Tärkeää on sisäistää ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanoma. Puheyhteydet ovat silloin kunnossa ja tapaamiset hoidetaan. Asiakysymyksissä toimitaan luotettavasti. Ajattelua on jatkuvasti arvioitava. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistuminen on eduskunnan vastuulla.
Yhteiskunnan ratkaisuja pohditaan. Kokouksia on pidetty muun muassa etäyhteyksien avulla. Asioissa toivotaan päätösten selkeyttä. Turvallisuuden mietinnässä on ajateltu, että hallitaan voitollisesti muun muassa koronatilanne.
Merkittävät konferenssit palautetaan mieleen oppimisen kannalta. Aiheellista on kysyä, miten seilataan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä ja vältetään karikkoja. Politiikka on yhteydessä kansalaisten tukeen ja johtajuuteen. Kun toiminnoissa on selkeät tavoitteet, asioissa onnistutaan.
Tilanteen on oltava ennustettavaa, jolloin hyvinvointikysymykset ja päätöksenteko hallintaan. Julkisuudessa on ollut esillä yhteiskuntaan liittyviä toimintoja. ja niiden rahoittamista. Kysytään esimerkiksi, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut toteutuvat käytännössä.
Asioiden hoidossa on tärkeää, että viestintävälineet antavat luotettavaa ja monipuolista tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan ratkaisuista. Sitä tarvitaan, kun arvioidaan päätösten laatua. Tärkeitä kysymyksiä on pohdittu Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä.
Yhdistystoimintaa tarvitaan. Olin osallistujana Kuopion Reserviupseerikerho ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 28.3.2022 klo 18.00 Kuopion Klubilla, Kuninkaankatu 10, 70100 Kuopio. Erikoistutkija Alisa Puustinen luennoi tilaisuuden alussa kiinnostavasti Maanpuolustustahdosta ja – suhteesta.
Kokouksessa oli hyvin esillä historiateos: Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929 – 2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio.
Turvallisuutta tähdentäviin tilaisuuksiin on kokoonnuttu. Ajankohtaisia musiikkikappaleita on kuunneltu ja arvioitu niiden tasoa. Kaatuneiden muistopäivänä 15.5.2022 klo 12.00 Kuopion sankarihaudan seppelpartioiden lähettämiset ovat sykähdyttäneet sanomallaan.
Palvelujen hoidossa tarvitaan osaamista. Politiikka on pitkäjänteistä työtä ja tietojen päivittämistä. Taitoja on jatkuvasti kehitettävä. Vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko usein asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Reservin upseeri
Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston alumni
Kiuruntie 11
70340 Kuopio
Jokaisella on mahdollisuus tutustua kirjallisuuteen siitä, mitä luterilainen uskomme on.
Mielestäni on varsin selvää, että Jeesus keskitty tuonpuoleisiin, jotta uudistunut ihminen vaikuttaisi elämällään tämänpuoleisiin.
Moni voi sen vuoksi kysyä, onkohan tuo Palmun marssijärjestys ihan oikea?
Totta, kirjallisuutta luterilaisuudesta löytyy, jo Lutherilta itseltään hyllymetreittäin. Vielä kiinnostavampi on Raamattu, alkuperäislähde,
>>>>Johanneksen mukaan Jeesus sanoo: “Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka TÄSSÄ MAILMASSA PANEE ALTTIKSI ELÄMÄNSÄ, saa osakseen ikuisen elämän.” Puhe on siis sekä tämänpuoleisesta että tuonpuoleisessa, mutta painopiste on tämänpuoleisessa. Eli usko on täällä sitä varten, että täällä eletään.>>>>
Kumma kun tulee mieleen ihan jotain muuta!
Mielestäni tuonpuoleinen korostuu tämänpuoleisen kustannuksella Jeesuksen sanoissa.
Ihan sama tulee mielestäni esiin tässä:
Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän.
Kannatais ehkä tarkista mitä tuon virheellisen käännössanan ’iankaikinen’ kreikalainen vastine on tuolloin ihan oikeasti tarkoittanut!
