Olen kannustanut ihmisiä halimiseen ja suukotteluun kirkonmenojen lomassa, viimeksi Luovon temppelin joululauluissa. Jos vieressä istuu rakas ihminen, luonnotontahan se olisi istua pökkelönä. Sitä paitsi, jos kirkossa saa puhua rakkaudesta sen eri muodoissaan, miksei sitä voisi saman tien osoittaa?
Tiedän joidenkin miettivän kirkossa käyttäytymistä tuosta läheisyyden näkökulmasta.Tietäkää siis että jos tulette Hailuotoon kirkonmenoihin, vierustoverin saa huomioida ystävällisellä hymyllä, katseella, kädenpuristuksella tai halauksella. Se ei ole millään muotoa sopimatonta, vaan päinvastoin erittäin suotavaa. Kuten ei rakastetun suukottaminenkaan. Miksi suukko olisi kirkossa luvallinen vain aviopuolisoiksi julistamisen yhteydessä?
Kenenkään ei tulisi pahastua nähdessään läheisyyttä tai itse kokiessaan sitä. Kateelliset menkööt itseensä.
Hyvää joulua!
Lars Ahlbäck
18.01.2021 06:33
”En tiedä miksi minut merkitty tähän. Evankeliumi Johanneksen mukaan ja Kirje kolossalaisille ovat osa tätä kehitystä: “Vasta myöhemmin tapahtuu kehitys, missä Jeesusta aletaan sanomaan yhä selkeämmin Jumalaksi.”
Lars,
Blogisi otsikko on: Paavali ei kutsunut Jeesusta Jumalaksi. Siihen Seppo Heinola toi ‘vahvistusta’.
Jeesuksen jumaluus on suurimmalle osalle outo juttu. Tässäkin ketjussa on monta erilaista nk. kristillisyyttä edustavaa tahoa. Aina ongelma on, että he eivät usko Jeesuksen, jo hyvissä ajoin ennen “kehitystä” ilmoituksia, joista yksi on “ sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”, Joh. 15:5b.
Tämä ilmoitus on ‘taivaasta pudonnut’, jopa Pietarin vastaus, vt. Matt. 16:
15 Hän sanoi heille: ”Kenenkä te sanotte minun olevan?”
16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”.
17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.
Suoraan Taivaasta se ilmoitettiin Pietarille.
Samoin Paavali painotti, ettei siihen astinen ‘kerrostuminen’ ollut häntä mitään hyödyttänyt, vaan:
“enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.”
Gal. 1:12
Jumala ilmoitti VT:n puolella hyvissä ajoin Jeesuksen tulon, sovittamaan ihmiskunta. Kun Jeesus syntyi tähän aikaan ihmiseksi, kaikki merkit ennustuksista toteutui. Siksi Jeesus sanoi ,Joh.5:39:
”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;”
Eli kaikki ilmoitus kaikesta oli olemassa. Tutkijat jo Jeesuksen aikana perustivat ‘boccaccinien’ johdolla teologista tietämystä, eikä Jeesuksen teot, syntymä, puheet avannut ymmärrystä.
Mm. kuten Pietari, samarialainen nainen kaivolla, näkivät tosiasiat, tiesivät he kuka Jeesus on, mutteivät oman älykkyytensä tai tietonsa perusteella, vaan Isän ilmoituksen, joka on taivaassa.
Siksi Raamattu puhuu uskoontulosta, eli kun Jumalan Pojan usko tulee ihmiseen, alkaa vaikuttamaan uudestisyntyneessä hengessä, niin se ei enää ole ‘ymmärtämistä’, vaan tietoa. Ymmärrän, jos et tätä hyväksy, koska kirkot eivät ole Totuuden, eli Sanan päällä. Kerrot kerrostumisesta, jonka päällä on totuuksia.
Jos tässä on jotain, mikä ei ymmärtämistäsi tavoita tai on väärin, niin mainitse kohta. Tutkin sitten minäkin, mikä siinä mättää.
