Niin kuin suutari tekee kenkiä ja räätäli takkeja, niin on kristitynkin rukoiltava. Rukoileminen on kristityn käsityötä. Ja kirkon rukous saa aikaan suuria ihmeitä. Se on meidän aikanamme herättänyt kolme ihmistä kuolleista: minut, joka olen usein ollut kuolemansairaana; vaimoni Käthen, joka oli myös kuolemansairas; ja maisteri Philipp Melanchthonin, joka Herran vuonna 1540 makasi kuolemansairaana Weimarissa; vaikka vapautuminen taudista ja ruumiiseen kohdistuvista vaaroista ei kyllä olekaan mikään erinomainen ihme, on kuitenkin syytä huomata se uskossa heikkojen tähden. Minulle ovat näet paljon suurempia ihmeitä ne, että Herra, meidän Jumalamme joka päivä kirkossa kastaa, ojentaa alttarin sakramentin, antaa synninpäästön ja vapauttaa synnistä, kuolemasta ja iankaikkisesta kadotuksesta. Nämä ovat minusta suuria ihmeitä.
Martti Luther, En minä kuole-vaan elän, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016, TR, 6, 6751.
Omassa gradussani on vielä kerrottu kuolemansairaasta Friedrich Mykoniuksesta. Luther kirjoitti ystävälleen: ”Käsken sinua Jumalan nimessä elämään, koska olet minulle hyvin tarpeen kirkon parantamiseksi.” Kun kirje luettiin, Mykonius tervehtyi ja eli vielä kuusi vuotta.
Markku Särelä, Vähä katekismus sekä Kristinoppi, s. 282, STLK, 1990.
KRISTITTYJEN KESKUUDESSA NÄET TÄYTYY ENNEN KAIKKEA OLLA PÄTEVÄÄ JA VARMAAKIN VARMEMPAA, ETTÄ PYHÄ RAAMATTU ON HENGELLINEN VALKEUS, AURINKOAKIN PALJON KIRKKAAMPI, VARSINKIN NIISSÄ ASIOISSA, JOTKA KUULUVAT AUTUUDEN ASIAAN TAI JOTKA OVAT TÄRKEITÄ TIETÄÄ.
Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta, DE SERVO ARBITRIO, s. 80, SLEY, 1982.
Tämä sitaatti olisi voinut kyllä olla pienemmilläkin kirjaimilla.
Elämme aikoja, jolloin lapsesi ei voi leikkiä olevansa intiaani, mutta aikuinen mies voi olla olevinansa nainen.
Oho, naseva oivallus, kiitos!
Pitää laittaa korvalehden taakse. Toivottavasti muistan!
Luther kirjoittaa Kirkkopostillassansa: ”Kun kuuluu huuto: ´tehkää parannus, taivasten valtakunta on tullut lähelle´ silloin pakenee ihminen töihinsä, mutta ei voita sillä mitään, vaan epäilee yhä, sillä työt eivät rauhoita omaatuntoa eikä sydäntä. Mutta kun Kristus, Vapahtaja ja Rauhanruhtinas, tulee ja me Häneen lujasti uskomme, silloin loppuu rauhattomuutemme eivätkä helvetin portitkaan voita sellaista omaatuntoamme.”
Stefan Prätorius, Hengellinen aarreaitta, s. 253, SLEY, 1925.
Ihminen voi siis käsittää väärin sanat: ”Tehkää parannus.”
Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra ja että ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu. Jes. 49:23
Hiljainen odotus Jumalan edessä säästäisi meidät monelta virheeltä ja murheelta.
J. Hudson Taylor
Meidän Jumalamme sotii meidän puolestamme. Nehemia 4:20
Menkäämme mekin sisään (Jumalan sanaan), saamme nähdä (vakuuttua), ja usko syntyy! Siunattu pääsiäisihme. Herramme elää!
Reijo Arkkila, Kaikki synnit anteeksi, s. 90, Sley-Media Oy, 2019.