Jorma Ojala,
voimmeko olla yhtä mieltä siitä, että Jeesuksen julistuksen aivan keskeinen osa on hänen opettamansa Herran rukous? Oletko samaa mieltä? Se lienee kaikille tuttu, mutta vääntääkseni rautalangasta:
Jeesus kehottaa pyytämään Jumalan tahdon toteutumista
”myös maan päälläö niin kuin taivaassa”.
Hän kehottaa meitä pyytämään
”tänä päivänä meidän jokapäiväistä leipäämme”.
Jeesus kehottaa pyytämään Jumalalta syntejä anteeksi,
”niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”
Preesensissä hän neuvoo pyytämään, ettemme joutuisi kiusauksiin vaan pääsisimme pahasta.
Onko Jorma tämä nyt tämänpuoleista vai tuonpuoleista? Eikö ole aika ahdas kuva kristityn vaelluksesta, että koko elämä tapahtuisi vain sielun pelastumisen tähden? Että kaikki tapahtuisi vain päässä, vain aivoissa, Lutherin vanhurskauttamisopin mukaisessa järjestyksessä?Miten ne ennen 1500 lukua eläneet kristityt? Eivätkö heidän sielunsa pelastu?
Lisää kysymyksiä:
Puhuiko Jeesus paljonkin sielusta? Eikö hän puhunut koko ihmisestä ja koko elämästä?
Nyt veikkaukseni on, ettet vastaa siihen mitä kysyn, vaan vedät hatusta jonkun halventavan sanan osoittaaksesi, kuinka väärä marssijärjestykseni on. Olen muuten sotilasarvoltani reservin tykkimies (aseeton).
Mahtaneeko tuo siitä parantua, että samaa asiaa toistetaan yhä uudelleen?
Eiköhän Jumalan tahto tähtää tuonpuoleisiin. Siksi Kristus tulee kerran hakemaan omansa, mentyään Isän luo valmistamaan heille sijaa tuonilmoisiin
.
Tuonpuoleinen saa alkunsa ja toteutuksensa jo tämänpuoleisessa, sillä itsekunkin teot seuraavat tämänpuoleisesta tuonpuoleiseen.
Olen ymmärtänyt niin, että tarkoitus ei ollut rynnätä kirkkoon Sturmabteilung edellä muuttamaan tämänpuoleista, vaan julistaa Kristusta, jotta ihmiset parantuisivat ja rakastaisivat, jotta muutosta tapahtuisi.
En ole tavannut ketään 1400-luvun kristittyä, mutta kun kerran tapaan, uskon hänen pelastuneen aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin: uskoen Kristukseen henkilökohtaisena vapahtajanaan.
Eikös me olla kahden maan kansalaisia?
Ilman Jeesusta ei olisi näköalaa tulevasta. Ilman Jeesusta ei olisi kristityn roolia tällä puolen.
TUIRE,
näin juuri. Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus.Mutta suurin niistä on rakkaus. Amen.
Otsikko kertoo kaiken!
Nyt sitten jokainen voi tahollaan tutkia hedelmää, jota siitä kannamme. Tietenkin tässä tutkinnassa ratkaisee se, mikä näkökulma on kullakin. Onko tähän soppaan sotkettavissa pelastuksen asiaa vielä ja mikä osa tuonpuoleisella on? Jos Jeesus nähdään vain lääkärinä ja sosiaalityöntekijänä, niin valittu linja varmaan vastaa ihmisen ajallisia tarpeita.
Jos ymmärretään, että Jeesus oli ensisijaisesti ihan muuta, niin luulisi Jumalan mielen noudattamisen tuntuvan tärkeältä. Taas tietysti tullaan ongelman eteen. Mikä se Jumalan tahto on kussakin asiassa? Siitä on vahvoja ja vastakkaisia mielipiteitä.