Kaikki juutalaiset kuningas-messiaat olivat ’Jumalan Poikia’: ”Sinä olet minun rakas poikani, tänä päivänä minä sinut synytin!” todisti Jumala itse Daavidista.Juutalaista kuningasta/messiasta sanottiin Jumalan pojaksi ja kruunajaispäivä oli tämän Jumala pojan syntymäpäivä.
Rauli Toivonen,
Olet jehovan todistaja, et Jeesuksen todistaja, vt. Apt. 1:8. Mikael-jeesus, enkeli, ei ole mitään.
Olen tämän kysymyksen käynyt kanssasi läpi, eli Jumalan ainokainen Poika. Siksi mielestäni Raamatun Tärkein Asia ei Vartiotorni-Jehovalaisuudessa ole järjestöllesi tärkein, koska Häntä ei teille edes ole olemassa.
Pieni muutos tehty blogikirjoituksessa. Ajatuskulun selkeyttämiseksi.
8. kappale alkaa nyt ”Näistä alkaen…”, eikä ”Vasta myöhemmin…”.
Lars,
Sanot, ettei Raamattu ole koskaan Sola. Olisiko rehellisempää sanoa, ettei Raamattua tulkitseva ihminen ole koskaan sillä tavalla sola tai solo, että voisi olla tulkintatraditioista vapaa? – Jos tämän ostat, silloin pääkysymykseksi jäänee, mikä on ensisijainen tulkinnan lähde, Raamattu vai oman kirkon tms. traditio…?
Aamubussissa ja -metrossa vastaan.
Kaipa rehellisintä olisi sanoa, ettei kumpikaan ole koskaan sola tai nuda.
En siis osta myymääsi. Kyse on keinotekoisesta asetelmasta.
Lars,
Miksi olisi keinotekoista arvioida kumpi on kristinuskon kannalta tulkinnan ensisijainen lähde Raamatun sana, vai sitä myöhempi kirkollinen traditio?
Huomaatko, että yritän tässä avata protestanttisen sola-periaatteen varsinaista ajatusta… Siihen kohdistettu kritiikki kun on nähdäkseni kovin usein individualistisen yksilön kritiikkiä, eikä niinkään keskustelua sola-periaatteen varsinaisesta olemuksesta. – Bussin ratin takaa tätä kirjoittelen reittini kääntöpaikalta;-)
Paavali liittää Joel 3:5 VT:n alkutekstin JHVH:n Jeesukseen.
Room. luku 10: 9. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
10. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
11. Kirjoituksissa sanotaan: ”Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.”
12. Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.
13. Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran (JHVH) nimeä, pelastuu.”
Sola-asetelmasi (Raamattu-lukija) yllä on keinotekoinen. Sitä en osta. Saat mielellään esitellä omaa traditiotasi ja Raamatun paikkaa siinä.
Lars,
Voitko avata kommenttiasi hieman? En ihan ymmärtänyt, minkä näet tarkkaan ottaen keinotekoisena…
Tämä on keinotekoinen asetelma: ”Sanot, ettei Raamattu ole koskaan Sola. Olisiko rehellisempää sanoa, ettei Raamattua tulkitseva ihminen ole koskaan sillä tavalla sola tai solo, että voisi olla tulkintatraditioista vapaa?”
Lars,
Saatan olla nyt hieman tyhmä, mutta senkin uhalla kysyn edelleen, mikä minulta lainaamassasi sitaatissa on mielestäsi keinotekoista asetelmaa?
