Kuva Somerniemen kirkosta 3.9.2017
Suurin niistä on rakkaus
Juutalaisen Raamatun eli Tanakin vanhin osa on Toora eli Laki eli Mooseksen kirjat. Kun Toora tuli valmiiksi niin oppineet alkoivat tutkimaan sitä erittäin perusteellisesti. Kaksi eri näkökulmaa kehitettiin pitkälle.
Toisaalla pyrittiin mahdollisimman suureen pikkutarkkuuteen. Näin haluttiin tutkia jokaista yksityiskohtaa, jotta se voitaisiin ymmärtää mahdollisimma hyvin. Pyrittiin siihen, ettei ainoatakaan kirjainta kadoteta, vaan kaikki huomioidaan.
Toisaalla pyrittiin etsimään koko Tooran keskeistä sanomaa. Haluttiin nähdä koko teoksen kokoava merkitys. Teoksen kantava ajatus, sen juoni, punainen lanka. Kaksi käsitettä nousi pinnalle: toisaalla rakkaus ja toisaalla totuus.
Sunnuntain 15.10.2017 evankeliumissa kaksi syvästi Raamattuun paneutunutta oppinutta keskustelee tuon keskeisen ja kokoavan ajatuksen parissa. Heille oli selvää että rakkaus on koko Jumalan sanan ydin ja keskus. He olivat kokoontuneet tähän oppineeseen vuorovaikutukseensa juutalaisten korkeimpaan oppilaitokseen Jerusalemin temppeliin. Toinen heistä oli Jeesus, toisen nimeä emme tiedä.
Muutaman näkökohdan nostan esille.
1) Rakkaus Jumalaan on ensimmäinen ja suurin kaikista Raamatun opeista. Siitä päästiin yhteisymmärrykseen. Kumpikin oli oppineen Hillelin aikoinaan esittämän linjauksen takana. Rakkaus on yli kaiken perustavaa suhteessa Jumalaan ja olemassaoloon.
2) Tätä rakkautta ei kuitenkaan esitetä jonkinlaisena teoreettisena päätelmänä tai ajatusrakenteena vaan se kytkeytyy mitä arkisimpaan ja konkreettisimpaan käytännön arkipäivän elämäntilanteeseen. Pohjaksi otettiin lause, joka kuului jokaisena aamuna ja joka ilta laulettuun hetkirukoukseen ” Šema Israel ”, ”Kuule Israel”. Se oli ääneen laulettu uskontunnustus. Mitä arkisin ja mitä käytetyin ja eniten toistettu lauselma siis oli mitä syvällisimmän ja laajimman, maailmankaikkeuden avaruuksia tavoittelevan päätelmän keskipisteenä. Teoria ja käytäntö yhdistyivät, konkreettinen ja abstrakti samaistuivat. Tutkimus ja yhteinen hartaudenharjoitus liittyivät toisiinsa.
3) Keskustelun sisältö ei jäänyt vain viisaiden pohdinnoiksi, vain joidenkin yksilöiden salatuksi tiedoksi, vaan se koskettaa myös koko Jumalan kansaa. Jumalan kansa Israel ja Jumalan valtakunta, kirkko, Jumalan pyhät, yhteisö, pyhä yhteinen seurakunta elää tästä uskosta, mistä Jerusalemin temppelissä tuolloin puhuttiin.
4) Jumalan rakkaus on meidän turvamme ja voimamme, kun me yhtenä Jumalan joukkona, ”pyhänä, yhteisenä ja apostolisena kirkkona” tunnustamme Rakkauden Jumalan, meidän Jumalamme, kunnian ja sydämemme pohjasta tuomme ylistyksemme hänelle, joka meitä on rakastanut, nyt rakastaa ja tulee rakastamaan iankaikkisesta iankaikkiseen. Meidän rakkautemme Jumalaan on heijastusta siitä rakkaudesta, millä Jumala on meitä rakastanut, ja saa käytännön toteutumansa ja konkreettisen kohteensa, kun me rakastamme toinen toistamme, niitä jotka ovat meidän lähimpiämme, niitä jotka ovat meistä kauempana ja aivan jokaista joka vain matkallamme tiellemme sattuu.
5) Sunnuntain 15.10.2017 evankeliumi on Mark. 12:28-34.
Tässä sunnuntain 15.10.2017 esittelyä sekä mahdollisuus lukea tekstit
Rakkauden kaksoiskäsky
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20171015
Tässä Vanhan testamentin testit, jotka ovat Jeesuksen ja hänen tutkijatoverinsa keskustelun taustalla
5. Mooseksen kirja 6: 4-5
4 ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. 5 Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. 6 Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. 7 Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla. 8 Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi. 9 Kirjoita ne kotisi ovenpieliin ja kaupunkisi portteihin.
3. Moos. 19:18, 33-34
18 Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.
33 ”Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. 34 Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
” 8 Sido ne merkiksi käteesi ja pidä niitä tunnuksena otsallasi.”
Velvoittaako myös tämä käsky nykykristittyjä?