Yhden Jeesuksen lausahduksen ulkomuistista siteeraan: Mene, äläkä enää syntiä tee, ettei sinulle mitään pahempaa tapahtuisi.Sen jälkeen Jeesuis täytti tehtävänsä ristillä. Siitä on kai sitten mahdollista tehdä kaksi erilaista tulkintaa. Ensiksi Hän oli ristillä siksi, ettei ihmisen tarvitsisi olla synnin orjana, vaan nauttia vapautta iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
Toinen ajatuskanta voisi olla se, ettei synnistä enää tule paha mieli, kun Jeesus oli ristillä. Nyt on kyse siitä, minkä arvoiseksi Hänen tekonsa arvostamme?
Viidesläisyys, herätysliike, pietismi – monille outoja termiä ja luonnollisesti silloin niiden synnyttämät assosisaatiot ovat varautuneita. Alla linkki radiohaastatteluun, jossa viidesläisen Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen avaa näitä termiä ja kenties hieman syö outoutta ja varautuneisuutta näiden uskon ilmentymien ympäriltä.
http://www.avaimia.net/index.php?option=com_content&view=article&id=2198:pietismi-viideslaeisyys-heraetysliike-kansanlaehetys-on-naeitae-kaikkea-laehetysjohtaja-mika-tuovinen-avaa-sanojen-merkityksiae&catid=43:haastattelut&Itemid=60
Pietismin suurin virhe on siinä, että se painottaa parannuksen tarpeellisuutta, ei kertakaikkisena, vaan jokapäiväisenä.
Siitä syystä ovat hyvät ja synnittömät ihmiset sitä aina vastustaneet ja jopa vihanneet. Suomen ja Ruotsin kirkkohistoria on tästä esimerkkejä täynnä.
Mitä Jeesus oli ensisijaisesti ja mitä toissijaisesti ja mitä kolmassijaisesti? Eikö olisi yksinkertaisempaa ottaa Jeesuksen sanat yhden suhde yhteen, niinkuin hän evankelistojen mukaan ne lausui?
Vai nouseeko määrääväksi se tulkinta, jonka apostolit antoivat?
Tai, niinkuin hurjimmat näillä palstoilla Jeesus pitää ymmärtää niin kuin M.Luther häntä 1500 ja risat myöhemmin tulkitsi. Eli ei mennä kronologisesti, vaan myöhemmällä tulkitaan aikaisempi ja niinhän, toden totta, monet Vanhaa testamenttia lukevat.
Taitaa olla niin, että valtionpäämies muistuttaa suomalaisten Jumalaa? Hän on sellainen, miksikä me Hänet määrittelemme.
Suomeen kaavailtiin kuningasta, mutta ei saatu. Saatiin presidentti, jolla oli kuninkaan valta. Meillä oli presidentti, jolla oli vaikutusta ja valtaa meihin kansalaisiin. Hän takasi meille persoonallaan yhtä ja toista hyvää, näin ainakin uskoimme.
Nyt on tullut aika jolloin päämies tekee päätöksiä uuden kaavan mukaan.
Onko nyt kaikki tullut paremmaksi?
”Valtionpäämies muistuttaa suomalaisten Jumalaa?”
Lauri, onneksi sentään kysymysmerkki. Minusta ajatuksesi on aika kummallinen. Suomen porvarilliset puolueet halusivat maahan 1918 jälkeen kuninkaan siksi, etteivät ne halunnut kansanvaltaa eli parlamentarismia. Muutamaa vuotta myöhemmin SSTP:n koko eduskuntaryhmä, yli 20 jäsentä vangittiin, yhtenä perusteluna se, että eduskunta oli pidätyksen aikana kesälomalla.
Kansanvallasta vielä: Samaan aikaan ja vielä pitkään ev.lut.kirkon raamatulliseksi kutsuttu arkkipiispa Johansson vastusti niin kansanvaltaa eli yleistä äänioikeutta kuin erityisesti naisten äänioikeutta. Hän piti niitä vallankumouksellisina ja Raamatun vastaisina. En usko, että suomalaiset ainakaan tällaista ”vanhan hyvän ajan” arkkipiispaa haluavat, eivätkä kaikella todennäköisyydellä myöskään kuningasta.
Ajan hengestä vielä: kansalaissodan jälkeisessä eduskunnassa useampi pappismies halusi, että kaikki punaiset lähetettäisi Saksaan pakkotyöhön.
