Tärkeää on sisäistää ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanoma. Puheyhteydet ovat silloin kunnossa ja tapaamiset hoidetaan. Asiakysymyksissä toimitaan luotettavasti. Ajattelua on jatkuvasti arvioitava. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistuminen on eduskunnan vastuulla.
Yhteiskunnan ratkaisuja pohditaan. Kokouksia on pidetty muun muassa etäyhteyksien avulla. Asioissa toivotaan päätösten selkeyttä. Turvallisuuden mietinnässä on ajateltu, että hallitaan voitollisesti muun muassa koronatilanne.
Merkittävät konferenssit palautetaan mieleen oppimisen kannalta. Aiheellista on kysyä, miten seilataan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä ja vältetään karikkoja. Politiikka on yhteydessä kansalaisten tukeen ja johtajuuteen. Kun toiminnoissa on selkeät tavoitteet, asioissa onnistutaan.
Tilanteen on oltava ennustettavaa, jolloin hyvinvointikysymykset ja päätöksenteko hallintaan. Julkisuudessa on ollut esillä yhteiskuntaan liittyviä toimintoja. ja niiden rahoittamista. Kysytään esimerkiksi, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut toteutuvat käytännössä.
Asioiden hoidossa on tärkeää, että viestintävälineet antavat luotettavaa ja monipuolista tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan ratkaisuista. Sitä tarvitaan, kun arvioidaan päätösten laatua. Tärkeitä kysymyksiä on pohdittu Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä.
Yhdistystoimintaa tarvitaan. Olin osallistujana Kuopion Reserviupseerikerho ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 28.3.2022 klo 18.00 Kuopion Klubilla, Kuninkaankatu 10, 70100 Kuopio. Erikoistutkija Alisa Puustinen luennoi tilaisuuden alussa kiinnostavasti Maanpuolustustahdosta ja – suhteesta.
Kokouksessa oli hyvin esillä historiateos: Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929 – 2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio.
Turvallisuutta tähdentäviin tilaisuuksiin on kokoonnuttu. Ajankohtaisia musiikkikappaleita on kuunneltu ja arvioitu niiden tasoa. Kaatuneiden muistopäivänä 15.5.2022 klo 12.00 Kuopion sankarihaudan seppelpartioiden lähettämiset ovat sykähdyttäneet sanomallaan.
Palvelujen hoidossa tarvitaan osaamista. Politiikka on pitkäjänteistä työtä ja tietojen päivittämistä. Taitoja on jatkuvasti kehitettävä. Vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko usein asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Reservin upseeri
Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston alumni
Kiuruntie 11
70340 Kuopio
Parahin Tuula Hölltä!
Eikö se kuitenkin ollut tuo samainen tuikea ja raamatullinen arkkipiispamme, joka rohkeni työntää nenänsä itse paholaisen loukkoon ja marssi Pietariin sisäministeri Plehwen puheille?
Kun tämä haukut kuultuaan sanoi: ”ette taida tietää, kuka minun korkea esimieheni on”, jatkoi arkkipiispa ristiään pidellen: ”Te ette taida tietää, kuka minun korkea esimieheni on…!”
Johanssonin linja kutsunta-asiassa ei tainnut olla muuta kuin
myöntyväisyyslinja, Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen linja, jota sitten myöhemmin kovasti ihailtiin Paasikiven henkisenä isänä ja esikuvana…. Sitä ukko Paasikivi sitten 1940-luvulla jatkoi….
ja varsinkin vasemmisto piti sitä kaiken autuuden lähteenä
näihin päiviin asti.
Eikö se suuri tulkinta ollut jo 1970 Teol.Aikakauskirjasssa:¨
Raamattu ei ole Jumalan sanaa. Muu lukemamme on ollut siihen vain jatkoa…
Oletko antanut muiden olla rehellinen?
Heikki Palmu :”Mitä arkkipiispa Johanssonin, tämän hurskaan miehen aikanaan lausumiin jokseenkin käsittämättömiin typeryyksiin naisista, äänioikeudesta jne tulee, on tietenkin tunnettava myös aikakausi, jolloin hän puheensa puhui.”
🙂 Eikö joskus sanottukin, että tuonilmaisiin siirtyneistä ei saisi puhua pahaa? Samoihin aikoihin, kun arkkipiispa Johansson vietti lomiaan Runnin kylpylässä, rajan takana Sortavalassa eli elämäänsä Iljan perhe, jonka Konstantin-poika tulisi kokemaan nälkäkuoleman Suomenlinnan vankileirin seurauksena v. 1918 ja jonka Nikolai-poika sisusti Soanlahdelle Bobrikofin rahoittaman ortodoksisen pienten lasten koulukartanon, jossa voisi toimittaa myös jumalanpalveluksia.
Rakennusta nimitettiin myös rukoushuoneeksi ja myöhemmin kirkoksi. Kirkko oli pyhitetty Nikolain kunniaksi ja sen vihki arkkipiispa Nikolai 1.12.1903.
Heidän sisarensa Olga ja Maria auttoivat Ilja-isää tämän puodissa ja useissa radanvarsiasemille pystytetyissä makasiineissa, joissa myytiin mm. Valamon tuotteita, joita noudettiin suoraan Valamosta. Ehkä he joskus seurasivat myös ravikilpailuja nähdäkseen kuinka perheen ravihevoset pärjäsivät.