Seppo
Kiitos kommentistasi.
Nämä raamatunlausekotelot kuuluvat juutalaiseen tapaperinteeseen.
Meille jotka emme ole juutalaisia ne eivät kuulu tapaperinteeseemme. Toki on hyvää, jopa suotavaa että myös pukeutumisessamme näkyy meidän uskomme luonnollisella tavalla tai että ainakin tyylimme on sopusoinnussa persoonamme kanssa. Monellahan on kaulassaan risti mutta ei sekään pakollinen ole, eiväthän kaikki edes tajua sitä uskontunnustukseksi vaan ainoastaan koruksi.
Noiden juutalaisten tapojen varsinainen tavoite olla muistutuksena ja päivittäisenä rohkaisuna säännölliseen rukoukseen ja Jumalan muistamiseen sen sijaan on jotakin, mitä meidänkin jokaisen kannattaa harjoittaa elämässämme. Ulkonaiset tapamme vaikuttavat meidän ajatteluumme ja mitä enemmän näihin tapoihimme kuuluu hengellinen harjoitus, sitä luonnollisempaa ja vapautuneempaa meille myös on elämä Jumalaa ylistäen ja häntä palvoen.
Säännölliset rukoushetket ovat sellainen tapa, jota jokaisen kannattaa harrastaa säännöllisesti. Juutalaisilla ja vanhan kirkon liturgisen perinteen mukainen tapa oli rukoilla säännöllisesti kolme, viisi tai seitsemän kertaa päivässä. Meidän maassamme nämä hyvät tavat ovat jääneet osaksi unholaan. On suotavaa että niitä aletaan opettamaan uudelleen, niin että säännöllinen rukouselämä pääsee jälleen ihmisiä ilahduttamaan.
Tämä ’tapaperinne’ oli Matias Jumalan käsky ja se oli muiden käskyjen joukossa! Mikä on se periaate jolla erotelet nykykristittyjä koskevat käskyt niistä Jumalan käskyistä jotka eivät meitä koske?
Seppo
Tuo linjaus tuli jo apostolien aikana. Apostolien tekojen luvussa 15 kerrotaan siitä kokoukesta missä asiaa käsiteltiin.
Toisella puolen olivat äärimmäistä juutalaista tapaperinnettä kannattavat ja toisella puolella Paavali ja muut hellenistisen perinteen omaavat juutalaiset. Ratkaisun kompromissin esittivät Jaakob Vanhurskas ja Pietari. Tähän ratkaisuun suostuivat kaikki. Judaistisen linjan ihmisille se oli minimi johon voitiin suostua ja hellenistisen linjauksen ihmisille, Paavalille ja hänen puolellaan olleille se oli maksimi.
Noista kysymyksistä olivat juutalaiset keskustelleet jo aikaisemminkin ja jatkoivat keskustelua vielä parisen sataa vuotta jälkeenkinpäin. Käsittelyssä näitä nimitettiin Nooan poikain laiksi.
Näin jälkeenpäin voimme tuloskirja kädessämme nähdä, että noiden Nooan poikain lakien tulkinnassa nykyjuutalaisuus on omaksunut Paavalin esittämän linjauksen ohjeekseen siitä miten pitää elää ja olla juutalaisena pakanoiden keskuudessa eli millä ehdoilla saattoi elää täyttä elämää läheisenä naapurina ja lähimmäisenä ei-juutalaisessa ympäristössä.
Eikös se Apostolien teoista selviä. Olethan Seppo sitäkin varmasti lukenut. Pakanakristityille ei ole laitettu samoja velvoitteita, kuin Juutalaisille.
Jos joku omaa puhtaan sydämen, hyvän omantunnon ja vilpittömän uskon, niin ne yhdessä vaikuttaa kristityssä rakkautta lähimmäisiin. Jopa voimakkaammin kuin käskyt ja määräykset. Mikäli nämä kolme ei ole, rakkauden vaikuttimina, niin kyse ei ole enää kristillisestä rakkaudesta. Kristitty rakastaa Jumalaa ja Hänen tahtoaan luonnostaan. Sitä ei tarvitse käskeä rakastamaan. Nuo kolme em. vaikuttavat sen.
Pekka
Kiitos kommentistasi.
Hyvin kuvaat tuon kristinuskon käytännöllisen elämänläheisyyden puhtaan sydämen, hyvän omantunnon ja vilpittömän uskon käsittein.
Kiitos siitä.
Käskyjä on 613, tuskinpa Apostolien teotkaan täsmällistä luetteloa antavat nollatuista ja ei nollatuista säädöksistä.
Seppo
Tuo kirjanoppineitten esittämä laskelma 248 käskystä ja 365 kiellosta yhteensä 613 käskyä kuuluu eri sarjaan kuin se keskustelu mistä Jeesus ja nimeltä mainitsematon kirjanoppinut keskustelivat. Tuo luettelo eri käskyistä oli eräänlaista opettavien luetteloiden tekoa jotta oppilaat voisivat paremmin pitää mielessään mitä heille opetetaan.