Heikki Palmu :”Samaan aikaan ja vielä pitkään ev.lut.kirkon raamatulliseksi kutsuttu arkkipiispa Johansson vastusti niin kansanvaltaa eli yleistä äänioikeutta kuin erityisesti naisten äänioikeutta.”
Uskoo kuka haluaa. Arkkipiispa Johansson otti suojelukseensa viime vuosisadan vaihteessa aviottomana syntyneen ei-karjalaisen isoisäni jopa niin, että ”koko kylä alkoi pitää arkkipiispaa hänen isänään”. Tuolloin aviottoman lapsen saaminen oli rangaistava rikos. Hän lahjoitti varat isoisäni koulunkäyntiä varten ja niillä rahoilla isoisäni äiti rakensi itselleen ja perheelleen mökin Runnille. Tietojeni mukaan hän myös kannatti aviottomien lasten ja heidän äitiensä tilanteen parantamista.
Suomen suuriruhtinaana (1881-1894) toiminut tsaari Aleksanteri III tuki nationalismia ja anarkismia ja aloitti kansallisten vähemmistöjen venäläistämisen, mikä tarkoitti suomalaisille lisääntyvää venäläissortoa. Kaikkein eniten venäläistämispyrkimyksiä ja suomalaisia sortavia venäläisiä lakeja vastustivat – ja myös rikkoivat – sosiaalidemokraatit, jotka ajoivat Suomen itsenäisyyttä ja omaa yhteiskunnallista ohjelmaa, joka takasi sen, että heistä tuli Suomen suurin puolue.
Sitten oli ryhmä, jonka mielestä esivalta on Jumalan asettama, joten lakeja piti noudattaa olivatpa ne millaisia hyvänsä. Tähän ryhmään kuului pappeja ja myös arkkipiispa Johansson, joka tuomitsi ”demokratian”, joka rikkoi esivallan säätämiä lakeja. Alla esimerkki silloisen arkkipiispan ajattelusta. Kirje on kopio 10.2.1901 ilmestyneestä Koitar-lehdestä, joka löytyy digitaalisesta arkistosta:
”Arvoisat virkaveljet!
Koska papistolle ja muille on lähetetty kehoituskirjelmiä, että ei luettaisi saarnastuoleista uutta asevelvollisuuslakia katson minä velvollisuudekseni lausua mielipiteeni tästä asiasta.
Raskas lyönti on kohdannut kansaamme, syvästi on sen oikeudentuntoa häväisty, emme ole odottaneet sellaista lakia. Me emme ole rikkoneet monarkiaa emmekä keisarikuntaa vastaan, mutta Jumalan edessä olemme syntisiä ja Jumalan rangaistus on tullut meidän päällemme. Ainoastaan Jumalalta tulee apu ja senvuoksi meidän on horjumatta kulettava hänen tahtonsa jälkeen.
Papin lainmukainen velvollisuus on lukea kirkoista julki valmistetut säädökset, eikä hänelle kuulu punnitseminen ovatko ne laillisia vai ei. Jos hän ei sitä tee asettuu hän lain ulkopuolelle ja vastaan esivaltaa. Erilaisilla syillä on luultavasti kehoitettu pappeja olemaan julkilukematta asevelvollisuuslakia, mutta minun käsitykseni mukaan on selvää, että Jumalan tahto ei ole sellaisen vastarinnan puolella. – Sitä paitsi seuraukset eivät tästä ole niinkään pienet kuin moni luulee, pappi panee siinä alttiiksi palveluspaikkansa ja toimeentulonsa.
Mitä vielä asian oikeudelliseen puoleen tulee, niin sanotaan, että kun yksi osa kansasta rikkoo lakia on se kehoituksena muillekin lain rikkomiseen, mutta tällaiseen näkökantaan ei kristitty suinkaan voi yhtyä.
Helsinki, 12 p. elok 1901
Gustaf Johansson, arkkipiispa”
Tuula Hölttä,
mukava kuulla, että arkkipiispa Johansson teki myös hyvää. Hänen yhteiskunnallinen toimintansa ja vaikuttamisensa ei ole kuitenkaan uskon tai haluamisen, vaan tiedon kysymys.
