Eräässä elämänvaiheessa tuttavapiiriämme hieman hymyilytti ihminen, jonka tunsimme sanonnasta ”eihän tuo vielä mitä, mutta kun…”. Tuo henkilö siis tunnettiin siitä, että hän kertoi aina jonkin toisen kertoman tapahtuman tai asian jatkeeksi vielä ihmeellisemmän tilanteen tai asian. Nuo tilanteet olivat monet varmaan totta ja osa oli ehkä liioiteltuja.
Tunnistan tuon ilmiön myös itsestäni ja muista ihmisistä. Monesti olen ollut jossakin porukassa istumassa iltaa tai muuten koolla, jossa on kerrottu tarinoita, tapahtumia ja muistoja. Suurimman suosion saa hauskimmin jonkin tapahtuman kertova tai sitten kaikkien hurjimman tapahtuman kertova. Tuollaiset tilanteet ovat usein nautinnollisia ja mukavia, mutta ne voivat mennä myös rehentelyksi, suurenteluksi ja ”kilpalaulannaksi”. Parhaimmillaan ne ovat silloin, kun jokainen mukana oleva kertoo halutessaan rehentelemättä muistojaan ja tarinoita niin, että tilanteessa säilyy hyvä ilmapiiri ja kaikki nauttivat siitä.
Viime perjantaina maailmamme mahtavimman kansakunnan johtoon astui mies, joka toimii hieman suurien tarinoiden kertojan tavoin. Usein hän, presidentti Trump kertoo suurista asioista ja korostaa niiden ihmeellisyyttä ja suuruutta vaikkapa sanoilla great ja wonderful. Usein hän myös kertoo jostakin, jonka on saanut aikaan tai jonka ilmaisee saavansa aikaan. Ihmeelliset asiat ja suuret tarinat tuntuvat liittyvän usein kertojaan itseensä.
Virkaanastujaispuheessaan Trump kuvasi värikkäin sanakääntein kaikkea kauheutta, mikä on päässyt hänen maassaan valloilleen silloisen hallinnon aikana. Mitään hyvää ei tuntunut oikein löytyvän ja ”kauheuksien” syyllisetkin hän nimesi melko suoraan. Sitten hän jatkoi kuvailemalla, kuinka kaikki muuttuu hänen ottaessaan johdon. Kaikki tulee muuttumaan ja paljon hyviä asioita on tulossa unohdetulle kansalle. Suurten tapahtumien kertominen ei tuonut hyvää ilmapiiriä kaikille vaan herätti surua ja hämmennystä osalle ihmisiä.
Suurten tarinoiden kertojissa on eroja. Johtaja voi käyttää puhetta ja suuria tarinoita johtaessaan. Silloin puheen ja tarinoiden tarkoitus on inspiroida ihmisiä ja saada heidät mukaan tekemään yhdessä ja unelmoimaan yhdessä. Kun johtaja käyttää puhetta ja suuria tarinoita tällaiseen, hän ei silloin tee sitä korostaakseen itseään vaan edistääkseen asiaa, johon hän tahtoo saada ihmiset mukaan. Suuret tarinat ovat pahimmillaan kiihotusta ja propagandaa ja parhaimmillaan ne ovat innostuksen, toivon ja yhteyden synnyttäjiä. Tässä yhteydessä tulevat mieleen vaikkapa Martin Luther Kingin I have a dream –puhe ja presidentty Kennedyn puheet. Tuoreempana esimerkkinä voisi mainita Michelle Obaman pitämät puheet, vaikka joku voikin pitää esimerkkiä tässä yhteydessä puolueellisena.
Kristillistä uskoamme sanotaan usein suureksi kertomukseksi, joka antaa suunnan ja vastauksia koko ihmisen elämään. Jeesus käytti toiminnassaan puhetta, kertomuksia ja vertauksia. Toimintansa alkuvaiheessa hän kielsi oppilaitaan kertomasta tekemistään ihmeistä. Myöhemmin hän puhui vakuuttavasti ja ihmisten syviä tuntoja koskettaen. Hän viittasi kyllä puheissaan ja vertauksissaan itseensä, mutta hän ei korottanut niissä itseään. Siinä voisi olla opittavaa nykyajan johtajille ja suurten tarinoiden kertojille.
Toivo Loikkanen
ToivoLoikkanen :”Tässä yhteydessä tulevat mieleen vaikkapa Martin Luther Kingin I have a dream –puhe …”
Tuo puhe on jäänyt mieleeni pysyvästi yhdeksi suurista päämääristä, joihin ihmiskunnan pitäisi pyrkiä. Kun 90-luvulla hoidin veloituksetta o.t.o sairauslomalle työpaikkakiusauksen seurauksena joutuneen seurakunnan tiedottajan työtä, haastattelin seurakunnan lehteen lainsäädännön avulla ihmistä suurempiin vaikeuksiin ajettuja nuoria, ja jutun otsikoksi tuli kysymys Missä olet Martin Luther King, sillä ”kun me suuret ikäluokat olimme nuoria, Kingillä oli unelma, johon me silloiset nuoret saatoimme yhtyä täysin rinnoin. Hän unelmoi ajasta, jolloin inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus, ihmisten välinen todellinen veljeys ja tasa-arvo toteutuisi maan päällä.” Kuka täyttäisi tänä päivänä Martin Luther Kingin paikan?
Hyvä kysymys ”kuka täyttäisi tänä päivänä Martin Luther Kingin paikan”! Sellaista todella tarvittaisiin.