Onko sinusta keinotekoista tehdä käsitteellinen ero Jumalan sanan eli Raamatun ilmoituksen ja tulkintatraditioidemme/oppiemme välillä? – Itse ajattelen, että käsitteellinen ero on mielekäs ja jopa välttämätön siitäkin huolimatta, että olemme Raamatun lukijoina aina tietyssä mielessä ns. tulkinnan kehällä. Esim. kristillisten kirkkojen vanha tapa kutsua Raamattua alkutraditioksi ja siitä seuraavia kirkollisia tulkintatraditioita sekundaariseksi traditioksi lienee tämän saman käsitteellisen eron sanoittamista. Näin myönnetään nöyrästi inhimillinen sidonnaisuus traditioon, mutta tunnustetaan samalla Raamatun majesteettinen arvo ”The Alkutraditiona” eli Jumalan erityisenä ilmoituksena. – Näin torjutaan esim. se harha, joka pyrkii hiipimään kirkkoihin ns.jatkuvan ilmoituksen muodossa…
En voi auttaa, enkä ehdi. Sinulla vaikuttaa olevan joku oma debatti menossa itsesi kanssa esim. jatkuvasta ilmoituksesta ja jostain alku- ja sekundaaritraditiosta.
Lars,
Kiitos siis ajastasi ja vaivastasi; hyvää ekumeenista rukousviikkoa!
Joku kommentti. Kaikkeen siihen mitä on sanottu, en pysty ottamaan kantaa. Jeesus tuli ihmiseksi siis tämä on alkupiste. Hän on meille esikuva. Jumalaa ei siinä mielessä ole mielekästä pitää esikuvana vaan Hän oli Pyhällä Hengellä täytetty ihminen ja teki paljon asioita siitä lähtökohdasta.- Jos taas hän ei olisi ollut myös Jumala, ei hänen uhrillaan olisi ollut niin suurta merkitystä. Hänen vierellään ristillä henkilö todisti: Me kärsimme omien syntiemme tähden, Hän on viaton.
Rauli, tarkasti ottaen, kun Jeesus luki Jesajan kirjasta nuo sanat; – ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen saarnaamaan Herran otollista vuotta,” – Jeesus totesi yksiselitteisesti miten asia on.”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” Käydä toteen tarkoittaa siten, että asia on täysin varma.
Kuulijat kyllä ymmärsivät mitä tämä tarkoitti, mutta he pahentuivat siitä, että Jeesus uskalsi sovittaa itseensä nuo Jesajan sanat. (He eivät ottaneet sitä huomioon, että Jeesus oli syntynyt neitsyt Mariasta). Lisään vielä tähän sen, kun he ihmettelivät ja sanoivat, ”Eikö tämä ole Joosefin poika,” niin Jeesus tiesi heidän ajatuksensa sanoen heti perään: ”Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: ’Parantaja, paranna itsesi’; ’tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa.” Konflikti oli tämän jälkeen peruuttamaton.
Jumalan Poika
Paljastiko Jeesus sitten jotain asemastaan Jumalan Poikana, liittyen Hänen jumaluuteensa. Onko hän antanut meille jonkin raamatullisen avaimen tähän kysymykseen? Tuo avainsana on minä, jota hän korostaa voimakkaasti. Esimerkiksi vuorisaarnassaan Jeesus toistaa kuusi kertaa. ”Teille on sanottu, mutta minä sanon teille.” (Mat5:22, 28, 32, 34, 39, 44) ja lisäksi seitsemän kertaa. ”Minä sanon teille.” (Mat5:18, 20, 26; 6:5, 25, 29; ja 7:23)
Juutalaisten korvia viilsi tämä Jeesuksen sana MINÄ, ei vain itsekorostuksena vaan suorana pilkkana Jumalaa vastaan, kuten tiedämme. Edelleen (Joh1:1) kirjoittaa: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala.” Toisin sanoen Sana tuli Sanojasta, kun Jumala sanoi….jne.
Kiitos Kosti erittäin asiallisesta ja maltillisesta kommentistasi. Sellaisiin on miellyttävä vastata, vaikka olisi joistakin Raamatun lauseista erilainen näkemys.