On täysin kiistatonta, että beckiläisen raamattuteologian pohjalta toiminut Gustaf Johansson oli kirkollinen mielipidejohtaja ja hyvin taantumuksellinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän vaikutti jo Kuopion piispana, 1800-luvun puolella aktiivisesti sitä vastaan, että naiset olisivat päässeet yliopistoihin opiskelemaan. Se oli vastoin Jumalan järjestystä. Johanssonille Raamatun aika merkitsi Jumalan säätämää ikuista järjestystä. Naisen piti olla miehelle alamainen eikä pyrkiä sinne mihin hän ei kuulunut, kuten yliopistoon. Periaatteessa sama oli hänen suhtautumisensa demokratiaan, sekin oli kapinaa Jumalan järjestystä vastaan.
Tänä päivänä naisen paikasta, roolista ja soveltuvuudesta puhuvien olisi hyvä tuntea Johanssonin ajattelua ja muuta beckiläistä teologiaa, jos he siitä hiukan jälkiviisastuisivat.
Jälkiviisaus on se kaikkein helpoin viisauden lajj, totesi Havukka-ahon ajattelija aikoinaan. Sen silmä katsoo taaksepäin ja se sijaitsee vielä varsin nolossa paikassa….
Historiaa arvostellessa unohtuu helposti, että kutakin päätöstä ja mielipidettä pohjustaa ympäristö ja tilanne, jota tämän päivän arvostelija ei enää tunne.
Oikeita ja vääriä mielipiteitä esintyy tänäänkin, ja vain tämä aika on niistä vastuussa, ei tuleva.
Jorma, oletko todella tuota mieltä? Miten sitten voimme soveltaa Raamatun sanaa tähän päivään?
Mitä arkkipiispa Johanssonin, tämän hurskaan miehen aikanaan lausumiin jokseenkin käsittämättömiin typeryyksiin naisista, äänioikeudesta jne tulee, on tietenkin tunnettava myös aikakausi, jolloin hän puheensa puhui. Ja sen aikakauden muut mielipidevaikuttajat. Olen sitä aikaa tutkinut vuosikaupalla, Helsingin yliopiston kirjastossa, Kansallisarkistossa ja muuallakin, kirjoittanut siitä myös jonkun kirjan.
Ehkä siitä huolimatta katsot olevasi oikeutettu opettavaiseen ja hiukan yläviistosta tulevaan puhetapaasi.
Ilman ”jälkiviisautta” eli historian tajua ja tuntemusta joudumme tosi heikoille jäille kaiken sen suhteen, mikä on ollut ennen meitä. Myös nykyistä ja tulevaa on vaikea ymmärtää ilman historiaa.
Sanoin vain yleisesti tunnetun periaatteen tarkastella historiaa.
Asioita tulee tarkastella oman aikansa olosuhteitten, arvojen etc. luomassa ympäristössä. Erilaiset kannanotot puolesta ja vastaan nousevat kulloisestakin ympäristöstä.
En pidä Carl von Linnétä huonona luonnontutkijana, vaikka hän
väittikin pääskysten talvehtivan merenpohjassa….
Toisen kirjoittajan persoonallisuuden tökkiminen ei oikein sovi nettietikettiin, Heikki. Voisit jo luopua siitä.
JORMA,
et vastannut siihen, voiko Raamattua tulkita tänä päivänä, vai onko se jälkiviisautta? Joskus olen kyllä itsekin miettinyt, olisiko parempi erilaisissa tilaisuuksissa vain lukea Raamatun sanaa ja antaa sen vaikuttaa kuulijoihin, ilman selityksiä ja tulkintoja.
Kiitos vaan etiketti-ohjeestasi. Minusta paras etiketti on rehellisyys. Jos olet mielestäni opettavainen ja puhut yläviistösta, sinä tai JH tai joku muu, miksi en voisi sitä sanoa. Minä vastaan omista mielipiteistäni ja Sinä omistasi.