen kuolemasta lienee, että joku perii jotakin. Ensin toisen kuoltua ukki tai mummi, sitten tyttö ja hänen kolme poikaansa. En silti aio erota ennen kuin kuoleman kautta.
Lainsäädännön näkökulmasta avioliitolla on tavattoman vähän oikeusvaikutuksia avioliiton aikana. Pelkistetysti voisi sanoa, että juridisesta näkökulmasta avioliitto on sopimus siitä, miten kummakin osapuolen omaisuus jaetaan avioliiton päätyttyä.
Yhteiskunnallisesti avioliitto on nykyisin politiikan välikappale, jonka avulla ihmisiä pyritään kategorisoimaan avioliittoon sopiviksi ja avioliittoon kelpaamattomaksi. Tällä haetaan jonkinlaista erityistä statusta omalle ryhmälle ja vähempiarvoista asemaa toiselle ryhmälle.
Juridiikan ja yhteiskunnan näkökulmasta nämä ovat mielestäni avioliiton keskeisimmät sisällöt.
Jakakaa ne perkeleen rahat kuin haluatte.
Sekä perintöoikeuden näkökulmasta että parisuhteen päättyessä eroon avioliitto ja rekisteröity parisuhde rinnastetaan toisiinsa elikäs ne perkeleen rahat jaetaan kummassakin tapauksessa täsmälleen samoilla säännöillä.
Avioliittolakiin esitetty muutos ei vaikuta rahan jakamiseen.
Ja jatkan vielä edellistä ajatusta siten, että ainoa ero avioliitolla ja rekisteröidyllä parisuhteella eron tai kuoleman tapauksessa on se, mitä kirjataan väestörekisteriin henkilön siviilisäädyksi.
Avioliiton tapauksessa henkilön siviilisääty on joko ”eronnut” tai ”leski”.
Rekisteröidyn parisuhteen tapauksessa henkilön siviilisääty on joko ”eronnut rekisteröidystä parisuhteesta” tai ”leski rekisteröidystä parisuhteesta”.
Väestörekisterin näkökulmasta henkilö on homoseksuaali sen jälkeen kun on parisuhteensa rekisteröinyt eikä tästä leimasta pääse eroon vaikka eroaisi kumppanistaan tai kumppani kuolisi. Tämä on yksi nykyisen lainsäädännön epäkohdista, koska parisuhteen rekisteröityään ihminen ei voi estää, että hänen virkatodistuksestaan kävisi ilmi hänen seksuaalinen suuntautumisensa.
”Mielestäni tämä johtuu moniavioisuudesta ja insestistä hössöttämisestä ja järkevien sekulaarien argumenttien puutteesta.” (J.Vihervaara).
Kristillisellä palstalla voisi kuvitella etsivänsä kristillisiä argumentteja. Tuo hössöttäminen on aivan johdonmukainen vastaveto, kun ensin on tuotu ”haasteeksi” sekulaari ehdoton totuus, että täysi-ikäiset ihmiset voivat tasa-arvon ja ihmisoikeuksien perusteella muullakin tavalla toteuttaa juridisesti hyväksyttyjä liittoja kuin perinteisesti. Mutta miksi estää avioitumista yhdeltäkään ryhmältä mieltymyksineen, jos ovat täysi-ikäisiä ja toimivat vapaaehtoisesti ja lakien mukaan? Minkä sekulaarin argumentin pohjalta homoliitto olisi suojeltu erityistapaus? Tämän kysyminen ei ole hössötystä, vaan aivan oikeutettu, jos on tasa-arvo, jos on ihmisoikeudet. Kaikki rajoitukset pois mieltymysten ja taipumusten toteuttamiselta täysi-ikäisiltä ja lakeja noudattavilta. Kyllä ihmiset itse tietävät, mitä haluavat, ei siinä tarvita moraalinvartijoiksi homoja, heteroita, uskovia, ateisteja, liberaaleja tai konservatiiveja!
Minä en keskustellut tässä siitä, pitääkö kirkon vihkiä homopareja vai ei tai siitä, mikä on kirkon avioliittoteologia.
Tämä uutinen koski yhteiskunnan lain muuttamista ja esitin näkemyksenä, että rationaalisten sekulaarien argumenttien puute on mielestäni syy siihen, että avioliittolain muutosta vastustavat menettävät kannatustaan kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta.
Vastauksena suoraan kysymykseesi totetan, että homoliitto on sekulaarien argumenttien mukaan suojeltu erityistapaus täsmälleen samoista syistä kuin heteroliittokin.
Tämä on nyt vähän irrallinen kommentti, mutta valtaa käyttävät voivat sen tietysti poistaa, jos hyväksi näkevät: Paavali mainitsee pöyristyttävänä, pakanoiden esimerkkejäkin pahempana, tapauksen, jossa mies piti ”åitinsä vaimoa”. Tämä luultavasti viittasi äitipuoleen, jonka kanssa avioitumiseen myös pakanallisen Rooman laki asetti eston. Paavalin mukaan mieshenkilö hylättiin Saatanan haltuun. Kohdan on katsottu oikeuttavan kirkkokurin käyttöön vastaavissa tapauksissa, tavoitteena, että henkilö luopuisi elämäntavastaan ja palaisi kristityksi.
Jos nyt sitten nykyään tulisi tilanne, jossa vastaava asia nousisi agendalle, kuka uskaltaisi moralisoida asian vääräksi – tai ainakaan Saatanan haltuun hylkäämisen syyksi? Voisin kuvitella, miten vapaamieliset maallikot, papit ja jotkut piispat tässäkin pian ihmettelisivät fundamentalisteja, jotka ovat kivinä rakkauden ja edistyksen rattaissa. Ja joku M. Pirssinen teologisoisi, että antiikin aikana ”äidin vaimon pitäminen” on aivan eri asia kuin meidän päivämme ”äidin vaimon pitäminen”. Ja että Raamattu siis ei puhuisi mitään rakkauteen nojaavasta liitosta, jota ei antiikissa tunnettu, vaan joka oli ilmeisesti patriarkaalisesti ja alistavasti toteutettu, ei aito rakkaussuhde, joka nykyään on ilman muuta mahdollista.
Näin tämä menee. Melko selvät asiat eivät ole sittenkään lainkaan selviä, niin että ne estäisivät toteuttamasta sitä, mikä on teksteistä riippumatta jo päätetty toteuttaa.
Oman äitinsa kanssa ei saa mennä naimisiin. Uskon, että jokainen ymmärtää miksi, vaikka en syitä tähän auki kirjoittaisi.
Sen sijaan täysi-ikäinen lapsi saa käsittääkseni mennä naimisiin oman äitipuolensa kanssa joskaan ei tietenkään samanaikaisesti kun isä on hänen kanssaan naimisissa. Äitipuolihan ei ole lapselle mitään sukua.
Mikäli isällä ja äitipuolella on yhteisiä lapsia, tällöinhän oman äitipuolensa naiminen tarkoittaisi sitä, että olisi oman sisarpuolensa isäpuoli. Aika harvinaistahan tämä lienee, mutta uskon tällaisia tapauksia olevan.
Korjaus: Ei tietenkään äitinsä vaimoa, vaan isänsä vaimoa.