Olen nauttinut näistä Tuulan mikrohistoriallisista anekdooteista, jotka vievät meidät lämpimien kesien ja auvoisten päivien onnelliseen Karjalaan.
Jos olisimme ranskalaisia, sanoisimme Georges Clemanceaun tavoin:
”älkäämme puhuko siitä koskaan, mutta olkoon se aina mielessämme…”….
Näin luen, vaikka varsinaisen Suomen miehenä tietysti muistan, että kulttuurimme kauneimmat kukat ovat puhjenneet Turusta lentäneistä siemenistä……
Tuula Hölttä
On todella sanottu, ettei kuolleista puhuta muuta kuin hyvää. Ajatus on tuttu minullekin, suomeksi ja latinaksi. En ole kyennyt sitä noudattamaan, enkä edes halunnut. Entä Sinä?
Mielestäni aikalaisten henkilöhistoriat eivät muuksi muuta sitä, mikä on historiallinen arvio arkkipiispa Johanssonista.
Jorma Ojala
kysyy: ”Oletko antanut muiden olla rehellinen?”
En ymmärrä kysymystä. Mielestäni jokaisen pitää olla itselleen uskollinen. Minä en anna Sinun olla rehellinen tai epärehellinen – siitä vastaat itse. Ei vastuuta omista puheistaan voi toiselle siirtää.
Harmi, ettet ymmärtänyt kysymystäni.
JORMA,
voisitko ystävällisesti selventää, please. Kuinka minä voin estää Sinua olemasta rehellinen?
Jänis tunnetan jäljistään, miksei korpitkin. Piispa Johanssonia luonnehti ehkä eniten hänen täysin tuomitseva ja törkeän nokkiva suhtautumisensa tuon ajan merkittävimpään henkilöön eli upeaan ja rohkeaan Minna Canthiin, jonka aikasaaman kehityksen rinnalla piispa Johanssonin saavutukset eivät yllä edes Kanttilan salongin kynnysmatolle saati kynnykselle.
En puhunut niinkään estämisestä. Sama vapaus ja oikeus pitäisi varmaan suoda myös toisille. Kirjoittelu antaa viitteitä siihen suuntaan, ettei se ole sopivaa…
”Kirjoittelu antaa viitteitä siihen suuntaan, ettei vapautta suoda toisille.”
Viittailuja, vihjeitä, vihjailuja, rivien välissä, ounauksia, epäluuloja siitä, mitä toinen tarkoittaa? Annetaan ymmärtää. Onko Jumala todella sanonut? Teikäläisiä ei paljon kirkossa näy. Meikäläiset ovat Raamatun kannalla ja kunnioittavat pyhää ja autuasta Lutheria.
Erkki Niinivaaran mielestä kristillisyys on asiallisuutta. Voi kun me kaikki, meikäläiset, teikäläiset ja heikäläiset osaisimme puhua suoraan. Ja vielä savolaisetkin.
Onko projekti valmis?
No, projekti on aloittamista vaille valmis!
Hyvää yötä, nukkukaa Herran rauhassa kaikki.
Asiallisuutta olen minäkin odottanut.
Totisesti se mikä oli ennen oikein on nyt harhaoppia. Muistan, miten rippukoulussani 1980-luvun alussa vielä opetettiin, että lähimmäisenrakkaus on kaikki, mitä Jumala vaatii. Edelleen opetettiin, että ihminen pelastuu vain uskon perusteella ilman omia tekoja. Myöhemmin Lutheria ja Raamattua lukiessani törmäsin samoihin ajatuksiin.
Mutta mihin on tultu nykyään. Pelastus perustuu monien mielestä naispappien ja homoseksuaalien syrjimiseen. Vastaavasti helvettiin joutuu, jos kannattaa näitä asioita. Lakkasin käymästä SLEY:n tilaisuuksissa jo 1987 ollesani vielä naispappeuden vastustaja, koska pelastus ehdollistettiin naispappeuskantaan ja armo oli näin vaihdettu lakiin. Useimmille kristityille rippikoulussa oppimani armo ja rakkaus eivät enää ole uskon keskuksia, vaan naispappeus- ja homokysymys. Kehälliset pikkuasiat on nostettu uskon ytimeen. Niiden perusteella aloitetaan ja lopetetaan yhteistyö milloin kenenkin kanssa. Konservatiivinen ajattelu muistuttaa vanhaa 1800-luvun liberaaliteologiaa siinä, että uskon ytimeen on nostettu moraali.
Nostetaan vanha Kristus-keskeisyys kunniaan. Erotetaan tunnustuksen hengessä evankeliumi laista. Pannaan evankeliumi (sisältäen sakramentit) uskomme ytimeksi ja valtakunnan rajanvetäjäksi tunnustuksen hengessä. Korostetaan klassisella tavalla lähimmäisenrakkautta. Siinä vasta ohjelma kirkolle, yhtä aikaa liberaali ja konservatiivi.
Ei pitäisi puhua liberaaleista ja konservatiiveista vaan heistä jotka ovat hylänneet uskonsa ja heistä jotka ovat pitäneet siitä kiinni.
Kummat ovat hylänneet, liberaalit vai konservatiiviset? ”Libertate nos Christus liberavit”