Tuohon Johanneksen alkuun menen vain viittaamalla miellyttävään ja perusteelliseen keskusteluumme aivan vastikään Matias Roton kanssa. Löytyy osoitteesta https://www.kotimaa.fi/blogit/johannes-teologin-elamantyon-kunnioittamisen-juhla/
Myös tuo ”ego eimi”(minä olen) on varmasti oman keskustelunsa väärti, siihen liittyy ihan jonkin verran myös kreikan kielioppia. Tuo esille ottamasi Jesajan kirjan kohta on vähän samankaltainen Jeesuksen ja hänen Isänsä Jehovan välistä koskeva sitaatti, johon Seppälän Reijo Jooelista otti esille. Larsin blogin otsikosta lienemme jonkin matkaa kyllä edenneet, mutta Jeesuksen jumaluudesta edelleen kuitenkin keskustelemme.
Jesajan kohdassa juutalaisia kiukustutti siis se, että Jeesus sovelsi siiinä esitetyn ennustuksen itseensä, tästä lienemme yhtä mieltä? Mutta missä mielessä hän sen sovelsi? Tekemällä itsestään Jumalan, josta juutalaiset usein häntä syyttivät?
Jeesus kertoo sitaatissasi, että ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut… lähettänyt minut… saarnaamaan… päästämään sorretut vapauteen”. Mutta eikö tämä kerro juuri siitä alamaisuudesta Isälleen, josta Jeesus täällä yli kolme vuotta opetti?
Uusin aiemmat kysymykseni sinulle: tekikö Jeeesus itsestään Jumalan paljastamalla, että ”hän on voidellut minut” taivaallista Isäänsä tarkoittaen? Eikö hän oikeastaan opettanut olevansa ”Jumalan voitelema”, siis Kristus tai Messias, jotka molemmat voidaan suomentaa sanalla Voideltu?
Mitä tarkoittaa tuo sinun johtopäätöksesi evankeliumin kertomasta ”Jeesus väitti olevansa Messias. Jumala.”? Onko Jumalan voideltu sama kuin Jumala?
En huomannut, Kosti, että sinulla oli tuolla aiemmin kommentti, joka liittyy ihan suoraan blogin otsikkoon. Lienee asiaa ottaa se nyt keskustelupöydälle. Varsinkin kun se jopa sivuaa samaa aihepiiriä kuin tuo aiempi Jesajan kohta.
Näin kirjoitit :”Kuten Paavali toteaa (Ro1:1) ’Jeesuksen Kristuksen palvelija erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia” on tuossa selkeästi ilmaistu yksi Jumala kahdessa peroonassa.,”
Kun Paavali käyttää ilmausta ”palvelija”, alkuteksti käyttää sanaa ”doulos”, joka suomalaisissa raamatunkäännöksissä näyttää esiintyvän muodossa ”orja” esimerkiksi jakeessa 1.Ko12:13. Nimike palvelija/orja kertoo, että Jeesuksen seuraaminen edellyttää hänen askeleidensa seuraamista. Myös siis kunnian antamista Jumalalle, Jeesuksen Isälle kuten Jeesus aina teki. Jeesus itse sanoi esimerkiksi, että ”Minä olen tullut Isäni nimissä, ettekä te ota minua vastaan… Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta”(Joh5:43,44)
Paavali oli todellakin ”erotettu Julistamaan Jumalan evankeliumia”, sitä samaa hyvää uutista, jota Jeesus ilmaisi myös opettavansa. Tuossa aiemmassa Jesjan kohdassa Jeesus korosti sitä, kuinka ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman.”
Tuota ”hyvää sanomaa” Jeesus julisti, sitten Paavali ja meilläkin on nykyään sama mahdollisuus ”maan ääriin asti”. Tuon Jumalalta saadun sanoman perusteella en tälläkään perusteella näe Jeesusta Jumalana. Isälleen tottelevaisena Jumalan Poikana ja syntiemme sovittajana kylläkin.