Evankeliumissamme taas käydään keskustelua siitä kokoavasta yhteenvedosta, mistä käsin koko raamatullinen aines voidaan ajatuksellisesti johtaa. Haetaan siis sellaista määritelmää jonka avulla löydetään yhteinen kantava linja kokonaisuuden hahmottamiseksi.
Rabbi Akiba esimerkiksi ilmaisi tekstissämme esiintyvän yhteenvedon seuraavassa muodossa:
”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi — tämä on Lain suuri yleinen periaate.”
Seppo
Apostolien tekojen 15 luvun kokouksen asia myös oli eri juttu kuin tuo kirjanoppineitten muistilista 248 käskystä ja 365 kiellosta yhteensä 613 käskystä. Näiden lukumäärää ei lainkaan käsitelty ei sen paremmin lisäten kuin poistaenkaan, koska kysymys oli lähtökohdissaan täysin eri jutusta.
Juutalaisia on jo Baabelin pakkosiirtolaisuuden ajoista alkaen asunut vieraiden kansojen keskuudessa aluksi Lähi-Idässä ja sitten Aleksanteri Suuren ajoista alkaen kreikkalaisen väestön joukossa ja Rooman valtakunnan tultua koko Rooman imperiumin alueella. Perinteisen Pyhän maan ulkopuolella asuva väestö oli jo pitkään ollut suurempi kuin Juudeassa, Samariassa ja Galileassa ym näiden kanssa yhteen kuuluvissa maakunnissa yhteensä.
Vieraiden kansojen ihmisillä oli tapoja, jotka voitiin välittömästi liittää epäjumalanpalvelukseen. Oli myös paljon sellaisia tapoja, jotka kylläkin poikkesivat juutalaisesta tapakulttuurista, mutta eivät sisältäneet mitään juutalaisen uskonnon kanssa ristiriidassa olevaa. Niinpä oppineiden piti ottaa kantaa niihin kysymyksiin, millä ehdoilla juutalainen saattoi olla läheisemmässä yhteydessä ei-juutalaisen kanssa ja toisaalta määritellä minkälaisten kanssaihmisten kanssa voitiin pitää vain muodollisia yhteyksiä, koska lähempi yhteydenpito olisi merkinnyt epäjumalanpalvelukseen osallistumista.
Koska juutalaisen raamatuntulkinnan mukaan koko ihmiskunta kuuluu Nooan jälkeläisiin, niin koko ihmiskuntaa koskivat ne lait, jotka Jumala oli määrännyt jo ennen Nooaa tai hänen aikanaan. Niinpä näitä myös ei-juutalaisia koskevia lakeja on nimitetty ”Nooan poikien laiksi”.
Näistä siis oli jo pitkään keskusteltu, jo paljon ennen Jerusalemin kokoustakin. Niistä myös keskusteltiin vilkkaasti aina vuoteen 200 j.Kr. asti, minkä jälkeen keskustelu vaimeni kreikkalais-roomalaisessa kulttuuriympäristössä.
Näissä Nooan poikain lakia koskevissa keskusteluissa ei lainkaan keskusteltu siitä montaako pykälää juutalaisen piti noudattaa, vaan ainoastaan millä ehdolla pakanan kanssa saatiin olla niin läheisessä yhteydessä että liikuttiin elämän suurten kysymysten kanssa.
Yhteiseen liturgiaan osallistunen jos mikä oli tällainen mitä syvällisin elämänalue, missä Nooan poikien lain piti toimia, jotta juutalainen voisi täysin vapautuneesti elää sydämensä pohjasta samaa liturgiaa samoin ylistyslauluin kolmiyhteisen Jumalan kunniaksi. Apostolien tekojen 15 luvun pykälien tehtävä on luoda yhteiseen messuun osallistumisen pelisäännöt niin selvästi ettei kenenkään niiden puutteesta tarvitse jättäytyä pois Pyhään Messuun osallistumisesta.
Tuohon raamatunlausekoteloiden perinteeseen on venäläisten ortodoksien keskuudessa ollut käytössä rasia jota pidetään riipuksena ja missä on joku raamatunlause tai jokin muu pyhä esine sisällä. Tätä nimitetään ”ladankaksi”. Tuon ladankan kantamisella muistetaan sitä että ihminen elää Jumalan varjeluksen alaisena.
Valitettavasti ateistisen valtionuskonnon aikana tuota alettiin vastustamaan ja nimittämään ”taikakaluksi”, kuten sen on kääntänyt mm. Kuusisen ja Ollikaisen Venäläis-Suomalainen sanakirja, (Moskova 1963).
Sitä pidettiin liian voimakkaana kristinuskon todistajana, jotta se olisi jätetty ateististen herjojen ulkopuolelle.
Sen sijaan yllä mainitussa sanakirjassa ladanka -sanan pohjalla oleva ”ladan” on oikein selitetty: ”suitsute, suitsutepihka, suitsutehartsi”.