Isä Larsin sanat ovat totta, Paavali ei kutsunut Jeesusta sanalla Jumala, siis tätä sanaa ei käytetä, enkä itse löytänyt tätä sanaa. Sen sijaan löytyi kiertoilmauksia sanalle Jumala. Yksi Paavalin käyttämä sana on Viisaus. Joka esiintyy usein Paavalilla. Paavali siis liittyy juutalaiseen perinteeseen ja yhdistää viisauden Jeesukseen. Tämä Jumalan Sofia on siis Paavalin ajattelussa Jumala. Paavali kirjoittaa tästä;
”Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, [Ef. 3:18,19; Fil. 1:9] jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä ( Kl 2:2-3)”.
Ut;ssa on muitakin vastaavuuksia, jossa Paavali käyttää kiertoilmaisua, asioita ei sanota suoraan vaan toisella tavalla.
Viittaat Sami sellaiseen mahdollisuuteen, että Paavali olisi käyttänyt kiertoilmauksia, joiden infona on ”Jeesus on Jumala”. Yhtenä sellaisena esität Viisautta, isolla alkukirjaimella.
Tuossa Kolossalaiskirjeen kohdassa sana viisaus(σοφίας, sophia) on ilman määräistä artikkelia. Niinpä ei taida missään käännöksessä tuota isoa alkukirjainta esiintyä. Toki jakeessa todetaan tosiasiana, että Jeesuksessa ”kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.”(Kol2:3)
Sitä vastoin tuossa edeltävässä jakeessa on jotakin oleellista blogin otsikon kannalta, kun siinä puhutaan ”Jumalan salaisuudesta, Kristuksesta”. Eikö ilmaus sisällä tavalliselle lukijalle selkeän viestin siitä, että Jumala on se, jolla on salaisuus. Ja se salaisuus liittyy Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen. Ei kai salaisuuden omistaja voi olla sama kuin hänen salaisuutensa?
Rauli, sinulla on paljon kysymyksiä. Yksi raskas piirre tässä sinun esittämissä kysymyksissä on se, että kristinuskon perusasiat eivät ole sinulle selvät. Jos todella haluat syventyä kristinuskoon sinun pitäisi lukea kristillistä kirjallisuutta. Jos vain luet jehovan todistajien julkaisemaa, et pääse sisälle kristinuskoon.
Melkein kaikissa kysymyksissä tulee esiin tämä ongelma, luet hyvin vähän kristillistä kirjallisuutta, jos ollenkaan. Ja tämän huomaa.
Manu Ryösön laajat kysymykset tradition merkityksestä ovat mielenkiintoisia.
Luterilainen tradition tulkinta on erilainen kuin yhtenäisen kirkon. Luther ja uskonpuhdistus, tulkitsivat tradition uudella tavalla ja loivat uuden tradition. Koko tradition käsite luterilaiuudessa on samalla ristiriitainen ja sanoittamaton. Pääperiaatteeksi luotiin yksin Raamattu, jolle kaikki traditiot ovat alisteisia. Yksin Raamattu periaate on myös käsitteellisesti kovin hajanainen ilmiö luterilaisten keskuudessa.
Luomalla vastaikkainasettelun Raamatun ja tradition välille luther teki kohtalokkaan virheen. Samalla on muistettava, että lutherin kritiikki oli osittain aiheellinen taistelihan hän nimenomaan katolisia vastaan ja heidän väärää tradition tulkintaa. Tässä rytäkässä kuitenkin meni yhtenäisen kirkon oikea traditio ”pesuveden” mukana. Luterilaisille traditio on käsitteenä hankala, koska yksin Raamattu periaate tekee siitä vaikean.
Sami P.,
Kaikki ihmisen ideoimat periaatteet haittaavat Itse Asiaa, Raamattua. Kun Lutheria lukee enemmän tai vaikka vähänkin, niin tulee esille jatko, kuten pelastuopissa, että ”ja sakramenteista”.
Raamattu ei ole totuuden päällä vaan on Totuus.
Kiitos Sami pyrkimyksestä ymmärtää pohdintojani. Lopettelen tässä blogissa käymääni keskustelua, koska en enää löytänyt blogistin kanssa tietä dialogiin…
En näe itse niin, että Sola Scpriptura -periaate olisi sinänsä ongelmallinen, jos se ymmärretään siinä merkityksessä, että Raamattu on ”The Alkutraditio”, jonka perustella kaikkia sitä tulkitsevia kirkollisia traditioita sitten arvioidaan… ei siis niin, että kirkko jotenkin kehittäisi oppiaan Raamatusta eteenpäin, vaan niin, että kaikkea arvioidaan palaamalla alkulähteelle, mutta toki arvostetaan varhaisen kirkon suuria opettajia.
Kun näin pohdiskelen, näet, että minulla on siten hyvin myönteinen suhde kristillisiin traditioihin, niiden tarkasteluun ja niistä oppimiseen (kun vain em. järjestys on kirkas). Sola-periaate ei siis tarkoita lupaa sooloiluun, vaan edelleen on voimassa se, että teologiaa tulisi tehdä ensisijassa seurakunnassa, joka on nimenomaan uskonyhteisö. – Vain niin voi toteutua Raamatun ohje: ”…koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on”(1Tess.5:21) ja ”Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot” (1Kor.14:29)…
Itse asiassa blogistille esittämäni ajatukset alkutraditiosta ja sekundaaritraditiosta nojaavat (pienen mutkan kautta) kirkkoisä Ireneos Lyonilaisen (Ειρηναίος της Λυών) teologiaan, jossa hän arvioi kirkollisia traditioita kiteyttämällä niihin suhtautumisen sanoihin: ”Traditio on noudettava apostoleilta”.
Em. kommentointini modernin teologian kielelle tämän oli taas sanoittanut Horst Georg Pöhlmann tiivistämällä tämän siihen, että Sola Scriptura ei ollut varhaisessa kirkollisessa muodossa samassa yhteydessä kuin reformaation aikaan. Tuolloin ei ollut vielä vastakkain kymymys: Raamattu vai traditio, vaan traditio vai traditio (alkutraditio vai sekundaaritraditio) (Dogmatiikan pääkohdat, s.39)
Mutta päättelen nyt nämä keskustelut. Ekumeniasta ja varhaisen kirkon historiasta kiinnostuneet voivat tutustua vaikka tähän linkkiin:
https://www.ortodoksi.net/index.php/Ireneos_Lyonilainen
”Raamattu ei ole totuuden päällä vaan on Totuus.” Raamattu ilmoittaa, mikä on Totuus. Oikeastaan se ilmoittaa sen, kuka on Totuus: ”Jeesus vastasi: ’Minä olen tie, totuus ja elämä.'” Raamattua voi verrata sormeen, joka osoittaa Jeesukseen. Miksi tuijottaa sormea eikä sitä, johon se osoittaa?
Kiitos Rauli samoin asiallisesta kommentistasi. Kysyit, mitä tarkoittaa tuo minun johtopäätökseni evankeliumin kertomasta, että ”Jeesus väitti olevansa Messias. Jumala.” Tässä on sikäli väärinkäsitys, että liitin sen siihen, mitä oletin noiden kuulijoiden ajattelevan sydämessään, että Jeesus tekee itsensä Mesiaaksi so. Jumalaksi tuon tekstin tulkinnan perusteella.
Tämä menee nyt hieman sivuun blogin aiheesta, kun palaan vielä Jeesuksen jumaluuteen. (Mat26:63-64) toteaa, että ylipappi Kaifas vannotti Jeesusta elävän Jumalan kautta sanomaan onko Hän Kristus, Jumalan poika. Paljon puhuva on Jeesuksen vastaus, kun hän totesi; Sinäpä sen sanoit, ja minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.” Hänet oli jo aiemmin voideltu Pyhällä Hengellä. ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä”(Joh1), mutta hän ei ollut kutsunut itseään Messiaaksi. Sen oli ylipappi tehnyt, eikä Jeesus sitä kieltänyt ja tuomio tuli.
Tähän Jeesuksen jumaluuteen liityy eräs toinen asia. Jaakobin tikapuut. (Joh1:51) kirjoittaa: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle.” Miten tämä enkelien nousemien ja laskeutuminen on ymmärrettävissä. Ymmärrän sen tarkoittavan sitä, että yhdessä ja samassa persoonassa on tosi Jumala ja tosi ihminen. Kulkiessaan portaita ylös ja alas tarkoittanee sitä, etteivät enkelitkään voi käsittää sitä, miten kaikista ylin voi olla samanaikaisesti kaikista alin.
Mitä sitten tulee tuohon Larsin blogin otsikkoon, niin paitsi (Ro1) esim. (Gal1) kertoo Paavalin, apostolin saaneen virkansa, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt. Samoin (1.Kor1) Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes lisäten vielä (1:3) ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, jne !” Vaikea on näidenkään raamatunkohtien perusteella ajatella, etteikö Paavali olisi pitänyt Jeesusta Jumalana, vaikka sanallisesti hän ei asiaa ilmaisekkaan. Se lienee ollut Paavalille selviö muutenkin.
Totuus on Asia, ei konkreettinen sana, jota sitten eri tavoin voidaan pilputa, kuten sijamuodoilla tai kieliopillisilla ’ristiriitaisuuksilla’. Sanallinen ilmaisu on aina se mikä siellä luettavissa on ja minkä lukija tietää ja tulee tietämään loppuun asti, vt. Biblia, 2. Kor. 1:
13 Sillä emmepä me muuta teille kirjoita, vaan sitä, mitä te luette eli myös tiedätte; mutta minä toivon, että te myös loppuun asti tiedätte.
14 Niinkuin te puolittain meidät tietäneet olette, että me olemme teidän kerskaamisenne, niinkuin tekin meidän kerskauksemme Herran Jesuksen päivänä olette.
”vt. ”tiedätte/epiginosko” on sakramentalisessa opetuksessa käännetty ’ymmärtää’, mikä avaa mm. RKK:n peruuttamattoman opinkohdan, ”itseymmärryksen”, mikä niin. VT:n kuin UT:nkin puolella on asia mitä tulee vain kartaa, koskien taivaallisia.
Raamattu on kirjoitettu niinkuin se on Ylhäältä annettu ja kaikki ilmaisut ja asiat ovat sopusoinnussa keskenään. Ylhäältä vastaanottaminen edellyttää Jumalan Henkeä ihmisessä, uskoa, jotta asiat avautuvat oikealla tavalla, ei ’saranan puoleleta’.
Tuo tuota edellä olevaa Paavalin toteamusta, että hänen kirjeensä ja Raamattu on kirjoitettu niille, joilla on tieto, eli ovat uskossa. Jumalan Pojan usko ei vääristele eikä siirrä totuuttaa kerrostumaan, myöhempää tutkismista varten. Kaikki sopii yhteen ja kaikki on ymmärrettävissä, koska on tieto.
Kosti. Puutun nyt vain tuohon Paavalin tekstiin, johon lopussa viittasit. Näyttäytyykö siellä Jumala vai Hänen Poikansa?
Galatalaiskirje alkaa uusimman KR2020 mukaan näin: ”Minua, Paavalia, eivät ole nimittäneet apostoliksi ihmiset vaan Isä Jumala ja Jeesus Kristus, jonka Isä herätti kuolleiden joukosta.”
Se, että Paavali oli Jumalan ja Jeesuksen nimittämä, ei tee Jeesuksesta Jumalaa kai kenenkään silmissä? Tuo jatko kertoo kuitenkin jotakin oleellista: ”Isä herätti (Jeesuksen) kuolleiden joukosta”. Voiko Kaikkivaltias Jumala olla ”kuolleiden joukossa”? Onko Raamatun mukaan mahdollista, että Jumala kuolee ja on kolme päivää ”kuolleiden joukossa”, sillä Raamattu sanoo Jumalasta, esimerkiksi näin: ”ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.”(Ps90:2)
Korinttilaiskirjeen alusta poimit kohdan ”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.” Eikö tässä toivotuksesta nouseva suora johtopäätös ole se, että ja-sana puhuu kahdesta eri persoonasta: ”Jumalasta, meidän Isästämme” ja ”Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta”?
Roomalaiskirjeen alussa Paavali kertoo siitä ”ilosanomasta”, jota kertomaan ”hänet oli kutsuttu”. Ja tarkentaa sanomaa sitten: ”Sanoma koskee hänen Poikaansa, joka syntyy Daavidin jälkeläisenä. Hän on Jumalan Poika, jolle Pyhä Henki antoi vallan.”(Ro1:3,4) Tässä Jeesusta kutsutaan kaksikin kertaa Jumalan Pojaksi, mutta ei kertaakaan itse Jumalaksi.
Miksi Jeesuksesta täytyy väkisin tehdä Jumala? Lars kirjoitti, että tuollainen opetus kirkastui Raamatun kirjoittamisen jälkeen ja lukittiin sitten 300-luvulla uskontunnustusten muotoon. Kannattaisikohan tuollainen lukitus avata, jos Raamattu itse antaa siihen perusteen?
Rauli, kiitos kommentista. Vaikka meillä lienee erilainen käsitys Jeesuksen jumaluudesta, se vain haastaa tutkimaan asiaa entistä syvemmin. Luterilaisella puolella ei ole vallan vieras ajatus Jeesuksen adoptiosta. Lisäksi Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan ”Kaksi kolmesta evankelis-luterilaisen kirkon työntekijästä uskoo vakaasti Jeesuksen syntyneen neitseestä. Papit uskovat Jeesuksen neitseestäsyntymään vähemmän kuin kirkon työntekijät kokonaisuudessaan. Naispapeista Jeesuksen neitseestäsyntymiseen sanoo uskovansa vakaasti vain joka toinen.” Kuitenkin lunastuksen ja sovituksen kannalta kysymys on aivan keskeisestä asiasta, kuten myös siitä, että ellei Kristus ole noussut ylös kuolleista on meidän uskomme turha.(1Kor15)
Mutta palaan vielä tuohon blogin kysymykseen Paavalista. (Apt17) kirjoittaa Paavalista ja Siilaasta mm; ”Amfipoliin ja Apollonian kautta kuljettuaan he tulivat Tessalonikaan. Juutalaisilla oli siellä synagoga, ja tapansa mukaan Paavali meni sinne. Kolmena sapattina hän keskusteli heidän kanssaan pyhien kirjoitusten pohjalta Ja selitti ne heille. Hän osoitti, että Messiaan täytyi kärsiä ja nousta kuolleista, ja sanoi: ”Juuri Jeesus, jota minä teille julistan, on tämä Messias, Kristus.” (KR1992)
Ei mielestäni edellisen tekstin perustella liene epäselvää, etteikö Paavali kutsunut Jeesusta Jumalaksi (Ajatus on tämä, vaikka sanoista voidaan kiistellä) ja josta Kaifas, kuten totesin, vanottaen kysyi Jeesukselta. ”Oletko sinä Messias, Jumalan Poika? Eikö se, että ylipappi repäisi vaatteensa merkinnyt juuri sitä, että Jeesus oli tehnyt itsensä Jumalan vertaiseksi. Jumalaksi. Tästähän on lopulta kysymys.